Perjantai 24.5.2019

Tutkijoiden havainto paikallisesta sopimisesta: ”Uhkaa kasvattaa miesten ja naisten palkkaeroja”

Luotu: 
15.6.2016 18:16
  • Kuva: Lasse Lehtinen / Uusi Suomi
    Kuva
    Tutkijoiden mukaan tasa-arvon edistämiselle paikallisessa sopimisessa ei ole asetettu visioita, strategioita, toimenpiteitä eikä toiminnan seurannan mittareita.
|
Helsingin yliopiston ja Suomen Akatemian rahoittamassa GePoCo-hankkeessa  työskentelevät tutkijat Milja Saari ja Ville Kainulainen sanovat, että keskustelu paikallisesta sopimisesta vaikenee sukupuolitetuista työmarkkinoista ja siten myös nais- ja miesvaltaisten alojen erilaisista tilanteista. 
 
–Näyttää siltä, että poliittinen johto puskee paikallista sopimista eteenpäin pohtimatta, mitkä ovat paikallisen sopimisen sukupuolivaikutukset ja miten paikallisen sopimisen yhteydessä voitaisiin edistää sukupuolten tasa-arvoa, kuten samapalkkaisuutta, he kirjoittavat tasa-arvovaje.fi-sivustolla.
 
Saari ja Kainulainen huomauttavat, että kun keskustelua paikallisesta sopimisesta käydään, ei samapalkkaisuus – sama palkka samasta ja samanarvoisesta työstä naisten ja miesten välillä – nouse teemana esiin. 
 
–Mikäli palkkaus siirtyy enenevässä määrin paikallisesti sovittavaksi ja irtautuu työehtosopimusjärjestelmästä, tarkoittaa se entistä enemmän työnantajiin ja luottamusmiehiin kohdistuvia tietotarpeita liittyen sukupuolten palkkaukselliseen eriarvoisuuteen, palkkasyrjintään ja sen kieltoon sekä samapalkkaisuuden edistämisvelvoitteisiin. Huolta tasa-arvotutkijoissa ja -aktiiveissa herättää se, että siirtymä paikalliseen työehdoista sopimiseen uhkaa kasvattaa miesten ja naisten palkkaeroja.
 
He toteavat myös, että hallitusohjelman paikallista sopimista käsittelevässä strategisessa linjauksessa, hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa tai kolmikantaisessa samapalkkaisuusohjelmassa ei mainita sukupuolinäkökulmaa eikä tasa-arvon edistämistavoitetta.
 
–Tasa-arvon edistämiselle paikallisessa sopimisessa ei ole asetettu visioita, strategioita, toimenpiteitä eikä toiminnan seurannan mittareita. Näyttää siltä, että poliittinen johto puskee paikallista sopimista eteenpäin pohtimatta, mitkä ovat paikallisen sopimisen sukupuolivaikutukset ja miten paikallisen sopimisen yhteydessä voitaisiin edistää sukupuolten tasa-arvoa, kuten samapalkkaisuutta, he kommentoivat.
 
Saaren ja Kainulaisen mukaan huolestuttavaa on se, ettei paikallisen sopimisen monia paikallisuuksia: paikallisen neuvottelutoiminnan reunaehtoja, luottamusmiesten todellisia käytännön neuvottelumahdollisuuksia ja paikallisen sopimisen sukupuoli- ja tasa-arvovaikutuksia ole käsitelty ja tutkittu. 
 
–Kun paikallisen sopimisen lisäämistä rummutetaan puolue- ja työmarkkinapoliittisessa keskustelussa, olisi tärkeää kysyä: millaisia ovat paikallisen sopimisen ympäristöt ja neuvottelutoiminnan reunaehdot eri aloilla ja millaisia sukupuoli- ja tasa-arvovaikutuksia paikallisen sopimisen lisäämisellä ja laajentamisella on yhtäältä mies- ja toisaalta naisvaltaisilla työpaikoilla.

Jaa artikkeli:

Kommentit

Carolus Linden

Tutkijat tässä esittävät näkemyksen, että samanaroisesta työstä pitää saada sama palkka. Mitenkä he mahtavat arvoida oman työnsä arvon.
Se, että eri työnantajat arvioivat saman työn eriarvoiseksi, ei kai voi olla poistamsen arvoinen epäkohta. Samoin kuin se, että halutaan maksaa eri työntekijöille samalla työnimikkeellä olevasta työstä erisuurta palkkaa.
Esimerkiksi naisia kohtaavat (tilastolliset) palkkauksen epäkohdat, eivät johdu ainoastaan heidän ja heidän työnsa arvostuksesta, vaan enemmänkin taloudellisista tekijöstä. Työyhteisöjen palkanmaksukykyyn ei liene suoranaista merkitystä sillä, millä tasolla työehtosopimusten palkkaraktaisut tehdään.