Tiistai 16.7.2019

106 195 ihmistä haluaa kumota uuden avioliittolain – ”Yhteiskuntakokeilu”

Luotu: 
20.6.2016 10:21
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Sukupuolineutraalin avioliiton puolesta kampanjoitiin vuonna 2014.
|

Aito avioliitto -kansalaisaloite luovutetaan keskiviikkona eduskunnan puhemiehelle, tiedottaa Aito avioliitto ry. Kansalaisaloitteessa esitetään sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamista ja aloitteella on 106 195 kannatusilmoitusta.

Aloitteen vireille panijat Pasi Turunen ja Jukka-Pekka Rahkonen ovat sitä mieltä, että lainvalmistelussa ei huomioitu lapsen etua asianmukaisesti, kun lapsivaikutusten arviointia ei tehty.

– Ilman perusteellista lapsivaikutusten arviointia avioliittolain muutos merkitsee yhteiskuntakokeilua, jonka riskit jäävät lasten kannettaviksi, Rahkonen ja Turunen toteavat tiedotteessa.

Eduskunnan jäädessä pian kesätauolle Aito avioliitto -kansalaisaloitteen käsittely kansalaiskuulemisineen toteutunee vasta syysistuntokaudella, tiedotteessa todetaan.

– Demokratian kannalta on välttämätöntä, että yli 106 000 suomalaisen allekirjoittama aloite käsitellään eduskunnassa huolella ja perusteellisesti, Turunen ja Rahkonen vaativat.

Jaa artikkeli:

Kommentit

Juhani Holander

http://www.kotipetripaavola.com/sukupuolineutraaliavioliittomuuttaaperin...

Tunettu ja arvostettu perhesosiologi, tohtori ja perhepolitiikan tutkija Patricia Morgan sanoo että samaa sukupuolta olevien avioliitot eivät vahvista ja vakauta perinteistä avioliitto instituutiota, eivät homoseksuaalien tai heteroseksuaalien keskuudessa, sillä esimerkiksi Skandinaviassa, Espanjassa, Hollannissa ja muualla avioliittojen määrä on rajussa laskussa. Patricia Morganin tutkimusten mukaan samaa sukupuolta olevien avioliitot ovat syy ja vaikutus sille, että avioliittoa mitätöidään - varsinkin kun vanhemmuutta ja avioliittoa pyritään erottamaan toisistaan.

Pauli Kivekäs

Lapsi tarvitsee vanhemmat. Toisistaan välittävan ja perheestä huolehtivan parisuhteen.
Lapsen hyvälle lapsuudelle seksuaalisuudella tai parimuodostuksen riitille ei ole mitään merkitystä. Lapsemme asuvat kodissa, eivät kansalaismielepiteessä.

Martti Helander

Oikea avioliitto....
Sille löytyy perusteet kun kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja haluaa elää yhdessä.
He saattavat haluta julkistaa suhteensa.
Vanhoillisten ja ahdasmilelisten ei tarvitse hallita nykyaikaisia suhteita toimillaan ja ajatuksillaan.
Nykyaikaiseen kauniiseen rakkauteen perustuvaan suhteeseen ei liity vanhanaikaisia ajatuksia pelkästä heterosuhteesta.
Vanhoilliset ja uskovat luottavat yhteisöidensä ajatuksi, se on ihan ok.
Tilaa pitää olla myös normaaleillekin suhteille!

Timo Lehtonen

”Ilman perusteellista lapsivaikutusten arviointia avioliittolain muutos merkitsee yhteiskuntakokeilua, jonka riskit jäävät lasten kannettaviksi, Rahkonen ja Turunen toteavat tiedotteessa.”
”Aloite avioliittolain muuttamisesta - Tarvitaan vaikutusarviointi” 29.10.2014
http://timolehtonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/178827-aloite-avioliittola...

Muuta aiheeseen liittyvää luettavaa: http://timolehtonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi

Outi Mäki

Martti, eikö se ole ahdasmielistä ja suvaitsematonta, jos ihminen ei lähtökohtaisesti suvaitse samaan perheeseen oman lapsensa toista alkuperäistä vanhempaa? Mikä voisi olla suvaitsemattomampaa?

Suomessa saa nykyäänkin julkistaa suhteensa sukupuolesta riippumatta. Ei siihen lainmuutosta tarvita.

Luomu on kaikkein normaaleinta.

Pekka J. Mäkinen

Väitän että enemmistö suomalaisista ei halua että seksuaalisia poikkeavuuksia normalisoidaan, ja että heidän ehdoillaan kehitetään yhteiskuntaa. Homoille piti riittää rekisteröinti, mutta jostain kumman syystä takki kääntyi? TNS-gallupin mukaan suomalaisten enemmistö pitää isän ja äidin muodostamaa perhettä parhaana kasvualustana lapselle. Jos kannatat spn-avioliittoa, silloin kannatat myös sitä ajatusta että lapsi ei tarvitse äitiä ( tai isää). Minusta se on julmaa lasta kohtaan, enkä ymmärrä miksi niin monien kansalaisten pää on mennyt näin sekaisin.

Ts. homo- ja lesbo-adoptiot ovat aikuisten itsekkyyttä, jossa kukaan ei kysy lapselta mitään.

Lasten psykiatrian professori Tuula Tamminen toteaa: ”Tehdyt tutkimukset eivät vielä riitä todistamaa että homoliittojen lapsille ei koidu liitosta mitään haittaa, ja että tutkimuksia pitää tehdä vielä lisää. Uusissa tutkimuksissa on todettu että jopa kolmen kuukauden ikäisen vauvan kehitykseen vaikuttaa se, että häntä nostelee sekä mies että naispuolinen henkilö”.
Ilman isää kasvavilla pojilla on suurempi todennäköisyys ajautua väkivallan ja rikollisuuden teille. Kaksi rakastavaa äitiä eivät tässä suhteessa korvaa isää. Lapsilla, jotka kasvavat perhetilanteessa, jossa toinen vanhemmista ei ole biologinen vanhempi, on suurempi vaara joutua seksuaalisesti hyväksikäytetyksi ja pahoinpidellyksi, kuin tilanteessa, jossa hän elää molempien biologisten vanhempiensa kanssa. (Stanton & Maier 2004)
.
Lainaan erään ystäväni kirjoitusta ” Ennen vuosia sitten minun lapsuudessani lapset eivät edes kuvitelleet olevansa mitään homoja tai bi:tä (esim. Bi oli täysin tuntematon käsite), mutta nyt on jotain kummaa tapahtunut; lapset kertoivat, että kaverit koulussa miettivät tosissaan mitä seksuaalista suuntausta ovat, ja monet ovat satavarmoja olevansa jotain bi-seksuaaleja. Jos lapset ovat noin pallo hukassa, etteivät enää tiedä mitä sukupuoltakaa ovat, ei se voi olla mitään muuta kuin asenteellisen seksuaalikasvatuksen tulosta”,

Tämä Setan gender-tuputus sekoittaa lasten päät entisestään. Nuoren identiteetti voi olla muutenkin epävarma, ja sitten kun vielä Seta tuo kouluihin tämän gender ideologiansa, jonka mukaan sukupuoli määräytyy lähinnä sen mukaan miltä sinusta tuntuu, ei sen mukaan mitä biologia sanoo, niin siinä sekoaa lopullisesti nuoren pää. Eräs lasten ja nuorten kasvatuksesta vastaava henkilö totesikin että kun nuoret alkavat kokeilla näitä Setan oppeja esim. kokeilemalla lesboutta, niin pettymys on todella suuri ja nuori tulee näistä kokeiluista entistä rikkinäisemmäksi.

Jos taas ajattelemme lasten parasta adoptioiden näkökulmasta, niin spn-avioliittolaki tekee karhunpalveluksen adoptiolapsille, sillä Venäjä on ollut vuosien aikana joko suurin tai toiseksi suurin adoptiolasten luovuttaja , mutta nyt tämän spn-lain jälkeen Venäjä ei anna ainuttakaan lasta Suomeen ja tämä koskee siis myös heteropareja. On aivan turha kaunistella tätä ikävää asiaa, joka johtuu meidän vääristä arvovalinnoista avioliiton suhteen.

Ranskassa sukupuolineutraali avioliittolaki tuli voimaan 2013.
Moni maa sulki Ranskan adoptiolta lakimuutoksen jälkeen.
Kouluissa juhlitaan entisen äitienpäivän sijaan nykyisin ”vanhempien päivää”.

Kohta Suomessakin äitienpäivä todennäköisesti poistuu, jos tämä Helsingissä lähinnä vaikuttava vihreä sateenkaari-ideologia saa vapaasti mellastaa Suomessa.

Kyse on myös ns. kaltevasta pinnasta. Se mikä tilanne on nyt, se tilanne ei välttämättä jatku. Ensin piti homoille kelvata täysin rekisteröinti: kas kummaa ei kelvannutkaan. Eikä tule kelpaamaan myöskään spn-avioliittolaki. Seuraavana odottaa jo moniavioisuus. Lopullinen tavoite on kaiken sukupuolisuuden poistaminen yhteiskunnasta, kuten esim. Sebastian Tynkkynen on osoittanut.

Todella järkyttävää luettavaa on Jani Toivolan teesit hänen fb-sivuillaan, jossa lapsia ei saa enää sanoa edes tytöiksi ja pojiksi.

http://www.patmos.fi/.../gender-vallankumousta.../8320

Elias Rantanen

Miten sitten sukupuolineutraali avioliittolaki estää lapsen mahdollisuuksia syntyä perheeseen, jossa hän saa elää biologisen isänsä ja äitinsä hoidossa? Tämä tapahtuu ensisijaisesti lainsäädännön sosialisaatiovaikutusten pohjalta. Lyhyesti sanottuna (Girgis et al 2012: 54):

1. Lainsäädäntö muokkaa uskomuksia.
2. Uskomukset muokkaavat käyttäytymistä.
3. Uskomukset ja käyttäytyminen vaikuttavat ihmisten kiinnostuksen kohteisiin ja hyvinvointiin.

Blankenhorn (2007: 203 ss.) ja Girgis et al (2012) esittävät joitakin näkökohtia siitä, miten tämä tapahtuu: (a) Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen sisältää julkisen kannanoton, jonka mukaan lapsi ei tarvitse biologisen isän ja äidin toisiaan täydentävää vaikutusta. Se poistaa lainsäädännöstä ja heikentää kulttuurissa ajatusta, että lapselle ja yhteiskunnalle on keskimäärin parasta, että lapsi kasvaa biologisen isänsä ja äitinsä muodostaman avioliiton sisällä. Tämän seurauksena harvemmat lapset todennäköisesti kasvavat isänsä kanssa, koska heidän isänsä eivät enää pidä tärkeänä omistautua lastensa hoitamiseen.

(b) Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen merkitsee sitä, että lainsäädäntö alkaa ymmärtää avioliiton merkityksen homo- ja heteroseksuaalisen parisuhteen yhteisten nimittäjien pohjalta, jolloin heteroseksuaalisen avioliiton ominaispiirteet katoavat lainsäädännöstä.

(c) Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen merkitsee todennäköisesti sitä, että muut vaihtoehtoiset avioliittomuodot kuten esimerkiksi moniavioisuus tai ryhmäavioliitto saavat lisää sosiaalista hyväksyntää, mikä entisestään heikentää avioliiton yhtenäisyyttä ja lapsen mahdollisuuksia kasvaa alhaisen konfliktitason perheessä.

(d) Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen merkitsee sitä, että heteroseksuaalisten nuorten julkinen sosiaalistaminen miehen ja naisen välisen avioliiton merkitykseen joko lakkaa tai sitä joudutaan olennaisesti heikentämään. Lastenkirjoissa ja -viihteessä, kirkon opetuksessa, koulujen opetussuunnitelmassa ja populaarikulttuurissa joudutaan välttämään antamasta mahdollisesti lainvastaista vaikutelmaa, jonka mukaan avioliitto on naisen ja miehen välinen liitto, jonka luonnollisena seurauksena on lasten saaminen.

(e) Sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksyminen määrittelee avioliiton uudelleen niin, ettei se enää tarkoita puolisoiden sitoutumista pysyvän perheyhteisön luomiseen siitä mahdollisesti syntyviä lapsia varten, vaan että olennaista avioliitossa on tietynlainen tunteenomainen suhde aikuisten välillä. Tämä viestii kasvavalle sukupolvelle, että tunteen kadotessa myös avioliiton perusta katoaa. Tämä on omiaan viemään pohjaa avioliiton pysyvyyden ja seksuaalisen uskollisuuden normeilta, mikä entisestään heikentää lasten mahdollisuuksia kasvaa vakaassa ja pysyvässä perheyhteisössä yhdessä biologisten vanhempiensa kanssa.

(f) Avioliiton pysyvyyden, puolisouskollisuuden ja perhekeskeisyyden heikentyessä myös puolisoiden psykologinen, sosiaalinen ja aineellinen hyvinvointi heikkenee, koska pysyvän avioliiton on osoitettu edistävän puolisoiden hyvinvointia. Vanhempien hyvinvoinnin heikentyessä heidän kykynsä kasvattaa lapsia heikkenee.

(g) Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen vahvistaa käsitystä, että sukupuolten toisiaan täydentävyys ei ole tärkeää kasvatuksessa. Tämä heikentää erityisesti isän kokemusta siitä, että hänellä on erityinen panoksensa annettavana lastensa kasvatukseen.

Kukaan ei ajattele ja toimi tyhjiössä. Me kaikki saamme vaikutteita kulttuurisista normeista, joita lainsäädäntö muokkaa. Voidakseen solmia avioliiton ihmisellä täytyy olla jonkinlainen käsitys siitä, mitä se tarkoittaa. Avioliiton uusi määritelmä antaa kasvavalle sukupolvelle sellaisen käsityksen avioliitosta, joka ei ole omiaan edistämään avioliiton pysyvyyttä, koska huomion keskipisteestä siirretään aviopuolisoiden kokonaisvaltainen yhteys ja siitä syntyvien lasten hoitaminen.

Kun avioliiton merkitystä on kerran muutettu, se vaikuttaa kouluissa ja muissa kasvatusinstituutiossa annettavaan sosialisaatioon. Sikäli kuin sosialisaatio siirtää avioliitosta mahdollisesti syntyvien lasten oikeuksien näkökulman sivuosaan ja asettaa avioliiton keskukseen siinä elävien aikuisten tunteet, se ei orientoi kasvavia näkemään avioliittoansa uskollisuuden, pysyvyyden ja avioliitosta syntyvien lasten näkökulmasta. Tällainen sosialisaatio on omiaan heikentämään lasten asemaa perheessä, mikä puolestaan ei voi olla heikentämättä lasten hyvinvointia. Lasten hyvinvoinnin heikentäminen lainsäädännöllisillä toimilla on lapsen ihmisoikeuksien loukkaamista.

Lisäksi se on vastuutonta talouspolitiikkaa, koska lasten ja perheiden pahoinvointi tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan 229 miljardia dollaria sosiaaliavustuksia vuosien 1970 ja 1996 välillä jouduttiin maksamaan avioliittokulttuurin murentumisesta ja siitä seuraavien sosiaalisten ongelmien pahentumisesta: teiniraskaudet, köyhyys, rikollisuus, huumeiden väärinkäyttö ja terveysongelmat. Yhdysvalloissa vuonna 2008 tehty tutkimus osoitti, että avioerot ja avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset maksoivat veronmaksajille 112 miljardia dollaria vuosittain. (Girgis et al 2012: 46.)

Lainsäädäntö vaikuttaa sosialisaation välityksellä kasvavaan sukupolveen: sukupuolineutraali avioliittolaki viestii kasvavalle sukupolvelle, että heteroseksuaalinen ja homoseksuaalinen parisuhde ovat lapsen kannalta samanarvoisia.
Nykytiedon valossa on mielekästä olettaa, että ainakin osa nuorista on seksuaaliselta identiteetiltään ambivalentteja siinä mielessä, että he voivat valinnoillaan ja tulkinnoillaan vaikuttaa oman seksuaalisen identiteettinsä kehitykseen.

Näihin valintoihin ja tulkintoihin vaikuttavat yhteiskunnan sosiaaliset rakenteet. Jos heteroseksuaalisen ja homoseksuaalisen parisuhteen välillä ei tehdä selvää eroa institutionaalisella tasolla, seksuaaliselta identiteetiltään epävarmojen nuorten on vaikea tiedostaa niiden erilaista merkitystä lasten kannalta. He saattavat vahvistaa omassa seksuaalisessa identiteetissään puolia, joita he eivät vahvistaisi, jos he olisivat tietoisia siitä, että he näin valitessaan loukkaavat tulevien lastensa oikeuksia.