Lauantai 19.1.2019

Opettaja järkyttyi kansanedustajan väitteistä – ”Visioi opettajia kyttäämässä oppilaiden seksuaalisuutta”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
5.7.2016 08:41
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Arkistokuva. Kouluille tarkoitetusta tasa-arvo-oppaasta on noussut julkinen keskustelu.
|

Oppositiopuolue vihreitä edustava espoolainen Timo Kilpiäinen ihmettelee Puheenvuoro-blogissaan kristillisdemokraattien kansanedustajan Antero Laukkasen kantelua Opetushallituksen tasa-arvo-oppaasta.

Kilpiäisen mielestä Laukkasen kantelu ”on täyttä roskaa”.

Laukkanen kertoi eilen tiedotteessaan tehneensä oppaasta kantelun oikeuskanslerille.

– Lapsi ei voi kuulua sukupuolivähemmistöön. Lapsen seksuaalinen kehitys on vielä erittäin keskeneräistä. Valtion laitoksen opas ei voi levittää sellaista käsitystä, että lapsi voisi jo kuulua sukupuolivähemmistöön ja olla seksuaalisesti kypsä, Laukkanen muun muassa toteaa.

– Oppaassa rohkaistaan kaikkia opettajia olemaan ”sukupuolitietoinen opettaja” (s 13, 18), joka tunnistaa lapsen seksuaalisen taipumuksen ja osaa tukea sitä. Mikäli esimerkiksi opettaja kenties edistyksellisesti toimiakseen omaksuu oppaassa esitetyn käsityksen, hän voi oppaan rohkaisemana alkaa etsiä oppilaistaan arvionsa mukaan sukupuolivähemmistöihin kuuluvia lapsia. Mikäli opettaja ilmaisee yhtään millään tavalla, että pitää jotakin lasta seksuaalisesti poikkeavana, kyse on lapseen kohdistuvasta sukupuolisesta häirinnästä, joka vaarantaa lapsen seksuaalisen kehityksen, Laukkanen myös kirjoittaa kantelun perusteluissaan.

Kilpiäinen muistuttaa blogissaan, että Suomikin on allekirjoittanut päätöslauselmia, joissa hyväksytään transseksuaalisuus ja erilaiset seksuaali-identiteetit osaksi loukkaamattomia ihmisoikeuksia.

– Kantelu pohjautuu Laukkasen omaan henkilökohtaiseen näkemykseen sukupuolisuudesta, seksuaalisuudesta ja tasa-arvosta eikä sillä ole mitään tekemistä esimerkiksi Suomen lain kanssa, vaikka hän näin yrittää väittää, Kilpiäinen kirjoittaa.

Erityisesti Kilpiäinen kritisoi Laukkasen väitettä siitä, että noudattamalla opasta koulu syyllistyisi seksuaaliseen häirintään.

– Mitä? Siis mitä? Ensinnäkin kansanedustajalle menee tässä iloisesti sekaisin sukupuoli ja seksuaalisuus, [jotka eivät ole sama asia], Kilpiäinen kirjoittaa.

– Laukkanen visioi, että oppaan perusteella opettaja ryhtyy etsimään oppilaistaan sukupuolivähemmistöön kuuluvia lapsia. Kun hän löytää sellaisen, hän syyllistyy seksuaaliseen häirintään, kantelussa perustellaan. Laukkanen visioi jossain omissa korkeuksissaan. Missään oppaassa ei kerrota, että opettajan tulisi etsiä sukupuolivähemmistöön kuuluvia lapsia. Opettajat eivät etsi erilaisia sukupuolivähemmistöjä, seksuaalivähemmistöjä tai muita vähemmistöjä oppilaistaan. Sen sijaan oppaan tarkoituksena on antaa työkaluja, jos opettaja kohtaa oppilaan, joka tuo asian esiin. Laukkasen visiointi opettajissa kyttäämässä oppilaiden seksuaalisuutta on aivan yhtä sairasta kuin vaikkapa korkeassa julkisessa luottamustoimessa olevan henkilön kiinnostus kytätä ja korjata lasten ja nuorten sukupuoli- tai seksuaali-identiteettiä, Kilpiäinen kirjoittaa.

Kilpiäinen toteaa myös, että esimerkiksi hänen oma seksuaalisuutensa ei kuulu hänen oppilailleen ”pätkän vertaa”.

– Kansanedustaja ei ole joko lukenut lakeja ja asetuksia, tasa-arvo-opasta eikä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita tai tarkoituksella tulkitsee niitä kieroutuneesti. Hän väittää koulujen mahdollisesti oppaan takia syyllistyvä häirintään, mutta itse tuomitsee lasten ja nuorten kokemukset muista kuin cis-sukupuolisuudesta. Hän tekee tämän kansanedustajana, lainsäätäjänä ja julkisena toimijana. Minkä viestin se antaa nuorelle tai lapsella tämän omasta kokemuksesta? Kilpiäinen kysyy.

Jaa artikkeli:

Kommentit

Matti Auer

Useimmat kristillisen elämänkatsomuksen omaavat, kuten Antero Laukkanen, katsovat homoseksuaalisuuden olevan opittua, joka voidaan "kitkeä" pois mm. eheyttämällä. Nykyään tiedetään, että asia ei ole näin, vaan seksuaalinen suuntautuminen on osa synnynnäistä aivojen rakennetta, jossa kaikenlainen terapeuttinen hoito vain pahentaa pahaa oloa ja ei johda mihinkään hyvään.

Teppo Vanamo

Eikä pelkästään aivojen rakennetta, sukupuolisuus on koko kehon toiminnan määräämää ja kemialliset prosessit ovat niin mutkikkaita, ettei niistä vieläkään ymmärretä kuin pieni osa. Vaikka se oudolta saattaa tuntuakin, muun muassa ruuansulatuselimistö ja sen toiminta vaikuttavat sukupuolisuuteen, koska sukupuolisuuteen vaikuttavien hormonien ja entsyymien tuotanto alkaa suolistossa. Geneettisillä tekijöillä on myös oma osuutensa, ja ne vaikuttavat sukupuolisuuteen hyvin monimutkaisten ja moninaisten prosessien kautta, koko kehon laajuisesti.

Merja Eräpolku

Suosittelen tutustumaan kantelutekstiin, sillä liikkeellä on ollut kovin väärinkäsitettyjä tulkintoja siitä: http://www.kd.fi/files/2016/07/Oikeuskanslerille-kantelu-AL.pdf

Opetushallituksen oppaassa on mm. se kummallisuus, että sekoitetaan tasa-arvolain termit puhumalla, että sukupuolia on monta. Termejä sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti käytetään sekaisin, vaikka lainsäädäntömme ne erottaa toisistaan.

Sukupuolen ilmaisu tai koettu sukupuoli-identiteetti ei muuta sitä, mikä henkilön fyysisesti havaittava ja sotu-tunnuksestakin ilmenevä juridisesti vahvistettu sukupuoli on. Sukupuoli ei määrity sosialisaatiossa eikä oppimisessa. Myöskään sukupuolen juridista itsemääräämisoikeutta ei Suomen lainsäädännössä ole. Syntyessään fysiologisesti poikkeavat lapsetkin merkitään väestörekisteriin jompaankumpaan kahdesta sukupuolesta lääkärin ja vanhempien päätöksellä. Kolmatta tai useampia sukupuolikategorioita ei lainsäädäntö tunne ja myös transsukupuolisen henkilön uusi sukupuoli vahvistetaan joko mieheksi tai naiseksi.

Herää kysymys, mitä konkreettisia muutoksia koulujen opetussuunnitelmiin ja koulujen käytäntöihin ja kielenkäyttöön ajetaan. Ollaanko pyrkimässä pois käsitteistä tyttö ja poika, kokonaan sukupuolen mukaan jaetuista opetusryhmistä, sukupuolen mukaan jaetuista wc- ja suihkutiloista? Ollaanko esim. luopumassa liikunnassa tyttöjen ja poikien joukkueista/kilpailusarjoista?

Onko tavoitteena, että kasvatuksessa ja opetuksessa siirrytään aikakauteen, jolloin lähtökohtana on kaiken heteronormatiivisuuden murentaminen ja se, että jo ennen pubertiteetin alkamista lapselle aletaan syöttää ajatusta siitä, että a) hänen on ”itse löydettävä” (mahdollisesti elämän aikana muuttuva/vaihtuva) ”sukupuolensa” ja b) löydettävä (samalla tavoin mahdollisesti muuttuva) seksuaalinen suuntauksensa? Tuota minä en ainakaan toivo. Lapsella ja nuorella on jo muutenkin riittävästi isoja kysymyksiä selvitettävänään.

Mika-Matti Leino

Minusta kyse ei olekaan siitä, että lapselle aletaan syöttää ajatusta oman sukupuolensa ja/tai sukupuoli-identiteettinsä löytämisestä. Pikemminkin nyt ollaan aikeissa lopettaa yhteiskunnassamme ja maailmalla pitkään kyseenalaistamattomana jatkunut sukupuolen löytämättömyyden ja sukupuoli-identiteetin moninaisuuden jatkuva kieltäminen.

Eikä tämä muutos suinkaan pakota lasta pohtimaan omaa sukupuolisuuttaan ja seksuaalisuuttaan, vaan hänen henkilökohtaisia pohdintojaan tullaan myötätuntoisesti vastaan.

Toisin sanoen lasta ei enää jätetä yksin heteronormatiivisuuden mustavalkoiseen, musertavaan paineeseen niissä tapauksissa, joissa lapsi on neuvoton, turhautunut ja onneton johtuen hänen kehityshavaintojensa erilaisuudesta suhteessa valtaväestöön ja sen normi-ilmastoon.

Nyt on tullut aika ihan aikuisen oikeasti kohdata lapsi hänen omintakeisessa kehitysvaiheessaan, eikä enää jättää häntä yksin eristymään ja syrjäytymään. On tullut aika poistaa häpeä, syyllisyys ja kelpaamattomuus. Jokainen lapsi tulkoon nähdyksi ja kuulluksi sellaisenaankin.