Lauantai 19.1.2019

”Kevytmielinen viipurilainen” täyttää 90 vuotta

Jaa artikkeli:
Luotu: 
13.4.2008 09:17
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Katri Veltheim.

Uuden Suomen pitkäaikainen kulttuuritoimittaja Katri Veltheim täyttää 90 vuotta maanantaina 14.4.2008. Uusisuomi.fi tapasi rouva Veltheimin tämän kotona Espoon Revontulentiellä.

- Tässä paikassa ei ole muuta vikaa kuin tien nimi. Se muistuttaa minua Lapista, heittää Katri Veltheim.

Veltheimin aviomies oli geologi ja sota-aikana pariskunta vietti
aikaa Petsamossa.

- Asuimme Kolosjoella. Mieheni oli siellä nikkelikaivoksilla tekemässä tutkimustyötä. Itävaltalaiset alpenjägerit toivat suklaata ja sitä hyvää, tummaa saksalaista sotilasleipää ja kukkia. He eivät tulleet jos olin yksin. Kaivoksen piippu ilmoitti milloin mies on kotona.

Katri Veltheim on kotoisin Viipurin läheltä, Kanneljärveltä. Hänen isänsä oli paikallisen kansanopiston rehtori ja kansanedustaja. Sodan alkaessa Veltheim oli Helsingissä opiskelemassa.

- Siihen aikaan puhelimet olivat sellaisia että soinnista jo kuuli tuliko puhelu läheltä vai kaukaa. Kuulin heti että nyt tulee soitto kauempaa. Se oli äitini. Hän sanoi, että ryssä on tullut rajan yli. Sitten ei ollut enää menemistä Viipuriin.

Katri Veltheimia harmittaa viisumipakko itään matkustettaessa.

- Niin hyvää pataa ollaan itänaapurin kanssa, mutta sitten on ne pahuksen viisumit. Eihän sinne mene kuin neljä tuntia pikajunalla. Joskus minä vielä sen viisumin hankin.

Veltheim haluaisi käydä kotiseudullaan, vaikka miltei kaikki tuttu onkin sieltä kadonnut.

- Isäni johtaman kansanopiston polttivat omat sotilaat ja Erkon kadulla sijainneeseen kotitaloomme osui palopommi. Isäni tapasi opiston polttaneen upseerin myöhemmin tässä nyky-Suomessa. Upseeri oli vain todennut, että ”Hyvin paloi”.

Veltheim on kirjoittanut kirjoja automatkoista kansanedustaja-isänsä kanssa.

- Ajattelin silloin pienenä, että onpas helppo homma. Puhuu vaan ukoille, hymähtää Veltheim.

Katri Veltheimin sisar menehtyi jo nuorena synnytykseen.

- Veljeni Jaakko kuoli hiljattain. Hän on nyt pistunut parempaan maailmaan, kertoo Veltheim.

Katri Veltheimin serkku oli Olavi Paavolainen. Tunnettu kirjailija ja esseisti. Kulttuurivaikuttajana Olavi Paavolainen kuului myös Tulenkantajiin.

Katri Veltheim kertoo kaipaavansa nykyajan lehdiltä kunnon teatteriarvosteluja. Uusisuomi.fi kysyi hänen mielipidettään kahdesta tänä vuonna eniten puhetta herättäneestä teoksesta, Kansallisteatterin Tuntemattomasta sotilaasta ja Mannerheim -animaatiosta.

- Tuntematonta en ole nähnyt. En ymmärrä miksi se pitäisi tehdä uudelleen. Edvin Laineen ohjaustyö oli niin hyvä. Riittäähän noita tekstejä muitakin. Eikä minua Mannerheimista tehty animaatio loukannut. Miksi minä, herran nimessä siitä loukkaantuisin. Mannerheim oli tyylikäs mies. Hänen ansionsa ovat aivan muualla. Hän sai rukkaset hienon hienolta naiselta. Mitä minä tuollaisesta loukkaantuisin. Jos joku tulisi sanomaan minun miehestäni että hän on homo, niin sitten nostaisin metelin! Marskin suhde naiseen ei kiinnosta. Hänen ansionsa marsalkkana on kiinnostavampaa.

Katri Veltheim kuuluu yhä Suomalaiseen Sanomalehtiliittoon.

- Siellä ovat myös Paavo Lipponen ja Jyrki Vesikansa. Minä olen jäsen niin kauan kun pystyssä pysyn.

Kun Katri Veltheim kuulee, että Jyrki Vesikangas kirjoittaa myös uudelleen syntyneeseen Uuteen Suomeen, hän ilmoittaa hankkivansa tietokoneen heti.

Katri Veltheim on matkustellut paljon. Hänen miehensä ammatti geologina vei perhettä milloin minnekin.

- Asuimme Riossa (Rio de Janeirossa) neljä vuotta. Uimme Copacabanan rannoilla. Matkustimme sinne Johnson linjan laivoilla. Minä olin silloin nuori nainen ja kahden lapsen äiti. Siellä ei koskaan tarvinnut pukea. Paljaat jalat ja paljaat kädet, lämmintä oli.

Länsi-Afrikasta, Ghanasta ja Liberiasta, Veltheim kirjoitti silloiseen Uuteen Suomeen.

- Kutsuin sitä Amerikan mustaksi takataskuksi, Veltheim muistelee.

Värikästä elämäänsä ja syntymäpäiviään ensi torstaina Katri Veltheim aikoo juhlia ”open house” tyyliin.

- Lapset ovat luvanneet tuoda shampanjaa. Poikani Risto lupasi, että sitä kyllä riittää. Hän sanoi myös, että kotini tulee olemaan kuin ratikka ruuhka-aikaan.

Ainoa pieni musta pilvi juhlan yllä on äidin ikävä vanhinta tytärtään, Riittaa.

- Vanhimman tyttäreni kuolema on elämäni vaikein asia. Hän kuoli syöpään. Perheen ja Riitan lasten näkeminen on kaikkein parasta. Kahdeksas lapsenlapsenlapseni syntyy toukokuussa, ilotsee Veltheim.

Katri Veltheim aikoo käydä kampaajalla ennen suurta juhlaansa.

- Mutta en samana päivänä. Muuten näyttää liian pyntätyltä. Vähän pannaan kiharaa ja juhlapäivänä paplarit kyllä hoitavat homman.

Pitkän ikänsä ja pirteytensä salaisuudenkin Katri Veltheim paljastaa.

- Mie olen kevytmielisii viipurilaisii!

Yritykset: 
Paikat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit