Maanantai 10.12.2018

Vastaus ay-kritiikkiin: Nobelistit Ahtisaari ja Holmström ajavat suurempia tuloeroja Suomeen

Jaa artikkeli:
Luotu: 
13.10.2016 11:03
Päivitetty: 
13.10.2016 13:52
  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    – Ei kuulosta kovin hyvältä tällaisen huippuasiantuntijan kuin Holmströmin suusta, vastaa Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija ay-kritiikkiin. Kuvassa talouden nobelisti Bengt Holmström.
|

Faktakulma

Palkansaajien tutkimuslaitos PT

 

Palkansaajien tutkimuslaitos on vuonna 1971 perustettu itsenäinen ja voittoa tavoittelematon kansantalouden asiantuntijayksikkö.

Palkansaajien tutkimuslaitosta ylläpitää kannatusyhdistys, jonka jäsenjärjestöiltä tulee valtaosa laitoksen rahoituksesta. Kannatusyhdistykseen kuuluvat kaikki Suomen ammatilliset keskusjärjestöt SAK, Akava ja STTK jäsenliittoineen. 

Koko PT:n hallitus koostuu palkansaajajärjestöjen edustajista.

Lähde: PT

Palkansaajien tutkimuslaitoksen PT:n erikoistutkija Heikki Taimio kommentoi Uuden Suomen haastattelussa nobelistien Martti Ahtisaaren ja Bengt Holmströmin kritiikkiä ay-liikettä kohtaan.

Taimion mielestä on ristiriitaista, että molemmat kuitenkin arvostavat pohjoismaista mallia, johon kuuluu vahva ammattiyhdistysliike. Taimion mukaan monessa maassa on havaittu, että samalla kun ay-liikkeen jäsenmäärä laskee, tuloerot kasvavat.

– On viime aikoina ollut tutkimuksia ja muun muassa kansainvälinen valuuttarahasto on korostanut sitä, minkälainen yhteys on ay-liikkeen vaikutusvallan tai sen jäsenmäärän alenemisella tähän eriarvoisuuden kehitykseen, mitä eri maissa on tapahtunut. On nähtävissä selvä korrelaatio jopa siinä suhteessa, että heikompi ammattiyhdistysliike on yhteydessä siihen, miten ökyrikkaat, se rikkain prosentti, on onnistunut kasvattamaan osuuttaan yhteisestä kakusta.

– Sitäkö tässä nyt ajetaan takaa, mutta ei vain sanota suoraan? Taimio haastaa.

Tarkoitatteko sitä, että ajatellaan, että se on ihan ok, että tuloerot kasvavat – tai että se on jopa tarpeellista?

– Siihenhän se näyttäisi johtavan, ay-liikkeen merkityksen pieneneminen. Jos tullaan siihen, mitä seuraamuksia siitä tuloerojen kasvusta on, niin se on nähty oikeistopopulismin nousuna monessa maassa. Jos ajatellaan taloustutkimuspuolella, niin tuloerojen kasvulla ja talouskasvulla ei ole mitään suoranaista yhteyttä. Tai jos se yhteys on, se on pikemminkin sellainen, että suuret tuloerot hidastavat talouskasvua, Taimio sanoo.

– Se ei kuulosta kovin hyvältä tällaisen huippuasiantuntijan kuin Holmströmin suusta. Ahtisaarelta ei voi edellyttää, että hän näistä asioista tietäisi mitään, hän jatkaa.

Ahtisaaren ay-kritiikki oli sikäli yllättävä, että Nobelin rauhanpalkinnolla palkittu presidentti on julkisuudessa yleensä profiloitunut ulkopolitiikassa ja rauhanvälityksessä. Holmström palkittiin tällä viikolla taloustieteen Nobelilla.

Taimio ihmettelee väitettä ay-liikkeen jääräpäisyydestä ja joustamattomuudesta.

”Se ei kuulosta kovin hyvältä tällaisen huippuasiantuntijan kuin Holmströmin suusta. Ahtisaarelta ei voi edellyttää, että hän näistä asioista tietäisi mitään.”

– Olisiko ay-liikkeen pitänyt suostua palkanalennuksiin? Olisiko työttömyysturvaa pitänyt leikata? hän kysyy.

”Ahtisaarella ja Holmströmillä elitistinen näkemys”

Työmarkkinoilla on edessä muutoksia, sillä Elinkeinoelämän keskusliitto EK ei enää tee keskitettyjä tulopoliittisia ratkaisuja. EK siirtyy liittokohtaiseen sopimiseen. Taimion mukaan liittokohtaiset sopimukset ovat keskitettyjä kalliimpia muun muassa siksi, että palkankorotukset ovat niissä usein suurempia kuin tupoissa. Samalla hallitus haluaa edistää paikallista sopimista.

– Ehkä Ahtisaari ja Holmström ajattelevat, että [tulevaisuudessa] yksilö yksin on neuvottelemassa työnantajan kanssa. Siinä on elitistinen näkemys työmarkkinoista: että siellä huippuasiantuntija kilpailuttaa työnantajia ja etuja. Tässä elitistisessä näkemyksessä ei ymmärretä, että valtaosa työntekijöistä on suhteellisen heikossa asemassa työnantajaan nähden, Taimio sanoo.

Esimerkiksi paikallista sopimista kannattava kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki on tuonut useaan otteeseen esille sitä, että suuremmat palkkaerot pitäisi sallia.

– Nimenomaan palkkaerojen kasvattaminen saattaisi tosiasiallisesti johtaa tuloerojen supistumiseen. Suurempi palkkahajonta - myös alaspäin - synnyttäisi enemmän työpaikkoja, mikä nostaisi työllistyvien henkilöiden tulotasoa. Mitä parempi työllisyys, sitä parempi olisi myös palkansaajan neuvotteluvoima, Lepomäki on kirjoittanut.

Lue lisää: Enää 108 000 suomalaista keskipalkka-ammateissa – Lepomäki: ”Sallitaan palkkaerot”

Taimio vastaa:

– Se, mitä tässä ajetaan takaa on se, että saataisiin työntekijät enemmän alisteisiksi työnantajien määräysvallalle ja saataisi palkkoja alennettua alle nykyisen sopimustason.

Lue myös:

Ensin Ahtisaari, nyt Holmström MTV:llä: ”Ay-liike murenee itsestään”

Ahtisaari ryöpyttää: ”Demarit ja ay-liike ovat romuttamassa hyvinvointivaltiota”

Faktakulma

Palkansaajien tutkimuslaitos PT

 

Palkansaajien tutkimuslaitos on vuonna 1971 perustettu itsenäinen ja voittoa tavoittelematon kansantalouden asiantuntijayksikkö.

Palkansaajien tutkimuslaitosta ylläpitää kannatusyhdistys, jonka jäsenjärjestöiltä tulee valtaosa laitoksen rahoituksesta. Kannatusyhdistykseen kuuluvat kaikki Suomen ammatilliset keskusjärjestöt SAK, Akava ja STTK jäsenliittoineen. 

Koko PT:n hallitus koostuu palkansaajajärjestöjen edustajista.

Lähde: PT

Jaa artikkeli:

Kommentit

Raimo Laine

Työn ja pääoman väliillä on aina kamppailu markkinataloudessa. Pääoman täytyy kasvaa ja kasvua parantaa työvoiman halpuus.
Ilman AY-toimintaa palattaisiin 1800-luvun loppuun, jolloin työntekijä oli vapaasti riistettävissä ja täysin suojaton. Tuloerot olivat kammottavat ja johtivat lopulta sisällissotaan. Tätäkö haluamme ?

Timo Virtanen

Ay-liikehän ajaa kaikille samaa palkkaa. Olipa sitten laiska tai ahkera, ammattitaitoinen tai ei. Sillä menolla olisivat kaikki köyhiä ennen pitkää ja viisaimmat tietenkin laiskoja. Käyttäisivät järkensä ja energiansa ihan muuhun kuin työntekoon. Omaksi hyväkseen pelkästään.

Tapio Mäkeläinen

Tämä on ihan varmasti se tie mitä kohti kuljetaan ja muu on pelkkää turhaa ja vahinkoa aiheuttavaa viivytystaistelua. Nuorena miehenä meidän firma myytiin jenkeille ja välissä oli japsi pankki. En niin kovassa liemessä ole ollut kun selitäessäni heille pekkas-päiviä 30 vrk vuosiloman päälle ja yleiskorotusta.
Nämä tehdyt "yhteiskuntasopimukset" ovat minusta järjen vastaisia koska ne niputtavat koko työvoiman yhteen kytkökseen.
Ei nobelistit mitään sisällisotaa aja ja jos tuo mitä sanovat, siihen johtaisi, sisällissotia olisi maailma pullollaan nykyistenkin lisäksi. Niissä ei ole kyse palkoista.
Suomalaisuuden kummallisuuksiin kuulu se että omaa henkilökohtaista reviiria varjellaan sairaan voimallisesti ja siviilissä on pirun tarkkaa kuka sun takkasi muura ja mitä jälki on. Työmaalla vallitsee tasajaonkulttuuri , vinoutunut solidaarisuus. Se menee hierarkiassa yllättävän ylös minkä huomaa kun esimiehille annetaan könttäsumma jaettavaksi . Kyllä iso joukko laittaisi sen tasajakoon ellei asiaa ohjattaisi toisin.
Tässä ollaan isoa maailmaa jäljessä rajusti.
Ylimmän johdon käsittämättömillä palkkioilla ei ole tämän seikan kanssa mitään tekemistä ja se on ihan oma epistolansa, joka kyllä syö luottamuspääomaa.

Jussi Keinonen

Ay-liikkeen nykyiset, toivottavasti jo pian hyllytettävät johtajat, tuijottavat pakkomielteisesti aidan toiselle puolelle kuin Napoleonin ajan kenraalit. Vihollinen on työnantaja, "ökyrikkaat" muka suuri syy ongelmiin.

Samaan aikaan aidan omalla puolella on järkyttävä määrä ay-liikkeen torppaamia työttömiä, jotka on syrjäytetty yhteisiltä työmarkkinoilta.

Se on epäinhimillistä.

Jussi Keinonen

Raimo, kaksi väärää selitystä yhdessä lauseessa.

Globalisaatioon pitää jokaisen kansakunnan sopeutua. Se on aivan valtava edistysaskel ihmiskunnan historiassa ja tuonut mukanaan pelkästään hyvää, sillä kaikki edistys on aina perustunut vaihdantaan, tiedon tai tavaran. Sen ansiosta tällä vuosisadalla jo 700-900 miljoonaa ihmistä on päässyt irti absoluuttisesta köyhyydestä. Sen oheistuotteena vauraampien maiden kansalaiset saavat jatkuvasti parempaa teknologiaa, ruokaa ja lääkkeitä, aina vain edullisemmin. Työttömyys ei ole globalisaation seuraus, vaan sen, että Suomen(kaan) työmarkkinat eivät ole sopeutuneet muuttuneeseen tilanteeseen – työtä ei ole haluttu jakaa uudelleen ja solidaarisesti.

Euron syyttäminen on pään laittamista pensaaseen. Jos ennen olemme osanneet köyhdyttää kansamme devalvaatiolla, miksemme osaa tehdä tarvittaessa samaa sopimalla palkkoja vaihteeksi alaskin. Koska olemme vielä liian tyhmiä.

Työttömyys on aina ja vain yhteiskunnan oma vika. On sietämätöntä, että suomalaiset työmarkkinat nyt "ulkoistavat" huonon suhdanteen yhdelle ihmisryhmälle, heikoimmille, työttömyytenä. Syrjäyttäminen on epäinhimillistä ja suurin syyllinen on joustamattomat työmarkkinat, eli itsekkäät hyväosaiset.

Ihan kuten nobelistimme Holmström ja Ahtisaari ovat sanoneet.

Raimo Laine
Vastaus kommenttiin #8

Devalvaatiot eivät kansaa köyhdyttäneet ja BKT oli jatkuvassa kasvussa ja työttömyyskin oli vähäistä. On tietysti hyvä, jos jossain kaukana edes hyödytään globalisaatiosta, mutta olemme valitettavasti Suomessa. Pitäisikö täälläkin palkat ja työolot pudottaa Bangla-tasolle, jotta rikkaat vielä enemmän rikastuisivat.

Jussi Keinonen
Vastaus kommenttiin #12

Saanen näin ekonomipohjalta selventää, että devalvaatiossa, kuten aina valuutan heikentyessä, ao. kansakunnan varallisuus ja tulot putoavat juuri sen prosenttimäärän verrattuna toisiin maihin. Sen seurauksena kaikki tuontitavara muuttuu sen prosenttimäärän verran kalliimmaaksi, ja vientitavarasta saadaan saman prosenttimäärän verran vähemmän ulkomaan valuuttaa. Devalvaatio köyhdyttää kansaa ja nimenomaan kansaa aina.

Palkat ja rikkaiden rikastuminen taas eivät juurikaan ole kytköksissä toisiinsa, muuten kuin pahan mielen aiheuttajana, mistä taas ei ole hyötyä.

Ei palkkoja tarvitse pudottaa Bangla-tasolle, vain sen verran että työttömätkin pääsisivät töihin taas. On kovin itsekästä, että töissäolijat eivät kartellinsa vuoksi siihen suostu.

Juhani Iivari
Vastaus kommenttiin #8

Globalisaatioon kyllä liittyy usein unohdettu eettisesti pimeä puoli eli lapsityövoiman käyttö, minimaaliset palkat (esim. euro päivässä, jos työtä on tarjolla), lähes pakkotyömäinen työskentely (jossa esim. WC-käynnit voi olla kielletty työpäivän aikana), vaaralliset työolosuhteet (esim. tehdaspalot Bangladeshissä), ympäristön piittaamaton saastuttaminen (esim. Kiinassa). Ne koskettavat kuitenkin välittömästi satoja miljoonia ihmisiä.

Nämä käytännöt osaltaan selittävät joidenkin "kehittyvien" maiden (esim. Intia) suhteellista kilpailuetua myös korkean koulutuksen vaativissa tehtävissä (esim. ohjelmistokehitys), koska yleinen kustannustaso ja siten eläminen niissä on niin paljon matalampi. Kaiken kaikkiaan ne merkitsevät epäreilua kilpailuetua kyseisille maille. Usein siihen liittyy ammattiyhdistystoiminnan kielto tai rajoittaminen, jolloin työntekijät eivät voi itse kollektiivisesti vastustaa olosuhteita. Maiden sisäinen poliittinen järjestelmä ei ole halukas puuttumaan niihin, koska koska kyseisten maiden kilpailukyky perustuu nimenomaan kyseisiin epäeettisiin käytäntöihin.

Rajoittamattoman globalisaation ihailijat joko sivuuttavat nämä ongelmat tai näkevät ne vain ohimeneviksi siirtymäkauden ongelmiksi. Ei kuitenkaan ole mitään takeita, että ne ovat ohimeneviä. Ainoa tie eteenpäin on, että kehittyneet länsimaat kytkevät globalisaation tiettyihin eettisiin pelisääntöihin. Nykyään ainoastaan jotkut järjestöt (esim. Finnwatch) yrittävät pitää globalisaation ongelmia esillä.

Jussi Keinonen
Vastaus kommenttiin #16

Juhani, on totta ettei maailma ole valmis ja nopeutunut tiedonkulku tuo sen aina vain kipeämmin koteihimme.

Se ei silti välttämättä ole globalisaation eli vapaakaupan vika. Kovin usein tuntuu siltä, että me länsi/pohjoismaiden monesta huolestuneet kansalaiset katsomme alaspäin elintasokuiluun, emmekä näe/yritä nähdä miltä elämä näyttää sieltä käsin.

Kun me näemme köyhyyttä ja vääryyttä, jota tietenkin pitäisi aina korjata, emme näe ja koe kokonaisuutta köyhien maiden elävien näkökulmasta. Siellä ihmiset vapaaehtoisesti tekevät loikan ylöspäin, kun lähtevät köyhiltä riisipelloilta "hikipajoihin". He jättävät taakseen pysyvän epävarmuuden ruoan riittämisestä, kylistä joissa alle kymmenvuotiaatkin ovat jatkuvasti töissä. He tienaavat kaupungissa moninkertaisesti enemmän kuin maaseudulla, vaikka se olisikin vain euron päivässä. Heidän altistuminen tehdasonnettomuuksiin on pienempi riski terveydelle kuin kotikylissä, joista puuttuu terveydenhuolto ja turvallisuustekniikka kokonaan.

Olen toiveikas siitä, että kansainvälinen kilpailu vie köyhien maiden kilpailuetua pois, kun ne vaurastuvat. Poliittinen sortokin väistynee yksilöoikeuksien ja -vaatimusten lisääntyessä tiedon kautta.

Kuulun optimistina siis ryhmään "näkevät ne vain ohimeneviksi siirtymäkauden ongelmiksi". On hyvä, että kehittyneissä länsimaissa on tahtoa eettisiin pelisääntöihin, kunhan emme katso – tilkkasen laiskastikin – vain alas elintasokuiluun ja neuvo heitä ylhäältä.

En tiedä varmaksi, mutta minusta mediat ja ihmiset joita seuraan tuntuvat pitävän globalisaation huonoja puolia paljon enemmän julkisuudessa esillä, kuin sitä kannustavat. Monet ovat saaneet siitä kannattavan työnkin, kuten mainitsemasi Finnwatch, joka on jo keskikokoinen viestintäfirma.

(Jos joku vielä seuraa tätä tilkkasen vanhentunutta keskustelua, voin lopuksi aidosti suositella Juhani Iivarin mielenkiintoista ja monipolvista omaelämäkertaa En olisi saanut syntyä nykyaikaan. Ottakaa tämä kuitenkin yhäti runsaammalla hyppysellisellä suolaa kuin ylläoleva kommenttini... sillä e-kirjan jakelusta vastaa oma mikroyritykseni Suomen E-painos.)

Carolus Linden

Välttämättä ei kai ole niin, että liitokohtainen sopiminen vähentää ay-liikkeen valtaa vaikuttaa palkansaajien tuloihin, työehtoihin ja työoloihin. Ay-liikkeen poliittisen vallan väheneminen saattaa joidenkin mielstä olla jopa toivottavaa.
Vaikuttaa myös hieman oudolta kun kerrotaan, että liittokohtainen sopiminen on haitallista, koska se johtaa usein suurempiin palkankorotuksiin, kun samassa yhteydessä kerrotaan tuloeroista haitallisena ilmiönä.

Tarja Laakso

Niin on, meidän kansantalous on todellakin ns. kusessa niin kauan kuin se toinen työmarkkinaosapuoli eli erityisesti EK pitää pilkkanaan hallitusta ja eduskuntaa. Sehän tässä on pyöritellyt hallitusta ja eduskuntaa jo pitkään ja nyhtänyt etuja eri muodoissa valtiolta - yritystukina, yhteisöveron laskemisena, muiden sivukulujen siirtämisenä työntekijöiden maksettavaksi ja vielä näiden päälle työajan lisäys- ja palkanalennusvaatimuksineen. Joka johtaa siihen, että verotuloja tulee entistä vähemmän, mutta niistä entistä suurempi osuus menee yritysten (omistajien ja sijoittajien) pussiin, ilman että ne tulevat takaisin valtion kassaan, koska valtaosa näistä voitoista siirtyy ulkomaille tai ovat Suomessa verovapaita (kuten suurin osa osinkotuloista, osa ihan suoraan ja loppu vain rikkaimmille mahdollisten veronkiertomenettelyjen kautta).

Matti Loikkanen

"Jos ajatellaan taloustutkimuspuolella, niin tuloerojen kasvulla ja talouskasvulla ei ole mitään suoranaista yhteyttä. Tai jos se yhteys on, se on pikemminkin sellainen, että suuret tuloerot hidastavat talouskasvua, Taimio sanoo." Tämä on täyttä potaskaa!!

Tuloeroila on vahva merkitys talouskasvuun. Jos kaikki saavat samaa palkaa (vastinetta) töstään, niin kenelläkään ei ole tarvetta ponnistella parempaan suoritukseen ja koko kansantalous pysähtyy ja taantuu. Tämä on jo nähtävissä Suomen työttömyys luvuissa. Monet ovat mieluummin kotona kun ottavat vastaan työtä, josta ei saa parempaa palkkaa kuin mitä työttömyyskorvaus on. Suuri ja mahtava Neuvostoliitto romahti, koska kansalaiset eivät viitsineet tyhdä kunnolla töitä, kun ahkeruus ei millään muotoa näkynyt tilipussissa.

PT:n erikoistutkija Heikki Taimio taitaa saada samaa palkkaa tekipä työnsä oikein tai väärin!

Juhani Iivari

Kysymys ei tietenkään ole teoreettisesta ääripäästä, että kaikilla olisi sama palkka, vaan siitä, että lisääkö tuloerojen kasvu loputtomasti talouskasvua. Toinen yhtä teoreettinen ääripää on, että yksi ihminen saa kaikki tulot.

Jos verrataan suurten tuloerojen ja pienten tuloerojen maita ns. gini-indeksiä käyttäen (esim. https://fi.wikipedia.org/wiki/Gini-kerroin), korkean tuloerojen maat eivät näytä miltään paratiiseilta. Näin vaikka korkean tuloerojen maat ruokkivat erityisesti turvallisuuspalvelusektoria. Joka asuinalue on eristettävä muurein, vartijoin ja kaikelta varalta jokaisella täytyy olla vähintään yksi ase tyynyn alla. Ja siitä huolimatta rikollisuus ja vankilabusiness kukoistavata. Sekö on ihanne yhteiskunta?

Jan-Gösta Grönholm

Kun lähtökohtaisesti asettuu tiettyyn asemaan tulee vaikeaksi nähdä kokonaisuuden kehityksen.Mahdollisuudet eivät parane siitä että tilanteen oletettu muutos johtaisi johonkin pelottavaan
kehitykseen.Jonkun asettama olettamus ei ole riittävä
peruste päätöksentekoon.Koko maamme etu ansaitsee
paikkansa ykköskriteerinä.