Lauantai 25.11.2017

Professori: ”Työelämässä paljon ylilaatua – yleensä selviäisi vitosen, kutosen tai seiskan tasolla”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
19.10.2016 13:40
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Professori Juha T. Hakala neuvoo ihmisiä priorisoimaan. Tee työsi niin huonosti kuin voit, hän toteaa kirjassaan.
|

Ihmisten pitäisi opetella tekemään osa työtehtävistä kouluarvosanoissa seitsemän arvoisesti, neuvoo kasvatustieteilijä, Jyväskylän yliopiston professori, kirjailija Juha T. Hakala. Hän kritisoi suorituskeskeistä elämää huomenna torstaina julkaistavassa kirjassaan Kohtuuden kirja – näkökulmia ääriyhteiskuntaan (Alma Talent Pro 2016).

Hakala kertoo kirjassaan, että ”vähemmälläkin saavutetaan sama, ainakin melkein”.

– Se tapahtuu tekemällä vähemmän, tekemällä kohtuudella, laskemalla tasoa joskus. Mun oma filosofiani työssä on se, että työelämässä on aika paljon myös niin sanottua ylilaatua. Teemme asioita pelkästä tottumuksesta ikään kuin liian hyvin, Hakala sanoi Uuden Suomen livehaastattelussa keskiviikkona.

Hän huomautti, että useimmilla ihmisillä on pöydillään kasoittain tekemättömiä töitä.

– Mullakin siellä on varmaan arviolta 20 keskeneräistä projektia. Ne eivät lainkaan kaikki vaadi multa kympin suoritusta. Ajattelen aina kun otan työn tai projektin, että millä vaatimustasolla tämän teen. Tällaisen analyysin kun pysähtyy tekemään, voi yllättäen huomata, että kaikki tehtävät eivät välttämättä vaadikaan minulta koko sydäntä, ei välttämättä edes ysin suoritusta, Hakala kertoi.

– Kuinka ollakaan siellä on töitä, joista voi selvitä vitosen, kutosen tai seiskamiinuksen tasolla, ja ne ovat usein niitä yleisimpiä töitä.  Siellä varmasti on myös niitä, joihin vaaditaan koko sydän, kymppiplussa. Kun voin tällä tavalla priorisoida, säästän aikaa joistakin töistä ja voin siirtää sen niihin töihin, joissa sitä keskittymistä todella vaaditaan, hän sanoi.

Opetellaan ikään kuin hutaisemaankin asioita?

– Kyllä. Olen arjessa huomannut, että se monta kertaa riittää, Hakala vastasi.

– Meidän kaikkien ei ole helppo asennoitua tähän, koska meissä on joukossa niitä, jotka aina asettavat riman ihan kaikessa, sekä vapaa-ajassa että työssä, korkealle.  Tässä olisi asennekasvatuksen paikka. Voimme opettaa itsellemme, että kohtuus riittää, vähemmälläkin selvitään. Itselläni on niin, että usein se seiska riittää. Se on riittänyt, hän totesi.

Hakalan mielestä on ongelmallista, että ihmiset asettavat koko ajan entistä kovempia tavoitteita työssä, harrastuksissa sekä treenaamisessa. Ruokavaliommekin ovat entistä ankarampia.

– Myös katseemme vartaloillemme ovat entistä ankarampia ja kauneudenkäsitykset jotenkin kapeampia. Oppimisen pitää olla tehokkaampaa ja niin edelleen, Hakala kertoi.

– Työelämän vaatimukset uhkaavat levitä vapaa-aikaan ja harrastustoimintaan ja jotta kovassa työssä pärjää, pitää olla kovassa iskussa, hän sanoi.

Hänen mielestään niin sanottu multitasking eli pyrkimys tehdä useita asioita samanaikaisesti, tekee ihmisistä tehottomampia ja väsyneempiä. Hän kehottaa yrittämään harjoitetta, jossa ajatellaan kahta asiaa samaan aikaan.

– Voisimme tehdä yksinkertaisen testin, että ajatellaan mielessämme sanaa Alma-talo ja sitten tehdään yhtä aikaa yksinkertainen lasku: 37 plus 17. Hoetaan samaan aikaan sitä Alma-taloa. Huomataan, että emme pysty tekemään tätä täsmälleen yhtä aikaa. Joku voi väittää, että pystymme, mutta ihmisen aivot eivät tee sillä tavalla. Ihmisen aivot laittavat asioita peräjälkeen, Hakala sanoi viitaten haastattelupaikkaan.

Ihmiset ovat hänen mukaansa aika huonoja tekemään kahta asiaa samaan aikaan.

– Paitsi että ollaan entistä tehottomampia, ollaan entistä väsyneempiä, koska on todettu, että multitaskaaminen syö meiltä jatkuvasti energiaa. Me olemme kuin onnettomia jonglöörejä, joilla on jatkuvasti viisi palloa ilmassa. Tulee tunne siitä, että hetken kuluttua joku niistä putoaa alas ja olen jossain määrin epäonnistunut, Hakala kertoi.

Hänen mielestään jokainen voi itse pyrkiä hidastamaan, vaikka työpaineet olisivat kovia.

– Se paine on kuitenkin usein meidän itse itsellemme asettama. Voisimme pysähtyä, jos tuntuu että ahdistaa, jos tuntuu ettei selviä. Pitää kysyä, onko kaikki tämä välttämätöntä. Onko meillä liian suorittavaa harrastustoimintaa.

Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Tapani Moilanen

Ei pidä paikkaansa.Kiinteistönhuollossa Lassila & Tikanoja,ISS ym muut suuret hoitelee niin suuria kiinteistömassoja että vaikka toinen menettäisi pääkaupunkiseudulla 100 suurta taloyhtiötä niin toinen saa ne taloyhtiöt jotka ensimmäinen jätti hoitamatta.Koska huoltosopimuksen irtsanomisaika on 6kk niin sinä aikana kiinteistönhoitajien ei tarvitse tehdä kuin ihmisen terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät lakisääteiset hommat ja nekin pitkin hampain.Koska hoitamattomassa taloyhtiössä kaikki on päin Peetä luulevat kiinteistönhoitajat aluksi että firmaa vaihtamalla hommat paranevat.Näin ei ole koska asiakas on kilpailuttanut hinnat alas (luulee Ladan hinnalla saavansa Mersun).Taso laskee kuin lehmän häntä.Välissä on puskurina paksunahkaiset Isännöitsijät,jotka ei korvaansa lotkauta ennenkuin asiakas uhkaa poliisilla,terveystarkastajalla tai juristilla.Ne isännöitsijät jotka jaksavat ottaa vastuuta ovat hermoparantolassa,alkoholisoituneet tai vaihtaneet alaa.Isännöitsijöinä pärjäävät parhaiten entiset käytetyn auton kauppiaat,jotka hyppivät aamulla aamutoimiensa aikaan 10 minuuttia omantuntonsa päällä.Kaupungin vuokrataloissa,VVO:lla ja VAV:illa parhaat ja suurimmat asunnot on jaettu maahanmuuttajille,jotka eivät itse maksa vuokraansa kun 10 lapsen päivähoitomaksukin on 2kertaa suurempi kuin kiinteistönhoitajien bruttopalkka.Kun näiden rasvakeittimien,vokkipannujen ja riisinkeittimien mönjät tukivat viemärit kiinteistönhoitaja joutuu tilaamaan suurtehoimuautot sisäpihalle,myös putkiliikettäkin tarvitaan.Koska ilmaisasukkaat saavat elää kuin pellossa jää maksajan osa talon alkuperäisasukkaille korotetun vuokran muodossa.Asukasrakenteen vääristyessä lähtevät viimeisetkin maksavat asukkaat ja syntyperältään suomalaisiksi asukkaiksi jää työttömät,narkomaanit,alkoholistit,pikkurikolliset ja eläkeläiset ja taloyhtiö on lopullisesti pilattu.Tällaista taloyhtiötä ei kaupunki voi käyttää kuin kirstysvälineenä potenttiaalisia asunnonhakijoita kohtaan.

Johanna Sirén-Kaplas

Ymmärrän Hakalan pointin, kun "kehitys kehittyy" lähinnä itsensä vuoksi, koska maan tapa, koska varaa on, koska intoa on. Tämä kaikki, vaikka sitä, mikä toimii, ei varsinaisesti ole mitään tarvetta korjata tai parannella - eli kehittää.

Ymmärrän senkin, että Hakalan pointti pätee etenkin silloin, kun kyseessä ovat paperihommat tai vaikkapa tutkimukset, joissa tutkittava alue tai aihe on rajattava joillakin järjellisillä kriteereillä, jotta tutkimus ei paisu kuin pullataikina yli äyräidensä.

Sen sijaan, kun kyseessä on kova konkreita: tien rakentaminen, sillan rakentaminen, satamanostureiden hitsaaminen, kylpyhuoneen seinän kaakelointi ja sitä ennen kosteussulkujen asentaminen, olen sitä mieltä, että kouluarvosana 7 _ei_ riitä.

Suomi on siitä mielenkiintoinen maa, että se sijaitsee samalla leveyspiirillä Etelä-Grönlannin kanssa. Jos täällä on valaistus, lämmitys ja lumien auraus hiukan sinne päin keskellä pimeintä ja kylmintä talvea, niin valistunut veikkaukseni on, että kansalaisten elämä hyvinkin lakkaa pelittämästä.

Sydänkirurgikaan ei voi leikata sydämiä vain hiukan sinnepäin, 7+:n edestä. Kyllä se leikkaus pitää joka kerta osua sinne 9-10:n tietämille.

Sama teiden rakentamisessa. Jos täytteeksi on määrätty kiviä, joiden halkaisija on x, niin silloin ei käy, että joukossa on kiviä, joiden halkaisija on y tai e. Ei tule tasaista tietä, jos pohjustus on mitä sattuu.

Sama niiden kosteussulkujen seinien kaakeloimisten kanssa: jos työohjeessa lukee, että Pukkilan laattaa tai vastaavaa, niin joo, 7:n suoritus käy tehdä sillä "tai vastaavalla", mutta voi, voi, kun sitten lopputarkastuksessa todetaan, että laatat sinkoilevat seiniltä ja korjata pitäisi.

Ja sama satamanostureiden kanssa. Jokin syy siihen on, että pienessä Suomessa, jossa kaikki tuotantotyö on kallista ja joka logistisesti on kaukana kaikesta, on kyetty valmistamaan satamanostureita, joille on riittänyt kysyntää kansainvälisillä markkinoilla ympäri maapalloa. Täällä on osattu suunnitella, hitsata ja koota nämä nosturit niin, että homma on pysynyt kasassa ja taakat puikoissa. On tehty sitä kymppiplussaa. Sillä, ja vain sillä, on voitu ohittaa kilpailijat tarjouskilpailuissa.

Suomi on maa, jossa resursseja on ollut rajoitetusti, ettemme sanoisi jopa niukasti, aikojen alussa. Joka lanttu, lankunpala ja käpy on käytetty tarkasti hyödyksi. Työt on suunniteltu tarkasti etukäteen maassa, jossa kasvukausi on neljä kuukautta ja korjuukausi kaksi viikkoa. Ja talvi pitkä ja pimeä.

Tahtoo sanoa: täällä on pitkät perinteet pyrkimyksissä yltää siihen kouluarvosana kymppiin (10). Vähempi ei oikein ole riittänyt.

Nykyisin monissa vähempikin riittäisi. Oletan, että Hakala kirjassaan on ottanut kantaa siihen, mitkä alat pysyvät käynnissä sillä 7:n suorituksella.

Carolus Linden

"Hakala kertoo kirjassaan, että ”vähemmälläkin saavutetaan sama, ainakin melkein”.
– Se tapahtuu tekemällä vähemmän, tekemällä kohtuudella, laskemalla tasoa joskus".
Tuo "joskus" saattaa yleisemmin olla pitempiaikaisempaankin "yliopistomaailmassa", mikä osaltaan seliittäisi kansalaisten käsityksiä "kaiken maailman dosenteista".