Keskiviikko 19.6.2019

Björn Wahlroos Ylelle: ”On pidettävä huoli siitä, ettei synny uutta köyhälistöä”

Luotu: 
22.10.2016 11:17
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Björn Wahlroos.
|

Nordea, Sammon ja UPM:n hallitusten puheenjohtaja, talousvaikuttaja Björn Wahlroos arvioi Ylen Ykkkösaamussa, että Suomessa on hyväksyttävä matalapalkkatyöt. Wahlroosin mukaan monen ainoat vaihtoehdot ovat tulevaisuudessa matalapalkkatyö tai työttömyys.

– Se on selvää, että valtava määrä inhimillistä työtä tulee poistumaan tästä järjestelmästä. On pidettävä huoli siitä, ettei synny uutta köyhälistöä. Ratkaisu tähän on se, että taataan kaikille perustulo, jonka päälle voi tehdä töitä, hän totesi.

Wahlroosin mukaan perustulo korvaisi sosiaalitulojärjestelmää. 

Hän arvioi samalla, että kotitalouksiin syntyy valtava potentiaali työlle. Wahlroos vertasi tilannetta 1930-lukuun, jolloin kolmasosa työvoimasta oli kotitalouksien palkkaamaa. Nyt luku on Wahlroosin mukaan alle yhden prosentin.

– Varsinkin nuoret, jotka hoitavat lapsiaan, voivat jakaa töitä paremmin – käyttää aikaa siihen, missä he ovat tosi hyviä.

Henkilöt: 
Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Tuula Räikkönen

Matalapalkkatyötä teettäneet maat pyrkivät vaurastumaan kouluttamalla työvoimaansa, koska kansainväliset mittarit osoittavat, että vauraus siirtyy sinne, missä suunnittelutyö tehdään. Kiina kouluttaa jopa vierastyövoimaansa. Matalapalkkatyön haikaileminen ja koulutuksen romuttaminen ole yhteiskunnan kannalta viisasta, vaan alamäen alku. Tästä kirjoituksesta lisäksi näkyy se, että pilkkahintaan palvelevat piiat ja rengit olisivat tilauslistalla.

Raimo Laine

Jo 30 v sitten siunailtiin, että automatisaatio ja robotit vievät meiltä työt. Toisin kävi niinkuin myös Englannissa jo 1800-luvulla. Työt senkuin lisääntyivät etenkin kun kulutus myös lisääntyi tuotannon halventuessa.
Työn määrähän ei ole ongelma, koska sitähän riittää loputtomiin. Maksajista vain on pulaa.

Teppo Oikari

Huvittavaa miten pääoman edustajille on tullut hirveä kiire parantaa toisenosapuolen, proletariaatin asemaa. Tunnustetaan reilusti että pyramidiponzikapitalismin kärki voitti ja peli päättyi. Nyt on jäljellä se, että enemmistö alarakenteista murenee kiihtyvällä tahdilla ja kohta kukaan ei palvele enää omistavaa luokkaa. Opettelevat sitten itse tekemään asiat tai kuolkoot sukupuuttoon.

Hinta se on voittamisellakin.

Timo-Pekka Mustakallio

Brutaalii ja lyhytnäköinen USA-tyylinen saalistuskapitalismi ei ole ylläpidettävissä: se voi toimia vain syömällä aiemmin luodusta hyvinvointikuormasta, sillä se ei huolehdikaan enää jatkuvuudestaan. Ei tarvitse uskoa taloustieteilijöitä, jotka yksi toisensa jälkeen ovat valaistuneet, ja kääntyneet jyrkästi pois uusliberalistisen talouspolitiikan tukemisesta, eikä liioin havainnoida Yhdysvaltojen syöksyä hyvinvointimittareilla. Itsekkyys ei nimittäin toimi luonnossakaan, vaan hyvinvoinnin jakaminen on tunnusomaista kaikille stabiileille laumoille - jos ymmärrämme ihmisenkin perimmiltään erääksi luonnon laumaeläimeksi.

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on perustaltaan terve - eräs ihmiskunnan suurista saavutuksista, ja kaikessa monimutkaisuudessaan erittäin viisas. Sen nykyinen kriisi EI johdu korkeasta palkkatasosta, vaan sen kytkemisestä samaa hyvinvointia tavoitteleviin yhteiskuntiin (maihin) joista puuttuu pohjoismaisen järjestelmän ominaispiirteitä: oli fataali virhe mennä mukaan valtioliittoon, joka kontaminoi pohjoismaisen sopimuksiin ja ryhtiin perustuvan yhteiskunnan - tuo siihen sairaalloisia piirteitä. Pohjoismailla on oltava oma suljettu ja itse ohjattu talousjärjestelmänsä: korkea palkkataso on silloin täysin ylläpidettävissä suuren osan rahavirroista pysyessä sisäisinä, kun taas kehityksessä tarvittu "uusi raha" tulee innovatiivisuudella aikaansaaduista vientituloista - joilla myös maksetaan tarvittavien raaka-aineiden tuonti.

Menestyksellemme elintärkeä innovatiivisuus syntyy yhteiskuntien turvaverkosta: se näet sallii riskinoton - innovaatioissa piilee aina epäonnistumisen riski - menettämättä toimeentuloansa, elämäänsä, vaikka riskit toteutuisivatkin. Maslown tunnetun tarve-hierarkian mukaisesti ihminen voi tavoittaa innovatiivisuuden edellytyksenä olevat korkeammat tarpeensa vasta, kun alempien tasojen tarpeet on tyydytetty. Toisaalta on innovatiivisuuden kannalta ollut fataali virhekehitys, että Pohjoismaihin on syntynyt Euroopan maiden kaltainen, laajalti hyödytön byrokratiakerrostuma, minkä merkittävin ominaispiirre on itsesäilytys- ja paisumisvimman lisäksi vahva muutosvastarinta - moni hyvä idea, innovaatio, jumittuu nyt byrokratiaan tai tulee torjutuksi, kun se ei enää entiseen tapaan tue niitä, suunnitelmallisesti kehitä niitä asiantuntija-apua tarjoamalla: entisajan malli toimii toki edelleen valikoiduissa (byrokratian valitsemissa) projekteissa, mutta ennen yksittäisten poikkeuslahjakkuuksien (Suomi on maallikkokeksijöiden maa!) potentiaalia ei enää "eurooppalaistumisen" vuoksi osata päästää esiin.

Pohjoismainen malli ei kestä matalapalkkatöitä, tukiverkostojen vimmaista ohentamista eikä etenkään hallinnon jättimäistä paisuttelua - minkä paisuminen on osittain seurausta kulttuuriltaan perin erilaiseen valtioliittoon liittymisestä. Tuo juoksuhiekan päälle kovin osaamattomasti kyhätty valtioliitto on onneksemme juuri järjestämässä itse itseään historiankirjoihin: omaksi työksemme jäisi ryhtyä päättäväisesti purkamaan aivan liian kallista hallintoa, palata vapaaseen sopimus- ja luottamusyhteiskuntaan, ja kiihdyttää ulos kriisistä välkkyjen nuorten mielten (kai myös muutaman wanhan wiisaan) tuottamilla paremmilla ideoilla. Juuri pohjoismainen, hyvin monimutkainen yhteiskuntajärjestys on nimittäin se erikoistekijä, millä Pohjoismaat (kaikki!) ovat vaurastuneet surkeasta, pimeästä ja kaukaisesta maailmankolkastaan huolimatta: tuo yhteiskuntarakenne on myös äärimmäisen vaikeasti replikoitava eli pysyvä tekijä, jolla me voimme jatkossakin ylläpitää kilpailukykyämme.

Me emme tarvitse uusia monimutkaisia teorioita (joista useimmat osoittautuvat kohta karmeiksi erehdyksiksi!), vaan eleganttia yksinkertaistamista, peripohjoismaista "keep it simple, stoopid"-ajattelua. Kuvainnollisesti meillä on vanha Volvo pihassa, jolla voisi kaasutella kilpailijoita karkuun mukavasti kabiinissa istuen ja kansallislaulua hyräillen... mutta härkäpäisesti yritämme pärjäillä täysin samanlaisella potkulaudalla kuin heilläkin on... mutta täällä peripohjoismaisen kuran, loskan ja lumihankien keskellä.

Sellaisessa potkulautakisassa ei voi kuin tulla pahasti turpaan.

Mikko Toivonen

En nyt tarjoa spesifistisiä lääkkeitä maan talouden hoitoon, mutta toivoisin kansalaisten aidosti tiedostavan miten muu maailma elää, mihin se tyytyy, miten se asuu, miten se joustaa työmarkkinoilla ja miten vastuuta jaetaan myös kansalaisille holhouksen asemesta.

Pitäisi luopua illuusiosta millä meitä jatkuvasti aivopestään, että olisimme maailman parhaita siinä sun tässä ja edes siinä asiassa ymmärtää, että kykyjen suhteen meillä ei ole mitään asiaa samalle viivalle väkimäärältään suurien kansakuntien kanssa.

Meidän mahdollisuutemme on järkevä keskittyminen vähempään ja yhteistyö ja yhteisen edun ajaminen sen ryhmäkuntaedun asemesta mihin me kansakuntana monta muuta kansaa enemmän syyllistymme.

Muun muassa Kaarlo Erjala kommentissaan vähemmällä pärjäämisessä ja asumisen kustannuksissa suurimmassa kasvuveturissamme, Helsingissä ja PK seudulla on erityisen oikeassa

Noita Erjalan tapaisia vanhempia ja viisaampia kannattaisi kuunnella tarkkaan juuri niiden yleisviisudessa ja yhteisen edun ymmärryksessä.

Henri Järvi

Taloudesta on tullut tämän ajan uskonto jonka ylipappeina yrittävät Wahlroosit ja Herliinit ja Ollilat julistaa sen autuaaksi tekevää ja tuomaa sanomaa. He kuvittelevat että omistaminen tekee heistä autuaampia kuin köyhistä mutta samalla lailla elämän lainalaisuudet koskevat heitäkin, kuoppa odottaa. Sama kuoppa kuin köyhällä. Asia mitä he rahallaan ovat kuvitelleet saavuttaneensa, osoittautuukin lopulta harhaluuloksi rahan heidät kuolemattomaksi tekevästä voimasta, yritykseksi paeta elämää ja sen lainalaisuuksia. Nyt he tarjoavat meille mallia jossa palkansaajan on joustettava koska pääoma on niin nyt saanut päähänsä. Mistähän tuo ajatus kumpuaa? Sadismista minusta. Palkka joustaa mutta pääoma vaan lisää tuottovaatimuksiaan. Sitä meille nyt kartanon omistaja Wahlroos tässä tarjoaa ja kansalaisten rahoittama Yle tarjoaa siihen hänelle propaganda koneistonsa. Siksikö me maksamme Yleveroa?

Jukka Mikkola

Uusi köyhälistö on jo syntynyt ja syntymistä ovat edesauttaneet nämä korkeat asuntojen hinnat suhteessa tavallisen ihmisen palkkatuloihin varsinkin pääkaupunkiseudulla. Monella suurin osa tuloista menee kuukausittain ja vuosittain asuntolainojen lyhennyksiin jopa vuosikymmeniksi eteenpäin. Se raha on poissa muusta kulutuksesta ja hidastaa näin ollen rahan kiertonopeutta yhteiskunnassa. Tämä heikentää omalta osaltaan taloudellista toimeliaisuutta ja vaikuttaa työllisyyteen. Tätä ongelmaa on erittäin vaikea saada korjattua varsinkaan tänä sisäisen devalvaation ja deflaation aikana.

Mitä tulee Ylen Ykkösaamun haastatteluun, niin puoli tuntia oli riittävä aika sen seuraamiseen. Sinä aikana tuli selväksi, että Deutsche Bankin yli 40 000 miljardin euron johdannaiset eivät ole, eivätkä johdannaiset yleensäkään ole Wahlroosin mielestä huono asia. Vertauskuvallisesti on todettava, että jo pelkästään 40 000 miljardia euroa = 40 000 kilometriä korkea pino sileitä 100 euron seteleitä.

Miljardööri Warren Buffett on nimittänyt johdannaisia rahoitusmarkkinoiden joukkotuhoaseiksi.