Keskiviikko 26.6.2019

Tutkijalta kova arvio Kalevassa: ”Vuosi 2016 saattoi olla käännekohta maailmanjärjestyksessä”

Luotu: 
7.1.2017 11:15
  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    Kun Yhdysvaltain uusi presidentti Donald Trump vannoo virkavalansa kahden viikon kuluttua, maailman moninapaistuminen saanee tutkija Kristi Raikin arvion mukaan uutta vauhtia.
|

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Kristi Raik arvioi, että maailmanpolitiikan moninapaistuminen lisää turvattomuutta erityisesti Euroopassa. Kun Yhdysvaltain uusi presidentti Donald Trump vannoo virkavalansa kahden viikon kuluttua, maailman moninapaistuminen saanee Raikin arvion mukaan uutta vauhtia. Hän uskoo, että viime vuosi saattoi olla käännekohta. 

–Arviot Kiinan, Venäjän ja muiden vahvistuvien suurvaltojen vaikutuksesta kansainväliseen järjestykseen ovat olleet lännessä usein pessimistisiä tai vähintäänkin huolestuneita. Sekä Moskovan että Pekingin tavoitteena on moninapainen maailma, joka päättäisi kylmän sodan jälkeisen Yhdysvaltojen hegemonian aikakauden. Vuosi 2016 saattoi olla käännekohta, joka asetti maailmanjärjestyksen kiihtyvän moninapaistumisen raiteelle, Raik kirjoittaa Kalevan Vieraskynä-palstalla.

–Miksi tästä pitäisi olla huolissaan, vai pitäisikö? Ainakin siksi, että murrosvaihe on epävarma ja epävakaa. Kun uudet voimat haastavat vanhaa järjestystä, sotien ja konfliktien todennäköisyys kasvaa ja ennakointi vaikeutuu, hän jatkaa.

Raik arvioi, että lännessä koetaan ahdistusta myös siksi, että länsimailla on eniten menetettävää: länsimaat ovat hänen mukaansa yliedustettuja monilla kansainvälisillä foorumeilla alkaen YK:sta ja Kansainvälisestä valuuttarahastosta IMF:stä. 

–Eurooppalaisten päällimmäisenä huolena on nyt aivan aiheellisesti oman turvallisuuden vahvistaminen ja suojautuminen ulkoisia uhkia vastaan. Samalla ei pidä kuitenkaan unohtaa laajempaa ja pidemmälle tulevaisuuteen tähtäävää näkemystä kansainvälisestä järjestyksestä. Sitoutuminen kansainvälisiin normeihin ja instituutioihin, myös niiden uudistamiseen, sekä pyrkimys laajaan yhteistyöhön globaaliongelmien hallinnassa on agenda, joka saa yhä tukea myös Euroopan ulkopuolella ja voi hillitä moninapaista kilpailua, Raik kommentoi.

Ajatushautomo Eurasia Group arvioi aikaisemmin tällä viikolla, että vuodesta 2017 on tulossa epävarmin sitten toisen maailmansodan, mitä poliittisiin riskeihin tulee.

–Maailmanjärjestys on muuttumassa, eikä kukaan tiedä, mitä on tulossa. Tästä näkökulmasta vuosi 2017 on erittäin volatiili ja epävarma, mitä poliittisiin riskeihin tulee, maailman johtaviin geopolitiikan asiantuntijoihin lukeutuva, Eurasia Groupin perustaja ja New Yorkin yliopiston professori Ian Bremmer sanoi.

Lue lisää: Ajatuspaja varoittaa vuodesta 2017: ”Riskit ovat suurimmat toisen maailmansodan jälkeen”

 
Henkilöt: 
Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Jukka Mattsson

Yksinkertaisesti ajateltuna Brexit lisättynäTrumph kaveeraamassa venäjän kanssa kun hän samaan aikaan kiukuttee aasian maiden kanssa... lisää tätä niin kohta saamme nähdä että onko heillä osoittaa joku vihollinen euroopasta?

Janne Pohjala

Viimeisin vaihe on ollut USA:n taistelu estääkseen ettei Kiinasta ja BRICS -maista (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina, Etelä-Afrikka) muodostu toista napaa maailmaan.

Nämä maat ovat 40% maailman väestöstä ja 32% maailman ostovoimakorjaamattomasta BKT:stä. Kiinasta tuli juuri maailman suurin talous kun mitataan ostovoimakorjattua (todellisuutta vastaavaa) kansantuotetta.

Näillä mailla on nyt oma IMF ja oma maailmanpankki. Nämä maat voivat tarjota vaikkapa jollekin Afrikan maalle dollarivetoiselle IMF:lle ja WB:lle, ilman että sieltä tulee ohjeet yksityistää kaikki (halvalla Amerikkalaisille ostajille) ja sitten upottaa maa velkaan.

Niinpä Ukrainan avulla aloitettiin hyökkäys Venäjää vastaan pyrkien eristämään se Euroopasta. Samaan aikaan Obaman Pivot to Asia käynnisti vastakkainasettelun Etelä-Kiinan merellä. Kun Venäjä olisi jollain em. menetelmistä kaadettu, olisi seuraavana Kiina.

Hajota ja hallitse. Ja Amerikka -keskeisen yksinapainen maailma olisi pelastettu.

Ja siten vaalit voittaakin Trump, joka on sitä meiltä että sen sijaan että loputtomiin soditaan ja kurjistetaan amerikkalaisia veronmaksajia, sotaa parempi bisnes on hyvät suhteet ja kaupankäynti maailman maiden kanssa.

Nyt USA:n neoconit demareissa ja republikaaneissa ovat tehneet kaikkensa ja heittäneet jo keittiön tiskialtaankin (anglismi: throw the kitchen sink) estääkseen tämän kamaluuden että rauhaa ja bisnestä, tavallisien amerikkalaisien etu ei saa olla ennen globalistien etua.

Janne Pohjala

Hienoa että joku herää todellisuuteen Suomessakin. Jokainen voi tarkistaa mitä olen viime vuodet kommentoinut moninapaisen maailman tulemisesta täällä.

Viimeiset vuodet ovat olleet nyt Amerikassa vaaleissa hävinneen uuskonservatiivisen miehittämän hallinnon sotaa Uuden Amerikkalaisen Vuosisadan puolesta.

Project for the New American Century (PNAC)

https://en.wikipedia.org/wiki/Project_for_the_New_American_Century

Tämän tavoite oli varmistaa ettei mikään voisi päästä uhkaamaan USA:n asemaa ainoana supervaltiona ja näin varmistaa USA:n taloudellinen ja sotilaallinen globaali hegemonia, eli määräävä asema. Maailman kaikkien maiden tuli toteuttaa USA:n tahtoa. Ellei näin tapahtuisi, Obaman sanoin:

"Meidän täytyy vääntää niiden maiden kättä, jotka eivät toimi kuten haluamme"

"We have to twist arms when countries don't do what we need them to'"

https://www.youtube.com/watch?v=l2e_otoo2Vg

Tämä käden vääntäminen on tarkoittanut hybridisotaa, eli taloussotaa ja infosotaa. Jos se ei auta niin värivallankumousta, eli ulkopuolelta järjestettyä vallanvaihtoa, kuten Georgiassa 2003, Ukrainassa 2005 ja 2014 ja monissa muissa maissa:

https://en.wikipedia.org/wiki/Colour_revolution

Jos nämä eivät toimineet, on rakennettu tekaistuja kansannousuja ja tuhottu maat niillä tai väittämällä että maa on pakko pelastaa itseltään tuhoamalla e ja ottamalla haltuun sen luonnonvarat. Irak, Libya, Syyria.

Petri Hämäläinen

Ei tässä tarvitse USA:a demonisoida. Totuus on kuitenkin se, että maailma todella moninapaistuu Kiinan ja Venäjän voimistuessa ja hyvä niin.

Mielestä asialliset välit Venäjään on erinomainen asia. Näin oli näin kymmenisen vuotta sitten. Talousyhtwys kukoisti ja rellajonot Vaalimaalla olivat kymmeniä kilometrejä.

Nyt moralisoivan median takia emme näe Venäjässä kuin pahaa. Olemme kuin amerikkalaiset 50-luvun kommarien peloissaan. Pussy riot -bändit tytöt on meille tärkeämpiä kuin reaalipolitiikka ja se että Venäjä ottaa sille kuuluvan asemansa maailmanjärjestyksessä. Onko maallamme malttia vaurastua? Onko meidän ulkoministerin tehtävä haukkua rinta rottingilla Venäjää?

Jukka Lampinen

Ennen Usan hegemoniaa sotia oli hyvin vähän, sodat lisääntyi kymmenkertaisesti Neuvostoliiton hajottua Usan yksivallan alettua.
Usan hegemonia on mahdollistanut Usan hyökkäyksen maihin, joihin se ennen oli mahdotonta.
Tämä tutkija on taas näitä idiootteja natottajia, joiden vale tutkimuksissa ei ole yhtään järkeä.
Natottajat on muuttaneet stratekiaansa, fasistit puuhastelee nyt maailman laajuisissa asioissa huuhaa perusteita etsimässä.
Kiinan ja Venäjän vahvistuminen on yhtäkuin demokratia ja rauha, todella toivottava ilmiö.
Kansallisvaltioiden vahvistuminen USA-EU liittouman hajoaminen, on parasta mitä maailmalle voi tapahtua.

Timo-Pekka Mustakallio

Kristi Raikin kirjoitus on järkyttävä. Vallitseeko UPI:ssa jonkinlainen kollektiivinen harha, jonka vallassa olevat eivät tähtilippu-silmälasiensa läpi näe mitä prosesseja on käynnissä, mistä ne johtuvat (niillä on vissit syyt ja taustat), miten harhainen ajatus Yhdysvaltain hegemonia on - miten huono hegemoni tuo maa itse asiassa onkaan, yksinkertaisesti terveen kulttuurin, moraalisen ryhdin (valtaosin) puuttuessa.

Kieltämätön tosiasiahan on, että vuosituhansien vanhojen Kiinan, arabimaailman tai Euroopan kulttuurien rinnalla yhdysvaltalaisuus on noin varttitunnin vanha ilmiö - ja tuosta varttitunnistakin ensimmäiset 10 minuuttia menivät Pohjois-Amerikan alkuasukkaiden tappamiseen, heidän maidensa ryöstelyyn, tai peruuttamattomiin tuhotekoihin kuten biisonilaumojen lahtaamiseen (samaa törkeää ja pidäkkeetöntä saastuttamista ja riistämistähän pidäkkeettömästi ylikuluttava maa on jatkanut näihin päiviin saakka). Se ei osaa käyttää valtaansa yhteisön (maailmanyhteisön), vaan vain oman itsensä hyväksi - eikä edes tajua tätä perusvirhettään. Juuri nyt, Washingtonissa vallitsevan sekasorron synnyttäessä outoja ilmiöitä, maailma nauraa sen toilailuille ja vehkeilyille: tämäkö muka "maailman johtava supervalta"?!

Raik on sikäli oikeassa, että 1990-luvun alussa Yhdysvaltain ansaitsemattomasti itselleen riistämä johtoasema - humaltuminen äkillisestä vallasta - on aiheuttanut mielipuolisia sotaretkiä (mielipuolisia siksi, että vaikkapa Wolfowitzin tai Brzezinskin ajatukset ovat kuin suoraan "hullun maailmanvalloittajan" komediasta), jotka ovat ylittäneet maan taloudelliset voimavarat - sekin hallitsijoiden ikiaikainen perisynti! - ja nyt ylivelkainen maa on hyvinkin vaikeassa tilanteessa. Murros - mikä on ollut ilmassa jo pitkään, itse asiassa demografisella varmuudella - uhkaa olla jyrkkä ja hallitsematon, ja erityisesti epävakaa, hajanainen Eurooppa (Suomi sen mukana) uhkaa olla suurin kärsijä.

Tilanne on erityisen hapan siksi, että 1990-luvun alussa olisi ollut vaihtoehto: olisimme voineet lähteä rakentamaan Gorbatshovin ehdottamaa "Euroopan yhteistä kotia", eli avautua kanssakäynnille ja taloudelliselle yhteistyölle entisen systeemirajan yli. Valitettavasti hegemoniksi noussut USA on keskenkasvuinen, ja alkoi itsekkäästi ajaa euro-atlanttista liittoa. Sekin on nyt henkihieverissä, kun kaikkea organisatorista järkeä pilkaten kasaan hosattu EU on kaatumassa omiin viallisiin rakenteisiinsa (ei edes niinkään yhteisvaluutta, mikä oli erittäin huono idea nykymuodossaan, vaan rakenteellinen hitaus ja päätösjumi). Tässä ei olisi tarvinnut käydä niin köpelösti kuin nyt näyttäisi käyvän.

Pelkään pahoin, että aivan liian hitaasti raksuttava Brysselin byrokraattitaivas törmää historiallisen umpikujansa peräseinään käytännössä jarruttamatta: on täysin mahdoton povailla vielä, mitä törmäyksessä ja sen jälkeen tapahtuukaan, ja kävelevätkö kaikki mukana olleet omin voimin pois kolaripaikalta. Kirjoitin jo noin vuosi sitten, että EU oli ohittanut viimeisen pisteensä jarruttaa ja väistää. Olin EU-kriittinen jo paljon aikaisemmin: silloin, kun olisi vielä ehditty ryhtyä Euroopan yhteisön pelastustoimiin - mutta ilmeisesti kukaan ei itse asiassa ohjaakaan unionia, tai ohjaimissa olevilla ei ole asemansa vaatimaa järkeä tai kuntoa (Juncker). SE on järkyttävää, pelottavaa. "THIS is not the way you run a business".

Pekka Näränen

Tuossahan ne ovat venäjämielisten kootut kommentit ja madonluvut Yhdysvalloille ja Länsi-Euroopalle, joukosta puuttuu vain Jukka Laine. Itse näen tilanteen analogisena 1930-lukuun, jolloin kansallismieliset totalitaariset ja autoritaariset aatteet haastoivat demokratian ja oikeusvaltion. Länsi-Euroopassa näiden voittokulku päättyi vuoteen 1945, Itä-Euroopassa totalitarismi jatkui 1980-luvun loppuun.

Sen jälkeen piti alkaa Francis Fukuyaman visioima "historian loppu", liberaalin demokratian voittokulku, mutta se näyttää ikävä kyllä näyttää nyt päättyneen. Kiina on noussut uudeksi mahtitekijäksi Yhdysvaltain rinnalle. Se ansaitsee sen suuren väkilukunsa ja taloutensa koon puolesta, mutta mikäli Kiina aikoo jatkaa talouskasvuaan ja nousta Yhdysvaltain ohi maailman suurimmaksi talousmahdiksi, sen täytyy demokratisoitua ja liberalisoitua. Ajatuksen vapaus ja innovatiivinen, kehittyvä talous käyvät käsi kädessä.

Yhdysvalloille Trumpin neljä vuotta tulevat olemaan taantumisen aikaa, niin poliittisessa vaikutusvallassa kuin taloudessakin. Välit Kiinaan, Eurooppaan, Väli-ja Etelä-Amerikkaan sekä muslimimaihin tulevat huononemaan. Venäjään, Israeliin ja mahdollisesti Pohjois-Koreaan paranevat, mutta noiden maiden painoarvo koko maailman mitassa ei ole kovin suuri. Trumpin arvaamattomuus on myös suuri kysymysmerkki, suhteet voivat kääntyä päälaelleen hetkessä. Taloudessa Yhdysvallat tulee kärsimään vapaakaupan heikkenemisestä, mutta ei suuren sisämarkkinansa takia niin paljon kuin monet muut. Trumpin velalla rahoitettavaan elvytysohjelmaan en usko.

Venäjä on toistaiseksi onnistunut kasvattamaan vaikutusvaltaansa häikäilemättömän politiikkansa ja Euroopassa tapahtuneen kansallismielisyyden nousun vuoksi, mitä Putin on käyttänyt taitavasti hyväkseen. Putinin ja Trumpin tulevista "diileistä" on vielä vaikea sanoa mitään. Venäjän taloudelliset rahkeeet eivät kuitenkaan riitä nousemiseksi kolmanneksi mahtitekijäksi Yhdysvaltain ja Kiinan rinnalle, siksi se tuo aina tilaisuuden tullen kärkkäästi esiin ydinasemahtinsa ja toivoo että se otetaan huomioon supervaltana ja Neuvostoliiton perillisenä.

Suomi on yksi tämän "uuden maailmanjärjestyksen" suurimpia kärsijöitä. EU:n nykyinen heikkous edesauttaa Venäjän mahdollisuuksia suoriin suhteisiin pienten naapurimaidensa kanssa. Suomen ja Venäjän suhteet tulevat lähivuosina olemaan samalla tavoin epätasa-arvoiset kuin 50-70-luvuilla, iso vie ja pieni vikisee. Näin ei olisi tapahtunut, jos päättäjämme olisivat olleet viisaampia reilut kymmenen vuotta sitten ja olisimme liittyneet Natoon. Silloin asemamme olisi sama kuin Venäjän toisen pohjoisen naapurivaltion, Norjan. Kuinka paljon Suomi tulee lähimmän kymmenen vuoden aikana menettämään itsemääräämisoikeuttaan, jää nähtäväksi. Saatamme olla muodollisesti "itsenäinen" valtio, käytännössä Venäjän etupiiriin kuuluva. Voi myös olla että tänä vuonna 100 vuotta täyttävä itsenäinen Suomi ei vietä enää seuraavia "pyöreitä" vuosia, 125-vuotisjuhlia (vielä 5 vuotta sitten minun olisi ollut mahdotonta edes ajatella tällaista mahdollisuutta). Meillä on vielä mahdollisuus kääntää suunta, mutta siihen ikävä kyllä tästä eteenpäin vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin suomalaisten oma tahto.