Maanantai 10.12.2018

”Yhtenäinen Eurooppa kaatumassa omaan mahdottomuuteensa” – Tulevaisuudentutkija: Itämeren alue nousee

Jaa artikkeli:
Luotu: 
12.1.2017 14:17
Päivitetty: 
12.1.2017 14:20
  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    Tulevaisuudentutkimuksen professori Markku Wilenius arvioi, että Euroopan talousveturi Saksan ympärille voi syntyä yhä tiiviimpi Itämeren maiden yhteenliittymä. Arkistokuva Hampurin satamasta.
|

Suomen tunnetuimpiin tulevaisuudentutkijoihin kuuluva professori Markku Wilenius arvioi, että Euroopan yleinen yhdentymiskehitys on vaihtumassa alueellisempaan yhteistyöhön.

Wilenius kirjoittaa Euroopan hajaannuksen tilasta tutkimuskeskus Centrum Balticumin vieraskolumnissa.

– Vaikuttaa siltä, että unelma yhtenäisestä poliittisesta Euroopasta on kaatumassa omaan mahdottomuuteensa. On vaikea uskoa, että integraatio voisi tulevaisuudessa edetä sillä vauhdilla, jolla se on tapahtunut viimeisten vuosikymmenten aikana, Wilenius arvioi.

Hänen mukaansa ”seuraava vaihe voisi olla sellainen, jossa eri Euroopan osissa yhteistyö syventyy samalla kun yleinen yhdentymiskehitys hieman hiipuu”. Yhdeksi tällaiseksi syventyvän yhteistyön alueeksi Wilenius näkee Itämeren valtiot.

– Uusi Itämeri-yhteistyö voisi perustua siihen tosiasiaan, että ehkä Venäjää lukuun ottamatta Itämeren maat ovat yhteiskuntajärjestykseltään melko samankaltaisia. Maita yhdistää paitsi Itämeri niin monella tapaa myös samantyyppiset arvot ja yhteiskuntamallit, professori kirjoittaa.

Hänen mukaansa Venäjän Krimin niemimaan valtaus on eittämättä lisännyt jännitteitä Itämerellä, mutta sekin saattaa lopulta olla ”vain vähäinen episodi laajemmassa ja myönteisessä kehityskulussa, jossa Itämeren maiden synergia alkaa vaikuttaa positiivisesti”. Hänen mukaansa pohjoismaiset yhteiskunnat, nykypäivän digitalisoituva Viro sekä teollisia rakenteitaan vauhdilla ja menestyksekkäästi uudistanut Saksa ovat esimerkkejä Itämeren alueen potentiaalista.

Hänen mukaansa Euroopan ”kulttuurinen painopiste onkin historian saatossa noussut etelästä kohti pohjoista”.

– Valehtelematta ja ilman kotiin päin vetoa voi sanoa, että millään muulla alueella ei ole näin hyviä edellytyksiä tällaiseen pioneeriasemaan. Eurooppalaisen kulttuurikehityksen seuraava painopiste voi olla juuri Itämeren maat, Wilenius hahmottelee.

Markku Wilenius on Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen professori, joka on työssään paneutunut muun muassa Euroopan tulevaisuuteen.

Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Carolus Linden

Kun Itämeren valtioihin kuuluu niin erilaisia valtioita kuin Eesti. Liettua, Ruotsi ja Saksa, ei senkään alueen yhtenäisyyttä ja yhteisiä intressejä ehkä pidä arvioida kovin merkityksellisiksi tekijöiksi. Ei Venäjän vaikutustakaan voi kovin hyvin jättää lukuun ottamatta.
Muutoin vaikuttaa oikealta näkemys eri osien välisen yhteisyön lisääntymisestä, samoin kuin käsitys Krimin aseman vaikutuksesta.
Taloudellisten seikkojen vaikutus lienee kuitenkin sen verran suuri, että kulttuurisen painopisteen siirtyminen tuskin voi koskea hyvin suurta osaa kulttuurista.

Raimo Laine

Eurooppa ei ole ollut yhtenäinen edes roomalaisaikana. Täällä on varsin erilaisissa toimintaympäristöissä olevia voimakkaita paikalliskulttuureita, jotka eivät paljon pysty yhtenäistymään. Tosin yhteistyö ja jopa lainsäädännönkin soveltuva yhtenäistäminen
toimivat kyllä korkean koulutustason ja samojen arvostuksien johdosta. Kauppakin on kannattanut jo kivikaudella.
EU:n pitäisi tämä tajuta ja antaa jäsenilleen enemmän toimintavapauksia. Mm. vihamielinen suhtautuminen Britanniaan ei toimi, vaan johtaa muihin exitteihin.
Euro on todellinen jarru, jolle jotain pitäisi tehdä tai lopettaa se kokonaan.

Juuso Hämäläinen

Näin on Itämeren valtioiden yhtenäisyys itseasiassa hajanaisuutta. Muistetaan, että Venäjä on mitä suurimmassa määrin Itämeren äärellä. Kahdestakin kohtaa. Ja ei unohdeta Puolaa, joka on EUn sisällä kehitysmaa.

Näistäkin syistä on vaikea nähdä professorin visiossa mitään viisautta. Enemmänkin hyvin epätieteellistä tunteenomaista some-henkeä, joka sulkee pois ryhmään selkeästi kuuluvat, mutta erilaiset.

Hannu Rautomäki

EU:n idea pilattiin tyystin yhteisvaluutalla ja vapaalla liikkuvuudella.
Enemmistö euromaista kärsii aina EKP:n valuuttapolitiikasta vailla mitään raha- ja finanssipoliittisia työkaluja, ja vapaa liikkuvuus ei hyödyttänytkään EU-maiden työvoimatarvetta kun ei ole töitäkään, vaan se muuttui vapaaksi liikkuvuudeksi EU:n ulkopuolelta.

Juuso Hämäläinen

Itämeren merkityksen korostaminen on perusteetonta. Se enemmänkin erottaa kuin yhdistää. Kuralätäkkö, jonka ylittäminen on aina kallista ja hidasta sekä jopa vaarallista talvimyrskyissä. Tärkeintä yhteistyötä on taloudellinen toiminta. Kulttuuriyhteistyö on merkityksetöntä kansalaistemme reaalitarpeiden kuten työn ja ansioiden kannalta. Merkitykselliset yhteenliittymät Euroopassa syntyvät siis lähes pelkästään taloudellisten syiden takia. Toki puolustusyhteistyö on tärkeää. Se vaatii kuitenkin selviä vihollisia. Meille on sellaiseksi esitelty vain Venäjä eikä se ole meille ollut taloudellisesti hyväksi.

Maantieteellinen ja kulttuurista johtuva läheisyys ei ole merkitykseltään ainakaan kasvamassa talouden kannalta. Ihmiset ja heidän elämänsä ovat päinvastoin muuttumassa yhä enemmän samanlaisiksi globaalisti. Lisäksi liikumme työn ja turismin vuoksi koko ajan. Erilaisuus pienenee ja samalla erilaisuus häiritsee koko ajan vähemmän.

Euroopan sisällä ei kaupallisen toiminnan osalta ole näkyvissä mitään merkittävää muutosta. Vanhat tuottajamaat ovat asemissaan ja suuret ostajien markkinat myös. Saksan ylivoimainen teknisten tuotteiden tuotantokyky säilyy. Englanti ja Ranska laahaavat kakkosena, koska niiden työkulttuuri estää niitä saavuttamasta Saksaa. Pelkkä rahanhimo ei riitä, kun haluaa asiakkaita.

Elintarvikkeiden tuotanto säilyy siellä missä se on nytkin, koska suuret pellot, karja, hedelmätarhat, oliivipuulehdot ja vihannespenkit eivät siirry minnekään. Turismilla elävät alueet pysyvät ennallaan, jollei ilmasto muutu rajusti ja bisnes samoin, jolleivat turistit ryhdy vihaamaan aurinkoa ja lämpimiä vesiä.

Koulutetuin työvoima siirtyy sinne missä tälle hyvä työllisyys ja palkkataso. Samoihin kohteisiin kasaantuvat suurimmat investoinnit. Jos kasvu pysyy hitaana, alueiden väliset varallisuuserot kasvavat nopeasti seuraten investointien keskittymistä. Vakiintunut ja vakavarainen yhteiskunta on vain alueilla, joilla on paras osaaminen kalliissa investointituotteiden ja tekniikan tuotannossa.

Tarkastelussa kiinnostaa eniten Suomen tilanne. Se on poikkeuksellinen. Olemme Euroopan syrjäseutua. Olemme aina olleet. Kielemme, osa kulttuuristamme, luonteemme ja sijaintimme ovat omintakeiset. Taloudellisesti ajatellen toiminta Venäjän kanssa olisi luontevaa. Se on kuitenkin ajettu tahallaan alas, jotta voimme kumartaa muiden tekemiä määräyksiä ja kärsiä siitä suurimmat tappiot. Ilman mitään hyötyjä. Suomen kaupalliset kumppanit eivät ole muilta osin vaihtumassa mihinkään. Se edellyttäisi muutoksia tuotetarjonnassamme tai niiden markkinoiden tarpeissa ja ostokyvyssä. Kummassakaan ei tiedossa merkittäviä muutoksia. Asiakkaamme ovat lähes pelkästään kehittyneitä ja vakaita talouksia.

Professoreilta jää aina huomioimatta uusi kaupallinen potentiaali. Professorit eivät yleensä ole olleet mitään myymässä ja kehittämässä markkinoille sen paremmin kuin ostamassa muuta kuin kuluttajana.

Suomen pienuuden takia saattaisimme ketterästi ilman suurta kilpailua kasvattaa kauppakumppaneita täysin uusista markkinoista kehittyneimmissä kehitysmaissa Afrikassa ja Aasiassa. Meillä on kuitenkin se ongelma, ettemme ymmärrä tuota markkinaa, koska Suomen sossunkin asiakas on varakas kehitysmaan vinkkelistä. Ja toisekseen olemme kalliita poikkeuksetta.

Saksalaiset ovat yli vuosisadan ajan osanneet tuottaa ja myydä myös kehitysmaihin. Kaikkialla kehitysmaissa törmää saksalaisiin tuotteisiin, joilla ikää vuosikymmeniä ja niitä käytetään edelleen. Siemensin generaattoreista 50 vuotta vanhoihin Mersun kuorma-autoihin. Varattomat arvostavat laatua vähintään yhtä paljon kuin rikkaat. Laatua on vain saatava halvalla. Tässä konseptissa olisi Suomellekin mallia, jolla enemmän potentiaalia kuin Liettuan ja Latvian kaupalla Itämeren äärellä.

Kalle Salo

Yhtenäistyminen tulee olemaan nopeaa ja tervettä kun laitetaan vain pystyyn keskinäinen vapaakauppa-alue ja sen jälkeen kukin suvereeni kansallisvaltio solmii omat suhteensa ja sopimuksensa kahden- ja monenvälisesti omien etujensa mukaan yksittäisissä asioissa asia kerrallaan. EU ja euro kilipääklikin haaveena joutaa mennä.