Tiistai 16.10.2018

Energiaprofessori: Suomi luottaa kahteen isoon riskiin – hallitus hukkaa ”kymmenet tuhannet työpaikat”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
19.1.2017 14:52
  • Kuva: Mauri Ratilainen / Alma Talent arkisto
    Kuva
    Ydinvoiman vastustajana tunnettu energiaprofessori Peter Lund katsoo Suomen panostavan vääränlaiseen uusiutuvaan energiaan, joka ei lupaile suuria maailmanmarkkinoiden kiinnostuksen ja työllisyyden kannalta.
|

Energiakysymyksiin keskittynyt teknillisen fysiikan professori Peter Lund Aalto-yliopistosta vaatii Suomen nostamista energia-alan edelläkävijöiden joukkoon. Nykyisin hallituksen energiapolitiikka ja yritysten energiatuet keskittyvät hänen mukaansa liikaa ”status quon” ylläpitämiseen.

Lundin mielestä Suomi on jäljessä uuden energian kehityksessä ja myös hallituksen uusin energia- ja ilmastolinjaus menee hyvistä tavoitteistaan huolimatta niin sanotusti metsään.

Hänen edustamansa professoriryhmä sai tällä viikolla arvostelua näistä näkemyksistään Energiateollisuudelta, jonka mukaan Suomi on lisännyt uusiutuvan energian käyttöä ”nopeammin kuin suurin osa verrokkimaista”. Energiateollisuuden toimitusjohtaja Jukka Leskelä syytti ryhmää asioiden vääristelystä Suomen tilanteen kuvaamisessa.

Lue myös: ”Suljettu piiri jatkaa vääristelyä” – 10 professorin ryhmälle ryöpytys Energiateollisuudesta

Lund myöntää, että uusiutuvan energian osuus Suomen kokonaistuotannosta onkin laskennallisesti kohtuullinen ja kasvaa. Vain Ruotsissa ja Latviassa uusiutuvan energian osuus kokonaiskulutuksesta oli EU-maista Suomea suurempi vuonna 2014.

Lundin mukaan on kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan ”uusi” ja ”vanha” uusiutuva energia.

– Olennaista on, että meidän panostuksemme menevät suhteellisen vanhaan, perinteiseen uusiutuvaan energiaan, Lund sanoo.

– Jos katsotaan hallituksen marraskuun 2016 päätöstä, jossa luovutaan kivihiilestä ja puolitetaan öljyn käyttö, niin nämä ovat tavoitteina ihan mahtavia. Tässä puhutaan hienosta hyppäyksistä. Mutta se toteutetaan aika konservatiivisilla teknologioilla, joilla ei välttämättä ole maailmanmarkkinoilla suurta kysyntää.

Lund kertoo, että 70 prosenttia hallituksen linjauksen mukaisesta uudesta tuotannosta pohjautuu ydinvoimaan sekä puu- ja bioenergiaan. Juuri suhtautuminen näihin kahteen energiamuotoon on kiistan ytimessä.

– Nyt jos katsotaan missä maailma menee uuden teknologian osalta, niin kyllä se on ihan jossain muussa: tuulivoima, aurinkoenergia, älyverkot, energiajoustavuus, energiatehokkuus, sähköautot. No sähköautot ovat kyllä mukana täällä [hallituksen] päätöksessä mukavasti, Lund toteaa.

Suomen ratkaisut eivät siis Lundin mielestä ole parhaita, jos ajatellaan esimerkiksi työpaikkojen luomista. Etenkään ydinvoima ei juuri luo työpaikkoja Suomeen.

– Energiapolitiikassa pitäisi satsata kotimaiseen osaamiseen ja teknologiaan, jolla voisi olla maailmanmarkkinoilla kysyntää, ja tätä kautta luotaisiin talouskasvua ja työpaikkoja. Suomen pääpanokset menevät ulkomaiseen teknologiaan – ydinvoimahan on puhtaasti ulkomaista teknologiaa, hän sanoo.

Puuenergia taas on pääosin kotimaista, ja sen käytössä Suomi on Euroopan kärkeä, mutta siihen panostamiseen liittyy tulevien päästöratkaisujen riski. Jo viime vuonna oli puhetta EU:n päästöratkaisuista, joiden pelättiin rajoittavan puun käyttöä Suomen energiantuotannossa.

– Puun merkitys hiilidioksidikeskustelussa on aika epäselvä. Mitä sillä puulla tehdään, niin tässäkin mennään teknologisesti taas vähän vanhalla linjalla, kun uutta teknologiaa olisi kestävä bioenergia kuten nopeampikasvuiset lajikkeet tai biokaasu, Lund sanoo.

Lundin mukaan Suomella on siis energiapolitiikkansa keskiössä ”kaksi isoa riskikeskittymää”: puu ja ydinvoima.

– Jos esimerkiksi Olkiluoto ei toteudu? Sen viivästyminen näkyy jo sähkömarkkinoissa, sähkön hinnassa ja sähkövarmuudessa. Jos Fennovoima ei toteudu? Kun lisäksi puun hiilidioksidikiertoon liittyy epävarmuuksia, niin kun vuonna 2030 melkein 60 prosenttia Suomen energiasta tulee näistä kahdesta energianlähteestä, niin olisi varmaan paikallaan puhua näistä riskeistä, Lund sanoo.

– Eihän hallituksen ohjelmassa näy mitään varasuunnitelmaa, ei siellä puhutakaan riskeistä. Mutta tiedemiehen silmin tässä on kaksi riskikeskittymää.

”Suomen pitää olla menestyjien ja voittajien joukossa”

Lund tarkoittaa Suomen verrokkimaista puhuessaan lähinnä Pohjoismaita kuten Ruotsia ja Tanskaa, jotka ovat panostaneet vahvasti esimerkiksi tuulivoimaan, sekä Saksaa, joka karsii ydinvoimaa ja pyrkii kasvattamaan uusiutuvan energian käyttöä suuren hiilenkäyttönsä kustannuksella. Etelä-Euroopan olosuhteisiin Suomea ei Lundin mielestä kannata verrata.

Professoriryhmä ei suinkaan katso energiantuotantoa vain ilmastoasioiden kannalta. Lundin mukaan tärkeää on myös talous: oikeat verrokkimaat ovat siellä, missä ovat uuden teknologian menestyjät.

– Saksa on luonut melkein 400 000 työpaikkaa teknologian muutoksella. Tanskassa tuulivoima on tärkeimpiä teollisuuden aloja noin 30 000 työpaikalla, Lund luettelee.

– Energiapolitiikasta pitäisi sitä talouskasvua ja työllisyyttä tulla, ja se tulee sen teknologiakomponentin kautta. Meidän pitäisi olla siellä menestyjien, edelläkävijöiden ja voittajien leirissä. Silloin tullaan myös kysymykseen siitä, millä kriteereillä energiapolitiikkaa tehdään, Lund sanoo.

Uusiutuvan energian työpaikkojen määrä Saksassa suhteutettuna väkilukuun on samaa luokkaa kuin Suomessa, mutta Suomessa valtaosa alan työpaikoista liittyy biomassaan, jota Lund ei pidä yhtä suuressa arvossa.

Lundin mukaan energiateknologiateollisuuden työpaikat ovat olleet kasvussa myös Suomessa, mutta työllisyyden kasvu on maltillista verrokkimaihin nähden. Potentiaalia on hyödyntämättä.

– Puhutaan kymmenien tuhansien työpaikkojen mahdollisuudesta, hän sanoo.

Uusiutuvaa energiaa on Suomessakin tuettu. Lundin mukaan tuulivoiman noin 150 miljoonan euron vuosittainen tuki on kuitenkin pientä verrattaessa todelliseen ”isoon asiaan”: yritysten energiatukiin. Nämä ovat Lundin mukaan jopa noin kaksi miljardia euroa vuodessa, jos mukaan lasketaan muun muassa sähköveron alennukset, polttoöljyn ja turpeen veroalet sekä päästökauppahyvitykset.

– Nämä tuet ovat valtavia ja hidastavat muutosta. Ne keskittyvät nykytilanteen ylläpitämiseen ja nykyisten energianlähteiden tukemiseen, Lund sanoo.

Teollisuus arvosteli professoriryhmän paneelia

Energiateollisuuden toimitusjohtaja Jukka Leskelä arvosteli myös äskettäin Tieteen päivillä järjestettyä paneelikeskustelua, jossa oli mukana useita Lundin professoriryhmän jäseniä.

Lund sanoo, että paneelissa ei tavoiteltukaan vastakkainasettelua, vaan kyse oli tiedemaailman esittäytymisestä ja tieteentekijöiden näkemyksen esittämisestä, mikä kuuluu Tieteen päivien luonteeseen. Vastaavasti Energiateollisuuden tilaisuudessa kuultaisiin energiateollisuuden piirin ihmisiä, hän huomauttaa. Lundin mukaan Tieteen päivillä on myös polarisoivia keskusteluja, mutta tämä ei kuulunut niihin.

– Toki professoriryhmässäkin on erilaisia mielipiteitä, mutta yhteinen nimittäjä on tämä energiamuutos, mitä tässä peräänkuulutetaan, Lund sanoo.

Leskelä arvosteli myös kovin sanoin professoreiden tapaa ”lähteä politiikkaan” energia-asioissa. Ryhmä aloitti vuonna 2014 kampanjan uuden energiapolitiikan puolesta, ja hankkeessa on ollut mukana myös yrityksiä ja niiden rahoitusta. Tämä on Leskelän mukaan aiheuttanut ihmetystä Energiateollisuudessa.

– Tämä on iso kysymys Suomen yhteiskunnassa: onko julkinen keskustelu monopolisoitu joillekin harvoille, jotka saavat keskustella, Lund vastaa.

– Suomessa poliittisilla päättäjillä ei ole välttämättä parasta tieteellistä tietoa, kun tekevät päätöksiä. Taas esimerkiksi anglosaksisessa maailmassa ministereillä on tiedeneuvonantajat, jotka sitten huomauttavat, että ”by the way”, olisi ehkä hyvä katsoa vähän faktoja.

Lundin mukaan erityisesti energiapolitiikasta puhutaan Suomessa liian vähän ja liian suppeista näkökulmista. Hän korostaa, että tutkijoiden rooli on tuoda tietoa julkiseen keskusteluun ja päätöksentekoon, mutta poliitikot tekevät päätökset. Professoriryhmä pyrkiikin parantamaan päätöksenteon tieteellistä tasoa.

Lundin mukaan professoriryhmän hankkeelle – tai tarkemmin sanottuna professoriryhmästä erilliselle tukihankkeelle – saatiin mukaan lähteneiltä yrityksiltä ja järjestöiltä rahoitusta ”noin parikymmentä tuhatta” euroa. Lundin mukaan rahaa käytettiin ryhmän sihteerin palkkioihin sekä kokous- ja painatuskustannuksiin.

– Professorit ovat olleet riippumattomia rahoituksesta. Minä tai kukaan muu [professori] emme ole saaneet mitään. Mitään taloudellista sitoumusta ei ole ollut tai sellaista sopimusta, että teidän pitäisi puhua niin ja näin, Lund sanoo.

Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
Yritykset: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Mikko Toivonen

Kun itselläni on erittäin pitkä energia-ja energiaintensiivisen teollisuuden tausta pääosin maailmalta, mutta riittävästi myös Suomesta, niin olen tietysti seurannut Prof. Lundin lausuntojakin. Hänhän on median useimmiten käyttämä ns. energia lausuntoautomaatti.

Minun käsitykseni on se, että riippumatta työnsä rahoituksesta Lund mm. on lähes pakonomaisesti ja subjektiivisesti ajanut triviasähköistyksen ja energian asiaa ajattelematta lainkaan sen kaikkia talous ja ilmastoaspekteja.

Suomen kaltaisessa maassa on aivan selvää, että tarvitsemme taloudellisesti omilla jaloillaan seisovan tuurista riippumattoman sähkön ja lämmön tuotannon.

Sellaista ei ole tuulivoima ja sellaista ei ole aurinkovoima vaan molempien etenkin tuettu toiminta vahingoittaa ja kalliintaa tarvittavan stabiilin energiantuotannon hintaa, heikentää tulosta ja kaiken lisäksi esimerkiksi korvausvoimana käytetty hiilivoima saastuttaa kaikkein eniten valmiustilassa ollessaan. Professorit ajaessaan omaa harrastustaan unohtavat kylmästi tärkeät faktat ajattelustaan.

Mitä tulee biovoimaan, niin siinäkin tilanne on täysin selvä. Yhtään sitä ei voida metsistämme nykyisestä lisätä. Päinvastoin se pitäisi rajoittaa mahdollisimman tarkkaan vain metsäteollisuuden tuottamaan hylkypuuhun ja kunnollisen metsänhoidon tuottama harvennus ja risupuu voitaisiin käyttää tarvittavaan klapipuuhun ja kotitaloushake energian tarpeisiin.

Ellemme niin toimi, niin ennen pitkää meillä ei ole metsistämme muuta jäljellä kuin Ajoksesta Shanghaihin lähteneen viimeisen "Kaidi" nesteytetyn puun kuljetusaluksen vana.

Meillä pitäisikin olla ydinvoimaa toiminnassa vähintään sen 7 GW verran ja mieluiten uusinta ja jopa täällä osin kehitettyä CPH tekniikkaa käyttämässä haja- ja kaupunkisijoitettuina reaktoreina käyttämässä MSR reaktoreissa vanhaa ydinpolttoainettamme sen sijaa että se haudattaisiin johonkin mielettömän kalliiseen "onkaloon"

Sillä teollisella sektorilla meillä olisi mahdollisuuksia jopa tehdä vientikelpoista sovellutustuotekehitystä illuusioiden sijasta.

Lisäksi voisimme työllistää suuren joukon ihmisiä ja teollisuutta ottamaan tuon ydinvoiman tarvitseman uraanin ja torium pois haittaamasta maaperäämme. Ihan kotimaista, ja jalostaa se käytettäväksi lopulliseen polttoainemuotoon viimeisteltynä vaikkapa Candulle Kanadaan.

Lisävaihtoehtona ja step in voimana meille olisi jo korkea aika rakentaa muutama GT-HRSG voimala lähelle LNG tuonti ja jakeluterminaaleja. Ne rakentuvat hyvin halvalla ja ovat pilaamatta ilmastoa stand by hiilivoiman lailla. Kaasua maailmalla riittää ja itseasiassa jokainen poltettu metaani on globaalisti parempi kuin ilmaan sihisevä metaani. Metaania riittää eri muodoissa, mm. metaanihydraatteina tuhansiksi vuosiksi tarvittaessa ja uuttakin saadaan synnytettyä kotimaissakin jos vähänkään jaksettaisiin.

Tuulivoima pitäisi taloustuholaisen ja etenkin energiatalous ja ilmastotuholaisena jättää harrastelijoille, mutta 100% ilman tukia. Sama koskee puhdasta triviaalivoimaa aurinkovoimaa. Julkisen virrantuotannon ei tulisi sitä käyttää eikä ostaa. No liikennevaloakkujen tms lataajina kesäaikaan. Talvella siihenkään ei aurinko riitä.

Energiaa on ajateltava kokonaisuutena ja sen kaikki riippuvuudet on otettava huomioon, ei ainoastaan niitä mitkä tukevat omia harrastuksia.

Ei esimerkiksi välttämättä tarvitse lähteä siitä, että energiaa säästetään. Sen runsaalla käytöllä oikein tuotettuna voi olla myös suuria etuja kutistamiseen verrattuna.

Carolus Linden

Tuossa on oikein hyviä näkemyksiä. Suomen kaltaisessa maassa olisi hyvä hyödyntää runsaasti ydinvoimaa turvallisten, "hajasijoitettujen", "pienten", "vanhojen" ydinvoimaloiden polttoaietta käyttävien modernien ydinvoimaloiden käytössä. Niitä voidaan käyttää sekä sähkön, että lämmön tuottamiseen.
Yllä mainittu tapa käyttää LNG-energiaa vaikuttaa olevan ainoa oikea tapa käyttää sitä.
Energian hyödyntämisen lisäksi olisi hyvä lisätä panostusta energian eri muotoista varastointia koskevaan tutkimukseen ja sellaisen tutkimuksen maailmalla tapahtuvan kehityksen seuraamiseen ja arviointiin.

Esko Riikonen

Minusta tuntuu oudolta, että virassaan oleva professori päästää suustaan vihreiden toistaman iskuluseen: "Jos esimerkiksi Olkiluoto ei toteudu?"

Onko Lundilla jotain tietoa tämän sanomisen tueksi. Asia on niin, että Areva ja siitä muodostetut ydinalalla toivat valtionyhtiöt saavat lyödä hanskat naulaan, jos Areva ei tee työtä valmiiksi. Silloin katoaa loppukin luottamus markkinoilla. Arevan ja ranskalaistenkin pelaaminen johtunee nyt siitä, että se saisi mahdollisimman paljon taloudellisia vaatimuksiaan läpi.

Tapio Mäkeläinen

Mä en sano muuta kuin, että kun oli muutaman päivän pakkasta n -20 etelää myöden niin sähköä tuotiin niin paljon kuin siirtokapasiteetti antoi myöden. Näin ainoassa 60. asteen kokonaan pohjoispuolella sijaitsevassa teollisuusvaltiossa? Ei uskoisi.

Nyt on tuudittauduttu tähän leutoon säähän mutta enpä menisi takaamaan että näin jatkuu.

1986-87 on näissä asioissa nanonano sekunnin päässä ja silloin oli 7 vko mittaushistorian kylmin jakso Suomessa. Muistan sen hyvin kun poikani syntyi ja ehti olla kerran ulkona ja sitten kökötettiin 7 vko sisällä. Isoveli kävi päiväkerhoa toppapuku päällä ja tarhassa oli hellat päällä ja uunin luukut auki. Näin Turussa.
Ei ollut vielä tätä uskomusenergiabuumia .
Toivottavasti se Olkiluoto valmistuu, ettei kuolla kylmään jos tuo 30 vuoden takainen toistuu. varmasti toistuu.
Fennovoimasta en menisi vetoa lyömään.

Topi Rantakivi

@4. Ei unohdeta myös kirkonkirjojen historiaa, missä Suomessa koettiin suuri nälänhätä 1600-luvun lopulla, missä päästiin viljelemään peltoja vasta kesäkuussa ja sitten jo syyskuussa pakkaset saapuivat lumineen ja tuhosi kaiken.

Ei todellakaan kannata tuudittautua sattumavoimaloiden varaan. Maailman historian aikana on aina ollut syklejä ja niitä syklejä tulee aina syntymään. Pian koittaa kylmä kausi.

Mark Andersson

Sen tiesi jo silloin kun eduskunta erehtyi antamaan Fennovoiman ydinvoimalalle luvan: uusiutuvien kehitys katkeaa kuin kanan lento. Tästä varoittivat vihreiden lisäksi myös laajat joukot fiksuja ihmisiä, mille ydinkiimaiset viittasivat kintaalla.

Ja kuinkas sitten kävikään...

Marko Rantaiso

Tuulivoima on ollut massiivinen musta-aukko Tanskan taloudessa. Sähkön hinta on heillä meihin verrattuna moninkertainen ja sitä pitää sen lisäksi silti massiivisesti tukea. Aurinkovoimaa on kesäisin, mutta ei talvisin, jolloin sähkölle on se suurin tarve. Miksi ihmeessä käyttää kotimaista puuta energianlähteenä? Se palaminen tuottaa aivan yhtä paljon hiilidioksidia kuin fossiilisen hiilen polttaminen ja tuo jälkimmäinen on huomattavasti edullisempaakin.

Peter Lund

Kommentti Suomen 'energia-riskeihin' ko. artikkelissa. Riskejä syntyy kun politiikka perustuu kapeaan ja deterministiseen näkemykseen (jota se yleensä on; eihän politiikot tee SWOT-analyysejä). Riskit realisoituvat kun ongelmien kehystäminen (engl. framing) on puutteellinen (markkinaliberalisti näkee ongelmat eri tavalla kuin eko-liberaali jne) . Tässä on myös kyse Suomen kohdalla: erilaisia vaihtoehtoja pitäisi tarkastella laajemmin, energiapolitiikan kriteeristö pitäisi olla monipuolisempi. Tätä kautta saisimme suurimman hyödyn edessä olevasta energiamuutoksesta. Vanhaan näin vahvasti panostaminen, siis 70-luvun lopun 'kehystämisen' jatkumo, on selvä riski. Esimerkiksi bioenergiariski vähenisi olennaisesti, jos satsaimme enemmän kestävämpään biomassaan kuten nopeakiertoiset lajikkeet, energiaviljelmät, agrobiomassa, jätteet, suopohjat, biokaasu sen sijaan että nyt kasvatamme (n 1/3) hidaskasvuisen puun käyttöä. Mitä tästä opimme? Yhteiskuntamme ongelmat ja haasteet ovat vaikeita, kompleksisia ja arvaamattomia kuten energia- ja ilmastokysymykset. Tieteen ja politiikan vuorovaikutusta tulisi parantaa, jotta löydetään parhaat ratkaisut. Ehkä hallitus ja ministeriöt hyötyisivät tiedeneuvonantajista, jotka toisivat tieteen faktat mukaan päätöksentekoon? Yhdysvaltain presidentti (ent 21.1.2017) Barack Obama kirjoitti upean artikkelin arvostetussa Science-lehdessä: Barack Obama, The irreversible momentum of clean energy Science 09 Jan 2017: DOI: 10.1126/science.aam6284 ,jossa hän esitti selvän vision energiamuutoksesta (professoriryhmän hengessä). Ilokseni havaitsin, että presidenttiä avusti kirjoittamisessa hänen tiedeneuvonantajansa, huipputiedemies John Holdren.

Pasi Pulkkinen

Toki fennovoima olisi pitänyt olla suolasulateknologiaa, mutta koska julkisessa keskustelussa rationaalisuus loistaa poissaolollaan tehtiin päätös hätäisesti.

Lopulta ihmiskunnan tulevaisuus määräytyy kuitenkin fuusiovoiman toteutumisen mukaan. Se kertoo meistä ihmisistä kaiken, että jenkkilässä käytetään kymmenenkertaa enemmän rahaa lemmikkien terveydenhuoltoon kuin fuusiovoiman kehittämiseen.