Tiistai 11.12.2018

”Teen rikoksen, jaan kilotavun elokuvaa” – Uhkauskirjeiden lähettäjät: Rikos voi tapahtua vaikka kukaan ei edes lataisi

Jaa artikkeli:
Luotu: 
31.1.2017 17:19
  • Piratismin korvausvaatimuksissa olennainen asia ei ole jaettujen tiedostojen määrä tai koko vaan ylipäätään se, että tekijänoikeuksien alaista sisältöä on saatettu luvattomasti yleisön saataville.
|

Piratismin korvausvaatimuksissa olennainen asia ei ole jaettujen tiedostojen määrä tai koko vaan ylipäätään se, että tekijänoikeuksien alaista sisältöä on saatettu luvattomasti yleisön saataville. Näin katsotaan suomalaisia elokuva-, musiikki- ja kustannusalan toimijoita edustavassa Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:ssä (TTVK) sekä piratismia kansainvälisten asiakkaidensa puolesta valvovassa Hedman Partnersissa.

Piratismiin liittyvät niin sanotut kiristys- tai uhkauskirjeet ovat jälleen nousseet tapetille, kun tanskalainen Scanbox on alkanut lähettää suomalaisille hyvitysvaatimuksia luvattomasti jaetuista elokuvista ja tv-sarjoista. Jopa yhden elokuvan tai tv-sarjan jakson jakaminen voi tuoda hyvityksiä vaativan ja oikeustoimilla uhkaavan kirjeen.

Kirjeitä lähettäviä lakifirmoja ja tekijänoikeuksien haltijoita pitkään kritisoinut Piraattipuolueen aktiivi Janne Paalijärvi hermostui luettuaan Scanboxin edustajan haastattelun Helsingin Sanomista. Digitaalijohtaja Torben Jørgensen sanoo HS:n mukaan, että ”jo yhdenkin kilotavun jakaminen on vakava rikos”.

–Minun piti vetää syvään henkeä tällaisen lausunnon lukemisen jälkeen, sillä se on täysin pähkähullu. Jørgensen on menettänyt täysin suhteellisuudentajunsa. Jos elokuvan jakamista internetistä vertaa täytekakun syöntiin, kilotavu vastaa sitä hampaankoloon jäävää yksittäistä mansikansiementä, Paalijärvi kirjoittaa Puheenvuoron blogissaan.

Paalijärvi piruilee tekevänsä näin ollen ”vakavan kilotavurikoksen” ja jakavansa julkaisemassaan kuvassa ”kilotavun Scanboxin välittämästä elokuvasta”. Hän toteaa jäävänsä odottamaan seurauksia.

Scanboxin tekijänoikeuksista Suomessa huolta pitävän lakiasiaintoimisto Hedman Partnersin Joni Hatanmaa toteaa Uudelle Suomelle, että yhtiön päämiehen kannanotto on otettu osittain irti asiayhteydestään. Tällä hän tarkoittaa sitä, että BitTorrent-verkostossa tiedostojen jakaminen tapahtuu hajautetusti. Palvelu hakee dataa usealta käyttäjältä, ja koko mukana oleva käyttäjien "parvi" saa Hatanmaan mukaan tiedoston itselleen, jos se on jollain parven käyttäjistä.

-BitTorrentissa pienikin jako voi olla huomattava haitta, Hatanmaa sanoo viitaten lain sanamuotoon.

-Laki on järjestetty niin, että tekijänoikeuden loukkaus täyttyy jo kun saattaa tiedoston yleisön saataville.

Onko päämiehenne kanta siis tämän vuoksi, että mikään jako ei ole liian pieni tekijänoikeusrikokseksi?

-Juuri näin. Se ei edes vaadi (rikoksen tunnusmerkkien täyttymiseksi), että kukaan hakisi kirjeen saajalta mitään, riittää että tiedosto asetetaan saataville, Hatanmaa sanoo.

Hän lisää, että saataville asetettaessa tarjotaan omaa tiedonsiirtokapasiteettia käyttöön, jonka tarkoitus on tiedoston tehokas leviäminen. Ja tämä on Hatanmaan mukaan "se, mikä merkitsee".

Mikäli luvaton jako johtaa toimenpiteisiin, testataan "koepalalla" se, että käyttäjältä on todella saatavilla luvattomasti dataa.

Paalijärven blogikirjoitusta Hatanmaa ei halua kommentoida. Hän muistuttaa yleisellä tasolla, että kirjeiden ja hyvitysvaatimusten taustalla on pyrkimys vähentää piratismia. Hedman Partners puuttuu päämiehensä puolesta tapauksiin, jotka ovat omiaan aiheuttamaan Scanboxille taloudellista haittaa, ja tämä tarkoittaa puuttumista sellaisiin jakoihin, "joista oikeasti saa irti jotain elokuvan katsomista varten".

TTVK: Kyse ei ole bittien määrästä

Suomalaisten yhtiöiden ja muiden tahojen tekijänoikeuksia valvovan, itsekin hyvityskirjeitä lähettäneen TTVK ry:n toiminnanjohtaja Jaana Pihkala ei halua kommentoida Scanboxin edustajan lausuntoa, koska ei ole sitä kuullut suoraan  kyseiseltä henkilöltä.

Hän kertoo kuitenkin Uudelle Suomelle, miten TTVK tulkitsee lakipykäliä ja vetää rajan rikolliselle tiedostojen jakamiselle.

– Yhdenkin tiedoston jakaminen on yleisön saataville saattamista. Jotta se katsottaisiin rikokseksi, täytyy tämän lisäksi ylittyä tietyt tekijänoikeusrikoksen tunnusmerkit: teon täytyy olla omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa oikeudenhaltijalle ja sen täytyy olla tahallinen, koska kenellekään ei voida antaa rikostuomiota tahattomasta oikeuksien loukkauksesta, Pihkala sanoo.

Hänen mukaansa oikeudenhaltijalla on kaksi yksinoikeutta: yksinoikeus kappaleen valmistamiseen – eli kopioimiseen – sekä saataville saattamiseen, eli jakamiseen.

–Oikeusteoriassa ja -käytännössä on tulkittu, että saataville saattamisen kynnys ylittyy jo siinä, kun se teos tulee internetiin kaikkien saataville, Pihkala toteaa.

Esimerkiksi perinteisissä vertaisverkkopalveluissa kuten DC++:ssa tämä tapahtuu jo silloin, jos käyttäjä ottaa käyttöön niin sanotun jakokansion ja lisää sinne tiedostoja.

–Eli ei periaatteessa tarvitsisi edes esittää mitään näyttöä siitä, että kuinka moni henkilö käy sitten oikeasti hakemassa niitä teoksia sieltä sinun jakokansiostasi. Riittää että ne ovat saatavilla. Mutta käytännössä oikeudenhaltijat ovat näytönkeruun yhteydessä aina suorittaneet koelatauksia, joilla on sitten esimerkiksi rikosoikeudenkäynnissä todennettu se, että tiedosto on todella sisältänyt esimerkiksi sen biisin, minkä tiedosto on nimensä perusteella sisältänyt, Pihkala kertoo.

–Hyvitystä ei vaadita sen perusteella, kuinka monta bittiä on ehditty jakaa, vaan siitä, että se biisi on ylipäätään saatavilla.

Nykyisessä torrent-ympäristössä sisältöä jaetaan yksi tiedosto kerrallaan, joskin näiden koko voi Pihkalan mukaan vaihdella yksittäisestä kappaleesta kokonaiseen tv-sarjan kauteen. Pihkalan mukaan oikeudenhaltijat eivät tämän vuoksi kykene todentamaan kuin yhteen tiedostoon liittyviä jakoja kerrallaan. Tästä johtuu osittain vaatimuskirjeiden aiheuttama suuri ”poru”, hän uskoo.

–Ihmiset eivät ymmärrä, miksi puututaan yhden tiedoston jakoon ja miksi pyydetään niin isoja summia siitä yhdestä tiedostosta. Siihen on tekniset syyt, koska torrent-ympäristössä ei pystytä tallentamaan näyttöpakettia kuin sen yhden tiedoston jakamisesta kerrallaan, Pihlala kertoo.

Tämän takia myös markkinaoikeus on Pihkalan mukaan päätynyt linjalle, jossa operaattorit joutuvat luovuttamaan asiakkaidensa ip-osoitteita oikeudenhaltijoita edustaville lakimiehille yksittäisten tiedostojen jakamisen perusteella. 

Voiko yksittäisen teoksen jako tai muu pienimuotoinen jakaminen TTVK:n mielestä olla vakava rikos, kuten Scanbox kuvaa?

–Kyllä näen, että jonkin kotimaisen uutuusalbumin tai vielä virallisesti julkaisemattoman elokuvan jakaminen avoimesti netissä on omiaan aiheuttamaan niin paljon vahinkoa oikeudenhaltijoille, että siinä tekijänoikeusrikoksen tunnusmerkit voivat täyttyä. Mutta ainahan se katsotaan tapauskohtaisesti ja viime kädessä asiasta päättää tuomioistuin.

TTVK on vuodesta 2006 lähtien lähettänyt kaikkiaan noin 500 kirjettä suomalaisille, joiden nimissä olevan liittymän kautta on havaittu rikottavan TTVK:n jäsenten tekijänoikeuksia. TTVK:n kirjekampanjointi on siis hyvin pientä verrattuna esimerkiksi Scanboxia edustavan Hedmanin puheisiin jopa 10 000:stä suomalaisille lähetettävästä kirjeestä. Noin 420 TTVK:n tapauksista on päätynyt sovintoratkaisuun eli hyvitysten maksuun, mutta osa on edennyt myös oikeuteen ja tuomioihin. Etenkin vuosina 2006-2008 järjestö myös teki suoraan tutkintapyyntöjä loppukäyttäjistä.

TTVK:n kirjeiden vaatimukset ovat yleensä käsittäneet noin 400-750 euron edestä kulukorvauksia sekä vaihtelevan määrän hyvitystä – yksittäisen teoksen tai albumin tapauksessa hyvitys- ja korvaussumma on ollut 600 euroa, Pihkala kertoo.

Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Ari Ohvo

Suuri osa sarjoista ja elokuvista, joita ladataan tulee joskus telkkarista jolloin ne voi tallentaa jokainen laillisesti omaan käyttöön. Kukaan ei menetä rahaa jos siis lataat materiaalia jonka kuitenkin saat ilmaiseksi jos vähän odotat. Turhaa neppailua tämmöinen pelottelukirjeiden lähettely.

Matti Auer

Pelottelukirjeiden lähettely ei ole mitään turhaa neppailua, vaan kysymyksessä on tuottoisa rahastus, jolla Hedman Partners kerää välittömästi rahaa kentältä. Periaatteessa tämä lakimiesten rahankeräys vasta on totaalisesti moraalitonta verrattuna muutaman kilobitin siirtoon, jossa ei ole useinmiten mitään ansaintatarkoitusta. Lakimiehet tietävät tämän kyllä, mutta huijaavat itseään kuvittelemalla olevansa moraalisesti kansalaisia ylemänä.

Jani Lehtimäki

"Hän lisää, että saataville asetettaessa tarjotaan omaa tiedonsiirtokapasiteettia käyttöön, jonka tarkoitus on tiedoston tehokas leviäminen. Ja tämä on Hatanmaan mukaan "se, mikä merkitsee"."

Mitähän mieltä herra Hatanmaa on valvonnan takana olevan firman itse ylläpitämistä DHT-nodeista joilla edesautetaan laittomien kopioiden siirtymistä käyttäjältä toiselle?

Keijo Pora

Tässäpä toimittajalle ja muille tiukka tiivistelmä tästä kiristysbisneksestä. Trolleja vastaan taistelevassa ketjussa muutenkin hyvää asiaa johon kannattaa tutustua. Parin päivän sisään Hedman on mm. poistanut sivuiltaan asiakaslogojaan koska ne olivat siellä luvatta. Nämä siis näiden toisten yritysten pyynnöstä sen jälkeen kun heille Hedmanin toimista ilmoitettiin.

https://murobbs.muropaketti.com/posts/1718176997/

Mika Peltokorpi

Lain mukaan omaan käyttöön saa tehdä kohtuullisen määrän kopioita laillisesti hankitusta teoksesta. Lisäksi mitä tahansa teosta saa vapaasti käyttää kohtuullisissa määrin. Videoiden osalta sellaisena pidetään yhdeksää sekunttia. Yksi kilotavu tuskin siis täyttää piratismin merkistöä. Yksi kilotavu merkitsisi myös epäonnistunutta latausta isomman paketin kohdalla.

"Teon täytyy olla omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa oikeudenhaltijalle ja sen täytyy olla tahallinen."

Toki ladattavaksi saattaminen voidaan tulkita yritykseksi, josta tuomitaan lakia suoraan lukien tulkiten kuten itse teosta. Yritykseksi jääminen on yksi tuomion lievennysperusteista ja uskoisin yritykseksi jäämisen toteutuvan myös tällaisessa 1kB-lataus tapauksessa. Tällöin korvaussumma ei kuitenaan kattane kuin asianomistajalle tutkinnasta aiheutuneet (kohtuulliset) kulut (jotka nekin voivat olla sangen merkittäviä. Joskin siinäkin tapauksessa asianomistajan pitää pystyä kohdentamaan kulut tähän kyseiseen tekoon tai muuten asianomistaja voi syyllistyä petokseen. Vastaavasti latauksesta aiheutuneet vahingonkorvaukset eivät voi olla rangaistuksenomaisia, vaan niiden pitää vertautua asianomistajan todelliseen vahinkoon. Yhden DVD:n lataaminen ei siis voi aiheuttaa asianomistajalle kuin parin euron vahingon. (Todellisilla arvoilla mitattuna immateriaalioikeuksien haltijan vahinko on n. 1/3 DVD:n jälleenmyyntihinnasta. Esimerkiksi DVD:n valmistuskulut, tukun ja kaupan katteet, sekä verot eivät ole kyseiselle taholle aiheutuneita vahinkoja).

Itse olen kuienkin aina katsonut, että piratismissa taloudelliset riskit ovat liian suuret, että siihen viitsisin ryhtyä.