Lauantai 21.10.2017

”Eivät ole töissä eivätkä hae niitä” – 79 000 työmiestä ”katosi” Suomessa

Jaa artikkeli:
Luotu: 
16.2.2017 09:27
  • Kuva: Lasse Lehtinen / Uusi Suomi
    Kuva

Suomen parhaassa työiässä olevien miesten joukossa on 79 000 miehen ryhmä, joka on kadonnut pysyvästi työmarkkinoilta. Havaintoa ihmettelee Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA raportissaan.

EVA kutsuu ryhmää kadonneiksi työmiehiksi. Työllisyystilastoissa näistä miehistä 50 400 luetaan ryhmään ”muut työvoiman ulkopuolella olevat”. Nämä 25–54 –vuotiaat miehet eivät tee töitä, opiskele eivätkä hae töitä, mutta heitä ole myöskään todettu työkyvyttömiksi. Loput noin 28 000 puolestaan ovat vaikeasti työllistyviä työttömiä.

EVA:n mukaan näiden 25–54-vuotiaiden miesten toiminnasta ei tiedetä paljoakaan, ”paitsi se, että he ovat kadonneet työelämästä ja ilmeisen pysyvästi”. Varsinaista selitystä sille, mitä miehille on ”tapahtunut” EVA ei raportissaan tarjoa.

– Näitä miehiä yhdistää alhainen koulutustaso, pitkittynyt työttömyys tai vähäinen työhistoria, sanoo Me-säätiön analyytikko Jussi Pyykkönen EVA:n tiedotteessa.

Ryhmään ”muut työvoiman ulkopuolella olevat” luettavien miesten määrä on kasvanut viime vuosikymmeninä tasaisesti: ryhmän suhteellinen osuus koko parhaassa työiässä olevien miesten joukosta on vuodesta 1987 lähes kaksinkertaistunut 2,4 prosentista 4,7 prosenttiin. EVA:n Twitter-viestin mukaan kadonneita työmiehiä on ilmaantunut noin tuhat lisää vuosittain. 

– Kadonneiden työmiesten kasvu on +1000 vuodessa, Twitter-viestissä todetaan.

Pyykkösen mukaan ilmiön taustalla on miesten yleinen työllisyyskriisi. Kiihtyvä rakennemuutos on vähentänyt etenkin teollisuustyöpaikkojen määrää.

– Vähän koulutetuille löytyy vähemmän töitä ja poikien asema koulutuksessa on tyttöjä heikompi. Syrjäytymisvaarassa olevat pojat tarvitsisivat tukea koulunkäyntiin, ehkä jo varhaiskasvatukseen, EVA esittää.

Kokonaisuudessaan kadonneiden työmiesten osuus kaikista parhaassa työiässä olevista miehistä on 7,4 prosenttia. Yhteensä parhaassa työiässä olevia 25–54-vuotiaita miehiä on noin 1,1 miljoonaa. Heistä 805 000 käy töissä ja työttömänä on noin 130 000.

EVA:n analyysin kirjoittajaluettelossa on tunnettuja nimiä: Pyykkösen lisäksi raporttia ovat tehneet vapaa tutkija, ennen Tilastokeskuksessa työskennellyt ja kadonneita nuoria tutkinut Pekka Myrskylä, sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo sekä EVAn tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto ja Me-säätiön toimitusjohtaja Ulla Nord.

Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Pekka Siikala

Osa heistä varmasti pyörii isossa pyörässä; siinä jossa työkyvytön tai sairas hakee eläkettä tai sairauspäivärahaa, mutta ei saa sitä. Sen sijaan hänet palautetaan aina alkuun, joten pyörä pyörii ikuisesti.
Loput elävät toimeentulotuella, muijan palkalla ja pikkurikoksia ja kuutamohommia tehden. Eivät he siis ole kadonneet, heidät on vain ulostettu virallisesta systeemistä.

Tapio Angervuori

Jep! He säästävät yhteiskunnan varoja, kun pitävät huolta vanhenevista omaisistaan. Kunta muutoin viskaisi vanhukset kunnalliseen vanhainkotiin, ja lakimiehet ulosmittauttaisivat jäljellä olevan omaisuuden kustannusten peittämiseksi.

Päivi Hannele

Kyllä joukossa on myös nuoria miehiä joilla elämä on umpisolmussa, eikä kykyä vastaanottaa apua ole, jota on ehkä saatavilla. Yhteiskunta on sitoutunut normeihinsa, ja todellinen apu on lyhytkestoista, eikä nuorta osata kuunnella oikein. Tehdään töitä nuoren eteen asenteella työ, mutta aito läsnäolo puuttuu. Nuoren historiaan ei paneuduta kunnolla, koska resursseja ei ole. Ongelman ydin on yhteiskunnan silmien edessä, mutta suomut on liian tiukassa nähdä metsä puilta. Talous sanelee kaiken. Kyllä nuori saattaa yrittää kouluttautua, tehdä töitä, haluta helpompaa elämää, olla houkutuksille altis, tarvita todellista tukea, mutta on kuitenkin tuuliajolla elämänsä suhteen. Kun oravanpyörästä ei löydä ulospääsyä, ei nuori itsekään oikein tiedä mitä tekisi, niin tyhjän päällehän sitä jää väkisinkin. Ikään kuin tuleen makaamaan. Ei siis mikään ihme, että parhaassa työiässä olevat nuoret miehet lamaantuvat ajelehtimaan jonnekin suureen tuntemattomaan.

Pertti Aaltonen

Ei tiedetä mitä he ovat, mutta tiedetään että ovat vähän koulutettuja?

Entä jos ovat saaneet perintöä ja sijoittaneet rahat ja elävät pääomatuloilla? Viettävät kissan päiviä etelässä ja nauttivat virvokkeita. Naureskelevat kun me täällä kolaamme lunta ja liukastelemme poluilla.

Ehkä nämä "syrjäytyneet" ovat päässeet nauttimaan maailman parasta varhaiskasvatusta ja käyneet peruskoulua. Olisiko siinä syy syrjäytymiseen? Se olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni heistä on ollut päiväkodissa vai ovatko olleet kotihoidossa?

Markku Nieminen

Osa tästä porukasta on saattanut olla sekä töissä että yrittäjinä ja lisäksi myös kortistossa. Nyt kun kortistossa olijoita haastatellaan on ollut pakko häipyä sieltä. Vai olisiko viranomaiselta jäänyt kortisto siivoamatta muutamana vuonna. Kiireet nääs.

Jorma Moll

Kummallinen maa tämä Suomi, 79 000 työmiestä on kateissa. Työttömiä nuoria on tuhansia, jotka ovat kateissa. Myöskin tuhansia karkotuksen saaneita hiipii jossakin.

Runsas vuosi sitten maan rajoille ilmestyi pakolaisia kymmenin tuhansin. Mistä lie pudonneet rajapyykin taa.
Pahinta oli tietenkin se että ei siviili- eikä sotilastiedustelu
tienneet mitään.
Luulisi että niille aloille syntyi vapaita työpaikkoja.

Markku Nieminen

Eihän niitä kukaan hätyyttelekään vaan ovat avosylin vastaanottamassa Pää- ja Sisäministeriä myöten!
Pari päivää sitten kyseltiin eikö keskellä Helsinkiä olevia laittomia maahantulijoita saada häädettyä pois. No, tänään saimme lukea juuri että, näitä vastustavat Suomalaiset ajettiin pois ja vangittiin! Näin se menee nykyään.

Pasi Salmi

Tiedän muutaman tällaisen ja he ovat yliopiston käyneitä ihmisiä. Nämä perheet vain kyllästyivät epävarmuuteen määräaikaisten töiden viidakossa ja asuntolainojen maksuissa ja myivät kaupunkiasuntonsa pois ja ostivat mummon mökin ja muuttivat maalle. Rahaa jäi omaan käyttöön tämän jälkeen. Erään MTK-liiton toiminnanjohtaja kysyi kerran minulta: miksi akateemiset ihmiset ovat menneet opiskelemaan maaseutuyrittäjän perustutkintoa maaseutuoppilaitoksissa. Hän ei ymmärrä.

Elettiin vuotta 2010 finanssikriisin jälkeisiä aikoja ja toden totta useissa maaseutuoppilaitoksissa aikusopetusryhmissä oli useita akateemisen koulutuksen saaneita oppilaita.

Vastasin näin: koska työelämä on murroksessa ja taloudellinen epävarmuus ja vakintuinen työpaikka on suurta herkkua nykyään niin, mitkä ovat ne perustarpeet, jotka ihminen tarvitsee joka päivä? Ruoka, asunto ja sosiaaliset suhteet!
Osa vain on kyllästynyt tähän touhuun.

Jos ostaa pienen mummon mökin, jossa on vähän peltoa ja metsää niin sen saa hyvinkin helposti 30 000-50 000 € lla. Ruuan voi kasvattaa itse maalla, ja jos kasvattaa monipuolisesti ja ottaa mm. vähän kanoja niin saa myös eläinproteiinia. Ja samalla kierrättää kaikken uudelleen ruuantuotannossa.

Lämmitys puulla ja vähän sähköllä. Samalla saa sitä hyötyliikuntaa.
Asumisen kulut jäävät aika pieniksi näissä pikkutorpissa, jos jättää kerskakulutustuotteet pois. Tiedän, että halvimmalla tavalla kokonaiskustannukset vakuutuksineen, sähköineen ja veroineen parhaimmillaan on vuodessa 1800 € ja se on noin 12-osa keskimääräisistä asumismenoista.

Sosiaaliset suhteet kyllä tiivistyvät, kun koko perhe joutuu tekemään yhdessä välttämättömät asiat, että voivat elää huomiseen asti. Turha stressi on poissa.

Tämä ei tarkoita, että palaa menneeseen vaan hyödyntää nykyajan teknologiaa ja ottaa käyttöön itselleen parhaimmat menetelmät.

Osa on tietenkin niitä ihmisiä, jotka ovat jääneet asumaan kotiin vanhempiensa pariin, heitä on jonkin verran.

Lumira Lumus

He ovat niitä, jotka ovat ottaneet vastuun elämästään, eivätkä elä naapurin varoilla. Yhteiskunnan hyvinvointipalvelua voi käyttää vain, jos varaa maksaa siitä, joka tapauksessa siitä palvelusta tulee kallis lasku.
Jokaisen ihmisen elämä on hänen omansa ja hänellä on oikeus elää sitä omaa elämää, ei kenelläkään ole oikeutta määrätä miten yksilö elää. YK:n ihmioikeuksien mukainen yleinen ja yhtäläinen oikeus kaikille maailman ihmisille. Eikö Suomen kansalaisilla enää ole ihmisoikeuksia?
Olipa kadonnut tai pudonnut oravanpöyrästä, niin heille kuuluu oikeus elää elämsä siten kuin heidän kyvyillään ja varoillaan on mahdollista.
Nyt kun tilanne on niin kova, ettei yhteiskunnan varat riitä, vaikka kansalaiselta vietäisiin leipä suusta. Näin näkyy leipäjonejan kasvusta päätellen tapahtuvan.
Nyt sitten pitäisi nämä pakottaa nälkä palkalla ilmaiseen työhön. Yksi ulkomaalainen tänään sanoi, että järkyttää asua Suomessa ja nähdä kansalaisten kurjuuden kasvavan.
Siitä hyvinvointisektorin viranomaiset valittaa koko ajan kun joutuvat palvelemaan kansalaisia. Ihmisiä häädetään kadulle, juuri heitä, jotka saavat tukia.
Ei auta vaikka olet kymeniä vuosia maksanut veroja, niille ei ole mitään vastinetta.
On täysin ymmärrettävää, että jokainen, kenellä omaisuutta on vie ne turvaan ja yritykset pakenee Suomesta.
On ihan selvää, että "hyvinvointiyhteiskunnan" ulkopuolelle joutuu yhä enemmän ihmisiä, nämä on heitä, joilla ei ole varaa rahoittaa tätä julkista sektoria. Rikoslaissa ei ole pykälää, jossa varattomaksi joutuminen tuomitaan rikoksensa ja tuomitaan ilmaiseen yhdyskuntapalveluun.
Tietenkin laki voidaan säätää sellaiseksi, että sillä estetään oikeuden ja oikeudenmukaisuuden toteutuminen ja silloin lailla turvataankin jo rikollista toimintaa ja sallitaan imisoikeuksin luokkaaminen ja riistäminen. Eikä silloin enää olla oikeusvaltio, eikä ihmisoikeuksia silloin enää maassa kunnioiteta.