Lauantai 23.3.2019

Työnantajapuolelta suorat sanat palkankorotustoiveista: ”Unennäköä”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
22.2.2017 16:32
  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    Rakennusalan työnantaja- ja työntekijäpuoli kommentoivat Uudelle Suomelle EK:n irtisanomisilmoituksen johdosta vellovaa keskustelua. Kuvituskuva.
|

Työnantajapuolelta halutaan rauhoitella vilkkaana käyvää keskustelua Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n irtisanomista keskusjärjestösopimuksista. Vastapuolella on odotettu kiivaasti kritisoidun ratkaisun johdosta jopa tuntuvia palkankorotuksia. Talonrakennusteollisuuden toimitusjohtaja Kim Kaskiaro torppaa Uuden Suomen haastattelussa täysin ajatuksen tasokorotuksista. Rakennusteollisuus RT:n työmarkkinajohtaja Tapio Kari puolestaan pitää keskustelua ennenaikaisena.

YIT Rakennuksen pääluottamusmies ja Rakennusliiton hallituksen jäsen Jari Jääskeläinen sanoi aiemmin Uudelle Suomelle odottavansa syksyn liittokierrokselta tuntuvia palkankorotuksia. Myös Tampereen yliopiston sosiologian professori Harri Melin arvioi Uudelle Suomelle maanantaina, että tulehtunut työmarkkinatilanne vaatii koviakin palkankorotuksia ay-liikkeen lepyttämiseksi. Kim Kaskiaro on toista mieltä.

– Kaikki lähtee siitä, millaisin hinnoin yritykset töitä saavat ja voin vakuuttaa, että urakkahintatasossa ei ole ylöspäin menty, pikemminkin on kiristymistä ja joka kantissa haetaan säästöjä ja tehokkaampia toimintatapoja. Tähän maailmaan nähden yleiskorotusnäkemyksen omaaminen on ihan unennäköä, jos näin suoraan sanoo, Kaskiaro kommentoi Uudelle Suomelle.

– Kilpailu on ihan yhtä veristä kuin matalasuhdanteen aikana. Se vain on niin, että pitää juosta kovempaa ja pitää pystyä tekemään tehokkaammin. Urakoitsijapuolella ei ole sellaista tilannetta, että voitaisiin korottaa hintoja pelkästään sen takia, että on kysyntää. Se maailma on mennyt jo.

Työntekijäpuolelta on nähty useita kauhistuneita ulostuloja ja pelätty EK:n irtisanomisilmoituksen heikentävän merkittävästi suomalaista sopimuskulttuuria. Pääluottamusmies Jääskeläinen sanoi aiemmin Uudelle Suomelle, että keskusjärjestösopimukset käydään nyt läpi ja pohditaan syksyn liittokierroksella, mitä TES-neuvotteluissa on otettava niiden pohjalta huomioon.

Kaskiaro huomauttaa, että melkein kaikki keskusjärjestösopimusten sisältämät asiat kuuluvat rakennusalalla jo nykyisellään työehtosopimuksiin ja mainitsee esimerkkinä muun muassa irtisanomissuojan, vuosilomat ja ay-maksujen perimissopimuksen. Kaskiaron mukaan Rakennusteollisuuden toimialoista vain tuoteteollisuus on jonkin verran keskusjärjestösopimusten varassa, mutta on jo käyty keskusteluja siitä, miten kyseiset asiat viedään työehtosopimuksiin sisään.

– Käytännössä se on niin, että mennään kuten tähänkin asti.

– Pitäisin sitä enemmän teknisluontoisena tarkasteluna. Sinne ei sisälly minkäänlaisia edunvalvonnallisia näkemyksiä puolin tai toisin, vaan otetaan se sama tilanne ja kirjataan oman kirjan sisään se, mikä on ollut keskusjärjestösopimuksissa. Tämä on edunvalvonnallisesti aika neutraali tilanne. Asiat vain vaihtavat paikkaa. Sopimisten sisältö ei käytännössä muutu.

Kaskiaro vakuuttaa, että työelämän pelisäännöt säilyvät.

– En tiedä, oliko ajoitus nyt ihan nappiin osunut, mutta sinänsä en minäkään osaa pitää sitä [EK:n ilmoitusta] sellaisena asiana, että tässä ikään kuin ryhdyttäisiin romuttamaan työelämän perusjuttuja.

Kaskiaro pohtii, olisiko toimialojen pitänyt olla EK:n ilmoituksessa vahvemmin mukana.

– Julkitulon olisi voinut tehdä ehkä vähän toisella tavalla, mutta lopputulos on kuitenkin se, että EK:n rooli on muuttunut ja he tekivät omat johtopäätöksensä ja päätöksensä sen uuden roolin kautta. Ehkä siinä olisivat voineet olla mukana keskusjärjestösopimuksissa vahvemmin kiinni olevat toimialat toteamassa, että tässä tapahtuu tällainen hallittu kapulan vaihto.

Kaskiaro myöntää, että syksyn liittokierroksella on varmasti paineita. Hän arvelee, että työntekijäpuolelle vaikea kiky on voinut jättää jälkensä, mutta luottaa, että neuvottelemalla asiat selviävät.

– Kyllä siellä tietysti varmaan jotakin kuohuntaakin voi tulla.

Rakennusteollisuus RT:n työmarkkinajohtaja Tapio Kari sanoo Uudelle Suomelle, että koko keskustelu on täysin ennenaikaista ja huomauttaa, että EK:n ilmoituksen johdosta ollaan nyt yleisesti liian ”höyry päällä”. Hän huomauttaa, että niin palkka- kuin muista asioista sovitaan syksyn liittokierroksella. Kari ei kommentoi, onko palkankorotuksiin syksyllä mahdollisuuksia, mutta korostaa, että palkankorotuspuheet yhdistettynä EK:n irtisanomisilmoitukseen ovat todella kaukaa haettuja.

– Siinä ovat kyllä menneet puurot ja vellit ihan totaalisesti sekaisin, mutta tällaista tämä välillä on. Ei tälle mitään voi. Kun istutaan vastakkain, katsotaan, mikä on järkevä menettelytapa. Varmaankin lähdemme siitä, että ajan tasalle saatetaan asioita samassa yhteydessä, mutta jos se ei onnistu niin viitataan vanhoihin sopimuksiin ja jatketaan kuten ennenkin, hän kommentoi viitaten neuvotteluihin, joissa loput keskusjärjestösopimusasiat tuodaan työehtosopimuksiin.

Kari myös huomauttaa, että työntekijä- tai työnantajapuolella voi ilmaantua asiaan liittyen muutostavoitteita. Tällä hetkellä sellaisia ei Karin mukaan ole.

Lue myös:

230 000 jäsenen ay-liitto: ”Lunastakaa lupauksenne – nimet paperiin heti!”

Karsaasti pettynyt luottamusmies odottaa tuntuvia palkankorotuksia: ”EK veti maton jalkojen alta – niin tyhjä olo”

EK pudotti pommin työmarkkinoille: ”Nyt oli viimeinen hetki irtisanoa sopimukset”

Miksi eduskunta ei päätä palkoista? – ”Suomen kilpailukyky ei kestäisi sitä karusellia”

Professori: EK teki ison virheen – ”Nyt tarvitaan palkankorotuksia”

”Ay-liikkeen päättäjänä tunnen oloni petetyksi – minua on huijattu”

Ay-pomo ärähti hallitukselle: ”Pysyttävä pois sopimuspöydistä - aikaisemmat esimerkit huonoja”

Antti Rinne moitti hallitusta ja EK:ta Ylellä: ”Iso riski”

Jaa artikkeli:

Kommentit

Tarja Laakso

Pikkuhiljaa alkaisi olla aika kertoa EK:lle, että he eivät ole ainoita vallanpitäjiä. He ovat oikeasti ottaneet asenteen, että EK vie ja muut (erityisesti hallitus) vikisee.

Miksi Suomessa ei pystytä toimimaan tehokkaasti ja kilpailukykyisesti? Ja onko Suomi todellakaan se kaikista kallein jne. No ei todellakaan.
Ja tähän niitä perusteluja: EU-tilasto työvoimakustannuksista (kaikki kustannukset) vuonna 2015: Norja 51.2 €, Tanska 41.3 €, Belgia 39.1€, Ruotsi 37.4€, Luxembourg 36.2€, Ranska 35.1€, Alankomaat 34.1€, Suomi 33,3€, Itävalta 32.4€, Saksa 32.2$ ... ja EU-keskiarvo (18 maata) 29.7€

Ja sitten ne yritysten maksamat yhteisöverot (2016): Suomi 20%, EU28-keskiarvo 22,10%
Ja sitten joitain vertailumaita: Malta 35%, Belgia 33.99%, Ranska 33.3%, Italia 31.4%, Saksa 29.72%, Luxembourg 29.22%, Kreikka 29%, Alankomaat, Espanja, Itävalta 25%...
helpompi olisi kertoa ne maat, joissa yhteisövero on pienempi kuin Suomessa, nimittäin niitä on paljon vähemmän kuin niitä, joissa se on Suomea suurempi. Ja niihin ei kuulu se monesti toistettu huomattavasti Suomea halvempi Ruotsi (jossa siis sekä palkat että yhteisöverot ovat Suomea korkeammat, mutta tulovero pienempi kuin Suomessa).

Josta siihen tuloveroihin, joista löytyi tilastoa joistain OECD-maista vuodelta 2016 vertailtuna joihinkin palkkoihin. Otetaan niistä vaikkapa 42 200 €/v tienaavien (eli lähimpänä Suomen keskipalkkaa oleva palkka). Suomessa 31.4%, Ruotsissa 25.5%, Saksassa 38.1%, Alankomaissa 29.2%, Britanniassa 22.3%, Ranskassa ja Itävallassa 31.3% - lähimmät kilpailijat. Muut EU-maat kuin Suomi keskimäärin 28.6%
Kovimmat veroprosentit löytyvät Belgiasta 39.2%, Tanska 35.3%... ja matalimmat Sveitsistä 12.3%, Viro 20.3%, Astralia 21.4%, USA 21.9%...

Eli kovin on alakanttiin yritysverotus Suomessa, palkat/työvoimakustannukset ovat monia vastaavia maita huomattavasti tai jonkin verran pienemmät, ja tuloverot keskimääräistä suuremmat.
Joten olisikohan kilpailukyvyn heikkouteen sittenkin syynä joku muu kuin työvoimakustannukset tai verotus.

Niko Peltonen

Syitä on varmasti monia, mutta yksi on ainakin sijainnistamme johtuvat kuljetuskustannukset.
Keski-Eurooppalainen kilpailijamme lastaa tavaran kertaalleen autoihin ja ajaa sen suoraan asiakkaalle. Sama koskee nykyisin myös Ruotsia, kiitos Juutinrauman ylittävän sillan. Meillä lastia pakataan välillä autoihin ja välillä laivoihin, ja sama rumba kohdemaassa.

Eli vaikka kaikki mainitsemasi tekijät olisivat identtiset kilpailijoidemme kanssa, on meiltä lähtevän tuotteen oltava tuon verran halvempi. Kun tähän vielä lisätään pidempi toimitusaika ja mahdollisista lakoista johtuva epävarmuus, ei Suomi liene ensimmäinen valinta tavarantoimittajaa valittaessa.

Raimo Laine

Hyvin kehitetyn logistiikan johdosta kuljetuskustannukset ovat nykyisin varsin edulliset eli usein vain muutama prosentti tuotteen hinnasta. Kilpailijamailla se on lähes samaa luokkaa. Tehokkaat rekat ajavat laivalle ja laivalta ulos kohteeseensa ja sitten taas täyslastissa takaisin.

Tarja Laakso
Vastaus kommenttiin #8

Näin minäkin olen antanut itseni ymmärtää, etteivät logistiikkakulut ole enää nykyään mikään este.
Jos grillimakkarat voidaan kuljettaa kuoritettavaksi Etelä-Eurooppaan, pelkästään kuoritusta varten, joko homma on hullun hommaa tai kuljetuskustannusten täytyy olla todella halpoja. Ja näin siis kuulemma tehdään suomalaisen grillimakkaran osalta, että se voi olla muuten tehty Suomessa, mutta pelkkä kuoritus voidaan tehdä (ja tehdään useimmissa tapauksissa) ulkomailla. Siitä en olisi niin varma, että se lopulta on järkevin vaihtoehto, enemmän epäilen, ettei kaikkia kustannuksia oteta huomioon, vaan laskelmat tehdään tuntematta todellisuutta.

Nimittäin omalla alallani tulee usein tilanteita, joissa on pakko kyseenalaistaa sen, onko se sittenkään halvempaa ja tehokkaampaa siirtää töitä ulkomaille (vaikka kyse ei ole edes kuljettamisesta, kyllä ne bitit kulkee maapallon joka kolkkaan ilmaiseksi tai ainakin melkein). Joo, tuntipalkka voi olla halvempi selvästi, mutta mitä muita kustannuksia se aiheuttaa, epäilen, ettei niitä johtoporras osaa ottaa huomioon kaikilta osin. Kuten aikanaan edesmenneen NSN:n työntekijä toi esille, että todellisuudessa Intiassa teetetty työ tulee 15% kalliimmaksi, kun työn laatu aiheuttaa ylimääräisiä testauskustannuksia (se maksaa kun testataan ja siirretään takaisin toteutukseen, ja taas testataan... puhumattakaan siitä kuinka tarkalle tasolle täytyy esimerkiksi speksit kirjoittaa jne.). Kustannukset kun eivät ole pelkkää tuntipalkkaa... vaan esimerkiksi kokonaistyöaika vaikuttaa - ja se, jos työtä tulee enemmän jonkun "säästön" vuoksi.

Itse kyllä sanoisin suurimmaksi syyksi huonoon kilpailukykyyn sen, että suomalaistuotteet eivät enää ole laadukkaita. Bulkkitavaraa, samantasoista kuin Made in China - tietysti jos se on oikeasti Made in China. Mutta jos hintaan lisätään Suomi-lisä (j ja ohtajien palkkiot ja sijoittajien voittomarginaalit jne.), ei ehkä sittenkään markkinoita muodostu. Suomi ei tule pärjäämään bulkkitavaran tuottajana, Suomi pärjää ainoastaan laadukkailla tuotteilla, jotka ovat parempia laadullisesti (sisältäen siis esimerkiksi tuotekehityksen kautta tuotetut innovaatiot).

Kyllä Suomessa on yrityksiä, joilla menee todella hyvin. Jos palkkataso / kustannustaso olisi ylikorkea, eivät nekään yritykset pärjäisi. Eli kyllä se syyttävä sormi on pakko osoittaa yritysjohdon suuntaan. Miksi ulkomaalainen yritys tuottaa hyvin Suomessa, sen jälkeen kun he ovat ostaneet huonosti menestyneen suomalaisjohtoisen yrityksen? Syy ei voi silloin olla palkoissa, kyllä ne ulkomaalaisomisteiset yrityksetkin joutuvat ja maksavat samantasoista palkkaa suomalaisille työntekijöille, kuin mitä maksaa suomalaisomisteinen yrityskin.

Marja-Liisa Kalkela

Olisiko aika vihdoin tarkastella tuotteiden hintoja ja tuottojen määriä kohtuulliselle tasolle muiden maiden kanssa?
- Nyt ei enää tuo johdu palkoista:

Palkat nousevat Ruotsissa ja Saksassa:
- "Aika iso merkitys Suomen kilpailukyvylle"
Samalla kun tärkeimmissä kilpailijamaissa palkoissa suunta on selvästi ylöspäin, Suomessa mennään äärimaltillisella tai nollalinjalla.

http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art-2000001909326.html

Erkki Malinen

Voisko joku kertoa mikä olis se tuote mikä menis maailmalla kaupaksi jos meidän palkat olis alemmat. Itse kun olen tehnyt hintavertailua ihan Prismassa käydessä , niin Puolassa tehty rautalapio on 10e kalliimpi kuin Suomessa tehty, taikkulassa tehty muumi muki oli saman kympin kalliimpi kuin kotimainen Kultakeramiikan muki. Mistähän tämäkin kertoo eikös näiden hintojen pitäis olla toisinpäin, jos meidän korkeat palkat on kaikkeen syyllinen.