Maanantai 11.12.2017

Työelämästä paljastui suuri myytti: Pätkätyö ei olekaan yleistynyt

Jaa artikkeli:
Luotu: 
31.3.2017 17:51
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Suomalaiset naispalkansaajat ovat Euroopassa kärkisijoilla työn kiireisyyden kokemuksissa etenkin julkisen sektorin säästöpaineiden johdosta. Kuvituskuva.
|

Uutuuskirja ”Työelämän myytit ja todellisuus” osoittaa, että työelämäkeskustelua hallitseva murrospuhe onkin pelkkä myytti. Paljon puhutaan pätkätöiden yleistymisestä ja vakituisten työsuhteiden harvinaistumisesta. Tilastojen valossa puheet eivät pidä paikkaansa.

Työelämätutkija Pasi Pyöriän toimittaman teoksen mukaan monia ilmiöitä on liioiteltu ja suurimmalla osalla ihmisistä menee työelämässä hyvin. Työn pirstaloituminen, epävarmuus ja pitkien työsuhteiden katoaminen hallitsevat julkista keskustelua, mutta ilmiöt eivät saa tukea tilastoista.

Teoksen mukaan pitkät työsuhteet ja keskimääräisen työsuhteen pituus ovat vain kasvaneet viime vuosikymmenten aikana. Työtaistelut ja epätyypilliset työajatkin ovat vähentyneet 2000-luvulla. Kotona työskentely ei ole yleistynyt, vaikka yhä useammalla on etätyömahdollisuus. Lisäksi suomalaiset ovat hyvin sitoutuneita työpaikkaansa nuoria myöten.

Pyöriä sanoi Ylen Ykkösaamun haastattelussa, että pätkätöiden yleisyys on pysynyt pitkälti ennallaan siitä saakka, kun määräaikaisia työsuhteita on tilastoitu 80-luvulta lähtien. Hänen mukaansa palkansaajista 12 prosenttia on määräaikaisissa työsuhteissa. Pitkät työsuhteet puolestaan ovat aikaisempaa yleisempiä.

–Sellainen käsitys, että pätkätöistä on muodostunut uusi normi tai että työurat olisivat pirstaloituneet tai jokaisen olisi pakko kouluttautua uransa aikana uuteen ammattiin, ne ovat yksinkertaisesti sellaisia väittämiä, jotka eivät tilastojen valossa pidä paikkaansa, Pyöriä sanoi radiossa tänään.

Työsuhteen pituudet kasvaneet paljon

Työsuhteen pituus on keskimäärin kasvanut. Pyöriän mukaan palkansaajat työskentelevät keskimäärin runsaat 10 vuotta yhdelle työnantajalle, kun vielä 80-luvulla vastaava aika oli noin 8 vuotta. Vuokratyötä on Pyöriän mukaan tilastoitu vuodesta 2008 sitä tekee edelleen noin prosentti palkansaajista.

Sen sijaan nollatuntisopimuksella työskentelee Pyöriän mukaan yllättävän moni. Tilastokeskus on tiedustellut asiaa kertaluonteisesti, ja kävi ilmi, että kaikkiaan noin 83 000 suomalaista tekee nollatuntityötä. Pyöriä arvelee, että nollatuntityö on lisääntynyt tällä vuosituhannella, mutta huomauttaa, että sitä ei ole tilastoitu.

–Nollatuntisopimuksiin liittyy selkeitä ongelmia, mitä tulee työehtoihin. Tätä ilmiötä on kyllä syytä pitää silmällä ja mahdollisesti lainsäädännön keinoin pyrkiä parantamaan nollatuntisopimuksella työskentelevien asemaa.

Pyöriä huomauttaa myös, että pätkätyöt eivät ole uusi ilmiö ja muistuttaa, että sotien jälkeen oli tyypillistä, että esimerkiksi satamissa jaettiin työtä aina päiväksi kerrallaan. Pyöriä uskoo, että pätkätyö on terminä jäänyt elämään puheeseen 90-luvulta, jolloin pätkätöiden yleisyys oli huipussaan. Vuonna 1997 pätkätyöläisten osuus oli 16 prosenttia.

Pyöriä pohtii, että tutkijat ovat osasyyllisiä myytin elämiseen, koska tutkimus elää ongelmista. Lisäksi mediassa kielteiset uutiset saavat eniten painoarvoa ja työmarkkinajärjestöillä ja poliitikoilla on oma roolinsa myyttien elinvoimassa.

Ongelmana vastentahtoisuus ja nollatuntisopimukset

Pyöriä huomauttaa, että suomalaisessa työelämässä on kuitenkin ongelmia. Jopa kaksi kolmesta määräaikaisesta tekee vastentahtoista pätkätyötä, mikä on selkeä ongelma, jota ei ole saatu korjattua. Reilulle kymmenesosalle palkansaajista elin oin 250 000 suomalaiselle kasaantuu enemmän epävarmuutta kuin olisi kohtuullista.

–Heillä on aikaisempia työttömyyskokemuksia, he tekevät pätkätöitä, he pelkäävät tyttömyyttä ja katsovat, että heillä olisi heikot mahdollisuudet työllistyä uudelleen, jos työpaikka menee.

Pyöriän mukaan epävarmassa asemassa olevan ryhmän osuus on vaihdellut pitkälti taloustilanteen mukaan, mutta viimeisimmän taantuman seurauksena ryhmän koko ei ole juurikaan kasvanut. Epävarmuus kasaantuu suhdanneriippuvaisille aloille kuten teollisuuteen ja rakentamiseen sekä pienipalkkaisille naisvaltaisille palvelualoille.

Erityisesti naiset kokevat työn henkisen rasittavuuden ja kiireen lisääntyneen: Suomalaiset naispalkansaajat ovatkin Euroopassa kärkisijoilla työn kiireisyyden kokemuksissa. Pyöriä arvelee, että tämä juontuu siitä, että naiset paljolti työskentelevät julkisen sektorin palveluissa, joihin on kohdistunut viime aikoina paljon säästö- ja tehostamispaineita.

Pyöriä uskoo, että työelämässä ei tulevassakaan nähdä suuria murroksia, mutta hiukan heikommin työehdoin joudutaan kenties tekemään työitä kikyn ja leikkauspaineiden johdosta.

Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Antti Kasvio

Nykyinen tilastointijärjestelmä ei tunne sellaista käsitettä kuin ”pätkätyö”.

Ihmisten kokemusmaailmassa työelämä voi tuntua kaikkine uudelleenjärjestelyineen aiempaa epävarmemmalta, vaikka työsuhteiden keskimääräiset kestot olisivat pidentyneet.

Työsuhteiden pidentymiseen voi vaikuttaa myös elinkeinorakenteen muutos: ehkä kasvava osa ihmisistä työskentelee nykyisin aloilla, joilla pitkät työsuhteet ovat olleet aiemminkin yleisiä.

Paradoksaalisesti itse epävarmuuden tunnekin voi pidentää työsuhteita. Vakinaisesta työsuhteesta ei hevin luovuta, jos sellaisen on joskus onnistunut saamaan. Talouden uusiutumisen ja tuottavuuskehityksen kannalta tuollainen reaktio ei ole hyvä asia.

Mikko Isotalo

Juha Siltalan mukaanhan työelämä on nykyisin surkeaa silpputyötä ja määräaikaista kurjuutta. Koska työelämän huonontumisen historia oli vasta aluillaan kymmenen vuotta sitten. Ja seuraavaksi häviää keskiluokka.

Tai sitten Juha Siltala ja muut tuomiopäivän pasuunat ovat täysin väärässä työelämästä.