Maanantai 23.10.2017

Venäläisen voitonpäivän Helsinki-marssin järjestäjä: ”Tämä ei liity mitenkään talvisotaan eikä Moskova maksa meille”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
5.5.2017 16:53
  • Kuva: All Over Press / EPA
    Kuva
    Venäläiset kantoivat kuolleiden sukulaistensa kuvia "Kuolemattomien rykmentin" paraatissa Moskovassa toukokuussa 2016.

Vain reilun kuukauden vanha suomalais-venäläinen yhdistys RUFI järjestää Helsingissä venäläisperinteen mukaisen voitonpäivän marssin huolimatta saamistaan uhkauksista. Yhdistyksen puheenjohtaja kertoo Uudelle Suomelle, että yhdistys haluaa oikoa Venäjä-uutisointia ja olla vastapaino ”Venäjä-vihamielisyydelle”.

Venäjä-tutkija, dosentti Arto Luukkanen ihmetteli aiemmin, miksi seura haluaa juhlistaa marssilla toisen maailmansodan voittoa Suomessa, jota vastaan Neuvostoliitto soti. Luukkanen vihjasi, että kuvio kuulostaa ulkoa päin tuodulta ja syytti, että Venäjä haluaa kääntää omat sisäiset vaikeutensa ulkoisiin mellakoihin. Luukkanen pelkää ”uhomarssien” johtavan pahempaan vastakkainasetteluun ja asenteiden kovenemiseen.

RUFIn puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov kertoo Uudelle Suomelle, että yhdistys on saanut ”Kuolemattoman rykmentin” marssista niin paljon negatiivista palautetta, että yhdistys toimii järjestäjänä enää muodollisesti. Hänen mukaansa on ollut ”niin paljon kaikkea melua”, että järjestysvastuu katsottiin paremmaksi siirtää Facebook-ryhmälle, jota hän itse vetää. Hän korostaa, että kyseessä on täysin rauhanomainen kulkue.

–Ihmiset eivät oikein ymmärrä, että tämä ei liity mitenkään talvisotaan tai ole mitenkään Suomea vastaan, hän sanoo Uudelle Suomelle.

–Muistamme henkilökohtaisia omia pappoja ja mummoja, jotka sotivat fasismia vastaan, ja suomalaiset ovat yhtä hyvin tervetulleita, vaikka te soditte vastakkaisella puolella, mutta te myös olitte sodan uhreja. Se on meidän yhteinen historia, meidän yhteinen asia.

Marssista on uutisoitu Venäjälläkin ainakin Life-julkaisussa. Skippari-Smirnovin mukaan kyseessä ei ole Suomen ensimmäinen voitonpäivän marssi, sillä Kirkkonummella päin on järjestetty jo muutaman vuoden ajan pienempää marssia, josta hän ei itsekään ollut aikaisemmin kuullut.

Lue myös: Tutkija ihmettelee venäläisen voitonpäivän marssin tuomista Suomeen: ”Uho ei sovi tälle maalle”

Skippari-Smirnov huomauttaa, että jokaisella vähemmistöllä on oikeus ilmaista itseään ja moni on toivonut marssia. Suomen venäläisvähemmistölle asia on hyvin henkilökohtainen, sillä ”jokaisesta suvusta joku on aikanaan ollut sodassa mukana”. Hän itse ei näe marssissa mitään aggressiota tai uhkaa eikä niele väitettä vastakkainasettelun lietsomisesta.

–Nyt on varmaan sitten aika tehdä sovinto. Ei sitä voi kaivaa vanhaa haavaa loputtomasti. Nyt on mennyt yli 70 vuotta siitä. Pitäisi ehkä yrittää elä sovussa ja ystävyydessä.

Skippari-Smirnovin mukaan yhdistyksen jäseniä on uhkailtu: heitä on syytetty prostituutiosta ja kehotettu poistumaan maasta. On vihjattu, että ”tiedämme, missä asutte”. Tappouhkauksia ei kuitenkaan ole tullut. Poliisi myönsi marssille luvan keskiviikkona. Skippari-Smirnov on kertonut poliisille saaduista uhkauksista, mutta poliisi ei ole reagoinut asiaan, eikä hän ole varma, onko poliisi tulossa tapahtumaan paikalle.

Skippari-Smirnovin mukaan yhdistys toimii toistaiseksi omalla kustannuksellaan, eikä marssia tai toimintaa varten ole saatu rahallista tukea mistään.

– Totta kai suurlähetystö on kuullut meistä ja on tavallaan hyväksynyt tämän idean, mutta ei ole mitään suoria kytköksiä suurlähetystöön tai mihinkään muuhunkaan järjestöön.

”Suomi-Venäjä-seuralta hyvin vihamielistä tekstiä”

Yhdistys perustettiin Skippari-Smirnovin mukaan, koska perustajat kyllästyivät kylmään Venäjä-suhtautumiseen Suomessa. Hän puhuu valtamedian harrastamasta ”likaamisesta ja vaikenemisesta”. Skippari-Smirnovin mukaan yhdistys perustettiin myös vastapainoksi Suomi–Venäjä-seuralle, joka on hänen mukaansa pitkälti ”opposition äänitorvi”.

– Minua henkilökohtaisesti vaivasi Suomi–Venäjä-seuran suhtautuminen Venäjään, että hyvin vihamielistä tekstiähän ne kirjoittavat siellä omissa lehdissään.

– Haluamme tuoda vähän enemmän esiin Venäjän näkökulmaa. Se ei tarkoita, että Moskova maksaa meille. Se tulee ihan suoraan sydämestä, koska uskomme siihen asiaan.

Yhdistys suunnittelee hakevansa rahoitusta myöhemmin sekä Suomen että Venäjän valtiolta ja myös yksityiseltä puolelta. Skippari-Smirnovin mukaan yhdistyksen toimijoista puolet on suomalaisia ja puolet venäläisiä. Jäseniä on toistaiseksi kolmisenkymmentä, joista kymmenisen on aktiivijäseniä. Yleiskokous on toukokuun loppupuolella.

Nykyään tulkkina toimiva Skippari-Smirnov itse muutti Venäjältä Lahteen 8-vuotiaana 1980-luvun lopulla ja koki lapsuutensa alueen ainoana ulkomaalaisena vaikeaksi. Lukioaika Helsingissä oli kuitenkin jo helpompi. Hän haluaa muuttaa suomalaisten mielikuva Venäjästä. Hän ei ymmärrä, miksi valtamedia haluaa korostaa uhkaa ja paniikkia.

RUFI aikoo perustaa omat nettisivut ja blogin, joissa oikaistaan vääriä uutisia. Pohdinnassa on myös seminaareja russofobiasta ja muita Venäjä-tapahtumia.

Skippari-Smirnovin mukaan marssille odotetaan ainakin 50 henkeä, sillä Suomessa kovin suureen yleisötavoitteeseen ei ole mahdollista päästä. Marssilla kannetaan venäläisen perinteen mukaan kuolleiden läheisten valokuvia. Hänellä itsellään on mummonsa lähettämä kuva kuolleesta isoisoisästä. Tarkoitus on kävellä Sibeliuksen monumentilta kello 18 alkaen Rantakatua pitkin Pyhän Nikolain kirkolle.

LUE LISÄÄ: Tutkija ihmettelee venäläisen voitonpäivän marssin tuomista Suomeen: ”Uho ei sovi tälle maalle”

LUE SEURAAVAKSI:

Tuomioja ylisti Ruotsin maahanmuuttoa – Carl Bildt torjui: ”Karmean huono luku”

Ministeri myönsi: Verottajan päätös ”maalaisjärjen vastainen” – talkootarjoiluista ihmetys eduskunnassa

Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Janne Pohjala

Minusta tämä taasen on hyvin kirjoitettu artikkeli, joka ainakin minulle selvensi asiaa. Kiitos siitä Uuden Suomen toimittajalle.

En minä näe tässä muuta kuin samanlaisen kaatuneiden muistopäivän, jollaista me suomalaiset vietämme. Jokaisessa sodassa kuolee isiä, veljiä, poikia, lapsia ja aikuisia. Jokainen sota on onnettomuus ja tehdyistä vihreistä on syytä oppia. Ja kaatuneita ja kuolleita on oikeus kaikilla, ei vain meillä suomalaisilla muistaa.

Tämä on samaa kuin suomessa ei saanut muistaa 1917-1918 kaatuneita ja teloitettuja. Ei edes hoitaa hautoja. Koska teloitusten taustalla olleet eivät pystyneet käsittelemään sitä että 1917-1918 80% kuolemista tapahtui sotavangeille. Sodan päälle tehtiin kansanmurha ja teloitetut ja tapetut vangit haluttiin lakaista maton alle. Se oli vastuunpakoilua.

Itse olen sitä mieltä että oli Suomessa sitten irakilaisia, jotka haluavat pitää muistokulkueen Irakin sodassa kaatuneiden omaisiensa muistolle, somaleja jotka haluavat marssia sisällissodassaan kaatuneiden muistolle tai Venäjiltä muuttaneita jotka haluavat tehdä samoin, heillä tulee siihen olla oikeus.

Poliisi lienee kanssani samaa mieltä, koska lupa on myönnetty.

Ei joka asiasta kannata etsiä salajuonia, vaikka kuinka on kansaamme kiihotettu vihaamaan Venäjää ja rakastamaan Somaliaa ja Irakia.

Hannu Mononen

Kannattaa tarkastuttaa näkönsä, jos ei näe "Voitonpäivässä" muuta kuin samanlaisen kaatuneiden muistopäivän, jollaista me suomalaiset vietämme. Eron pitäisi tulla hyvin selväksi viimeistään lukemalla Polina Kopylovan kirjoittaman taustoituksen asialle: http://polinakopylova.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236669-onko-pronssiyo-mah...

Kerrotko Janne, miten Suomessa ei saanut muistaa 1917-1918 kaatuneita ja teloitettuja eikä edes hoitaa hautoja? Monta muistomerkkiä heille on ainakin pystytetty.

Suomessa mielenosoitukseen ei tarvita poliisilta lupaa – ilmoitus riittää. Poliisi voi kieltää kokouksen vain, jos tilaisuuden järjestäminen on lainvastaista tai sen järjestämisessä rikotaan olennaisesti kokoontumislakia tai sen nojalla annettuja määräyksiä; järjestystä ja turvallisuutta ei voida ylläpitää; tilaisuuden järjestäminen aiheuttaa vaaraa terveydelle tai vahinkoa omaisuudelle; tai tilaisuuden järjestäminen aiheuttaa huomattavaa haittaa sivullisille tai ympäristölle. Poliisi ei kiellä elleivät nuo ehdot täyty, mutta samaa mieltä Sinun kanssasi sen ei silti tarvitse olla.

Mielenosoitus tai muu kokoontumisvapauden käyttämiseksi järjestetty tilaisuus saa jatkua vaikka maailman tappiin – sen kestoa ei rajoiteta, kuten Rautatientorilla näkyy.

Venäjän vihaamista ei ole se mielipide, että se ansaitsisi aitoa demokratiaa, oikeusvaltiota ja kansainvälistä turvallisuutta eikä kiihkonationalismia edistävän valtionjohdon, sekä myös oppositiolle turvatut toimintaedellytykset sananvapaus mukaan lukien.

Johan Bäckman

Kuolematon rykmentti Suomessa on hieno hanke, josta olen kuullut vasta jälkeenpäin. Suomessa ja etenkin Helsingissä on niin paljon venäläisiä, että oma marssi on syytä järjestää. Tilaisuus on rauhanomainen. Itse en ole tilaisuutta järjestämässä eikä minulla myöskään ollut tietoa RUFI-yhdistyksestä ennen kuin kuulin että sellainen on perustettu. Suomessa pitäisi olla mahdollisimman paljon erilaisia Venäjä-yhdistyksiä ja tapahtumia. Muistettakoon sekin, että moni suomalainen taisteli joko Punaisen armeijan joukoissa tai Suomen alueella vastarintaliikkeissä fasismia vastaan. Näiden suomalaisten jälkeläiset voivat myös osallistua marssiin. Fasismin lyöminen toisessa maailmansodassa oli historian merkittävimpiä tapahtumia ja loi ne arvot ja ihmisoikeudet, joihin Suomenkin politiikka nykyisin valtaosin perustui.

Lauri Kiiski

Evakoiden jälkeläisenä ja kaatuneita suvussani vierastan ajatusta voitonmarssista Suomen maaperällä.

Irvokasta, varsinkin kun muistelee sodan hirveyksiä puna-armeijan taholta. Sukulaiseni kuoli puna-armeijan tykkituleen vuorokausi rauhanteon jälkeen v. 1944 ja toinen sukulaiseni palautettiin neukkujen vankileiriltä v. 1956 vain 28 kilon painoisena ilman jalkoja. Hän jäi vangiksi terveenä vain 18 vuotiaana nuorukaisena.

Hannu Koho

"-Nyt on varmaan sitten aika tehdä sovinto. Ei sitä voi kaivaa vanhaa haavaa loputtomasti..."

Te nimenomaan kaivatte haavaa marssimalla venäläisen aggression kunniaksi. Venäläiset aloittivat 2. maailmansodan Saksan kanssa tehdyn yhteisen sopimuksen mukaisesti valtaamalla Puolan ja hyökkäämällä Suomeen. Oppikaa jo tunnustamaan historianne, kuten saksalaiset henosti ovat tehneet, ja jättäkää uhoaminen vähemmälle.

Antti Kasvio

Lienee selvää, ettei moisen marssin järjestäminen ole vain joidenkin Suomessa asuvien venäläisten keksintö. Kyse on koepallosta, jonka ehkä toivotaankin johtavan jonkinasteiseen nahinointiin.

Kun lupa moiseen on haettu ja saatu, on paras antaa halukkaiden marssia kaikessa rauhassa. Suomi on vapaa maa, jossa jokaisella on oikeus näkemystensä esiintuomiseen vaikkeivät muut niistä välittäisikään.

Toki ulkoministerillämme olisi ollut hyvä tilaisuus kertoa venäläiselle kollegalleen, ettei tällainen tunnu suomalaisista kovin kivalta.

Erkki Vainionpää

Valitettavasti kyse on juuri esimerkiksi Talvisodasta. Voitonpäivänjuhla on stalinistista propagandaa ja perustuu Neuvostoliiton kommunistien veljeilyyn hitleriläisten fasistien kanssa. Etupiiriajattelu on edelleen voimissaan Venäjällä. Kaikilta muilta osin Molotov-Ribbentrop sopimus on purkautunut ja purettu paitsi Suomen Karjalan kohdalla. Karjalan palautus voisi olla myönteinen teema voitonpäivän juhlassa.

Hannu Mononen

Ketä te Helsinkiin hillumaan ja huomiota hakemaan tulleet varsinaisesti edustatte?

Muistelkaa ja juhlikaa omia sukulaisianne kotonanne, niinhän mekin teemme – mitä puhevaltaa heidän nimissään teillä muka on?

" – Muistamme henkilökohtaisia omia pappoja ja mummoja, jotka sotivat fasismia vastaan, ja suomalaiset ovat yhtä hyvin tervetulleita, vaikka te soditte vastakkaisella puolella, mutta te myös olitte sodan uhreja."

Roskapuhetta, röyhkeää valetta.

Talvisodassa hyökkäsitte (tai nykyisen riekkumisenne tekosyynä käyttämänne pappanne ja mummonne hyökkäsivät) silloisen diktaattorinne käskystä Suomea vastaan vallataksenne ja alistaaksenne maamme, juuri kuten te teitte Baltian maille.

Suomalaisten oli taisteltava Puna-armeijan oikeudettoman hyökkäyksen ja suomalaisten kansanmurhan vastakkaisella puolella henkensä edestä. Kuolonuhreja ja leirivankeja se neuvostokansalaisten sukupolvi todella pyrki suomalaisista tekemään, mutta tammenlehväsukupolven suomalaiset kieltäytyivät siihen alistumasta – toisin kuin tuolloiset esi-isänne olisivat odottaneet. Voitonmarssi Helsinkiin jäi tulematta.

On hävytöntä herjaamista väittää kaikkia sota-ajan tavallisia suomalaisia "fasisteiksi" – Puna-armeija soti rintamilla suomalaisia työläisiä, maanviljelijöitä, virkamiehiä, kauppiaita, opiskelijoita, tavallisia poikamiehiä ja perheenisiä vastaan. Rintamien takana punatähtiset pommikoneet murhasivat puolustuskyvyttömiä lapsia ja vanhuksia, tuhoten heidän kotejaan ja Suomen elinmahdollisuuksia ylivoiman turvin.

Koska talvisotaa seurasi vääjäämättä uusi Stalinin hyökkäys, suomalaisten oli tämän tajutessaan pakko löytää tuekseen saksalaiset, koska muita tukijoita ei silloin ollut tarjolla luvassa olleeseen jatkosotaan. Saksaa johtivat tuolloin kansallissosialistit, mutta se ei vähääkään oikeuta teitä kakaroita haukkumaan maataan ja kansaansa puolustaneita suomalaisia fasisteiksi.

"Se on meidän yhteinen historia, meidän yhteinen asia."

Hyökkääjän ja puolustajan yhteinen historia? Sodat vastakkaisilla puolilla eivät ole koskaan mikään "yhteinen asia", mutta jos nyt haluatte tehdä siitä yhteisen, avatkaa edes kaikki Neuvostoliiton aikaiset arkistot suomalaisille historiantutkijoille, aivan kuten Suomenkin arkistot ovat venäläisten käytettävissä. Ellette siihen pysty, painukaa kotiinne. Lakatkaa toistamasta valheitanne kun totuuskin on löydettävissä.

Ottakaa oppia saksalaisista – heidän ei sentään enää tarvitse valehdella, kuten teidän. Totuuden pelkäämisenne on pitkän päälle aiheetonta, vaikka SNTL:n kommunistisen diktatuurin historia onkin niin häpeällinen. Sodat käyneen suomalaisen tammenlehväsukupolven ansiosta siitä ei tullut meidän historiaamme.

Hannu Mononen

"–Nyt on varmaan sitten aika tehdä sovinto. Ei sitä voi kaivaa vanhaa haavaa loputtomasti. Nyt on mennyt yli 70 vuotta siitä. Pitäisi ehkä yrittää elä sovussa ja ystävyydessä."

Enpä voisi olla tästä enempää samaa mieltä. Siis vetäkää kaikki Iskander-ohjuksenne kantomatkan ulkopuolelle Suomen rajoista ja pitäkää ne siellä. Vaatikaa omaa valtionjohtoanne noudattamaan ETYK:n päätösasiakirjan kirjainta ja henkeä ja elämään ihmisiksi kaikkialla kansainvälistä oikeutta noudattaen, jolloin sovun ja ystävyyden mahdollisuudet paranevat oleellisesti koko maailmassa.

Daria Skippari-Smirnov

Kuljemme 9.toukokuuta, Voitonpäivänä fasismin vastaisessa kulkueessa, kantaen fasimia vastaan, 2. Maailmansodassa sotivien sankareiden kuvia. Fasismi ja nationalismi kukistettiin NL:n ja koko muun maailman voimin, kymmenien miljoonien ihmisten uhrattua elämänsä yli 70 vuotta sitten. Kulkue juhlistaa ja muistaa tätä tapahtumaa rauhanomaisella tavalla. Tule sinäkin muistamaan yhteistä historiaamme, isovanhempiaamme, osoita arvostusta ja kunniaa vähintäänkin sille, että jo 3 sukupolvea on saanut elää Euroopassa ilman sotaa. Tämä ei ole Suomea tai suomalaisia vastaan tehtävä tapahtuma, vaan päinvastoin, suomalaisten kanssa tehtävä rauhanomainen sovinnon ele.
Suomalaiset ovat lämpimästi tervetulleita, ja vaikka isovanhempamme sotivat 70 vuotta sitten keskenään- älkäämme tehkö samaa virhettä. Eikö olisi jo aika laskea aseet ja muistella yhdessä isovanhempiamme, jotka uhrasivat puolestamme elämänsä, jälkeläistensä paremman tulevaisuuden tähden.

9.5. Kuolematon rykmentti aloittaa kulkunsa Sibelius-patsaalta klo18. Josta jatkamme kulkua rantatietä pitkin Pyhän Nikolauksen kirkon läheisyyteen.
Kulkueen päätteeksi nautimne toistemme seurasta, keskustelemme aiheesta ja tutustumme toisiimme. Aikaa on varattu 2 tuntia, ja tapahtuma on tarkoitettu kaikille, jotka osaavat arvostaa rauhaa, sovintoa, ystävyyttä, ihmisoikeutta, perustuslakia ja vapautta. Sillä juuri fasismin ja nationalismin kukistaminen mahdollisti meille meidän perusoikeudet ja humanismin.
72 valtiota, siihen aikaan olleista 83 valtiosta oli mukana Toisessa Maailmansodassa. 110 miljoonaa ihmistä oli mobilisoitu. Ja Suomikin osallistui 2.maailmansotaan vuonna 1944, kun hääti saksalaiset Lapista. Kyllä tämä on koko maailman juhlapäivä. Sietäisi olla. Suomi ei ole fasistinen valtio, ollakseen Voitonpäivän juhlimista vastaan.

Hannu Mononen

Tiedoksi Daria Skippari-Smirnoville: Suomessa toinen maailmansota päättyi 27.4.1945, ja sen vuosipäivää vietetään meillä Veteraanipäivänä, joka on kansallinen liputuspäivä.

Vapun jälkeen Suomessa ei toukokuussa vietetä yleisillä vapaapäivillä juhlittavia vuosipäiviä millekään. Tiedämme, että Puna-armeija valtasi Berliinin 72 vuotta sitten toukokuussa (ja raiskasi tuolloin paljon saksalaisia, mitä Stalin vähätteli) ja alisti Baltian maat neuvostotasavalloiksi jo toiseen kertaan. Suomessa siinä ei ole nähty juhlinnan aihetta.

Suomessa on ollut kovin vähän fasisteja milloinkaan, joten olette tulleet aivan väärään maahan kuvianne kantamaan. Paljon enemmän täällä on ollut kommunisteja, jotka hekin ase kädessä puolustivat maatamme silloin, kuin diktaattorinne Stalin pakotti esi-isänne hyökkäämään 1939 ja 1941 alistaakseen tuolloin 3,8 -miljoonaisen kansamme.

Teette pilkkaa omista veteraaneistanne tulemalla riekkumaan heidän kuviensa kanssa maahan, jota he eivät onnistuneet valtaamaan lukumääräisestä ylivoimastaan huolimatta. Suomessa ei ole tapana propagandistinen henkilönpalvonta kulkueissa, ja naamakuvanne eivät sano meille mitään – paitsi Stalinin tietenkin tunnistamme.

"Eikö olisi jo aika laskea aseet" – no tottakai. Voitte aloittaa siirtämällä Iskander-ohjuksenne kantomatkan ulkopuolelle Suomen rajoista ja pitämällä ne siellä, sekä lopettamalla ilmatilamme loukkaamisen sotilaskoneilla.

"Suomikin osallistui 2.maailmansotaan vuonna 1944, kun hääti saksalaiset Lapista." – Tietosi historiasta ovat todella surkean heikot – tai sitten tahallisen valheelliset. Suomi pakotettiin toiseen maailmansotaan Neuvostoliiton hyökkäyksellä 30.11.1939 koko rajan pituudella sekä siviilikohteiden lentopommituksilla, Helsinki mukaan lukien. Mitä saksalaisiin 1944 tulee, he olisivat poistuneet Suomesta oma-aloitteisesti hyvässä järjestyksessä, ellei Neuvostoliitto olisi uhkavaatimuksellaan pakottanut Suomea uuteen sotaan heitä vastaan.

Miksi demokratia ei ole kelvannut Venäjälle, vaikka Länsi yritti tukea sitä NL:n romahduksen jälkeen? Miksi Venäjä on murhauttanut Anna Politkovskajan, Aleksandr Litvinenkon, Boris Nemtsovin, vainonnut oppositiota vangitsemalla vuosiksi Mihail Hodorkovskin ja viimeksi Aleksei Navalnyin (jonka kasvoille heitettiin happoa Moskovassa)? Voiton päivää oppositiostako te juhlitte? Mikä teidät erottaa fasisteista?

Daria Skippari-Smirnov

Kommenteista päätellen, yhdistyksellämme on paljon tehtävää edessään! Rusofobia on Suomessa valtaisa riesa, ja jokapäiväinen propaganda ja paniikin lietsominen kantaa hedelmäänsä. Se taas johtuu siitä, että tietyt tahot haluavat tänne NATO:n- ja jotta se olisi mahdollista, ihmiset täytyy saada pelkäämään itänaapuria. Se on kaiken a ja o. Juuri tämän takia me (RUFI) olemme olemassa- taistellaksemme vihaa, pelkoa ja agressiota - l. rusofobiaa vastaan, mistä yksin Suomessa kärsii yli 70 tuhatta venäläistä/ venäjänkielistä. Älkää pelätkö, hyvät suomalaiset- olemme tavallisista ihmisistä koostuva lempeä järjestö, joilla on sydän (ja järki) paikallaan. Satumme välittämään siitä, kuinka suomalaiset (ja valtionjohto, sekä päättäjät) suhtautuvat Venäjään ja venäläisiin. Olemme aidosti huolissamme nykytilanteesta. Tulkaa tutustumaan meihin, niin ehkä palaset loksahtavat paikoilleen :) eikä pelon aiheita jää.

Hannu Mononen

Valtaosa suomenvenäläisistä on järkeviä, rehellisiä ja ahkeria ihmisiä, jotka rakentavat Suomea omalla työllään ja ovat lojaaleja tälle yhteiskunnalle. Mitään "fobiaa" ei heitä kohtaan kenenkään Suomessa tarvitse tuntea.

Pieni vähemmistö on näköjään tullut tänne haastamaan riitaa, levittämään valhepropagandaa "yli 70 tuhannesta kärsivästä venäläisestä/ venäjänkielisestä" ja sekaantumaan Suomen sisäisiin asioihin. Onko tämä valmistelua Putinin lupaamalle Venäjän asevoimien käytölle ulkovenäläisten "puolustamiseksi"?

Suunnittelemanne huomionkipeä mielenosoitusmarssi ei liity mihinkään tasavuosiin – oletteko käynnistämässä Suomeakin vastaan eräänlaista "Pronssisoturikampanjaa", kuten Virossa 2007?

"Maassa maan tavalla" koskee kaikkia Suomeen muuttaneita, ja sivistyneet ihmiset ymmärtävät sen oma-aloitteisesti. Jos haluatte vaikuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan, tehkää se Suomen poliittisten puolueiden ja suomalaisten kansalaisjärjestöjen kautta. Kantakaa kuvanne ja kylttinne ja pitäkää mielenosoituksenne keskenänne omalla puolellanne rajaa.

Jarmo Lius

Hannu Monosen jutut ovat sitä itseään, vihapuhetta. "saksalaiset olisivat poistuneet hyvässä järjestyksessä (Lapista)".

Juu, varmaan poistuneet yhtä hyvässä järjestyksessä Lapista kuin sinne Suomen valtiojohdon kutsumina tulivat. Mutta eivät poistuneet, vaan jatkoivat venäläisten jahtaamista meidän maaperältämme käsin. Neuvostoliitolla oli täysi oikeus ja kohtuus ajaa uhka kauas pois. Olisitko Hannu toivonut heidän operaatiota?

Silloinen suomalainen syylliseksi todistettu valtiojohto on tuomittu teistaan ihmisyyttä vastaan. Nyt on aika tunnustaa tosiasiat, jatkaa elämää marssimalla hyvän asian puolesta.

Hannu Mononen
Vastaus kommenttiin #23

Historian tosiasiatko ovat Jarmo Liukselle "vihapuhetta"? Otapa selvää sotahistoriasta, jossa se on jokaiselle luettavissa esim. Wikipediasta.

Saksalaisjoukot todellakin vetäytyivät Pohjois-Suomesta oma-aloitteisesti hyvässä järjestyksessä kohti Käsivartta ja Norjaa syyskuussa 1944 ja suomalaiset joukot seurasivat niiden perässä hakeutumatta taistelukosketukseen. Näin saksalaisjoukkojen poistuminen Suomesta pääsi hyvälle alulle, eivätkä lähtijät silloin tuhonneet mitään.

Tämä ei kuitenkaan kelvannut Neuvostoliitolle, joka Liittoutuneiden valvontakomission nimissä vaati Suomelta aktiivista sodankäyntiä saksalaisia vastaan asettaen tästä Suomelle uhkavaatimuksen määräaikoineen: ellei siihen mennessä synny kunnon sotaa, aseleposopimus NL:n kanssa raukeaa ja Suomi saa uudelleen alkaa sotia Puna-armeijaa vastaan.

Pakon edessä Suomi teki siksi 1. lokakuuta 1944 uhkarohkean maihinnousun Tornioon täpärästi ennen uhkavaatimuksen määräajan umpeutumista, minkä jälkeen alkoi tulla ruumiita, haavoittuneita ja vankeja, joita Valvontakomissio niin kovin oli kaivannut.

Totta kai saksalaiset alkoivat tällöin suojata perääntymistään viivytystaisteluin, miinoittein ja poltetun maan taktiikalla saadakseen tilaisuuden poistua (kuten he olisivat tehneet muutenkin). Vangiksi jääneet saksalaiset oli luovutettava NL:lle, johon ei tietenkään kukaan järjissään oleva alistunut. Kaikille osapuolille tarpeeton Lapin sota aiheutui yksinomaan Neuvostoliiton ultimaatumin pakottamana.

Moskovalle uskollisena trollina Jarmo toistaa kaavamaisesti neuvostoaikaista propagandaa viittaamalla voittajan oikeudella Suomen lakien vastaisesti taannehtivasti langetettuihin tekaistuihin tuomioihin "sotasyyllisyydestä", vaikka varsinainen syyllinen oli Stalin. Jarmo valehtelee siihen vielä ikioman lisänsä teoista "ihmisyyttä vastaan", vaikka ketään Suomen valtionjohdossa ei sellaisesta tuomittu.

Jarmo Lius
Vastaus kommenttiin #49

Hannun mielestä voi olla täysin luonnollista se, että saksalaiset sotilaat käyttävät kotimaatamme sotatoimissaan Venäjää vastaan, eikä venäläisillä ole asiaan nokan kopauttamista?

No, samassa hengessä kuten suomalaiset johtajat tuolloin kutsuivat natsiarmeijan lappiin sotimaan Suomen maasta käsin Neuvostoliittoa vastaan, lienee Hannun mielestä luonnollista isäntämaasopimuksen myötä päästää USA kavereineen piirittää Venäjää tavoitteena eristää se Arktiselta alueelta?

Hannu Mononen
Vastaus kommenttiin #55

Jarmo: jatkosodan syntyhistoria ja kulku nokan koputuksineen on asia erikseen.

Nyt puhumme Suomen irtautumisesta jatkosodasta aselevolla Neuvostoliiton kanssa 4.-5.9.1944 alkaen, ja sen jälkeisestä Lapin sotaan johtaneesta tilanteesta Pohjois-Suomessa.

Saksalaisten sota NL:a vastaan Uhtualta Jäämerelle oli tuolloin kutakuinkin sodittu, minkä he tiesivät täysin ja mihin he olivat jo syyskuusta 1943 lähtien valmistautuneet. Saksalaiset yrittivät pitää Petsamon ja vetäytyä suunnitelmiensa mukaan, irtautuen asemistaan Kiestingissä, Uhtualla ja Sallan suunnalla, neuvostojoukkojen hyökätessä.

Aseleposopimuksen aikataulu Saksan joukkojen poistamiseksi Suomesta 15.9. mennessä oli epärealistinen. Saksalaiset antoivat evakuoida Lapin väestön, ja pystyivät itse evakuoimaan Oulun, Kemin ja Tornion satamien kautta sotamateriaaliaan ja 5600 pääosin haavoittunutta. Sotatoimia ja hävitystä vältettiin viimeiseen saakka, säästäen verta ja omaisuutta.

Saksalaisten maihinnousu Suursaareen yöllä 14.–15.9. muutti tilanteen, ja NL:n aselepoehtojen mukaisesti Suomi aloitti taistelun Saksaa vastaan. Vetäytymisensä suojatakseen saksalaiset alkoivat Lapissa rautateiden ja siltojen hävityksen. Valvontakomissio saapui Helsinkiin 22.9. alkaen. Se esitti 30.9. pääministerille uhkavaatimuksen, että Suomen armeijan on viimeistään 1.10. klo 8 aloitettava aktiiviset hyökkäystoimet – ja maihinnousu Tornion Röyttään toi NL:n vaatiman Lapin sodan, joka olisi ollut muuten tarpeeton.

Edellä on vahvasti tiivistettynä todellinen tapahtumien kulku syksyltä 1945. Miksi Saksa oli Suomelle 1940-41 eloonjäämisen ainoa toivo Stalinin suunnittelemaa talvisodan jatko-osaa varten, ei ole katettavissa lyhyesti läppää heittäen. Satuilut fantasioista isäntämaasopimuksesta / USA:sta jääkööt omaan arvoonsa.

Jarmo Lius
Vastaus kommenttiin #57

Asia on kuitenkin niin, että Suomi ei ole mikään vieraiden armeijoiden sijoituspaikka. Ylipäätään saksalaisten päästäminen maahan oli poliittinen virhe. Virhettä on ilmeisen vaikea tunnustaa vuosikymmentenkään perästä.

Tänään meillä jotka tiedämme Lapin sodassa kuolleen liki tuhat sotilastamme ja sotainvaliideja on kolminkertainen määrä, juhlimme voittoa natsiarmeijasta. Jos sinä et halua juhlia meidän suomalaisten ainoaa yksiselitteistä voittoamme, kyräilet sitten tappiota kammarissasi.

Hannu Mononen
Vastaus kommenttiin #58

Silloin kun sodan toisella osapuolella on 3,8 miljoonaa asukasta ja toisella 170 miljoonaa, tuohan tarkoittaa vain, että hyväksyt heikomman nitistämisen vahvemman oikeudella. Mikä saa Sinut niin vihaamaan Suomen kansaa?

Stalinin aikomus 1940 oli viedä häneltä kesken jäänyt talvisota aiottuun päätökseensä uudella sodalla Molotovin-Ribbentropin sopimuksen etupiirijaon hengessä. Tämä selviää yksiselitteisesti, jos luet englanninkielisen käännöksen neuvottelumuistiosta Molotovin, Hitlerin ja Ribbentropin välillä Berliinissä 12.-13.11.1940: http://www.worldfuturefund.org/wffmaster/Reading/Germany/Hitler-Molotov%...

Moskovan rauhan 12.3.1940 jälkeen Neuvostoliitto oli edelleen avoimesti vihamielinen Suomea kohtaan esittäen uhkailevaa propagandaa, esittäen vaatimuksia itselleen Petsamon nikkelikaivoksesta ja ampumalla alas aseettoman siviilimatkustajakone Kalevan matkustajineen Tallinna-Helsinki -reitillä 14. kesäkuuta 1940 (alasampuneen lentokoneen päälliköstä Pjotr Hohlovista tehtiin myöhemmin Neuvostoliiton sankari).

Oli päivänselvää, että seuraava erä ottelussa oli vain ajan kysymys. Jarmo: syytät poliittiseksi virheeksi Saksan tuen hakemista tuossa tilanteessa. Kerro sitten, mikä siinä historiallisessa tilanteessa olisi ollut parempi ratkaisu Suomelle! Antautuminen ja neuvostomiehityskö Baltian maiden tapaan?

Äläkä lepertele joistakin neuvotteluratkaisuista, koska Stalin ei toki olisi tinkinyt yhtään mistään. Seuraus olisi todennäköisesti ollut suomalaisten kansanmurha kostoksi talvisodan nöyryytyksestä Puna-armeijalle.

Suomen valtionjohdon 1940-41 valitseman viisaan politiikan ansiosta menetyksemme jäivät murto-osaan vaihtoehtoisista seurauksista, huolimatta jatkosodan ja Lapin sodan menetyksistä. Suomi säilytti itsenäisyytensä ja Helsinki jäi Lontoon ja Moskovan ohella ainoaksi II maailmansotaan osallistuneen maan pääkaupungiksi, jota ei vieras valta miehittänyt.

Irtautuessaan jatkosodasta Suomi ajoi saksalaiset pois maasta 27.4.1945 NL:n kanssa tehdyn välirauhansopimuksen mukaisesti, minkä vuosipäivää juhlimme Veteraanipäivänä. Mitään muuta voittoa Saksasta ei Suomi edes tavoitellut. Suomen sodanpäämäärä oli itsenäisyyden säilyttäminen, ja sen päämäärän saavuttamisesta äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa olen hyvin ylpeä kansastamme ja erityisen kiitollinen tammenlehväsukupolvellemme.

Sivumennen, on jokseenkin pöljää tuo yhtämittainen natsittelu. Saksalaisista sotilaista Suomessa 1941-45 vain vähemmistö kuului Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei -puolueeseen, kuten Puna-armeijankin sotilaista vain vähemmistö kuului NL:n kommunistiseen puolueeseen.

Markku Matikainen

Jos Daria ja kumppanit kärsii kovin täällä Suomessa meidän "russofofiasta",niin kannatta otta liput ja reput pykälään ja lähteä marssiin äitivenäjää kohti.
Toisen maailmansodan venäläisten uhrien lukumäärästä on turha hehkuttaa , kun sodankäynnin idiootti Stalin johti porukkaa.Omien tapattamistahan hän oli jo harjoitellut -30 luvulla jollain 20-30miljoonalla venäläisellä.Että se siitä "Isä Aurinkoisesta"

Galina Peltola

äläkä unohda että Suomi on meidänkin maa, venäläiset ovat rehellisiä ja ahkeria ihmisiä, jotka rakentavat Suomea omalla työllään . Kuolematon rykmenti on hieno hanke. Historia toistaa itseään. Siksi on tärkeää muistaa. Jotta sota ei enää syttyisi, Haluamme, että lapset muistavat, mitä veteraanit tekivät.

Lauri Gulin

Daria,
Edustamallasi taholla ja erityisesti sen käyttäytymiselle sitten toukokuun 1945, on niin ryppyiset paperit, ettei niitä kannata muistella. Vuositolkulla jatkunut Itä-Eurooppalaisten valtioiden kyykyttäminen, toisinajattelijoiden listiminen, omien kansalaisten perusoikeuksein polkeminen jne.jne. listaa voisi jatkaa loputtomiiin. Juhlimisen arvoista siinä ei ole mikään. Vain tuhoa, sortoa, väkivaltaa ja imperialismia.

Jani Häkkinen

Tämä on sama asia kuin jos suomalaiset menisivät kerran vuodessa venäjälle juhlimaan Suomen voittoa Neuvostoliitosta talvi- ja jatkosodassa. En usko, että venäläiset katsoisivat tälläista toimintaa lempeästi eikä tarvitsekkaan. Tällaiset marssit ovat yksi syy miksi historia toistaa itseään ja sitähän me emme halua. Niin Suomessa kuin Venäjälläkin helpoin tapa tulla pidetyksi ja hyväksytyksi on se ettei pidä itsestään turhaa meteliä. Jatkakaamme siis hiljaista yhteiseloa ja vahvaa maiden välistä kaupankäyntiä niinkuin tähänkin asti.

Jarmo Lius

Minäpä luulen, Jani, että moni Venäjällä asuva suomalainen juhlistaa kyseisiä päiviä. Et ilmeisesti tajua sitä, ettei tänne tule sankoin joukoin venäläisiä juhlistamaan, vaan täällä asuvat, työtä tekevät venäläiset muistelevat juhlaa, tai kuolleita sankareitaan. Kuka kodissaan, kuka ystävien kesken, kuka marssimalla.

Hämmentävää huomata miten paljon Hitler-ihailua ja asevelirakkautta yhä suomalaisten keskuuteen on pullahtanut pintaan Neuvostoliiton hajottua.

Hannu Mononen

Jarmo: syytät poliittiseksi virheeksi Saksan tuen hakemista tuossa tilanteessa (1940-41). Kerro sitten, mikä siinä historiallisessa tilanteessa olisi ollut parempi ratkaisu Suomelle! Antautuminen ja neuvostomiehityskö Baltian maiden tapaan?

* * *

Kovin hiljaiselta on kuulostanut muutamia päiviä selvän kysymyksen jälkeen. Antaapa siis kuulua: miten Suomen valtionjohdon olisi mielestäsi pitänyt toimia?

Galina Peltola

kun lukenut teidän kommentteja sieltä paistaa läpi vain viha, kateus ja vihamilesuus.
todella " hämmentävää huomata miten paljon Hitler-ihailua ja asevelirakkautta yhä suomalaisten keskuuteen on pullahtanut pintaan Neuvostoliiton hajottua."

Pasi Karvinen

Ja höpön höpön. Ei se ole mitään kateutta eikä hiltler-ihailua, jos emme pidä mistään venäjän armeijan voitonmarsseista maassamme, koska venäjä aloitti sodan suomea kohtaan ja vei meiltä karjalan. Minun suvun maita jäi venäjälle ja sukua kuoli ja haavoittui vakavasti talvisodassa. Siksi en pidä siitä että suomeen tullaan marssimaan voitonpäivänä muistelemaan vanhoja kun venäjä oli silloin suomen vihollinen. Tuollainen marssi loukkaa suomalaisten tunteita todella verisesti.

Sellainen ei ole russofobiaa tai mitään muutakaan, jos tuollaisen provokaation jälkeen saatte suomalaisten vihat päällenne. Muistakaa vanha suomalainen sanonta. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Minulla ei ole mitään venäläisiä vastaan ja tunnen heistä useampia. Mukavia ihmisiä.

Tällaiset marssit eivät kyllä millään tavalla paranna suomalaisten ja venäläisten välejä, vaan päin vastoin

Raimo Ilaskivi

"Joka menneitä muistelee, sitä tikulla silmään!" Me vanhaan sukupolveen kuuluvat emme todellakaan toivo, että tällaisia marsseja Suomessa järjestettäisiin. Ne kertovat vain siitä, että tänne muuttaneissa venäläisissä on paljon niitä, jotka eivät hyväksy rauhallista, mitään provosoimatonta rinnakkaiseloa vaan haluavat nimenomaan katsoa, kuinka vastakohdat saaaisiin näkyviin. Toivottavasti suomalaiset eivät provosoidu, vaikka marssi mitä selvimmältä provokaatiolta vaikuttaakin - samaan pyrkien kuin trollit mielipidepalstoilla; näilläkin. Mahtaako tällainen soveltua siihen henkeen, jota Lavrovin-Soinin tapaaminen koetti luoda? Vai onko meillä sittenkin "divisioona selustassamme"?

Jarmo Lius

Josko et Ilaskivi puhuisi koko vanhojen sukupolvien äänellä.

Moni veteraani sotien jälkeen ei kehdannut puhua olevansa Lapin sodan veteraani. Näitä veteraaneja hävettiin, hyljeksittiin, heidän sotaponnisteluista vaiettiin. Tosiasia on kuitenkin se, että meidän suomalaisten viimeisimmän sodan vihollinen oli Hitlerin saksalaiset.

Haluan ylpeästi todeta kuten yksi lapsuuteni perhetuttu, sotaveteraani "olen kolmen sodan veteraani", "Suomi soti Talvisodan, Jatkosodan ja Lapinsodan". Hän uskalsi meille kertoa sotien todellisuudesta.

Miksi me suomalaiset emme saa juhlistaa vihollisemme Saksan kukistumista?

Pentti Westerholm

Lapinsodan aikana olin sotalapsena Ruotsissa.Sotahan syttyi venäläisten vaatimuksesta jossa rauhansopimuksen ehtona oli saksalaisten poistaminen Suomesta.Aikataulu oli laadittu sellaiseksi ,että aseellista taistelua ei voinut välttää,niinpä entisestä aseveljestä tuli vihollinen.Venäläisten järjestämään voitonpäivän tapahtuma luo harhakuvan heidän ylivertaisuudesta fasismia vastaan. Liitoutuneilla oli erittäin suuri merkitys saksalaisten kukistamisessa.Siksi ihmettelenkin miten Natoa joka on liitoutuneiden perustama sotilasliitto kutsutaan monessa yhteydessä vieläkin Venäjällä fasisteiksi.
Heitä vastaanko nämä mielenosoittajat marssivat?

Daria Skippari-Smirnov

Uusisuomi-portaalin toimittaja kysyi minulta haastattelun yhteydessä, mitkä ovat suomalaisten ja venäläisten mentaliteettien erot- aloin sitä jälkikäteen oikein urakalla miettimään: niitähän on paljon, ja se näkyy arjen pikkuasioissa, mutta sen kokemuksen opiskelijaelämäni vaiheesta, jossa venäläiset on valmiita jakamaan kaiken oman (esim. tultaessa illanviettoon), kun taas suomalaiset tuovat omat eväät ja juomiset- sanoinkin. Mutta on paljon muutakin: venäläisten suorasukaisuus. Jos venäläinen ei pidä jostain, hän menee suoraan lähteen luo, ja sanoo sen päin silmiä. Suomalaiset harvemmin tekevät niin. Suomessa ykeisemmin kaikki tapahtuu selän takana, ja hyssytellen. Siksi kaikki nämä; kaksinaismoraali, kaksoisstandartit ja kaksinaamaisuus ärsyttävät ja vihastuttavat venäläisiä. Suomessa on myös pitkälle kehittynyt kantelukulttuuri, jossa jokainen kantelee toisesta (naapurista, työkaverista, ym) ylemmälle taholle. Meillä NL:ssa oli tuo suosittua vain NL:n aikana, jota te kutsutte totalitaariseksi yhteiskunnaksi, mutta mikä on jo jäänyt historiaan. Me olemme läpikäyneet tuon vaiheen, ja se on nyt takana päin. Kantelu ei ole ennen NL:a kuulunut venäläisten ominaispiirteeseen, eikä kuulu nytkään. Suomi ei tietääkseni ole totalitaarinen yhteiskunta, jolla kantelukulttuuria voisi perustella tai oikeuttaa. Siinä nyt muutama esimerkki mentaliteettien eroista. Erilaisuus on kuitenkin hyvästä, ja opimme toisistamme aina jotain uutta.

Pasi Karvinen

suomalaisia taas äryttää venäläisten uhriutuminen. ensi n öykkäröidään ja ollaan ylimielisiä ääliöitä ja sitten kun siitä ei pidä niin se onkin sitten russofobiaa. K
aikki venäläiset eivät ole sellaisia. Minun tuntemani venäläiset ovat mukavaa porukkaa. Todella ystävällisiä

Daria Skippari-Smirnov

Minulle tämä Kuolematon rykmentti-kulkue on henkilökohtainen asia (ei valtiollinen), ja lähellä sydäntäni, koska kaikki sukuni miehet sotivat fasismia ja natsismia vastaan 2. Maailmansodassa- äidin molemmat isoisät ja isosetänsä sotivat, (yksi heistä ei palannut), isäni isä soti Leningradin puolustusrykmentissä saarron yhteydessä, ja isäni äiti oli silloin lapsineen Leningradissa, saartamana. Kaikki jäivät eloon. Synnyin myöhemmin tähän sankareiden kaupunkiin. Mieheni isoisovanhemmat molemmilta puolilta sotivat, eivätkä kaikki palanneet sieltä. Vaikka mieheni suku on puoliksi inkerinsuomalaisia, he sotivat puna-armeijan riveissä, ja heidän jälkeläisensä muistavat kunnialla sukunsa sankareita, jotka kukistivat fasismin.

Raimo Ilaskivi

Tämä Kuolematon rykmentti kuvineen edustaa koko silloisen Neuvostoliiton armeijaa - sitäkin osaa, joka taisteli hyökkääjänä Suomea vastaan kun maamme puolusti itsenäisyyttään. Kulkueenne on - sattumaltako - ohjelmoitu kulkemaan rantateitä pitkin eli kovin lähellä Hietaniemen sankarihautoja. Siellä lepäävät ne sankarit, joitten kohtalon venäläinen luoti päätti. Kun puhutte saksalaisista, Suomi tuskin olisi itsenäinen vaan sillä olisi ollut Baltian maitten kohtalo ellei maamme venäläisten suurhyökkäysten torjuntaan olisi saanut panssarinyrkkejä ja aivan erityisesti everstiluutnantti Kuhlmeyn Stuka-syöksypommittajalaivueen, joka auttoi hyökkäyksen torjunnassa. Kun kerrotaan yhden osapuolen tarinoita kovin yksipuolisesti, tulisi muistaa se mitalin toinenkin puoli. Ja juuri kaiken tämän vuoksi kulkueenne järjestäminen on isku ystävyyden henkeä vastaan, se provosoi - toivottavasti ei provosoiduta. Miksi muuten nuori nainen on kulkueen takana, ensin tuoreen yhdistyksensa nimissä ja sitten Facebookin kautta, josta hänen profiilinsa on poistettu? Trollausta, epäsovun lietsontaa vai mitäkö lie. Järkevintä olisi, jos koko marssi peruutettaisiin ja voitonpäivän juhlintaa seuraisitte television kautta.

Jarmo Lius

Kuulehan Raimo, se oli ukrainalaisdivisioona numero 44, siniseksi divisioonaksi kutsuttu poruukka joka Raatteentietä marssi Suomea katkaisemaan Talvisodassa. Nyt Suomi lähettää sota-apua Ukrainaan joten hyvin on menneet tosiasiat unohdettu.

Toisekseen, minun sukulaiseni toimi Luo lippujen lehden päätoimittajana ja natsimyönteisenä mustapaitojen, sinimustien, AKSn, IKLn jne. palvelijana kun Suur-Suomihengellä ajettiin maamme jääkärihengessä Saksan rintamaan. Häpeällinen osa sukuhistoriaa.

Hallinnollisten kulussien takana upseerit napautteli kantapäitä ja ojenteli kättä heil malliin. Kuten Svinhufvud "Testamentti kansalleni" teoksessaan toteaa - suomalaiset ja saksalaiset olivat aseveljiä jo 1930-luvulla. Talvisotaa hän kuvailee rintamaksi avustamassa Saksan länsirintaman valmisteluja. Luulisi hänen presidenttinä nämä asiat tietävän.

Valitettava, siis Suomen kannalta, sotahistoriallinen tosiasia on se, että Stalinin oli pakko puskuroida Leningrad. Jos Hitler olisi päässyt ajamaan panssarit Leningradin portille tankattuna ja tykit ladattuna, olisi ei vain Leningrad vaan myös Moskova kaatunut ja koko Venäjä tuhottu. Hitler olisi voittanut.

Venäjän tuho on tietysti monelle märkä uni yhä vieläkin. Minulle ei.

Matti Toivanen
Vastaus kommenttiin #39

"Jarmo" vedä henkeä, suomalaiset tietää historiansa niin hyvässä kuin pahassa. Venäläiset näköjään eivät aivan samalla tavalla ymmärrä menneisyyttään. Sen sijaan että tuhlaat energiaasi tällä palstalla voisit miettiä miten parantaisit kymmenien tuhansien viemäreissä asuvien lasten asemaa kotikaupungissasi Pietarissa.

Jarmo Lius
Vastaus kommenttiin #41

Pietarissa asui lapsia epäinhimmillisissä oloissa sekä 1940-luvun alussa Suomen piirittäessä kaupunkia yhdessä natsien kanssa. Lähes 700.000 nälkään ja tauteihin ruuan ja lämmön puutteen vuoksi kuollutta siviiliä taitaa olla toisen maailman sodan yksittäisistä sotarikoksista eniten ihmishenkiä aiheuttanut.

Neuvostoliiton kaaduttua koko 1990-luvun Venäjä oli taloussodan hyökkäyksen kohde. Maa yritettiin ostaa dollareilla ja kansallinen varallisuus ryöstää länteen "demokratisoinnin" nimissä. Sama prosessi kuin Jugoslaviassa, Afganistanissa, Irakissa, Libyassa, Ukrainassa ja Syyriassa kun näitä "demokratisoidaan". Putinin valtaan nousu ja Jeltsinin kaatuminen 1990-2000 taitteessa merkitsi taloussodassa vastaavaa käännettä kuin Stalingradin taistelut käänsi hyökkäyssuunnan idän suunnasta lännen suuntaan. Venäjä voitti.

Jos olet kovasti huolissasi Pietarin nykytilasta, käy paikalla vierailemassa ja etsimässä viemäreistä lapsia.

Matti Toivanen
Vastaus kommenttiin #43

Venäjän haaste, "Jarmo" on, että kymmenet tuhannet lapset vielä tänäkin päivänä asuvat viemäreissä pelkästään Pietarissa. Neljäsosa kansasta Venäjällä asuu absoluuttisessa köyhyydessä. Miksi näin. Länsimaiden salaliittoko.

Rauno Tarkia

Minulle asia avautui kun huomasin Dontskin "kansantasavallan" edustajan Johan Bäckmanin pitävän marssia hyvänä asiana. Tämä avasi aivan uuden perspektiivin, jonka mukaan marssin järjestäjät samaistuvat Bäckmanin näkemyksiin.

Varoittaisin kuitenkin pistämästä kaikkia venäläisiä samaan muottiin, sillä myös heillä on erilaisia näkemyksiä.

Juha Lapveteläinen

Miten on mahdollista, että RUFI- järjestön 50- henkilön rauhanomainen marssi Helsingissä aiheuttaa näin paljon uho- ja mellakkatuntemuksia herkkien suomalaisten sisäelimissä?

Kyseessä on valtakoneiston marssi idästä?

Prostitoiduista?

Tiedän missä asut?

Ja RUFI- järjestö on tässä nyt todella se osapuoli, joka uhoaa? Syytä huoleen olisi ehkä enemmän seuraavanlaisilla lauseilla.

- Kyseessä on poliittisen valtakoneiston marssi Suomesta?

- Koska Venäläiset eivät ole prostitoituja, niin ketkä niitä sitten oikeasti ovat?

- Tiedän todellakin missä asut.

RUFI- järjestöä enemmän kannattaisi keskittyä Pyhäjoen Ydinvoimahankkeen lopettamispäätöksen puolestapuhujaksi.

Voimme järjestää marssin fuusiovoimalan puolesta, se käyttää kivihiiltä, maakaasua, sekä aurinko- ja tuulivoimaa yhdistettynä turve- energiavilja- ja kotieläinjäteseoksella sekä bioroskajätteellä unohtamatta polttotekniikan- ja pienhiukkassuodattimien kehitystä teorista käytännön teknologian tasolle asti.

Toivon että marssille osallistujien määrä ylittää kynnyksen "50", matka Helsingistä maakuntaan on pitkä. Toivotan myös RUFI- järjestön jäsenet tervetulleeksi.