Lauantai 20.7.2019

Kaupungit talouskasvun jarruna – Kansanedustaja: ”Aristoteles ja Soininvaara ovat väärässä”

Luotu: 
8.5.2017 13:03
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk.).
  • Kuva: Tilastokeskus, Aluetilinpito. Kuva: Colourbox
    Kuva
    Suurimmat maakunnat jarruttavat Suomen talouskasvua, selvitti Martti Hetemäki.
|

Maaseudun pakkotyhjentäminen kaupunkeihin ainoastaan kurjistaisi kaupunkeja ja hidastaisi entisestään niiden talouskasvua. Näin katsoo lappilainen kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk.).

–Ajatus siitä, että työtä on vain kaupungeissa ja maaseutu tulisi autioittaa ihan sen vuoksi, että luotaisiin parempia edellytyksiä talouskasvulle, on mielestäni premissinä väärä, Kärnä sanoo Uudelle Suomelle.

Kärnä myöntää, että maaseudun ”pakkotyhjentämistä” ei sellaisenaan kukaan aja, mutta sanoo, että moni ehdotus muun muassa eri tukien lakkauttamiseksi sitä tarkoittaisi.

–Mitä muuta kuin pakkotyhjentämistä olisi se, että luovutaan tietyntyyppisistä aluetuista esimerkiksi valtionosuuksien tasausjärjestelmästä. Vihreissäkin esitetään maataloustukien lakkauttamista ja maatalouden lomitustukien lakkauttamista. Vaikka nämä toimet eivät ole itsessään pakkoa, niin kyllä ne sitä tarkoittaisivat.

Lappilainen kansanedustaja puolustaa ”hajautettua yhteiskuntamallia”, kuten hän itse sitä kutsuu. Se tarkoittaa sitä, että perustuslain takaamat peruspavelut on taattava ympäri Suomea, vaikka ne eivät haja-asutusalueella olekaan yhtä laadukkaita tai saavutettavissa kuin suurissa kaupungeissa. Samalla Kärnä haluaa muistuttaa, että koko Suomi ei ole asuttu nytkään.

Maaseudun tyhjentämisestä ja kaupunkipolitiikasta Kärnä kirjoittaa myös Puheenvuoron blogissaan. Kimmokkeina hänelle ovat olleet valtiovarainministeriön ylimmän virkamiehen, valtiosihteeri Martti Hetemäen verkkokolumni, jossa hän huomautti Suomen suurimpien kaupunkien toimivan nyt talouskasvun jarruna eikä moottorina, kuten usein ajatellaan.

Hetemäen mukaan suurimmissa kaupunkikeskuksissa työttömyys on suurempaa ja työllisyys alhaisempaa kuin muualla Suomessa keskimäärin. Uuden Suomen perjantaisessa haastattelussa Helsingin kaupunginvaltuutettu Osmo Soininvaara (vihr.) katsoi, että työttömyyden tulisikin olla kaupungeissa suurempaa.

LUE MYÖS:

Nyt voi syyttää kaupunkeja: Ovatkin Suomen kasvun jarruja ja työttömyyden pesiä

–Jo Aristoteles aikanaan sanoi, että maaseudun työttömien pitää muuttaa kaupunkiin, koska siellä he voivat työllistyä. Sen vuoksi on ihan järkevää, että työttömät Kymenlaaksosta muuttavat Tampereelle. Vaikka se nostaa Tampereen työttömyyttä, heidän mahdollisuutensa työllistyä siellä ovat suuremmat kuin Kuusankoskella, Soininvaara totesi.

Kärnän mukaan sekä Aristoteles että Soininvaara ovat väärässä.  Samaa mieltä Soininvaaran kanssa Kärnä sanoo olevansa ainoastaan perustulosta.

–Tietysti näen, että kaupungit tulevat jatkossakin olemaan kasvun ajureita, mutta tutkimuksetkin viittaavat, että pelkästään kaupungistumista kiihdyttämällä ei kasvua synnytetä. Asioiden tulee muotoutua luontevasti, Kärnä toteaa.

Erityisesti hän viittaa avoimessa tiedejulkaisu PlosONE:ssa julkaistuun tutkimukseen, jonka mukaan kaupungistumisen ja talouskasvun välillä on selvä yhteys, mutta talouskasvu ei kiihdy kaupungistumista vauhdittamalla. Kärnä toisaalta myöntää, että kaikkialla maassa ei ole samanlaisia työmahdollisuuksia.

Esimerkiksi julkisuudessa keskustelua herättänyt Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ehdottama työttömien aktivointimalli voi Kärnän mukaan johtaa naurettavuuksiin pienemmillä paikkakunnilla. Mallissa ehdotetaan, että työttömän olisi haettava 12 avointa työpaikkaa kolmen kuukauden jaksolla. Pienellä paikkakunnalla tämä voisi äärimmillään johtaa siihen, että työttömänä oleva metsäkoneen kuljettaja joutuisi hakemaan kunnanjohtajan paikkaa.

–Jos tällainen esitys tulisi, mitä tällä hetkellä ei ole, niin on selvää, että pienemmillä paikkakunnilla se voisi johtaa naurettavuuksiin. Tässäkin asiassa tulisi mahdollistaa alueelliset joustot.

–Itse kannatan aktivointitoimia. Valtaosa Suomen työttömistä on työttömänä vasten tahtoaan, mutta valitettavasti meillä on – voisi jopa sanoa – kasvava joukko ihmisiä, jotka ovat työttömänä omasta tahdostaan. Siksi on tärkeää, että yhteiskuntana meillä olisi keinoja aktivoida heitä työnhakuun.

Samalla Kärnä muistuttaa, että digitalisaation myötä yhä useampi työ ei ole enää paikkaan sidottu. Kansanedustaja ehdottaa, että valtio kokeilisi joustavaa alueellistamista. Kokonaisen viraston siirtämiseen, kuten Fimean alueellistaminen Kuopioon, Kärnä ei ryhtyisi.

–Mutta silloin kun Helsinkiin rekrytoidaan virkamiehiä niin sanotusti päätetyöhön, mielestäni voitaisiin vähintäänkin kokeilla sellaista, että virkamies voisi itse valita oman sijoittumispaikkansa. Jos hänen työssäoloa halutaan tarkemmin valvoa, niin meillä on kyllä valtion ja kuntien virastotaloja ympäri Suomea.

–Alueellistamisessa on puolensa ja on ymmärrettävää, että työntekijä voi kokea siirtymisen haastavana, kun on juurtunut jo yhdelle seudulle.

–Mutta ylipäätään työmarkkinoiden toimivuuden ja työvoiman liikkuvuuden kannalta paras ratkaisu olisi mielestäni perustulon käyttöönotto tässä maassa.

Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Pekka Vuori

"Hetemäen mukaan suurimmissa kaupunkikeskuksissa työttömyys on suurempaa ja työllisyys alhaisempaa kuin muualla Suomessa keskimäärin."
TEM:n tilaston mukaan Helsingin seudulla maaliskuussa työttömyysaste oli 10,3, Helsingissä 11,3 ja koko maassa 12,1.
Tilastokeskusen työvoimatutkimuksessa IQ/2017 Helsingin seudulla työttömyys oli 8,8 ja koko maassa 10,3. Samassa tutkimuksessa työllisyysaste Helsingin seudulla oli 71,7 ja koko maassa 67,7.
Koska heikommin työllistyvä ulkomaalaisväestö keskittyy pääkaupunkiseudulle, voidaan verrata Tilastokeskuksen työvoimatilastossa suomen- ja ruotsinkielisten työttömyysastetta vuonna 2015: Helsingissä 10% ja seudun ulkopuolisessa Suomessa 15%.
Eikö alkuperäisessä kirjoituksessa keskitytä vertaamaan pohjoismaiden eroja ja suomalaisen järjestelmän jäykkiä rakenteita. En tiedä mihin lähteisiin perustuu väite, että Helsingin seudun työllisyys olisi heikompi kuin maassa keskimäärin.

Pekka Vuori

"Hetemäen mukaan suurimmissa kaupunkikeskuksissa työttömyys on suurempaa ja työllisyys alhaisempaa kuin muualla Suomessa keskimäärin."
TEM:n tilaston mukaan Helsingin seudulla maaliskuussa työttömyysaste oli 10,3, Helsingissä 11,3 ja koko maassa 12,1.
Tilastokeskusen työvoimatutkimuksessa IQ/2017 Helsingin seudulla työttömyys oli 8,8 ja koko maassa 10,3. Samassa tutkimuksessa työllisyysaste Helsingin seudulla oli 71,7 ja koko maassa 67,7.
Koska heikommin työllistyvä ulkomaalaisväestö keskittyy pääkaupunkiseudulle, voidaan verrata Tilastokeskuksen työvoimatilastossa suomen- ja ruotsinkielisten työttömyysastetta vuonna 2015: Helsingissä 10% ja seudun ulkopuolisessa Suomessa 15%.
Eikö alkuperäisessä kirjoituksessa keskitytä vertaamaan pohjoismaiden eroja ja suomalaisen järjestelmän jäykkiä rakenteita. En tiedä mihin lähteisiin perustuu väite, että Helsingin seudun työllisyys olisi heikompi kuin maassa keskimäärin.

Tapio Angervuori

Artikkelissa on itua.
Tiedetään, että Suomessa käytetään vuosittain 7-8 miljardia maataloustukiin. Tämä rahasumma totta kai ylläpitää BKT:ta maalla. Kun ihmiset muuttavat maalta kaupunkiin, loppuu maataloustuki, jolloin BKT:sta häviää vähintään tuo samainen määrä euroja. Jos kaupunkilaisille maksettaisiin vastaava summa perustulona, ei BKT kasvaisi, koska perustulo kun ei kasvattaisi BKT:a.

Liian nopean kaupungistumisen estäminen on varmaankin monessa mielessä edullista. Esimerkiksi asuntojen hinnat pysyisivät paremmin kurissa!

Antti Kuosmanen

Suomessa ei käytetä 7-8 miljardia vuodessa maataloustukeen. Todellinen summa on noin 1,9 miljardia, ja varoituskellon pitäisi soida päässä kun tällaisia lukee.

Miksi Suomessa maksetaan maataloudelle tukea myös kansallisista varoista eikä pelkästään EU:n maataloustukea kuten muissa jäsenmaissa? Tämän selittämiseksi on palattava EU-jäsenyysneuvotteluihin ja niiden ratkaisuihin.

EU:n tukijärjestelmä perustui alun perin tuotantomääriin, ja se oli ymmärrettävää, sillä järjestelmät luotiin aikana, jolloin ongelma ei ollut yli- vaan alituotanto. Sittemmin ylituotantoa syntyi ja järjestelmää muutettiin niin, että se perustuu tilakohtaiseen tukeen. Tilakohtaisen tuen lähtötasot kuitenkin perustuvat tasoihin, jotka olivat syntyneet tuotantoon sidotun tuen aikana. Tukea saavat siten edelleen eniten ne, jotka pystyvät eniten tuottamaan, eli ne, jotka sitä tosiasiassa vähiten tarvitsevat.

Suomessa ei muuhun EU:hun verrattuna ole lainkaan "hyviä" tuotantoalueita. Siksi EU-tuen taso meillä on matala. Tätä yritettiin kompensoida jäsenyysneuvotteluissa ehdottamalla uutta, pohjoisessa harjoitettavan maatalouden EU-tukea. Oikeastaan ideaaliratkaisu olisi ollut uudistaa koko EU:n järjestelmä sellaiseksi, että suurin tuki olisi kohdistunut sitä eniten tarvitseville, mutta sitä ei rohjettu edes esittää.

EU ei suostunut Suomen ehdotukseen, mutta antoi perään sen verran, että Suomeen luotiin kaksi tukivyöhykettä: pohjoisen tuen alue, jolle sallitaan pysyväisluotoinen lisätuki, ja eteläisempi "jäljelle jäävien vaikeuksien alue", jolle sallitaan tukea niin kauan kuin jäljellä on vaikeuksia. Lisätuki ei kuitenkaan tule EU:sta, vaan omista varoistamme. Jäljelle jäävien vaikeuksien luonteesta ei ole koskaan päästy yhteisymmärrykseen, vaan EU:n komissio haluaa jossain vaiheessa lopettaa niitä kompensoivat tuet; Suomi on pitänyt kiinni niiden pysyväisestä luonteesta.

Tämä systeemi oli minusta huono, ja sitä mieltä olen edelleen. Ainoa syy, miksi siihen suostuttiin, oli se, että jäsenyysneuvottelut olisivat ajaneet maatalouden osalta karille, jos emme olisi sitä nielleet. Ja jos neuvottelut olisivat ajaneet karille maataloudessa, ne olisivat ajaneet karille kokonaisuudessaan. Sitä ei voitu sallia, ja niinpä suomalaiset maanviljelijät joutuvat elämään tämä huono systeemi niskoillaan, ja muu Suomi joutuu niin myös tekemään ollessaan kansallisen tuen maksumiehinä.

Viime kädessä asetelma on selkeä: ilman kansallista lisätukea Suomeen ei olisi jäänyt juuri mitään maataloutta. Jos ei halua maksaa, on hyväksyttävä tämä. Jos ei halua hyväksyä tätä, on maksettava.