Tiistai 12.12.2017

Nobelisti järkyttyi Suomen koulutuksen häpeäpilkusta: ”Totaalisen edesvastuutonta”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
10.8.2017 18:44
  • Kuva: Alma Talent / Petteri Paalasmaa
    Kuva
    Taloustieteen Nobelilla palkittu professori Bengt Holmström on todella huolissaan siitä, miten nuorempien sukupolvien Suomessa käy. Arkistokuva.
|

Taloustieteen Nobelilla palkittu professori Bengt Holmström on huolissaan Suomen seuraavista sukupolvista. Hänen mielestään tarvitaan välittömiä poliittisia päätöksiä, joilla saadaan korkeasti koulutettujen määrä nousuun Suomessa romahduksen jälkeen.

Holmström toi huolensa esiin Finlandia-talolla paneelikeskustelussa Björn Wahlroosin kanssa kauppakamarien 100 vuotta tulevaisuutta -juhlaseminaarissa.

– Minulle oli suuri järkytys kesäkuussa kuulla, että Suomi on itse asiassa menossa erittäin huonoon suuntaan korkeakoulutuksessa, Holmström sanoi paneelikeskustelussa.

Holmströmin mukaan korkeasti koulutettujen osuus ikäluokasta on pienentynyt Suomessa jatkuvasti sitten 1980-luvun alun.

–Olemme alle keskitason, Holmström sanoi.

Heikosta kehityksestä todistaa myös opetus- ja kulttuuriministeriön selvitys vuodelta 2014. Sen mukaan ”korkeasti koulutettujen osuus on laskussa kaikissa alle 35-vuotiaissa ikäluokissa ja on kääntymässä laskuun myös 35–39-vuotiaissa ikäluokissa, joissa vuosi 2013 jää huippuvuodeksi”. 

Holmströmin mukaan luvuissa voi olla tilastoharhaakin, mutta sekään ei selitä ”näin massiivista romahdusta”.

–Se oli sellainen herätys minulle, että herätyskellot todella soivat.

Holmströmin mielestä tilanteen parantamiseksi on tehtävissä varsin yksinkertaisia järkeviä päätöksiä, jos vain on poliittista tahtoa.

–Tämä on viesti poliitikoille, hän sanoi.

”Täytyy tarttua välittömästi”

Holmströmin mukaan nuorista pitää välittää, mutta heiltä pitää myös vaatia. Heidän ei saa antaa ”roikkua yliopistossa”. Holmströmin mielestä heikko kehitys johtuu siitä, että läpivirtaus ei toimi ja korkeakoulussa aloittaneet eivät valmistu. Hänen mukaansa monelle opiskelupaikka on kuin parkkipaikka, jossa odotellaan esimerkiksi, että päästään opiskelemaan mieluisampaa ainetta, kuten lääketiedettä tai lakia.

–En ymmärrä, miten me hyväksymme tällaisen. Se on ihan totaalisen edesvastuutonta, että me hyväksymme tällaisen. Siihen täytyy heti saada muutos. Se on mielestäni kiinni pienestä päätöksestä.

–Tämä on mielestäni tosi häpeäpilkku. Se on meidän ihan oma tekemämme ongelma, koska näin ei ole edes Manner-Euroopassa puhumattakaan Englannissa ja USA:ssa, että kyllä mielestäni tähän täytyisi tarttua välittömästi.

Lisäksi Holmström on huolissaan Suomen verrattain isosta kestävyysvajeesta ja valtavasta eläketaakasta. Hän arvelee, että moni nuoren sukupolven edustaja päätyy pohtimaan, kantaako vastuuta eläkkeistä vai häipyä jonnekin, missä taakka on kevyempi ja ilmasto lämpimämpi. Holmströmin mielestä hänen edustamansa sotienjälkeinen sukupolvi on itsekäs.

–Meidän vanhempamme sotivat ja me olemme nauttineet niistä eväistä ja syömme seuraavan sukupolven eväät, Holmström kuvaili omaa sukupolveaan.

Holmström on syntynyt vuonna 1949 ja kuuluu näin ollen suuriin ikäluokkiin, joka alkaa vähitellen olla kokonaan eläkkeellä.

Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Pasi Käyhkö

Meillähän on korkeakouluja ja yliopistoja aivan riittävästi tai jopa liiankin monta yksikköä. Kun niitä on väestömäärään nähden liikaa seurauksena on opetuksen laadun heikkeneminen. Seurauksena on myös kiinnostavuuden heikkeneminen. Eli vähemmän yksiköitä , opetuksen laatua ja tasoa lisää.

Teijo Myllylä

Lieneekö niin, että korkeakoulut ovat viihdepajoja. Bailaaminen ja harrastukset menevät opiskelun edelle? Rimaa pitäisi ehkä nostaa korkeammalle. Opetuksen tason mittaaminen on vaikeaa, opiskeljoiden taso on paljon helpompi selvittää.

Oiva Luosujarvi

Jos poliitikot olisivat rohkeita ja ajattelisivat Suomalaisia, niin ulkomaalaisten opiskelijoiden kohdalle tulisi samanlaiset lukukausimaksut yliopistoihin kuin on tuolla yhdysvalloissa tai englannissakin käytössä.
Paremmat yliopistot veloittavat noin 200 000 euroa lukukaudesta / opiskelija.
Koska tämä nobelisti on asunut vuosikymmeniä yhdysvalloissa, niin varmaan kannattaa myös samaa politiikkaa Suomalaisiin yliopistoihin.

Pääsisi useita tuhansia Suomalaisia opiskelijoiksi korkeakouluihin ja samalla vapautuisi useita tuhansia asuntoja Suomalaisille opiskelijoille.
Nykyisin on aivan liikaa ulkomaalaisia opiskelemassa ilmaiseksi Suomalaisissa korkeakouluissa.

Toiseksi korkeakouluissa olisi oltava yoistuvat huumetestit, jotta opiskelijoista pääsisi eteenpäin vain huumeettomat nuoret, joilla olisi hyvä tulevaisuus tulossa. Nykyisistä yliopistokaupungeista on aina jätevesitutkimuksissa löydetty suurimmat huumausainepitoisuudet jätevesistä.
Laittomille huumeille 0 toleranssi ja se toisi paljon etuja niille opiskelijoille, joille huumeet ei kuulu viihdekäyttöön ja osaksi elämäntapaa.

Mikael Holm

Ongelma ei ole vain korkeakoulujen (ammattikorkeakoulut ja yliopistot) tasolla. Toki niiden on ollut vaikea toimia, koska riittävä rahoitus opetushenkilöstöön on puuttunut jo edellisen suuren laman jäljiltä - siis yli 20 vuotta. Opiskelijoiden ohjaus, tukipalvelut ja sosiaaliturva ovat heikentyneet samalla jatkuvasti.

Tutkimushenkilökuntaa taas rasitetaan hallinnollisilla töillä, avustavan henkilöstön vähenemisellä sekä jatkuvalla tuki- ja projektirahoituksen haalimisella.

Yliopistojen kustannuksiin taas tehtiin aikoinaan käsittämätön lisäys, kun yliopistot siirrettiin vuokralaisiksi omiin kiinteistöihinsä. Senaattikiinteistöt saivat poliittisella päätöksellä taseeseensa sekä yliopistojen omat että tukisäätiöiden omistamat kiinteistöt.

Yliopistojen ongelmiin sisältyvät näiden edellä mainittujen lisäksi myös merkittävästi heikentynyt opiskelijoiden lähtötaso. Tästä voimme syyttää koulutuspoliittisia päätöksiä sekä alempien koulutusasteiden resurssipulaa.

Koska alemmilla tasoilla ei ole resursseja (erityisopetus), eikä oikein muitakaan mahdollisuuksia (lait), puuttua ongelmissa olevien oppilaiden menestykseen, joutuvat luokissa toimivat opettajat etenemään hitaimmin oppivien sekä mahdollisten häiriökäyttäytyjien ehdoilla. Tarkkailuluokkia ei nimittäin enää ole.

Koulutuspolitiikan ohjenuoraksi on otettu se, että oppilaalle pyritään antamaan numero tilanteesta huolimatta ja luokalle ei jätetä. Peruskoulusta pääsee läpi ilman lukutaitoa. Joka kuudes ysiluokkalainen ei osaa lukea tai ymmärrä lukemaansa niin, että edellytykset oppimiseen olisivat olemassa. Nämäkin oppilaat saavat silti päättötodistuksen.

Häiriökäyttäytyminen luokissa on lisääntynyt sitä mukaa, kun opettajilta ovat oikeudet kurinpitoon vähentyneet. Suurimmalla osalla häiriökäyttäytyjistä tilanne on myös se, ettei kodista saada tukea tilanteen parantamiseen (syitä on lukuisia aina kodin vakavista ongelmista vanhempien hälläväliä-asenteisiin). Käytännössä myös sosiaaliviranomaiset ovat voimattomia ja ainut, joka asialle jotain voi tehdä, on poliisi.

Nämä ongelmat koskettavat entistä nuorempia luokkaryhmiä.

Miten näillä edellytyksillä voidaan taata se, että lukioihin ja sitä kautta korkeakouluihin saataisiin niin hyvää opiskelijamateriaalia, että nykyisillä resursseilla voisi riittävästi huippuosaajia kehittyä?

Ei sitten mitenkään!

Peruskoulusta juuri ja juuri ammattikouluun selvinneet eivät myöskään tätä yhteiskuntaa pelasta, elleivät sitten pärjää ilman lähiopetusta, josta tämän nykyhallituksen päätöksien takia joudutaan nipistämään jopa kolmannes. Samalla opetusvastuuta ollaan siirtämässä entistä enemmän yrityksille, jotka pääosin tahtoisivat henkilöstökulujensa leikkaamista.

Tämä on pitkäjänteisen koulutuspolitiikan kautta luotu mahdoton yhtälö, johon on tehty lisää mutkia matkaan viimeiset 25 vuotta. Ei siis syytetä pelkästään yliopistoja tai niiden rahoitusta - syyt ovat paljon syvemmällä ja kelkan kääntäminen vie vähintään yhtä kauan. Tuloksia nähdään vasta 15-20 vuoden aikajänteellä, jos nyt hoidetaan varhaiskasvatuksen ja opetuksen resurssit kuntoon.

Mikko Toivonen

Vaikka arvostan Holmströmiä tutkijana ja tiedemiehenä , niin tässä korkeakoulutettujen määrä asiassa olen kuitenkin varsin selvästi eri mieltä.

Meillä on aivan liikaa mitään aikaansaamattomia tutkijoita ja "huippu"akateemisia melko puhtaana yhteiskunnan kustannettavana painolastina.

Mitä meiltä puuttuu on yliopisto, ammattikorkea ja opistotason perusammatti koulutuksen saaneita käytännön osaajia jotka kykenevät suunnittelemaan ja rakentamaan, operoimaan tehtaita, johtamaan niitä, myymään tuotteita kaikille kieli markkinoille ja kehittämään tuotteita joita kyetään valmistamaan ja joita maailmalla halutaan ostaa.

Huippututkijoita ja tohtoreita tarvitaan vain pienehkö määrä. Liiasta tulee "dosentti" ilmiö.

Tuottaviin ammatteihin kouluttautumisessa meillä on suurimmat puutteet ja ongelmat

Katri Vepsäläinen

Suomessa on paljon korkeasti koulutettuja, eikä kaikille ole tarjolla vakituista työpaikkaa. Osa tekee pätkätöitä ja on välillä työtön. Osa kouluttaa itseään lisää. Osa lähtee ulkomaille jos mahdollista (ulkomaillakin on paljon ylikoulutettuja). Kaikista ei voi tulla maistereita ja tohtoreita. Suomi tarvitsee myös suorittavan työn tekijöitä, putkimiehiä, rakennusmiehiä, sähkömiehiä jne.

Asko Korpela

20170812-kou-Koulutus
Katsoin Areenasta Wahlroosin ja Holmströmin keskustelun Risto E.J. Penttilän johdolla. Wahlroosin suusta ei tullut sanaakaan, josta olisin eri mieltä. Siinä todellinen järkimies. Kaikki muukin ok, mutta koulutuksen häpeäpilkusta olen eri mieltä, vaikka itse olenkin alalla elämäntyöni tehnyt. Holmström peräänkuulutti deduktiivisen asemesta lapsenkaltaiseen oppimiseen perustuvaa opiskelua. Aivan oikein! Sehän juuri on käynnissä! Internet ym on juuri sitä. Learning by doing ja neuvot koko ajan sormen näpäytyksen päässä ulottuvilla. Ennustan todellakin vanhakantaisen luento- ja kirjaviisauspohjaisen opetuksen täydellistä romahdusta ja rappiota. Enkä sure tippaakaan. Homehtunutta, mikä homehtunutta. Pois joutaa heitettäväksi ja tuoretta tilalle. Oma lehmä on ojassa. Kieliä olen ikäni opiskellut, mutta en ikinä niin tehokkaasti kuin nyt kehittämäni MyeBooks systeemin avulla.http://www.askokorpela.fi/MyeBooks/Ajk/MyeBooks-fin.htm