Torstai 21.9.2017

Ylilääkärin huomio Petteri Orpon budjettiesityksestä: ”Ympäri Suomen jännitetään”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
13.8.2017 10:39
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan määrärahoja esitetään korotettavaksi 353 miljoonalla eurolla.
|

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hallintoylilääkäri ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professori Lasse Lehtonen ottaa Puheenvuoron blogissaan kantaa valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok.) viikolla julkistamaan budjettiesitykseen, jossa sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan määrärahoja esitetään korotettavaksi 353 miljoonalla eurolla yhteensä noin 14 950 000 000 euroon. 

–Hallinnonalan määrärahojen korotus on samaa tasoa, kuin on HUS:n uuden trauma- ja syöpäsairaalan arvioitu investointikustannus. Sote-uudistuksen toteutuessa VM:n budjettijulkistusten yhteydessä jännitetään ympäri Suomen sitä, minkä maakunnan sairaaloiden rakennus- ja peruskorjaushankkeet ovat saaneet armon valtiovarainministeriön virkamiesten silmissä, Lehtonen kommentoi.

Hänen mukaansa Suomessa ei ole pula sairaaloista, mutta ne ovat kuitenkin monelta osin väärissä paikoissa ja huonossa kunnossa. Lehtonen muistuttaa, että Suomen keskussairaalaverkko on rakennettu 1960-luvulla.

–Tuberkuloosiepidemian voittamiseksi rakennetut keuhkosairaalat vietiin usein kauas asutuksesta tartuntariskien vähentämiseksi. Myös suuret mielisairaalat on aikanaan rakennettu rauhoittaviin ympäristöihin taajamien ulkopuolelle. Pienempiin taajamiin rakennettujen aluesairaaloiden verkko on Suomessa ollut kattava, kun oma sairaala on osaltaan ollut seutukunnan menestyksen symboli. Sairaalan sijainnin vaikutuksia väestön terveyteen ei 1950 ja 1960-luvulla kuitenkaan vielä kukaan arvioinut. Tiivis sairaalaverkko on itse asiassa ylläpitänyt Suomessa hoidon laitosvaltaisuutta, vaikka moni sairaus olisi jo voitu hoitaa avohoidossa, Lehtonen sanoo.

Keskussairaaloiden alkuperäinen rakennuskanta on hänen mukaansa loppuun käytetty. 

–Sote-uudistuksen alkuvaiheessa maassa pyörähtikin käyntiin monen miljardin euron investointibuumi, jossa käytännössä kaikki keskussairaalat ja yliopistosairaalat lähtivät yhtäaikaisesti uusimaan rakennuskantaansa. Varustelukilpailua pelästynyt sosiaali- ja terveysministeriö joutui tämän vuoksi säätämään vuonna 2016 sote-investointeja rajoittavan lain. Yhtään sairaalainvestointia ei tuon lain perusteella kuitenkaan ole kielletty, sillä jonkun alueen investoinnin hyödyllisyyden epäileminen voisi olla poliittisesti kiusallista. Valtioneuvoston esityksillä päivytyksien ja hoitojen keskittämisestä ei näin ole ollut mitään vaikutusta eri sairaaloiden investointeihin. Investointien rajoittamislaki ei myöskään ollenkaan koske yksityistä sektoria, mikä on mahdollistanut esim. Turussa kolmen päivystävän sairaalan (yhden julkisen ja kahden yksityisen) syntymisen muutaman sadan metrin säteelle toisistaan, Lehtonen kommentoi.

Sairaalainvestoinnit ovat Lehtonen mukaan hyvin kalliita: tyypillisesti parinsadan miljoonan euron rakennusinvestoinnin lisäksi tarvitaan vähintään muutaman miljoonan euron investointi tietotekniikkaan ja kymmeniä miljoonia euroja lääkintälaitteisiin.  Hän huomauttaa, että sote-lainsäädännön yhtenä ideana on, että valtioneuvosto päättäisi jatkossa merkittävistä investoineista osana valtion budjettia. 

–Hallituksen sote-esityksen perusteluissa investointia pidetään merkittävänä, jos se on taloudelliselta arvoltaan muutamia miljoonia euroja tai sillä on muuten alueellista tai valtakunnallista merkitystä. Perustuslakivaliokunta toisin kiinnitti huomiota tämän määrittelyn epämääräisyyteen ja edellytti, että maakuntien itsehallinnon turvaamiseksi valtioneuvoston päätettäväksi kuuluvien investointien määrittelyä pitää selventää.

Merkittävien sairaalainvestointien päätöksenteon keskittäminen valtioneuvostolle aiheuttaa Lehtosen mukaan haasteita paitsi maakuntien itsehallinnolle, myös sairaaloiden kehittämiselle. 

–Maakunta neuvottelisi asiasta sosiaali- ja terveysministeriön uuden ohjausosaston kanssa. Sosiaali- ja terveysministeriö neuvottelisi sitten investoinnin rahoituksen sisällyttämisestä valtion budjettiin valtiovarainministeriön kanssa. Eduskunta lopulta hyväksyy valtion budjetin. Kun valtion hyväksyntä on saatu, ottaa maakunta sairaalainvestoinnin omaan budjettiehdotukseensa. Maakunnan budjetin hyväksyy maakunnan valtuusto. Tämän jälkeen maakunnan liikelaitos aloittaa neuvottelut valtakunnallisen sote-kiinteistöyhtiön kanssa kiinteistöyhtiöön omistukseen kuuluvan sairaalakiinteistön rakennusinvestoinnin toteuttamisesta. Jos yhtiö pitää kohdetta kiinnostavana, se lähtee julkisista hankinnoista annetun lain mukaisesti kilpailuttamaan investointia. Tämän onnistuttua voi rakentaminen alkaa, hän kuvaa prosessia.

Nopeisiin toiminnallisiin muutostarpeisiin reagoiminen tuntuu ehdotetussa järjestelmässä Lehtosen mukaan vaikealta.

–Kaiken lisäksi investointien vieminen valtioneuvoston päätettäväksi mahdollistaa poliittisin perustein tehtävän alueellisen siltarumpupolitiikan rahavirtojen nostamisen aivan uudelle tasolle.

Lue kaikki Uuden Suomen uutiset budjettiesityksestä täältä!

Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
Henkilöt: 
Jaa artikkeli: