Lauantai 18.11.2017

Yrittäjissä muhii eläkekapina: ”Suuri epäluottamus koko järjestelmää kohtaan”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
11.9.2017 17:02
  • Kuva: Petteri Paalasmaa/Uusi Suomi
    Kuva
    Yrittäjien luottamus YEL-järjestelmään on laskenut dramaattisesti, tulkitsee Suomen Yrittäjät jäsenkyselyään.
|

Faktakulma

YEL on lakisääteinen eli pakollinen

Yrittäjän tulee ottaa yrittäjän eläkelain eli YEL:n mukainen työeläkevakuutus, mikäli hän täyttää yrittäjäeläkevakuutuksen perusteet.

Pelkkä yrityksen omistaminen ei vielä riitä perusteeksi, vaan eläkevakuutus edellyttää myös työntekoa. Työnteon lisäksi edellytyksenä on, että yrittäjä on 18–67-vuotias, yritystoiminta jatkuu yhtäjaksoisesti vähintään neljä kuukautta, ja työtulo ylittää alarajan määrän.

Yrittäjien työeläkemaksu lasketaan yrittäjän työtulon perusteella. Yrittäjä arvioi itse työtulonsa määrän, mutta työtulon tulee vastata yrittäjän työpanosta. Lähde: Tela

Yhä useampi yrittäjä on tyytymätön yrittäjien eläkevakuutusjärjestelmään. Suomen Yrittäjät (SY) saa YEL-vakuutuksesta kriittistä palautetta tasaiseen tahtiin. Tuore kysely paljastaa, että yrittäjien epäluottamus on kasvanut viime vuosina.

SY:n työmarkkina-asioiden päällikkö Harri Hellstén kertoo Uudelle Suomelle, että tyytymättömyys YEL-vakuutukseen näkyy järjestölle säännöllisesti sekä yrittäjien palautteena että järjestön toteuttamissa kyselyissä, joista tuorein on heinäkuulta.

–YEL-vakuutusmaksu ja koko YEL-järjestelmä saa aika paljon pyyhkeitä yrittäjiltä, Hellstén kertoo.

–Kyllä siellä on aika vahvat näkemykset siitä, että nykyinen järjestelmä ei ole heille paras mahdollinen.

YEL-järjestelmän haasteet kiinnostavat myös Uuden Suomen sivuilla. Yrittäjä Harri Vuorenpään (ps.) omakohtaiset blogit ja niiden innoittamina tehdyt uutiset aiheesta ovat kestohittejä, jotka lähtevät uudelle lukukierrokselle toistuvasti. Viime viikolla tätä viimevuotista juttua luettiin lähes 100 000 kertaa. Lue myös: 33-vuotias yrittäjä selvitti eläkkeensä ja järkyttyi: ”Maksan nyt 440 €/kk – saan 69-vuotiaana 1269 €/kk”

Hellsténin mukaan moni yrittäjä vertaa YEL-vakuutusmaksua työntekijän eläkevakuutukseen (TyEL) ja erityisesti palkansaajan osuuteen siitä. Lähtökohtaisesti YEL on yhtä suuri kuin TyEL kokonaisuutena, josta palkansaaja maksaa vain pienen osan. Hellsténin mukaan yrittäjät kokevat vääryyttä, kun he tarkastelevat eläkkeinä saamiaan etuuksia verrattuna maksamiinsa kuukausimaksuihin.

–Yrittäjät kokevat suurta epäluottamusta koko työeläkejärjestelmää kohtaan. Sen meidän selvitykset ihan selvästi osoittavat.

Paljon tulee palautetta myös YEL-maksun perusteella määräytyvästä sosiaaliturvasta.

–Siinäkin näyttää siltä, että maksetaan isoja eläkevakuutusmaksuja ja kertyvät sosiaalietuudet ovat hyvinkin matalalla tasolla.

Alle 53-vuotias sekä 63 vuotta täyttänyt yrittäjä maksaa YEL-maksua tänä vuonna 24,1 prosenttia valitusta vuosityötulotasostaan, kun palkansaajan TyEL-osuus on vain 6,15 prosenttia ja työnantaja hoitaa loput. 53–62-vuotias yrittäjä puolestaan maksaa 25,60 prosenttia työtulostaan.

Lisäksi yrittäjät kadehtivat maatalousyrittäjien vakuutusmaksua (MYEL), joka on muita yrittäjiä pienempi suuremman valtionosuuden takia. Tänä vuonna vastaava MYEL on 13,0140 prosenttia työtulosta.

Hellstén ymmärtää yrittäjien antamaa palautetta. Hellsténin mukaan moni yrittäjä arvioi työtulonsa alakanttiin välttääkseen liian suuret YEL-maksut. Tämä pitää yrittäjän koko sosiaaliturvan niukkana.

–Ongelma siinä on myös se, että yrittäjillä vakuutusmaksu ei perustu todelliseen tuloon, vaan vakuutusta varten määritetään kuvitteellinen työtulo.

–Suurimpia huolia täällä meillä on nykyjärjestelmän joustamattomuus erityisesti niissä tilanteissa, kun todelliset tulot ovat jotakin muuta ja on vaikea maksaa eläkevakuutusmaksua. Toinen on sidonnaisuus muuhun sosiaaliturvaan.

Vaihtoehtoinen YEL-malli pohdinnassa

Moni yrittäjä turvautuukin muihin ratkaisuihin vakuutusturvan osalta, mutta muun sosiaaliturvan osalta ei ole helppo löytää vaihtoehtoisia ratkaisuja. Eläkevakuuttajapuolella järjestelmän nähdään myös joustavan, sillä työtuloa voi muuttaa milloin vain – vaikkapa kesken vuoden. Hellsténin mukaan tässä ei kuitenkaan ole koko totuus.

–Sillä perusteella, että yritystoiminnasta ei ole tuloa, sitä ei saa muuttaa, vaan se pitäisi muuttaa sillä perusteella, että toiminta pienenee ja yrittäjä käyttää vähemmän aikaa yritystoimintaan.

Hellsténin mukaan yrityksiltä tulee viestiä, jonka mukaan eläkevakuutusyhtiöt suostuvat muuttamaan työtuloa vain työmäärän perusteella. Työllä ansaittu tulo ei riitä perusteeksi. Lisäksi muutos astuu voimaan vasta ilmoitushetkestä eteenpäin, eikä vaikuta koko vuoden YEL-maksuihin, vaikka maksu määritellään vuositulon perusteella. Hellsténin mielestä tämä on epäreilua verrattuna palkansaajien verotukseen, joka tasataan mahdollisten muutosten sattuessa.

YEL-lain muutostarpeet nähdään laajemminkin. Työeläkevakuutusyhtiö Ilmarisesta myönnettiin aiemmin Uudelle Suomelle, että järjestelmässä on ongelmansa. Eläketurvakeskuksen (ETK) toimitusjohtaja Jukka Rantala puolestaan vaati kesäkuussa blogissaan lakiuudistusta ja huomautti, että YEL-laki tuli voimaan jo vuonna 1970, eikä sen perusperiaatteisiin ole sittemmin tehty olennaisia muutoksia. Hän ehdotti, että YEL-työtulo määräytyisi tulevaisuudessa kullekin yrittämisen muodolle sopivalla tavalla.

Hellsténin mukaan ETK:n näkemykset eroavat SY:n toiveista siinä, että ”tavoitteena tuntuu pikemminkin olevan pakollisen YEL-maksun alarajan laskeminen”, mikä SY:n mielestä nostaisi kynnystä ryhtyä yrittäjäksi. SY peräänkuuluttaa päinvastoin vapaaehtoisuuden lisäämistä. SY pohtiikin nyt omaa YEL-malliaan, joka ei Hellsténin mukaan romuttaisi koko nykyjärjestelmää.

–Se, että ihminen kerryttää itse vanhuuden turvansa, on ihan kestävä ajattelutapa, Hellstén sanoo ja lisää, että siitä on hyvä pitää kiinni, mutta reilusti.

–Kyllä se meidän keskeinen johtoajatus meidän tulevassa mallissa on vapaaehtoisuuden lisääminen.

Lisäksi SY haluaa YEL-järjestelmään mukaan todellisen työtulon vakuuttamisen arvioidun työtulon sijaan. Hellsténin mielestä kyseeseen voisi tulla esimerkiksi rinnakkainen, vaihtoehtoinen järjestelmä. Myös YEL-maksun ja sosiaaliturvan sidonnaisuus pitäisi Hellsténin mielestä purkaa tai mahdollistaa rinnalle vaihtoehtoinen malli.

Tuore kysely paljastaa epäluottamuksen

YEL-vakuutusmaksu on pakollinen 18–67-vuotiaalle yrittäjälle, jonka yritystoiminta on jatkunut yhtäjaksoisesti vähintään 4 kuukautta ja ylittää työtulollaan alarajan. Hellsténin arvion mukaan keskimäärin kaikki toimialat huomioon ottaen alarajan tienoille pääsee, jos yritystoimintaa kertyy noin 10 tuntia viikossa. Todellinen työtuntimäärä vaihtelee suuresti toimialan mukaan, ja esimerkiksi siivoja saattaa pystyä työskentelemään jopa 20 tuntia viikossa, ennen kuin alaraja ylittyy.

SY kysyi heinäkuussa YEL-vakuutuksesta jäseniltään, jotka ovat käytännössä päätoimisia yrittäjiä ja siten YEL-vakuutusvelvollisia. Kyselyä ei ole vielä julkaistu, mutta Hellstén kertoo tuloksista osittain.

Hänen mukaansa 19 prosenttia vastaajista ilmoitti, että on varautunut eläkepäiviinsä pelkästään YEL-järjestelmällä. Peräti 81 % ilmoitti tehneensä myös muita eläkepäiviä turvaavia toimia, kuten ottaneensa lisäeläkevakuutuksen. 31 prosenttia kertoi yksinkertaisesti vain säästävänsä mieluummin. Monelle vanhuuden turva on itse yritys, joka pidetään myyntikunnossa eläkepäiviä varten.

Vastaajista peräti 49 prosenttia kertoi ilmoittavansa työtulonsa todellisia tuloja pienemmiksi, kun vuonna 2010 tehdyssä kyselyssä vastaava luku oli 35 %. Hellstén huomauttaa, että kyseessä on iso ja selvä muutos, joka näkyy vahvimmin alle 35-vuotiaissa ikäluokissa.

–Näyttää, että luottamus järjestelmään on laskenut ihan dramaattisesti, Hellstén sanoo.

SY ei ole keksinyt muutokselle muuta selitystä kuin työeläkeuudistuksen, joka nosti eläkeikiä.

Lisää aiheesta:

35-vuotias yrittäjä järkyttyi: Jos maksaa 76 000 €, saa työkyvyttömän takuueläkkeen

Yrittäjä vastaa Suvi-Anne Siimekselle: ”Pitäisikö Suomessa vuonna 2017 sittenkin antaa ihmisen valita?”

33-vuotiaan järkytys 1269 €:n eläkkeestä – ”Yli puolella yrittäjistä liian matala työtulo”

Faktakulma

YEL on lakisääteinen eli pakollinen

Yrittäjän tulee ottaa yrittäjän eläkelain eli YEL:n mukainen työeläkevakuutus, mikäli hän täyttää yrittäjäeläkevakuutuksen perusteet.

Pelkkä yrityksen omistaminen ei vielä riitä perusteeksi, vaan eläkevakuutus edellyttää myös työntekoa. Työnteon lisäksi edellytyksenä on, että yrittäjä on 18–67-vuotias, yritystoiminta jatkuu yhtäjaksoisesti vähintään neljä kuukautta, ja työtulo ylittää alarajan määrän.

Yrittäjien työeläkemaksu lasketaan yrittäjän työtulon perusteella. Yrittäjä arvioi itse työtulonsa määrän, mutta työtulon tulee vastata yrittäjän työpanosta. Lähde: Tela

Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Pasi Käyhkö

Palkansaaja on palkansaaja ja yrittäjä on yrittäjä. Ne ovat eri asioita. On aivan turha verrata kyseisiä maksuja koska työntekijän maksu jakaantuu työnantajan kanssa maksettavaksi. Yksityinen yrittäjä on yksittäinen ja vastaa asioista yksityisesti.
Vai joko tähänkin halutaan rakentaa jokin veronmaksajien maksettavaksi tuleva?

Marja-Liisa Kalkela

Juurikin noin.
Eikö takuueläke auta? Sehän on näppärä vaihtoehto. Maksaa pientä eläkettä yrittäjänä.Saa täyden takuueläkkeen verovaroista.
Omaisuus eikä pääomatulot ei vaikuta takuueläkkeeseen.
Nythän sitä ex-perus-kepu on nostanut jo kahteen kertaan.
20e ja ensi vuonna18e.
Palkansaajien työeläkkeisiin ei ollut varaa korotuksia tehdä,täyty viedä 4v indeksikorotukset.
On siinä palkansaajilla maksamista veroissaan Kikyn jälkeen.
Sosiaaliturvan kun maksaa pääsääntöisesti palkansaaja.Kianderin selvityksen -15 mukaan.
Päälle johtajien lisäeläkkeet ,palkansaajat maksaa vielä-60 asti.
TE/HS

Pasi Anttila

"Vai joko tähänkin halutaan rakentaa jokin veronmaksajien maksettavaksi tuleva"? Tietysti halutaan. Kuten olen moneen kertaan sanonut tässä maassa mikään ei toimi jos sitä ei tueta. Kaikki saavat tukia vauvasta vaariin, työttömistä yrittäjiin, köyhästä rikkaaseen.

Tosin olen tässä ihmeteelyt et miksi kokoomus joka väittää (ja miksei kepukin) olevansa yrittäjä-puolue ole hoitanut näitä asioita kuntoon kun ovat hallinneet tätä maata miltei 30v.

Veli-Pekka Moisalo

Suurin osa yrittäjistä ymmärtää yritäjästatuksen ja työntekijän välisen eron. Yrittäjäjärjestöjen sisälle on syntynyt marginaaliryhmiä, jotka haluavat hyödyntää nykyisen työnantajamyönteisyyden pohjaan asti. Heillä on omia poliittisia agendoitaan.

Yrittäjä voi aina halutessaan maksaa vapaaehtoista eläkevakuutusta, jossa pystyy itse valitsemaan riski/tuottotason omille maksuilleen.

Seppo Ilvessalo

En osaa sanoa, onko kyseessä yritäjien enemmistön vai vähemmistön näkemys, mutta vähän vaikealta tuntuu ajatella, että yrittäjien enemmistö ajattelisi näin omituisesti ja esittäisi niin kummallisia väitteitä kuin esittävät.
On selvää, että yrittäjän tulee kustantaa oma eläkkeensä. On myöskin selvää, ettei työnantaja maksa työntekijän eläkettä, vaan sen maksaa työntekijä itse kokonaisuudessaan. Eläkemaksuhan on osa työntekijän palkkaa, josta työnantaja tilittää maksun verran eläkeyhtiölle ihan samalla tavoin kuin se tilittää verot fiskukselle. Jos eläkesysteemissä on jotain pielessä, se on valtion eli veronmaksajien osallistuminen maatalousyrittäjien ja yrittäjien eläkkeiden kustantamiseen omien eläkkeittensä lisäksi. Valtion ei pitäisi osallistua kenenkään muiden kuin valtion työntekijöiden eläkemaksujen maksamiseen osana heidän palkkaansa.
Omien havaintojeni mukaan, yrittäjien joukossa on ihmisiä, jotka haluaisivat kustantaa vain omat eläkkeensä, ei mitään muuta. Nyt ilmeisesti kuitenkin haluttaisiin joku muu omien eläkkeiden maksajaksi?
Monet osaisivat kuulemma sijoittaakin itse paljon paremmin jne. Minusta yrittäjien voisi hyvin antaa hoitaa eläkkeensä ja sosiaaliturvansa kuten parhaaksi näkevät, kunhan samalla allkirjoittaisivat paperin, jossa sitoutuvat tyytymään siihen, että yhteiskunta saa veloittaa heiltä käyvän hinnan sairaanhoito- ym. palveluista, jos he niitä tarvitsevat tai sitten he sitoutuisivat käyttämään vain yksityisiä palveluita ja ettei yhteiskunnan eli muiden veronmaksajien tarvitse heitä hoitaa tai antaa mitään tulonsiirtoja, jos bisnekset eivät sattuisikaan sujumaan eikä säästöjä kertyisi oletetulla tavalla.

Juha Nieminen

LYKKÄYS TAVOITE-ELÄKEIKÄÄN EI KANNATA!
Jos lykkää eläkkeen nostamista ns tavoite-eläkeikään, niin menetetyt nostamattomat kk-eläkkeet korvautuu kk-eläkkeen korotuksena vasta 15-20 vuodessa. Esim mulla eläke nousisi 100 e kk jos lykkään nostoa 10 kk.

Hannu Rouhiainen

Yrittäjille voisi sopia paremmin USA:n eläke tapa. Jokainen säästää oman eläkkeensä. Sijoittaen osakerahastoihin ja verottomiin eläke rahastoihin. Nuo rahastot ovat sitten eri alojen osakkeissa, kiinteistöissä, tai julkishallinnon lainoissa. Sieltä sitten saa vanhempana.

Kun katson masuja ja takaisin maksuja olisi parempi tehdä eläke itse.

Olli Saarinen

Yrittäjän asema on harvinaisen selvä: hän maksaa eläkkeestään osapuilleen oikean hinnan ja vieläpä pystyy itse vaikuttamaan eläketulonsa määrittämiseen. Sen sijaan palkansaaja harhautuu ajattelemaan, että 6 %:n maksu on hänen osuutensa vaikka ns. työnantajamaksu on pois jakovarasta ja sekin on palkansaajan ansaittava. - Muun sosiaaliturvan liittäminen eläkemaksuun on kyllä asiain sekoittamista. Yrittäjä tulisi jättää perusturvalle ja muut etuudet vapaaehtoisen maksun kautta.

Lopullinen viisaus tässä on, että jos kerran yrittäjät pitävät vakuutustaan kalliina niin sama varmaan pätisi palkansaajiin jos he näkisivät kuukausimaksunsa suuruuden. Kun kyse on vielä riskivakuutuksesta missä vain pitkään elävät hyötyvät kun ei ole säästösummaa, kehotan yrittäjiä maksamaan minimieläkemaksun, ottamaan vapaaehtoisen sairausvakuutuksen ja sijoittamaan ajoissa eläkevuosia varten indeksirahastoon.