Lauantai 25.11.2017

Nyt puhuu Suomen EU-voiton arkkitehti: ”Ei tarkoita sitä että villisti hakataan mitä metsiä tahansa”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
13.9.2017 16:30
Päivitetty: 
13.9.2017 16:34
  • Kuva: Lauri Olander / Alma Talent arkisto
    Kuva
    "Viime yönä heräsin kahteen kertaan siihen, että miten tässä nyt oikein käykään", sanoo Rkp:n europarlamentaarikko Nils Torvalds.

Kun Euroopan parlamentissa metsien hakkuita koskevan lulucf-äänestyksen tulos oli ilmestynyt taululle ja ensimmäiset haastattelut toimittajille annettu, Nils Torvalds (r.) sihautti Jaffa-pullon auki juhlan kunniaksi.

–Sininen korkki on kierretty auki, Torvalds sanoo myhäillen Uudelle Suomelle.

Torvalds oli laatinut metsien hakkuita koskevaan päätökseen oman kompromissiesityksen, joka lopulta voitti ympäristövaliokunnan kannan äänin 345–330. Tiukkaa äänestystä Torvalds oli ennakoinut ja stressannutkin.

–Viime yönä olen kahteen kertaan herännyt siihen, että miten tässä nyt oikein käykään. Peruslähtökohta oli, että kyllä meidän pitäisi pärjätä mutta että siitä voi tulla hyvin tiukka, Torvalds kertoo.

Nyt hän kertoo, kuinka Suomen hallituksenkin ylistämä ratkaisu syntyi.

Lue myös: Suomalaismeppi riemastui: Suomen kanta voitti EU-äänestyksessä – ”Muutosesitys HYVÄKSYTTY!

Hakkuita koskeva päätös erikoisine kirjainyhdistelmineen on voinut monelle suomalaiselle näyttää heprealta. Käytännössä päätös on käsitellyt sitä, miten paljon Euroopassa halutaan kasvattaa metsää hiilinieluksi ja kuinka paljon sitä saa hakata teollisuuden käyttöön.

Suomessa metsäteollisuus on pitänyt esitettyä mallia epäreiluna. Syynä on se, että päätös olisi sitonut metsähakkuut vuosien 2000–2012 tasolle. Suomessa hakkuita on tehty tuona aikana vähän, kun taas esimerkiksi Ruotsissa on hakattu selvästi enemmän. Torvalds puhuu intensiteetistä eli siitä, kuinka paljon hakkuita on tehty suhteessa metsien kasvuun.

–Ympäristövaliokunnan päätös yritti sitoa tämän intensiteetin hyvin tiukalle. Vanhaa intensiteettiä olisi ollut ehdottoman tärkeä noudattaa. Se olisi ollut Suomelle hyvin vaikea asia.

”Se on virheellinen tai ilkeämielinen tulkinta. Kun meillä on maininta siitä, että hiilinielun pitää kasvaa, niin on meillä yläraja hakkuille”

–Johtuen siitä, että suomalainen metsäteollisuus on ollut viimeiset 15 vuotta melkoisessa pyörityksessä, tämä referenssiaika [2000–2012] on ongelmallinen. Siitä johtuen meidän intensiteettimme on ollut noin 60 prosentissa, kun se Ruotsissa on ollut noin 80 prosentissa. Kun me olemme kuitenkin samoilla markkinoilla, tämä olisi ollut vaikea.

Omaa kompromissiesitystään Torvalds kertoo ryhtyneensä kokoamaan heti elokuun lopulla, kun hän palasi lomalta Brysseliin. Heti ensitöikseen hän oli yhteydessä saksalaismeppi Norbert Linsiin, joka on lulucf-asiassa raportoijana eli päävastuullisena ympäristövaliokunnassa.

–Tapasimme ja yritimme katsoa, missä ollaan. Viime viikon keskiviikkona eli viikko sitten väänsimme pykälät siihen. Sillä se meni, RKP:n meppi sanoo.

Torvalds kertoo, että suurin ero ympäristövaliokunnan alkuperäiseen muotoiluun oli käytännössä intensiteetti-sanan yliviivaaminen, jotta se ei olisi asiassa ainoa mittari. Nyt suomalaisten hakkuiden intensiteetti voi ainakin teoriassa lähentyä Ruotsia. Loputtomiin hakkuita ei kuitenkaan voi kasvattaa, Torvalds vakuuttaa.

–Ei tämä tarkoita sitä, että ihan villisti saisi hakata ihan mitä metsiä tahansa. Se on virheellinen tai ilkeämielinen tulkinta. Kun meillä on maininta siitä, että hiilinielun pitää kasvaa, niin on meillä yläraja hakkuille. Joku viisas on sanonut, että se [intensiteetti] voisi olla 75–80 prosentissa, hän toteaa.

–Kun metsäasiantuntijoita kuuntelee, niin kasvava hiilidioksidimäärä ilmassa ja ilmaston lämpeneminen johtavat nopeampaan kasvuun. Silloin Suomessa metsien kasvu voisi olla lähempänä 120 miljoonaa kuutiometriä. Jos hakataan 80 miljoonaakin kuutiota, niin kyllähän sitä jää käyttämättä.

Samalla osa asiantuntijoista on kantanut huolta hiilinielujen ohella myös hiilivarastoista, eli siitä, kuinka paljon hiilidioksidia on sitoutunut muun muassa puihin ja metsiin. Vanhoihin metsiin on sitoutuneena enemmän hiilidioksidia kuin nuoriin.

–Se on myöskin meidän päätösesityksessä huomioitu. Siltä osin meidän muotoilumme on lainattu suoraan Pariisin ilmastosopimuksesta.

–Kyllä hiilivaraston kasvusta pitää huolehtia, mutta se voi kasvaa eri tavoilla. Se voi kasvaa, että on enemmän suojeltua metsää, enemmän vanhempia metsiä tai sitten että me rakennamme enemmän puusta, Torvalds kertoo.

Äänestysten jälkeen osa suomalaisistakin päättäjistä ilmaisi pettymyksensä. Muun muassa vihreiden europarlamentaarikko Heidi Hautala syytti kipakasti, että päätös mahdollistaa nyt päästöjen piilottamisen. Lue lisää: Heidi Hautala ja Silvia Modig tyrmäävät Suomen ”voiton EU:n metsä-äänestyksessä

Jääkö tästä äänestyksestä nyt pahaa verta?

–No mehän olemme aikuisia ihmisiä, eikä minun tapoihini kuulu personalisoida näitä. Sovimme ”päävastustajani”, englantilaisen mepin kanssa, että Brysselissä mennään juomaan lasilliset olutta. Ei näistä kannata ottaa henkilökohtaisesti pulttia.

Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Mikko Toivonen

Torvalds on ollut Haglundin ja Kaidin asialla. Myös muun SFP metsänomistaja ja rahastaja asialla sillä metsämaiden suurta osaa, paljon kansanosuutta suurempaa osaa hallitsevat FSP piirit. Samoilla piireillä on myös suhteettoman suuret omistukset metsäteollisuudessamme.

Siinä ei vielä mitään pahaa, mutta metsän teollisessa energiakäytössä on ja sitä on esimerkiksi Haglund ajamassa. Ja pliis ymmärtäkää huolellisesti oikein tuo metsän TEOLLINEN energiakäyttö

Mikko Toivonen

Et sittenkään lukenut tarkkaan mitä kirjoitin, vaikka erikseen pyysin. Ei kirjoitustani voi tulkita niin että se tarkoitti puujätettä minkä olen monen monta kertaa näillä foorumeilla ilmaissut olevan hyväksyttävää poltettavaa metsäteollisuuden omana hylkypuuna ja sen omissa laitoksissa.

Sen sijaan olen yhtä johdonmukaisesti vastustanut puun kaupallista TEOLLISTA polttamista ja nesteyttämistä polttoaineeksi. Metsäteollisuuden sivuvirran kuten mäntyöljyn taas Vernon tuottamiseen olen selkeästi hyväksynyt

Nopeasti kasvavat risut kyllä sallin sekapelletöitäväksi tai haketettavaksi kotitalous polttoaineeksi. Samoin osan harvennuspuusta, jos lopulle metsäteollisuus kehittää kuitukäytön. Osa on aina jätettävä metsäänkin sen omiin tarpeisiin.

Siis en hyväksy teollisen mittakaavan metsän käyttöä kaupalliseen polttamiseen teollisen luokan laitoksissa tai pellettivientinä "Ruotsiin", mutta hyväksyn kaiken mitä metsäteollisuus tekee vaikka toivoisin sen paremmin kehittävän tuotantoaan ja nostamaan jalostusarvoa ja sitä erityisesti lisäämällä jonkin verran tukkipuun kasvuikää ja siten laadukkaamman ja jalostettavamman rakennuspuun saantia.

Osda meistä vaan suhtautuu niin tunteenomaisesti ja tarkoitushakuisen tilastopropagandan sokaisemana ettei ymmärrä tosiasiat näkevien kuitenkin olevan jokaisen edellytysten parantamisen asialla.