Lauantai 26.5.2018

Näkökulma: Vihapuhe on totta, Markku Jokisipilä

Jaa artikkeli:
Luotu: 
4.10.2017 15:39
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Alma Talent
    Kuva
    Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko vastaa Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen johtaja Markku Jokisipilän kirjoitukseen vihapuheesta.
|

Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen johtaja Markku Jokisipilä käsittelee opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) käynnistämää #torjunvihapuhetta-kampanjaa Turun Sanomissa tavalla, jota en arvostetulta tutkijalta odottaisi.

Hän vetelee nopeita johtopäätöksiä ja epäilee ministeriön esimerkiksi harjoittavan ”sallittujen mielipiteiden rajan paaluttamisesta” kampanjan yhteydessä jakamassaan oppimateriaalissa.

”Ajatus siitä, että meidän tulisi ennalta estää joidenkin mielipiteiden ilmaisu, on läpikotaisen epädemokraattinen”, Jokisipilä kirjoittaa. 

”Sensuuri on vapaan mielipiteenmuodostuksen pahin vihollinen. Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla”, hän päättää tekstinsä.

Erikoiseksi nuo Jokisipilän johtopäätökset tekee se, että OKM:n materiaali, josta hän kirjoittaa, käsittelee vihapuhetta ja sananvapautta hyvin monipuolisella tavalla. Sitä tarvitsee lukea kuin piru raamattua, päätyäkseen epäilemään, että ytimessä olisi mielipiteiden estäminen tai halu sensuroida.

Teen pari poimintaa OKM:n julkaisemasta oppimateriaalista. Otetaan ensiksi vihapuheen määritelmä:

”Vihapuhe on viestintää, jolla tahallisesti loukataan, halvennetaan tai uhataan toisia ihmisiä. Sen kohteiksi otetaan usein eri kulttuureista tulevia tai esimerkiksi ulkonäöltään valtaväestöön nähden erilaisia ihmisiä, sukupuolivähemmistöjä tai muita ihmisryhmiä. Vihapuhetta kohtaavat mm. naiset, vammaiset ja sairaat sekä eri uskontokuntiin kuuluvat. Vihapuhetta kohdistetaan myös nimeltä mainittuihin ihmisiin, esimerkiksi poliitikkoihin, toimittajiin, poliiseihin, turvapaikanhakijoita auttaviin ja tutkijoihin”.

Tekstissä tiivistetään myös, mitä haittaa vihapuheesta on kohteelle:

”Vihapuheen kohteeksi joutuminen tai pelko siitä voi estää ihmistä toimimasta haluamallaan tavalla, estää asiallisen tiedon hankintaa ja levittämistä ja horjuttaa yksilön itsetuntoa. Se voi pelottaa ja aiheuttaa vetäytymistä julkisuudesta ja julkisista tiloista. Pahimmillaan vihapuhe voi johtaa syrjivään poliittiseen päätöksentekoon ja väkivaltaan”.

Opetus- ja kulttuuriministeriön materiaalissa kerrotaan asiallisesti myös, että vihapuhetta ei ole virallisesti määritelty Suomessa, eikä sitä löydy rikoslaista. Tästäkin Jokisipilä keksii naljailtavaa. Kohteena joutuu tällä kertaa ministeriön sijaan poliisin vihapuhe-työryhmä:

”Edes Suomen poliisi, jonka pitäisi pystyä vihapuhetta pätevästi tutkimaan, ei ole pystynyt termiä kunnolla määrittelemään. Marraskuussa 2016 valmistuneen poliisin vihapuhe- ja viharikostyöryhmän loppuraportti myöntää, että käsite on tulkinnanvarainen… Tästä huolimatta työryhmä kertoo poliisilla olevan ’nollatoleranssi’ suhteessa kaikkeen vihapuheeseen”, Jokisipilä kirjoittaa.

Minulle jää epäselväksi, miksi politiikan tutkija tekee tällaisen ulostulon ministeriön kampanjaa vastaan.

Pyrkiikö hän sanomaan, että Suomessa ei ole vihapuhetta? Tai että se pitää tai sitä ei pidä määritellä? Vai pyrkiikö hän sanomaan, että vihapuheeseen ei pitäisi puuttua tai siitä ei pitäisi edes puhua, koska se sotii sananvapautta vastaan?

Sananvapautta on käytetty valitettavan herkästi aseena, kun vihapuhetta on virheellisesti perusteltu. Aivan kuin sen puitteissa saisi sanoa mitä loukkaavaa lystää.

Tässä vielä lainaus opetus- ja kulttuuriministeriön materiaaleista sananvapauteen liittyen:

”Sananvapaus on jokaisen kansalaisen perustuslaillinen oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan peruspilari. Käytännössä sananvapaus tarkoittaa sitä, ettei Suomessa ole ennakkosensuuria. Sananvapaus ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen saa julkisesti sanoa mitä tahansa, esimerkiksi levittää nettivihaa. Yhtä lailla kuin sananvapaus, ihmisen perusoikeus on oikeus turvaan ja rauhaan, oikeus yksityiselämään, omaan uskontoon sekä omantunnonvapaus.”

Tässä linkki OKM:n vihapuhe-materiaaleihin (materiaalit löytyvät kampanjasivun alareunasta, kannattaa lukea, jos haluaa verrata minun ja Jokisipilän tulkintaa niistä).

 

Kirjoittaja on Uuden Suomen päätoimittaja.

Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Eero Nevalainen

En voi mitenkään käsittää, miten Jokisipilän analyyttistä tekstiä voi kutsua esimerkiksi "naljailuksi". Hänhän avaa erittäin selkeällä tavalla esimerkiksi sitä ongelmaa, että jos epämääräisesti määritellylle "vihapuheelle" on "nollatoleranssi" semmoisen viranomainen (poliisi) taholta, jonka toiminnan on perustuttava lakiin, niin kyllähän ne määrittelemättömän vihapuheen rajatapaukset nimenomaan ovat tuolloin erittäin kiinnostavia ja aiheesta on syytä huolestua.

Herääkin ajatus, että tekstiä ei ole luettu eikä sen esittämiä ajatuksia ole ymmärretty.

Mitä tulee noihin vihapuheen määritelmiin, niin "loukkaavuus" varsinkin on ongelmallinen juttu. Eri intressiryhmien edustajat kun usein ovat kovin herkkiä loukkaantumaan, varsinkin jos heidän näkemyksiinsä kohdistuu esimerkiksi parodioivaa arvostelua.

Se, että jokin "saattaa estää ihmistä toimimasta haluamallaan tavalla" on taas jotain, mitä aivan hyvin voin kuvitella tapahtuvan normaalin sosiaalisen kontrollin puitteissa. Ehkäpä jonkin puheen tarkoituskin on estää muita ihmisiä tekemästä ihan mitä tahansa? Lisäksi moista kontrollia, usein hyvin manipuloivan puheen muodossa, harjoitetaan sellaisissakin konteksteissa joissa sitä ei varmasti ole tarkoitettu ymmärrettäväksi "vihapuheeksi".

Upeaa, että meillä on arvostettu tutkija joka pitää kiinni ihan perusasioista.

Jussi Tanhuanpää

Yleensä olen Huuskon kolumneja ja kirjoituksia arvostanut, mutta nyt meni harvinaisen isosti hudiksi.

Toimittaja putosi juuri siihen ansaan, josta nykyistä journalismia on helpoin arvostella - meni juttu tunteisiin ja päätän olla hieman parempi ihminen.

Journalistiikka parhaimmillaan erottaa sen, kun omia tunteita ja mielipiteitä viestitään eteenpäin faktoina. Tässä siihen ei pystytty, vaan tuodaan esille oma "oikeutus vihapuhern tuomitsemiseen."

Tilanne alkaa Suomessa olla väkisinkin naurettava, kun jokaisessa asiassa pitää ensi tuomita rasrimsi, rasismi ja rasismi sekä sen jälkeen vihapuhe, vihapuhe ka vihapuhe.

Jokisipilän kirjoituksen voi tiivistää sen kahteen kappaleeseen, jossa kristallin kirkkaasti tuotiin esille asian ydin:
"Ministeriö valistaa, että ”vaikka jokin loukkaava ilmaisu olisikin laillinen, ei se tarkoita, että se on eettisesti hyväksyttävä”. Sallittujen mielipiteiden rajaa paalutetaan ilmoittamalla, että ”vaikkei jokin loukkaava ilmaus täyttäisikään vihapuheen tai rikoksen tunnusmerkkejä, se on silti väärin”."

Ja jatkaa toisessa kappaleessa

"Demokraattisessa valtiossa viranomaisten tehtäviin ei todellakaan kuulu kertoa kansalaisille, mitkä mielipiteet ovat ”eettisesti hyväksyttäviä”."

Juuri nuo ovat ne sananvapauden tärkeimmät elementit, joita ei saisi missään ikinä milloinkaan sotkea vihapuheen ymmärtämiseen ja tulkintaan kuten Huusko nyt tekee.

Sellaista valtiota, jossa ylhäältä määrätään millaiset mielipiteet ovat eettisesti tai muuten hyväksyttyjä kutsutaan fasistisiksi. Niissäei ole tilaa demokratialle eikä vapaalle ajattelulle eikä yleensä toimittajillekaan.

Mari Mattila

Jokisipilä toi esiin, kuinka hankala termi vihapuhe voi olla. Uskon, että moni yhtyy hänen arvioonsa. Eikä se tarkoita lainkaan, että niin ajatteleva hyväksyisi loukkaavan ja/tai syrjivän puheen. Näyttää siltä, että keskustelujamme vaivaa kaksi (ainakin) asiaa. Ensinnäkin, vihapuheesta puhuminen ei ole sama kuin vihapuhe. Samassa mielessä kuin piipun kuva ei ole piippu, vanhan jutun mukaan. Toiseksi, mielipiteitä on tavallisesti enemmän kuin kaksi, vaikka digitaaliaikaa elämmekin. Monia niistä voi perustella eri tavoin, ja niistä perusteista voidaan keskustella. Ei niin, että 'jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan', - jälleen vanha klisee. Suosittelisin ainakin likertin skaalaa: eri mieltä, osittain eri mieltä, ei eri eikä samaa mieltä, osittain samaa mieltä ja eri mieltä! Kun oman valinnan osaa perustella, keskusteluun tulee sävyjä, eikä se ole vain juupas-eipäs -inttämistä.

Jukka Mattsson

Huusko on näemmä myynyt itsensä ja asettunut mielipiteissään "virallisen suomen puolelle".

Mielestäni US ei ole tässä Huuskon lööpissä riippumaton tai puolueeton tiedotusväline. Huuskon ohjaamana US harjoittaa rasistista vihapuhetta kaikkia isänmaallisia lukijoitaan kohtaan.

Kirjoituksellaan hän on puhtaasti asettunut tukemaan maamme eliittiä sekä kyseisen valtakoneiston viranomaisten suojelemista.

Vaikka islamin uskontoa ei ole nimenomaisesti mainittu jokainen US lukija kuitenkin nähdä että maahanmuttajat saavat häneltä erityisen suojelun vihapuhe kirjoituksellaan. Mielipiteet islamin uskosta, siitä puhuminen, sen suojeleminen on hänelle näemmä tabu johon ei saa reagoida omin mielipitein mitenkään. Mielenkiintoista miten maamme juutalaiset tulevat reagoimaan Huuskon kirjoituksiin?

Ymmärtääkö Huusko että luettuani hänen uutisensa koen isänmaallisena ihmisenä hänen harjoittavan itseäni kohtaan vihapuhetta?

Edvard Majakari

Jokisipilä oli täysin oikeassa. On sitä olemassa, mutta onko tuossa puututtu koskaan muuhun, kuin yhden ryhmän (asiattomaankin, kyllä) kohteluun? Se ei olisi _niin_ paha ongelma, jos muitakin suojeltaisiin vastaavalta, mutta tätä on sovellettu hyvin yksipuolisesti.

Toinen vakava ongelma on tosiaankin epämääräisyys. On tärkeää, että ihminen voi edes periaateessa olla tietoinen (ts. lukiessaan ao. kohdan laista) syyllistyykö hän tehdessään jotain rikokseen vai ei.

Marjatta Marttila

Vihapuhe - veteen piirretty viiva?
Jos minä analyyttisen kriittisesti arvostelen epäonnistunutta maahanmuuttopolitiikkaa? Vihapuhettako?
Jos ulkomaalaistaustainen arvostelee minua halventavasti, vaikken häntä tunne? Vihapuhetta, ei toki! Yksittäistapausko?
Jos perheriita "ylevöityy" lennokkaisiin lauseisiin toisesta? Vihapuhetta?

Petri Hämäläinen

Väittely, kuten journalismikin, on sanojen, käsitysten ja käsitteiden taistelua. Se on mielipiteen ilmaisua, joka pitäisi olla oikeusvaltion erityisessä suojelussa.

Vihapuhe on epä-älyllinen käsite, joka ei kestä pienintäkään tieteellistä arviointia. Samoin kun Varsovan liiton maiden kutsuminen "kansandemokratioiksi".

Vihapuheen määrittely-yritys, jossa käsitys nimenomaan kytkeytyy ja kohdistuu vähemmistöihin tai naisiin, on kaikkien limbojen äiti.

Tämän ymmärtää myös US:n päätoimittaja. Mutta käy omaa sotaa ja valtataisteluaan imbesillein termein.

Kaarle Akkanen

Tämä on juuri tätä "laput" silmillä kirjoittelua. Poikkeavat mielipiteet ovat vaarallisia ja siksi ne pitää poissulkea! Leimataan ne vihapuheeksi ja kasvatetaan nuoriso niiden torjuntaan. Selvää sensuurin halua ja mielipiteen ilmaisun rajoitusta!

Martti Kosonen

Hyvä Markku Huusko,

tämän nettisaitin päätoimittajuus ei todellakaan pätevöitä sinua lyttäämään arvostetun tutkija Jokisipilän kirjoitusta. Siihen koulutuksesi ja osaamisesi eivät yksinkertaisesti riitä.

Uraasi jo kauan seuranneena totean lisäksi, että nykyinen asenteellisuutesi ja rajoittuneisuutesi toimittajana ovat jo sitä luokkaa, että US:n omistajien olisi korkea aika tutkailla tekemisiäsi ja kirjoituksiasi analyyttisesti ja vetää sitten tarvittavat johtopäätökset. Tätä menoa myös US on kovaa vauhtia menossa pilalle.

Ilkka Hyttinen

Kiitos Markku Jokisipilä! - Sananvapaus kulkee demokratiassa aina mahdollisen vihapuheen edellä. Mahdollisia vihapuheita rajoitetaan jo ennakkoon esimerkiksi Uudessa Suomessa kirjautumalla sen sivuille kuvalla tai muutoin ja poistamalla kirjoitus/sen osa/kommentti jälkikäteen mikäli se on todella tarpeellista. Mikään lehti tai blogi ei ole mikään ennakkotuomistuin - eikä ole sitä myöhemminkään muutoin kuin blokkarina tapauksissa joiden raja ei piirry veteenkään sanan asiahallinnan kannalta. - Päätoimittaja Markku Huuskon kanta Uudessa Suomessa merkitsee valitettavasti lähinnä vain pelokasta/foobista hätävarjelun liioittelua, nimim. kokemusta on.

In Europe, Hate Speech Laws are Often Used to Suppress and Punish Left-Wing Viewpoints:

https://theintercept.com/2017/08/29/in-europe-hate-speech-laws-are-often...

Oiva Luosujarvi

Vihapuhe ja rasismi.

Musta saa haukkua valkoista ja ei syyllisty vihapuheeseen tai rasismiin.
Valkoinen ei saa haukkua mustaa tai syyllistyy vihapuheeseen ja rasismiin.

Ateisti tai kristitty ei saa haukkua juutalaisia tai muslimeja, koska olisi rasisti vihapuheen levittäjä.
Juutalaiset ja muslimit voivat haukkua ateisteja ja kristittyjä, koska se on monikulttuuria.

Pedofiliaa ei saa tuomita, jos se kuuluu osana toiseen uskontoon tai kulttuuriin, koska silloin vastustaa monikulttuuria ja uskonnonvapautta.
Monikulttuuria ja uskonnonvapautta saa puolustaa, vaikka samalla puolustaa pedofiliaa, lapsien silpomisia, vääräuskoisten seksiorjien omistajia, lapsivaimoja, tms.

Yhdenvertaisuus ei toimi. Musta / ruskea ihonväri, eri uskonto kuin valtaväestöllä, eri kulttuuri kuin valtaväestöllä, eri syntyperä kuin valtaväestöllä ja on paljon oikeuksia tehdä ja olla Suomessa, mutta ei sellaisia velvollisuuksia kuin valtaväestöllä on.
Moni ei uskalla kirjoittaa tai puhua monikulttuuria vastaan, vaikka haluaisi kertoa mielipiteensä afrikkalaisista, muslimeista, romaaneista suomessa / euroopassa, koska on silloin median silmissä vihapuhuja ja rasisti.