Maanantai 18.12.2017

Muistokirjoitus: Niko, oman tiensä lämminsydäminen kulkija

Jaa artikkeli:
Luotu: 
11.10.2017 19:32
  • Kuva: Karoliina Vuorenmäki
    Kuva
    Niklas Herlin (1963 – 2017) kaksi vuotta sitten otetussa kuvassa.
|

Suorapuheinen, ystävällinen, luova, tasa-arvoinen, sananvapauden puolustaja.  

Näin luonnehtivat Uuden Suomen lukijat liian varhain pois mennyttä läheistä kaveriani ja rakasta työtoveriani Niklas Herliniä (1963 – 2017), Nikoa. He osuvat sataprosenttisen oikeaan.

Muutama viikko sitten, syyskuun 21. päivänä Nikolle tuli täyteen 30 vuotta alalla, kuten hän itse blogissaan kirjoitti. Siinä hän muistutti muun muassa, että ”jokaisena vuonna Suomessa on vallinnut suurempi sananvapaus kuin edellisenä” ja kertoi kiitollisuudestaan siitä, että oli saanut ”painia hyvät ja pahat ottelut” journalismin alalla.

Tänä päälle käyvän surun päivänä kiitän, että sain tuntea niin hienon ja lämminsydämisen ihmisen kuin Niko oli. Hän tarjosi myös minulle katon pään päälle, kun minulla oli viime vuosikymmenellä elämässäni vaikea vaihe.

Yhteinen journalistinen taipaleemme alkoi syksyllä 1991 Kauppalehdessä. Oli ainutlaatuista päästä seuraamaan niin intohimoisen, sivistyneen ja pelkäämättömän journalistin työtä lähietäisyydeltä.

Kaiken muun osaamisen päälle Niko oli nopea ja tarkka. Kilpailussa journalistin suuresta päämäärästä – omista uutisista eli skuupeista – hänelle oli vaikea pärjätä.

Kauppalehden jälkeen Niko teki toimittajan töitä Suomen Kuvalehdessä ja Ilta-Sanomissa. Sielläkin hän erottautui journalistisena oman tien kulkijana, joka pystyi yhdistämään uudella tavalla esimerkiksi urheilun ja talouden. Lisäksi hän kunnostautui tietokirjailijana.

Vuonna 2003 Niko jatkoi itsenäistä tekemistään toisella tavalla perustamalla kirjankustantamon, Teoksen. Siellä hänen ja toisen intohimoisen kulttuuri-ihmisen Silja Hiidenheimon (1961 – 2015) tiet kohtasivat tavalla, joka on jo piirtynyt suomalaisen kirjallisuuden historiaan.

Nikon, Siljan ja muun Teoksen väen osaaminen näkyi esimerkiksi niin, että kuuden vuoden sisällä Teoksen kirjailijat saivat neljä kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoa. Se herätti alalla ja sen ulkopuolellakin ansaittua huomiota.

Journalismin kentällä tekemisemme kohtasivat jälleen 2007, kun lähdimme projektiin nimeltä Uusi Suomi. Keväällä se alkoi ja saman vuoden lokakuun 10. päivänä eli Aleksis Kiven päivänä yhteisestä unelmastamme tuli totta, verkkolehti syntyi.

Lintuharrastajanakin tunnettu Niko oli ennustanut oikein. Onnistuminen koitti niihin aikoihin, kun ”nuoret kurjet lähtevät syksyn muuttomatkalleen”.

Niko paalutti vuoden 2007 lokakuussa journalismia ja sananvapautta näin, aivan kuin nähden, mitä seuraavan kymmenen vuoden aikana tapahtuu:

”Sananvapaus on tärkeä arvo. Sananvapauden käyttöön liittyy vastuu sanomisistaan. Uusi Suomi ei julkaise mitä tahansa roskaa edes sananvapauden nimissä. Näin se suojelee itseään, lukijoita ja varsinkin niitä, jotka haluaisivat käyttää sananvapauttaan väärin”.

Opin tuntemaan Nikon töiden ja yhteisesti vietetyn vapaa-ajan kautta, mutta sain myös nähdä, miten lämminhenkinen isä hän oli tyttärelleen Riikalle ja pojalleen Heikille. Tutuksi tulivat hänen jakamansa kuvat isästä ja tyttärestä kaupungilla ravintoloiden antimia nauttimassa.

Inhimillisenä ja osaavana omistajana Niko muistetaan Teoksen ja Uuden Suomen lisäksi Cargotecissa, Alma Mediassa, Koneessa ja monessa muussakin yhtiössä. Tukijana hänen roolinsa oli monessa ihmisläheisessä hankkeessa myös merkittävä.

Nikon viimeiseksi jäänyt iso projekti oli kehitysvammaisten palveluja tuottavan Lyhty ry:n tulevaisuus, jonka eteen hän uhrasi aikaansa tänä syksynä paljon. Työ jäi täysin yllättäen kesken, mutta Nikon henki elää myös tässä tasa-arvoisempaan maailmaan tähtäävässä hankkeessa.

Nikoa jää kaipaamaan valtava määrä ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia. Heidän joukossaan minä, Nikon aina Hugeksi kutsuma.

Kirjoittaja on Uuden Suomen päätoimittaja ja Niklas Herlinin ystävä.

Henkilöt: 
Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Timo Uotila

Niklas Herlin peri suuren omaisuuden. Hän oli kuitenkin luonteeltaan ja tyyliltään aivan poikkeuksellinen rahamies. Hän ei ajatellut ensisijaisesti tuottoja eikä taloudellisia tuloksia. Hän sijoitti varojaan kulttuurin, kustannustoiminnan ja sananvapauden hyväksi.
Muistamme, miten olimme surullisia, kun paperinen Uusi Suomi lakkasi ilmestymästä v. 1991. Niklas Herlin herätti tuon lehden eloon v. 2007 nettimuodossa. Sen Puheenvuoroissa ja Vapaavuoroissa vierailee kirjoittajina suuri joukko merkittäviä politiikan ja kulttuurin vaikuttajia.
Sanankäyttäjänä Niklas Herlin on tullut tunnetuksi reiluudesta ja ymmärtämyksestä yhteiskunnan vähäosaisia kohtaan. Hän ei halunnut unohtaa meidän pienimpiä veljiämme ja siskojamme, noita sorrettuja ja solvaistuja. Ennen kaikkea tämän puolen me aina muistamme, kun kuulemme Niklas Herlinin nimen.