Lauantai 21.4.2018

Näkökulma: Media oikeassa Halla-ahon touhuista

Jaa artikkeli:
Luotu: 
24.10.2017 18:44
  • Kuva: Petteri Paalasmaa
    Kuva
    Päivän poliittinen puheenaihe on ollut toimittaja Lauri Nurmen kirja perussuomalaisten hajoamisesta. Kuvassa Nurmi julkistustilaisuudessa tänään.
|

”Se voitti”, Lännen Median toimittaja Lauri Nurmi kertoo Timo Soinin sanoneen, kun viime kesäkuussa Jyväskylässä pidetyssä Perussuomalaisten puoluekokouksessa oli julistettu äänimäärät.

Ei hän, me tai Jussi, vaan se. Tämä kuvaa väistyneen puheenjohtajan suhtautumista uuteen puheenjohtajaan, Jussi Halla-ahoon.

Lännen Median toimittaja Nurmi on tehnyt poikkeuksellisen journalistisen teon pureutumalla kirjassaan Perussuomalaisten hajoamisen historia (Into Kustannus, 2017) syvälle prosessiin, jonka seurauksena puolue hajosi kahtia.

Kirjassa tavoitetaan sekä vallan saaneen Jussi Halla-ahon että häviäjäpuolelle jääneen entisen puheenjohtajan Timo Soinin poliitikkosielut. Erityinen ansio Nurmelle kuuluu siitä, että keskenään vuosikausia huonoissa väleissä olleita päähenkilöitä on haastateltu laajasti ja heidän äänensä, jopa tunteensa, kuuluvat kirjan sivuilla.

Nurmi on jututtanut kirjaansa paljon muitakin poliitikkoja, myös muista puolueista. Tämä antaa vakuuttavuutta syntyneelle jäntevälle tarinalle.

Hajoamisprosessissa nousee vahvasti esille salainen kokous, jonka joukko perussuomalaisia kansanedustajia piti yhdessä Jussi Halla-ahon kanssa alkukesästä 2016. Jo tuolloin Halla-aho antoi varovaisen lupauksen Soinin haastamisesta. ”Se pakotti ajatuksen liikkeelle”, Halla-aho itse kuvailee kirjassa kokouksen merkitystä.

Kirjan tulkinnan mukaan keväällä 2017 aktualisoitunut Halla-ahon pyrkimys puoluejohtoon ei ollut syy Soinin vetäytymisilmoitukselle ennen puoluekokousta. Soinilla oli ollut ajatus jättää puheenjohtajuus jo Turun kokouksessa 2015.

Nurmi nostaa kirjassa esiin Halla-ahon saamat suuret aplodit Turun puoluekokouksessa 2015, kun hän oli puolustanut Facebookissa yltiönationalistisesti esiintynyttä Olli Immosta. Se saattoi olla maahanmuuttoon jyrkästi suhtautuvalle fraktiolle merkityksellinen alkusysäys taistelussa vallasta.

Paljon kiinnostavia yksityiskohtia sisältävä teos on kirjasyksyn ajankohtaisin poliittisen historian kirja. Elämään jää ainakin väite, jonka mukaan pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ei puhunut totta sanoessaan eduskunnassa, ettei keskusta ollut tehnyt suunnitelmia perussuomalaisten hajoamisen varalle.

Puheenvuoron kannalta mielenkiintoinen on kohta, jossa kerrotaan operaatiosta Jussi Halla-ahon nostattamiseksi. Kirjan mukaan salaisessa kokouksessa sovittiin, että kansanedustaja Teuvo Hakkarainen pyytää kollega Toimi Kankaanniemeä julkaisemaan Halla-ahon ehdokkuutta tukevan blogikirjoituksen.

”Brysellissä on yksi erittäin varteen otettava, alallaan huippuasiantuntija, jolla on taskussaan ylivertainen 80 000 äänestäjän luottamus”, Kankaanniemi kirjoitti Puheenvuorossa 16.6.2016. Lue Kankaanniemen poliittisen historian lehdille painuva kirjoitus täältä.

Aika moni väitti vuosikausia minullekin täällä Puheenvuorossa kiven kovaa, ettei perussuomalaisissa ollut mitään halla-aholaisia haastamassa soinilaisia, ja että kaikki hajaannus oli pelkkää ilkeämielisen ”valtamedian” keksintöä. Aivan väärässä olivat.

Kirjoittaja on Uuden Suomen päätoimittaja.

Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Toimi Kankaanniemi

Väärässä on Markku Huuskokin.

Ps:n eduskuntaryhmässä oli syksyn 2015 gallupromahduksen jälkeen pienehkö ja epäyhtenäinen joukko, joka näki puolueen olevan kuihtumassa. Näin asian samoin. Seurasin kehitystä läheltä, mutta en ollut missään fraktiossa.

16.6.16 kirjoitin blogin. Siinä nostin ongelmat esille. Samalla kiittelin Soinia ja toivoin raikasta puheenjohtajakisaa keväälle 2017. Nimeltä en maininnut ehdokkaita. Arvelin Soinin luopuvan.

Tiesin toki, että Halla-aholla on laaja kannatus.

Halusin siis reippaan pj-kisan ja Ps:n hallitustyöhön räväkkyyttä.

Myönnän, että pidin Sampo Terhoa vanhan varovaisen konsensuslinjan ja Soinin työn jatkajana. En asettunut hänen tukijoukkoihinsa, mutta en myöskään Halla-ahon.

Jyväskylän puoluekokouksen jälkeiset tapahtumat olivat äärimmäisen rumia ja tyhmiä. Moni kyvykäs poliitikko tuhosi koko tulevaisuutensa. Pelasti muutaman ministerin hetkeksi. Järjetöntä.

Nyt tianne on kuitenkin selkiytynyt. Ps:n kannatus gallupeissa on korkeammalla kuin oli kuntavaaleissa huhtikuussa ennen ryhmän hajottamista. Ja kasvussa.

Oman 16.6.16 julkaisemani blogin merkitystä on liioiteltu, mutta faktaa se sisältää ja siksi on yhä lukemisen arvoinen.

Seuraan vajavaisesti Nurmen kirjan herättämää keskustelua täältä Atlanttin takaa. Palaan asiaan myöhemmin.

(Valitan, jos kirjoitukseni kappalejako ei toteudu toivomallani tavalla.)

Pekka Hovatov

Kiitos kommentistasi Toimi, se selkeyttää omalta osaltaan keväistä tilannetta. Kaikki jotka osaavat ajatella omilla aivoillaan, ymmärsivät keväällä tapahtuneen näytelmän, joka huipentui "sinisten" irtaantumiseen perussuomalaisista. Tuolla näytelmällä oli muutama "arkkitehti" jotka halusivat säilyttää oman saavuttamansa aseman. Samalla Sipilä ja Orpo näkivät tilaisuuden "kähmintään" ja käyttivät tuon tilaisuutensa kyllä hyväkseen, kuten on jälkeenpäin nähty. Huvittavinta asiassa tällä hetkellä on, että kaikki tuohon "sinisten perustamiseen" sekaantuneet henkilöt ovat käytökseltään kuin pikkupoikia, jotka ovat jääneet kiinni käsi keksipurkissa. Ainoa henkilö, jota ei tuoda esille valtamediassa tekemien virheiden osalta, joka kuitenkin sekaantui pahasti keväällä sisäpoliittisin ulostuloin, perussuomalaisten tilanteeseen,päivän-ja sisäpolitiikkaan, asioihin, jotka eivät hänelle perustuslain mukaan edes kuulu oli presidenttimme Sauli Niinistö. Valtamedia ajaa näköjään väkisin häntä toiselle kaudelle. Äänestäjiä tulisikin muistuttaa tapahtuneista tosiasioista, jotta moisen toiminnan saisi "kitkettyä" pois suomesta ja politiikasta.

Jussi Halla-aho

Kun Huusko kirjoittaa "media", hän tarkoittaa toki itseään, johon hän on tyytyväinen.

"Touhuista" en sitten tiedä. Minua pyydettiin ehdokkaaksi, ja sitten - puolen vuoden miettimisen jälkeen - lähdin ehdokkaaksi. Mitään sen salaperäisempää ei asiaan liittynyt. Näin ne ehdokkuudet varmaan yleensäkin menevät.

Markku Marttila

Markku Huuskon lietsoman kohun voi täydellä syyllä otsikoida toisinpäin: "Halla-aho ja moni muu oikeassa median touhuista". Halla-aho itse kuvaa yllä olevassa viestissään koruttomalla tavalla puheenjohtajaehdokkaaksi asettumistaan.

Media (Huusko) nimeää ehdokkaaksi asettumisen halventavasti "touhuksi" ja punoo ko. touhulle salaliittokehyksiä. Miksi? Ei ainakaan saadakseen uskottavuutta itselleen. Vai aliarvioiko Huusko niin pahasti lukijakuntansa, että luulee "touhuteoriansa" oikeasti läpäisevän ihmisten harkintakyvyn?

Toimittaja Nurmi tietää ja tuo kirjassaan esille, mikä ja missä varsinainen touhu oli. TOUHU oli puolueen hajottamisen valmistelu, sinisen loikkariryhmän perustaminen ja Sipilän hallituskoalition pelastaminen. Siihen touhuun osallistuivat aivan muut henkilöt kuin Jussi Halla-aho. Poliittisista lehmänkaupoista siinä oli kysymys kuten pres. Niinistö uutiskameroiden edessä asiaa luonnehti.

En tunne Halla-ahoa, mutta hänen uskottavuutensa näyttää tässä tilanteessa korkeammalta kuin Huuskon, Sipilän, Terhon tai Soinin yhteensä.