Tiistai 21.11.2017

”Sukupuolisensitiivisyys ei tarkoita sukupuolten olemassaolon kieltämistä”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
14.11.2017 20:15
  • Kuva: Petteri Paalasmaa
    Kuva
|

Sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta on käyty keskustelua viime vuosina, mutta termin sisältöä ei edelleenkään aina tunneta. Näin totesi opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama Sukupuolisensitiivisyys varhaiskasvatuksessa -hanke Facebook-sivullaan tiistaina.

Aihe on herättänyt keskustelua tunnetun lastenpsykiatri Jari Sinkkosen ilmoitettua, että hän ei lainkaan ymmärrä puhetta sukupuolen moninaisuudesta. Sinkkosen on katsottu käytännössä kieltäneen Länsiväylän haastattelussa translasten olemassaolon ja vähätelleen intersukupuolisten  lasten määrää.

Lastenpsykiatriksi erikoistuva lääkäri Jaana Wessman arvosteli Sinkkosen lausuntoa Uuden Suomen haastattelussa. Hän totesi samalla, ettei sukupuolisensitiivinen kasvatus tarkoita sitä, että ”peniksensä löytäneelle pikkulapselle teeskennellään, että pippeleitä ja pimppejä ei ole olemassa, eikä sitä, että itseään tytöksi mieltävää lasta ei saisi sanoa tytöksi”. Sen sijaan ideana on välttää turhien sukupuolisanojen käyttöä esimerkiksi ryhmätilanteissa.

– Ei siis esimerkiksi sanota ”tytöt ja pojat”, vaan ”oppilaat” tai ”lapset”. Ryhmiä ei pienten lasten kohdalla jaeta sukupuolen mukaan, jottei anneta turhaan kuvaa, että samaa sukupuolta olevien lasten pitäisi leikkiä lähinnä keskenään ja kaikkien pitäisi kuulua tiukasti jompaankumpaan ryhmään, Wessman selitti.

Lue myös: Lastenpsykiatri ärähtää Jari Sinkkosen sukupuolipuheista: ”Ei ole tarkoitus kieltää pippeleiden ja pimppien olemassaoloa”

Asiaa selvensi myös opetusministeriön ja Naisasialiitto Unionin Sukupuolisensitiivisyys varhaiskasvatuksessa -hankkeen pohjalta syntynyt projekti Tasa-arvoinen kohtaaminen päiväkodissa Facebook-sivullaan. Koulutushanke muistuttaa, että uuden varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan kasvatuksen tulee olla sukupuolisensitiivistä.

– Sukupuolisensitiivisyys ei tarkoita sukupuolten olemassaolon kieltämistä tai sukupuolista puhumista, muttei myöskään sitoutumista kahden sukupuolen malliin, jossa tytöille tarjotaan yhdenlaista ja pojille toisenlaista toimintaa eriytetyissä ryhmissä. Sukupuolisensitiivisessä kasvatuksessa opitaan tiedostamaan ja tunnistamaan oletuksia ja käsityksiä sukupuolista ja sukupuolirooleista, varhaiskasvattajien koulutussivuston päivityksessä todetaan.

–Erityisen tärkeää on oppia reflektoimaan omaa toimintaa: miten oletukseni lapsen sukupuolesta ja sukupuolelle tyypillisenä pidetystä käytöksestä voi ohjata sitä kuinka lasten kanssa toimin?

Tämän vuoden alusta niin sanottu ”sukupuolitietoisuus” on noussut uudella tavalla esille myös peruskoulussa, kun tasa-arvosuunnitelma on tullut pakolliseksi, Helsingin Sanomat kertoo. Tähän liittyen Opetushallitus ohjeisti käyttämään mieluummin muita termejä kuin tytöttelyä tai pojittelua lapsista.

– Sukupuoli on vain yksi ominaisuus monien ominaisuuksien joukossa. Sen jatkuva mainitseminen antaa lapselle ylikorostuneen käsityksen sukupuolen merkityksestä, opetusneuvos Satu Elo Opetushallituksesta sanoo Helsingin Sanomille.

Jaa artikkeli:

Kommentit

Jukka Mattsson

Suvakit jälleen vauhdissa! Ruotsissa on rakastuttu Suomen sukupuolineutraaliin sanaan Hen.
Tulee Suomen kielen sanasta Hän ja ruotsalaiset lausuvat sen hen.

Ja mitä meillä tapahtuu? Meillä mennään tässäkin asiassa "perse edellä puuhun" vaikka meillä ollaan jo tässäkin asiassa ruotsalaisia kielellisesti edellä, tasa-arvoisempia.

Ei meillä miestä ja naista erotella kuin läntisessä naapurissa:
hän (mies) han, hans, honom
hän (nainen) hon, hennes, henne

Olkaamme ylpeitä kielestämme ja surkaamme läntisen maan ongelmia.

Marko Lehtinen

Tämä Wessmannin juttu on tyypillinen tapaus, jossa hyvää tarkoittaen mennään ihan metsään. Ajatus siitä, että lapsia ei lokeroida, jossa tytöt voivat tehdä vain tyttöjen juttuja ja pojat vain poikien juttuja on hieno. Käytännössä kuitenkin tämä Wessmannin ajattelu vie juuri Sinkkosen kuvailemaan tilanteeseen, jossa poikia ei voi enää sanoa pojiksi jne.

Sinkkonen on myös siinä oikeassa, että käytännön elämässä nämä muunsukupuoliset ovat niin harvinaisia, että keskiverto päiväkotiryhmässä tai koululuokassa niitä on vain naisasialiiton tätien päässä. Miksi tälläisessä ryhmässä pitäisi toimia lasten ehdoilla, joita ryhmässä ei ole.

Kimmo Koskinen

Näin pitää toimia samasta syystä, kuin miksi 40-luvulla rakennetun kotitalonsa ahdasta saunaa remontoivan terveen ihmisen pitää asentaa löylytilaan 800 mm leveä ovi, mahtui tai ei.

Vähemmistödiktatuuri jyrää ja kansa jupisee, mutta nielee nämä hullutukset.

Hannu Mononen

Termin "sukupuolisensitiivinen kasvatus" sisältöä ei siis edelleenkään aina tunneta, mutta siitä huolimatta se näköjään antaa aihetta ärähtelyille, jyrähtelyille tai vingahteluille riippuen kunkin toimittajan journalistisesta tyylilajista.

Olen ehdottoman epäpätevä neuvomaan journalisteja (vähällä, etten erehtynyt kirjoittamaan suomeksi "lehtimiehiä"!), mutta jos minun olisi pitänyt tehdä uutinen myrskyn vesilasissa aiheuttaneesta erikoistuvan lääkärin mielipiteestä, olisin otsikoinut sen "Perheneuvolan lääkäri kritisoi lastenpsykiatria asenteesta seksuaalisuuteen".

Aihepiiri (seksuaalisen identiteetin kehittyminen lapsuudessa) on kuitenkin sellainen, ettei se selkiydy kenellekään torikokouksissa, huutoäänestyksissä eikä yleisessä älämölössä, vaikka vähintäänkin kokemusasiantuntijoiksi ilmoittautuvista ei näytäkään olevan puutetta.

Uutisten repiminen aihepiiristä nettisanomalehden palstoilla ei mielestäni tee oikeutta asian perimmäiselle luonteelle syvällisenä tieteellisenä kysymyksenä, joten sekä tämä Uuden Suomen foorumi että menettelytapa toimittajien ja erilaisiksi sanansaattajiksi julistautuvien hämmentäessä soppaa kukin oman ymmärryksensä mukaan ei käsittääkseni palvele mitään hyödyllistä päämäärää.

Paras foorumi tieteelliselle debatille olisi jokin lääketieteellinen julkaisu, johon kumpikin osapuoli saa kirjoittaa vapaasti omat näkemyksensä ja kirjoittaa kommentit toisen teksteihin. Ellei osapuolten kesken sellaista järjesty ja jokin laajalevikkinen tiedotusväline haluaa popularisoida juuri tämän väittelyn sisältöä, toimittajan tai toimittajien tulisi pyrkiä neutraalina pysytellen antamaan kummallekin näkökannalle sen edustajan itsensä tarkoittama sisältö mahdollisimman tarkoin, rajaten keskustelu varsinaiseen asiaan. Sen jälkeen puheenvuorojen painoarvo jäisi jokaisen lukijan itsensä arvioitavaksi.

Hannu Virtanen

Sukupuolisensitiivisuus on siis sensitiivinen asia, joka helposti aiheuttaa väärinkäsityksiä. Roolien jakaminen sukupuoleen perustuen on niin syvällä että siitä on vaikea päästä pois ja se nähdään luonnollisena ja biologisena asiana, jotenkin luonnon kiertokulkuun puuttumisena. Maailma kuitenkin muuttuu jatkuvasti ja myös ihmisten välinen viestintä muuttuu. Tässä onkin minusta enemmän kyse viestinnästä ja siitä että lapsi nähdään ensisijaisesti ja ensin yksilönä eikä sukupuolensa edustajana. Sukupuoli määrittää meillä aivan liikaa aine-ja uravalintoja kouluissa ja se on jo suuri yhteiskunnallinen ja taloudellinen menetys. Uskon uudella OPSIllakin pyrittävän juuri tähän eli että lapset saavat ja uskaltavat olla ylpeästi oma itsensä ja voivat toteuttaa omia intohimojaan ja kiinnostuksen kohteitaan ilman ulkopuolista painetta ja varsinkin ilman sisäistä pelkoa siitä, että jokin asia on tyttöjen juttu tai poikien juttu ja minua kiusataan erilaisen valintani takia. Kun lapset vovat vapaasti ja ylpeydellä.toteuttaa itseään ja omia intohimojaan, siitä hyötyvät kaikki, mutta eniten lapsi itse.