Keskiviikko 13.12.2017

Tutkija: Suursotaharjoitus jatkaa hiljaista mullistusta – ”Liittoutumaton Suomi” alkaa olla historiaa

Jaa artikkeli:
Luotu: 
16.11.2017 18:12
Päivitetty: 
16.11.2017 18:26
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Tutkija Matti Pesun mukaan Suomen puolustuspolitiikka on mullistunut vaivihkaa. Looginen jatkumo tälle murrokselle on Jussi Niinistön esiin nostama suursotaharjoitus.
|

Suomen turvallisuuspolitiikka on muuttunut muutaman viimeisen vuoden aikana niin perusteellisesti, että viittaukset sotilaalliseen liittoutumattomuuteen ovat lähes kadonneet presidentti Sauli Niinistön puheistakin. Näin pohtii Ulkopoliittisen instituutin vieraileva tutkija Matti Pesu torstaina julkaistussa artikkelissaan.

Suomen puolustuspolitiikan keskeinen lauseke on virallisesti yhä ”sotilasliittoon kuulumaton maa”. Liittoutumattomuus on kuitenkin Pesun mukaan menettämässä merkitystään.

– Mikä liittoutumattomuus? hän kysyykin jo tutkimuspaperinsa otsikossa.

Pesu epäilee, ettei linjanmuutoksen suuruutta ole välttämättä ymmärretty edes Suomessa eikä varsinkaan kansainvälisesti. Hänen mukaansa puolustusyhteistyöstä – sekä EU:ssa että kahdenvälisesti Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa – on tullut Suomen ulkopolitiikan tärkein painopiste.

– Uusia aloitteita käynnistetään ja yhä kattavampi yhteistyö sitoo Suomen läntiseen turvallisuusjärjestelmään. Samalla Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden hiipuminen on kiihtynyt, Pesu kirjoittaa.

Erityisen mullistavaa on hänen mukaansa Suomen lisääntynyt yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa. Suomi on lähentynyt Yhdysvaltoja niin poliittisesti kuin sotilaallisestikin, Pesu kirjoittaa, ja lähettää puolustuspolitiikan osalta vahvaa signaalia maailmalle yhteisharjoituksilla sotilaallisen suurvallan kanssa. USA:lla ja Suomella on Pesun mukaan Itämerellä yhteinen intressi vahvistaa sekä Suomen että Nato-linjan puolustuskykyä.

Pesu ei usko Suomen liittyvän sotilasliitto Natoon lähiaikoina. Silti Suomi on aiempaa lähempänä Natoa, sillä Nato-yhteistyön painopiste on kääntynyt kriisinhallinnasta puolustusjärjestelmien yhteensopivuuden lisäämiseen käytännön tasolla.

Ruotsin kansainvälisessä Aurora-harjoituksessa harjoiteltiin juuri niin sanotun isäntämaasopimuksen mukaisen sotilaallisen avun vastaanottamista. Pesun mukaan tämä on edessä myös Suomessa suursotaharjoituksessa, johon puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) ehti jo Yhdysvallatkin kutsua.

”Mikä liittoutumattomuus?”

– Tällaisen harjoituksen järjestäminen olisi nykyisen yhteistyötä korostavan politiikan looginen jatkumo, Pesu tukee ajatusta harjoituksista.

– Tällä kertaa harjoitellaan Suomen kykyä vastaanottaa sotilaallista apua kumppaneiltaan.

Hänen mukaansa tällainen kyky on oleellinen, sillä nopeasti kehittyvän konfliktin syttyessä Suomi ”hakisi liittoumia ad hoc -pohjalta”. Tätä ajatusta on nostanut presidentinvaalikampanjassaan esiin istuva presidentti Sauli Niinistö viitaten liittoumiin, joita konfliktitilanteissa ikään kuin lennosta voi syntyä.

Suomi korostaa nykyisin vahvasti myös Euroopan unionin puolustusyhteistyötä ja Lissabonin sopimuksen avunantovelvoitetta. Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola pohti aiemmin Uuden Suomen haastattelussa, että Suomi on jättämässä liittoutumattomuuspolitiikan taakseen ennen kaikkea EU-yhteistyön vuoksi.

– Itse näkisin, että sotilaallinen liittoutumattomuus on jäämässä vähitellen taakse, eikä se tapahdu Nato-jäsenyyden kautta. Se tapahtuu EU:n puolustusyhteistyön syventyessä, Aaltola sanoi.

Lue lisää: Tutkija: ”Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus jäämässä taakse - eikä se tapahdu Nato-jäsenyyden kautta”

LUE LISÄÄ:

Jussi Niinistölle tyrmäys presidenttiehdokkailta – Torvalds: Eroaminen aiheellista

Kiihdyttänyt kutsu lähti: USA Suomen pääsotaharjoitukseen?

 

Erkki Tuomioja ärähti Jussi Niinistölle: ”Meillä ei pidä hyväksyä sooloilua turvallisuuspolitiikan keskeisissä asioissa”

Piraattipoliitikko: ”Olemme käytännössä jo liittyneet Natoon”

Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Markku Lehto

Niin, eihän TP:kään ole missään tietääkseni pois sulkenut Nato jäsenyyttä, vaikka Suomi olisi osa EU:n yhteistä puolustusta. Eikä hän myöskään ole tietääkseni missään tuonut esiin, etteikö hänen paljon esiin nostamansa EU:n yhtenäinen puolustus voisi olla osa Naton organisaatiota.

Eräs suuri kanto kaskessa Suomen Natoon liittymisessä lienee tämä kotikutoinen kansalaisten Nato-vastaisuus. Siitä tulee mieleen, että mihin muuhun tuo vastaisuus perustuu, kuin niihin usein esitettyihin mielikuviin ( joita jotkut myös aktiivisesti levittävät ), että Venäjä suuttuu ja että "suomen nuoret sotilaat palaavat maailmalta kotiin sinkkiarkuissa".

Toivoisi, että kaikki lukutaitoiset kansalaisemme tutustuisivat siihen, mikä Nato on ja mitkä ovat sen tehtävät sekä mitä Pohjois-Atlantin sopimuksessa oikeasti sanotaan. Näihin voi tutustua esimerkiksi oheisen linkin kautta:

http://atlanttiseura.fi/nato/

Tuosta linkistä löytyy siis myös ko. Pohjois-Atlantin sopimuksen suomennos. Sen jaksaa jokainen lukea, sillä se on vain vajaat neljä sivua pitkä ja harvinaisen selkeää tekstiä.

Kun puhumme Suomen turvallisuuspoliittisista perusteista, tulee keskustelun perustua tosiasioihin, eikä mielikuviin , oli ne sitten omia tai meille muualta syötettyjä. Nykyjään voimme puhua vapaasti ja asioiden oikeilla termeillä.

Nato-asiassa tasavallan presidentillä tulee olla myös kansalaisten tosiasioihin perustuva tuki.

Harri Tapani
Vastaus kommenttiin #12

Luin joskus kirjasta ja Wikipediastakin, että:

"NATOn salaiset pyötäkirjat takasivat suojan...hyödyllisiksi todettaville äärioikeistolaisille. » Voisiko sitä sitten sanoa Nato-jugendiksi...

Esim. "liittyessään NATOon Italia allerkirjoitti liittosopimuksen lisäksi salaisen lisäpöytäkirjan. Sen mukaan maan tuli perustaa epävirallinen organisaatio, jonka tehtävänä oli taata Italian suuntautuminen länteen keinolla millä hyvänsä Italian _äänestäjien tahdosta riippumatta._ yms. Huom: "äänestäjien tahdosta riippumatta".

https://www.uusisuomi.fi/comment/761264#comment-761264

Raimo Laine

Natoo liittyminen tekisi Suomen pitkästä rajasta kahden sotilasliiton välisen, mikä ilman muuta aikaansaisi Suomen kannalta ikäviä reaktioita puolin ja toisin. Lisäksi Muurmanskin laivastotukkohta ja Pietari tulisivat Naton läheisyyteen, mikä varmasti aiheuttaisi varustautumista Venäjän puolella. Nämä ovat ikäviä tosiasioita eivätkä mielikuvia.
Emmekö enää luota rauhanpolitiikkamme ja vahvaan armeijaamme ?
Aseiden kalistelu tyypillisesti johtaa sotaan eikä liittoutuminen meitä jatkosodassakaan auttanut. Turpiin tuli vielä entistäkin pahemmin.

Harri Tapani

Eiköhän tuon selittänyt Esko Seppänen jo 16 vuotta sitten...Jopa Ruotsi yhteistyö mainitaan joskin koomisessa valossa.

"EU:n militarisoimisesta ja Suomen natottamisesta

Suomen eduskunta on hyväksynyt Amsterdamin sopimuksen, jonka sanamuodot - kriisinhallinnasta rauhaanpakottamisineen ja mahdollisine yhteisine puolustuksineen - tekevät mahdolliseksi kaiken sen tekemisen, mitä EU:ssa nyt puuhastellaan puolustuksen alalla. Mitä Nizzassa haluttiin lisää, se oli joustavuus eli vahvistettu yhteistyö: lupa perustaa EU:n sisään kova sotilaallinen ydin yksien johdolla toisten mennä mukaan myöhemmin. Joillakin (NATO-)mailla on tarpeita tehdä EU:sta sotilasliitto..."

http://www.kaapeli.fi/seppanen/jutut/lahiradio2.htm

Juha Hämäläinen

Aaltola on oivaltanut miten tämä homma hoituu. Olisi muidenkin aika tajuta tämä. USA ei enää kuulu Eurooppaan johtamaan EUn puolustusta. Se on EUn oma tehtävä. USAn tehtävä on puolustaa maataan - USAssa. Päässyt unohtumaan mitä maanpuolustus tarkoittaa.

Ne, jotka haluavat taasen puolustaa Maata, voivat varustautua taisteluun avaruuden muukalaisia vastaan. Tässä uusi touhupiste natottajille.

Harri Tapani

Seppänen selitti tätäkin kuten paljon muutakin aiheesta jo vuosia sitten (onko tutkija ehkä hieman myöhässä?) Tässä 2004:

"Perustuslain mukaan unionin tavoite on yhteinen puolustus. Sen (artikla I-40.2) mukaan asteittain määriteltävä yhteinen puolustuspolitiikka "johtaa yhteiseen puolustukseen, kun Eurooppa-neuvosto yksimielisesti niin päättää".

Tuolla on sitten juttua ja pykäliä enemmänkin:

http://www.kaapeli.fi/seppanen/jutut/Pmili.htm

Tosin Seppänen epäilee että USA/Nato vaapaata hommasta ei tule...Perustuslaistakin poistettiin jo vuosia sitten se kohta että suomi olisi armeijan komentokieli.

Martti Issakainen

Tämä on tehty Sauli Niinistön johdolla ja Jussi Niinistön sekä Carl Haglundin innokkaalla avustuksella.
Onko tämä lisännyt Suomen turvallisuutta? Tuskin. Sodan uhka on sitä vastoin lisääntynyt. Samalla on edistetty Suomen joutumista taistelutantereeksi.
Kenen etu se on?

Simo Tamminen

Olin keväällä 1960 Rovajärvellä Suuressa sotaharjoituksessa jota myös Pääsotaharjoitukseksi kutsuttiin.Siellä oli tarkkailijoita useista euroopan maista ja tietysti myös ns. itäblokista. CCCB ja DDR etunenässä. Nyt media ja ns. asiantuntijaf julistavat tulevasta Suursotaharjoituksesta vaikka missään ei puolustusvoimien tai minsteriön puolelta ole sellaisesta tiedoitettu. On näemmä usein houkutuksena antaa muotoiltuja mielikuvia jotka eivät useinkaan pidä tarkalleenottaen paikkaansa.

Markku Lehto

Ruotsi on sijainniltaan avainasemassa niin Suomen sotilaallisen avun vastaanottamisen kannalta lännestä, kuin myös kauppamerenkulun kannalta. Itämeren merireittiä pitkin kulkee tonnimäärinä mitattuna 80 % - 90 % Suomen viennistä ja tuonnista. Itämeren merireitin kannalta Ruotsin rannikko ja Gotlanti ovat Ahvenanmaan ohella strategisesti tärkeitä alueita.

Toisaalta, vaikuttaa siltä, että Ruotsi ei halua liittyä Naton organisaatioon, koska liittymällä siihen, sille tulisi "selusta-asemastaan" huolimatta velvoitteita tukea Baltian maita, jos ne joutuisivat Venäjän hyökkäyksen kohteeksi.

Ruotsi tuntuukin hakevan turvatakuita suoraan USA:n suunnasta ohi Naton ja sen velvoitteiden. Tämä asettaa myös kysymysmerkin Ruotsin sitoutumiseen tukea Suomea Itämeren meriväylää pitkin kulkevien merikuljetusten osalta. Pelkät kauniit puheet eivät tässä vakuuta.

Vastaava kysymysmerkki nousee Ruotsin osalta esiin myös sen lentokenttien ja ilmatilan käyttömahdollisuudesta Baltian tai Suomen puolustamisessa. Näistä ei ainakaan julkisuudessa ole ollut mitään selkeää linjausta näkynyt tai kuulunut.

Tokihan saattaa olla, että USA laittaa turvatakuilleen Ruotsille, joitakin vastikevaatimuksia. Niistä emme tietenkään saa kuulla mitään.

Suomen osalta kaikkein selvin linjaus on liittyminen Natoon riippumatta mitä Ruotsi tekee. Tokihan se olisi Suomen kannalta edullista jos Ruotsikin liittyisi Natoon. Natoon yksinkin liittymällä Suomella on joka tapauksessa mahdollisuus saada varmistettua meriliikennettään Itämerellä, vaikka Ruotsi ei siinä tukisikaan konkreettisesti Suomea. Ruotsin varaan emme voi tässä Nato-asiassa laskea liikaa, huolimatta sinänsä hyödyllisistä Ruotsin ja Suomen yhteisistä rauhanajan sotaharjoituksista ja rauhanajan muista puolustusyhteistyön muodoista. Ja sen tietävät myös venäläiset aivan varmasti.

Timo Nenonen

" Samalla Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden hiipuminen on kiihtynyt"

Missähän tällaista on muka näkynyt? EI MISSÄÄN.

Sotilaallinen liittoutumattomuus on Paasikivi-Kekkosen jäljiltä erinomaisessa kunnossa edellenkin. Se on hyväksi havaittu agenda, jota pitää noudattaa.

Meillä ei ole mitään syytä liittyä Natoon, vaikka jotkut hörhöt siitä jatkuvasti jauhavatkin.

Harri Kovala

Kekkosen aikana Suomi oli tosin Varsovan-liitossa. Varsovan-liiton jäsenien liittymisasiakirja oli YYA-sopimus, jonka jokainen jäsenvaltio allekirjoitti. Jugoslavia ei kuulunut Varsovan-liittoon ja Albania erosi siitä vuonna 1968.

Varsovan-liitto eli sopimus ystävyydestä, yhteistyöstä ja avunannosta (YYA).

Harry Jussila

Niin tai näin, Suomi on joka tapauksessa yksin. Mitään turvatakuita ei ole ja miksi olisi? Kuka ne antaisi ja miksi? Jos Venäjä hyökkää Suomeen on selvää, ettei kukaan auta meita ja homma on ohi yhdessä vuorokaudessa. Tämä on jokaiselle aivan selvää.

Markku Lehto

Huolimatta siitä, että meillä on noin 550 000 toimintakykyisen sotilaan reservi ja että kalvtustotilanne on pienelle maalle tyydyttävä, on otettava huomioon että Suomi on laaja maa ja meitä on vain 5,5 miljoonaa kansalaista. Voimasuhdelaskelmia ei kannata koskaan unohtaa.

Ohessa taas kerran esittämäni kommentti siitä, miten Moskovan neuvotteluita vetänyt J.K. Paasikivi ja kenraali Adolf Ehrnrooth kiteyttivät asian:

Paasikivi kirjassaan "Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1939-1941" luvussa X Sota, jossa analysoi Talvisodan alla Stalinin ja Molotovin kanssa käytyjä neuvotteluita, toteaa seuraavasti:

"Neuvotteluissa voi sanoa jyrkän 'ei', jos on takana riittävästi voimaa, tässä tapauksessa aseellista voimaa. Mutta sitä meillä ei ollut. Pelasimme pienelle kansalle vaarallista uhkapeliä."

Kenraali Adolf Erhnrooth jätti jälkipolville viisauden perinnöksi: "Ei enää koskaan yksin."