Keskiviikko 13.12.2017

Suomi itsenäistyi erikoisissa olosuhteissa – Professori: "Tilanne oli hyvin dramaattinen"

Jaa artikkeli:
Luotu: 
6.12.2017 11:49
  • Kuva: Petteri Paalasmaa
    Kuva
    Professori Martti Häikiön mukaan Suomen itsenäistyminen oli pitkä prosessi, eikä lähimainkaan valmis 6.12.1917.
  • Kuva: Eric Sundström / Helsingin kaupunginmuseo.
    Kuva
    P.E. Svinhufvudin senaatti: P. E. Svinhufvudin ns. itsenäisyyssenaatti istunnossa 4.12.1917. Vasemmalta lukien: E. Y. Pehkonen, Juhani Arajärvi, Artur Castrén, Jalmar Castrén, E. N. Setälä, P. E. Svinhufvud pöydän päässä, Kyösti Kallio, Onni Talas, Heikki Renvall, Aleksander Frey ja O. W. Louhivuori.
|

Suomen itsenäisyysjulistus annettiin sata vuotta sitten hyvin erikoisissa olosuhteissa. Maassa oli ruokapula, noin 100 000 venäläistä sotilasta, rajoja valvoivat venäläiset, poliisi oli lakkautettu ja kaduilla järjestyksestä vastasivat työväenjärjestöjen nimittämät partiot. Suomessakin jännitettiin sosialistista vallankumousta.

Kaiken lisäksi itsenäisyysjulistuksen antamista kaavailleen Pehr Evind Svinhufvudin varoitettiin olevan hengenvaarassa.

–Tilanne oli hyvin dramaattinen, sanoo Svinhufvudin ja Suomen itsenäistymisen ensivaiheisiin perehtynyt historiantutkija, professori Martti Häikiö Uudelle Suomelle.

–Meillä oli kaksi äärivasemmistolaista aseistettua ryhmää kaduilla. Oli venäläiset sotilaat, joista osa oli bolsevististen sotamiesneuvostojen hallussa ja osa itsenäisiä anarkistiryhmiä. Lisäksi oli vielä aseistetut punakaartit.

Hän korostaa, että itsenäistyminen oli pitkä prosessi, eikä lähimainkaan valmis 6.12.1917. Häikiö vertaakin tapahtumia brexit-neuvotteluihin ja Katalonian itsenäistymisjulistukseen: kumpikaan ei irtautunut pelkällä ilmoituksella. Lisäksi hän katsoo, että Suomessa on häveliäisyyssyistä vähätelty sosialistien aktiivisuutta sisällissodan alkamisessa.

Itsenäistymisen onnistumista Häikiö pitää onnenkantamoisena, johon vaikutti osaltaan myös SDP:n sisäisen hajaannus siitä, tulisiko puolueen pyrkiä vaikuttamaan eduskunnassa vai ottaa valta suoraan omiin käsiin.

Suomi irtautuu Venäjästä – Leninin luottomies yhyttää kapinaan

Suomen tuon ajan sekavan tilanteen taustalla oli Venäjän vallankumous. Helmikuussa keisari Nikolai II ja koko Romanovin suku syöstiin vallasta ja Venäjää hallitsi heikko väliaikainen hallitus. Vladimir Iljits Leninin johtamat bolsevikit ottavat vallan 6. ja 7. marraskuuta lokakuun vallankumouksessa.

Suomen senaattia tuolloin johtanut Eemil Nestor Setälä ilmoittaa heti 7. päivän aamuna, että valtioyhteys Venäjään on katkennut. Tätä Häikiö pitää ensimmäisenä itsenäistymisjulistuksena.

–Siihen saakka senaatti tunnusti Venäjän hallituksen Suomen valtion päämieheksi. Sen jälkeen ei, Häikiö toteaa.

Kaksi päivää myöhemmin eduskunta vahvistaa Setälän ja päättää valita kolme valtionhoitajaa ylimmäksi väliaikaisiksi valtionpäämiehiksi. Asiasta syntyy kuitenkin riitaa, eikä päätöstä koskaan synny, ja valtionpäämiehet jäävät valitsematta.

Vallankumouksen laineet olivat lyöneet jo Suomeenkin ja työväenliikkeessä puntaroitiin, kuinka tilanteessa tulisi menetellä. Marraskuun 11. päivänä Leninin luottomies saapuu Suomen työväen vallankumouksellisen keskusneuvoston kokoukseen kannustamaan suomalaisia vallankumoukseen Pietarin tuella, mutta korostaa, että päätös on suomalaisten.

–Nimenomaan SDP ja Suomen ammattijärjestö perustivat yhdessä Suomen vallankumouksellisen keskusneuvoston, joka asetti vallankumoushallituksen. Ensiksi kerran marraskuussa, joka peruttiin ja sitten vielä toisen kerran.

SDP:ssä horjutaan vallankumouksen ja eduskuntavaikuttamisen välillä. 12. päivänä puolue ryhtyy kuitenkin vaatimaan 8 tunnin työpäivän sekä niin kutsutun valtalain hyväksymistä, jossa eduskunta nostetaan Suomen ylimmän vallan käyttäjäksi. Vallankumouksellinen keskusneuvosto aloittaa puolestaan 84 000 työntekijän suurlakon 14. päivänä.

Työväki päättää vallankumouksen aloittamisesta – peruu 2h myöhemmin

Seuraavana päivänä, 15.11.1917, eduskunta julistaa SDP:n vaatimuksen mukaisesti itsensä ylimmäksi vallankäyttäjäksi Suomessa. Häikiö on kutsunut päätöstä toiseksi itsenäisyysjulistukseksi.

–Tämä oli niin sanottu 200 keisarin valta, kun Venäjän keisarin valta siirtyi kansanedustajille. Siinä ominaisuudessa eduskunta vahvisti 16. marraskuuta aamuyöllä 8 tunnin työaikalain ja kunnallisen demokratian. Lait oli säädetty jo kesällä, mutta niitä valtion päämies, eli Venäjän väliaikainen hallitus ei ollut vielä vahvistanut. Nyt eduskunta ne vahvisti.

Eduskunnan kokouksen jälkeen aamuyön tunteina sosialidemokraattien johtohahmot lähtivät Siltasaareen vallankumouksellisen keskusneuvoston kokoukseen. Asialistalla on vallankumouksen aloittaminen. Kokouksessa päätetään ensin ryhtyä välittömään vallankaappaukseen, mutta kaksi tuntia myöhemmin päätös perutaan.

Punakaarti ehtii kuitenkin miehittää Rautatieaseman, Uudenmaan lääninhallituksen ja keskusvirastot. Kun Prokuraattori Svinhufvud aamulla lähtee toimistolleen, ovat häntä vastassa pistimet, Häikiö kertoo. Virkahuoneeseensa tämä olisi päässyt vain asemiesten saattamana, mutta tarjoukseen Svinhufvud ei tartu.

Suurlakkoviikon aikana kuoli 16 ihmistä, ja lakon väkivaltaisuudet säikäyttävät porvarit. Svinhufvud katsoo, että lakon luonne oli puhtaasti poliittinen. Kirjeessään kirjailija Jörn Donnerin isälle Kai Donnerille Svinhufvud kuvailee, että yhteys porvarien ja sosialistien välillä on katkennut, ”kun sosialistit ovat kavaltaneet itsenäisyyden bolsevikeille”. Hän toivoo saksalaisten maihinnousua.

Itsenäisyysjulistuksen iso motiivi: Suomen ruokapula

SDP:ssä ja porvaripuolueissa puuhataan omia vaihtoehtoja uudeksi hallitukseksi. Lopulta eduskunta nimittää Svinhufvudin hallituksen 27. marraskuuta. Se on ensimmäinen ja ainoa kerta, kun Suomessa hallituksen on nimittänyt eduskunta.

Svinhufvudin hallitusohjelmassa kaikkein tärkeimmäksi asiaksi nostetaan Suomen valtiollisen itsenäisyyden turvaamisen. ”Kaikista kipein kysymys” taas on maata vaivaava elintarvikepula.

Tuon ajan Suomi ei ollut ruoan suhteen omavarainen, Häikiö selventää.

–Ruokapulaan oli kaksi isoa syytä. Pääsyy oli se, että noin kolmannes Suomen leipäviljasta tuli Venäjältä ja se lakkasi vuoden 1917 kuluessa. Keväällä oli ollut myös isoja maatalouslakkoja, jotka myös vaikuttivat kotimaan tuotantoon.

–Mutta se kuvitelma, että nälällä tai elintarvikepulalla voisi selittää tätä punaisten kapinaa, niin se on ihan väärä, Häikiö paukauttaa.

–Meillä poliittisesti korrekti tulkinta on ollut, että nälkä, elintarvikepula, rakenteellinen eriarvoisuus selittävät ja tekevät jopa ymmärrettäväksi tämän kapinan. Toinen tulkinta on se, että ei se syntynyt itsestään, vaan sen teki järjestäytynyt työväki tietoisilla päätöksillä luokkataisteluideologiaan nojaten pyrkien sosialistiseen yhteiskuntaan.

Sen sijaan Häikiö kytkee elintarvikepulan itsenäistymishankkeen motiiviksi.

–Kyllä se oli yksi motiivi ja itsenäisyysjulistuksen kun lukee, siellä puhutaan ihan suoraan elintarviketilanteesta ja että hankkiudutaan suhteisiin niiden valtioiden kanssa, joista voisi saada elintarvikkeita, hän kertoo.

Svinhufvud valmistelee itsenäistymisjulistuksen – saa varoituksen

Svinhufvudin hallitus kokoontuikin nopeasti pohtimaan itsenäisyyden julistusta vain kaksi päivää nimityksen jälkeen 29. marraskuuta. Lisäpainetta kiiruhtamiseen pani se, että porvarihallitus pelkästi sosialistien julistavan Suomen liittyvän liittoon Venäjän kanssa. Puheenjohtaja Svinhufvud olikin valmis antamaan itsenäisyysjulistuksen heti seuraavana päivänä eli 30.11. Itsenäisyysjulistuksen antaminen kuitenkin venyy.

Saman päivän iltana Suomen neuvostojen aluekomiteoiden puheenjohtajana toiminut Ivar Smilga ehdottaa SDP:n, Suomen Ammattijärjestön ja punaisen kaartin johdon kokouksessa, että jos sosialistit haluavat kukistaa porvarit, ”niin tehkää̈ se nyt, niin kauan kuin venäläinen sotaväki on täällä̈. Sen jälkeen me voimme poistua hyvällä̈ omallatunnolla.”

Vielä päivää ennen itsenäisyysjulistuksen lukemista eduskunnalle, Svinhufvud saa varoituksen Helsingin Sanomain toimitussihteeri Oiva R. Kyröltä. Hänen mukaansa venäläiset ampuvat hallituksen kaikki jäsenet, jos Svinhufvud julistaa Suomen itsenäiseksi joulukuun 4. päivänä.

Kyrön varoituksesta huolimatta Svinhufvud julistaa Suomen itsenäiseksi. Häikiön laskujen mukaan itsenäisyysjulistus annetaan nyt siis jo kolmannen kerran. Koska rivit itsenäisyyden julistamisessa rakoilivat porvarileirissäkin niin, että julistusta ei annettu eduskunnalle, vaan se esitettiin Suomen kansalle.

–Porvarileirikin oli niin erimielinen, että ajatellaan, että se toteutetaan tällaisena hallituksen ilmoituksena ja kansalle annetulla julistuksella.

Samana päivänä tuleva pääministeri ja presidentti Juho Kusti Paasikivi lähetettiin Tukholmaan pyytämään Ruotsia tunnustamaan Suomen itsenäisyyden. Koska Suomen rajoja valvoivat tiukasti venäläiset, opetteli Paasikivi itsenäisyysjulistuksen ulkoa ja kirjoitti sen puhtaaksi vasta Ruotsin puolella.

–Ruotsin pääministeri sanoi hyvin tylysti Paasikivelle, kun hän kävi siellä, että miten te kuvittelette, että Suomi voi olla itsenäinen, kun maassa on 100 000 venäläistä sotilasta ja punakaartit miehittävät virastoja – eihän hallitus hallitse edes omaa maataan. Hänen mielestään Venäjän tulisi tunnustaa Suomen itsenäisyys ensin, Häikiö kertoo.

Eduskuntakin halusi vielä sanoa sanottavansa Svinhufvudin julistukseen. Porvaripuolueiden edustajat maalaisliiton Santeri Alkion johdolla laativat lausuman, jossa eduskunta maan korkeimman valtiovallan haltijana hyväksyy periaatteen, että Suomi on itsenäinen tasavalta ja valtuuttaa hallituksen itsenäisyyden tunnustusten hankkimiseksi.

Vastaehdotuksen teki SDP:n puheenjohtaja Kullero Manner, joka esitti, että Suomen riippumattomuus olisi ”koettava toteuttaa sovinnollista tietä̈ Venäjän kanssa aikaansaatavalla sopimuksella”.

Alkion ehdotus voitti äänestyksen äänin 100–88.

Juuri tuon eduskuntaäänestyksen vuoksi itsenäisyyspäivän juhlintaa vietetään joulukuun 6. päivä.

Ensimmäisenä Suomen itsenäisyyden tunnusti Leninin johtama kansankomissaarien hallitus vuoden 1917 viimeisenä päivänä. Tammikuun alussa itsenäisyyden tunnustivat järjestyksessä Ranska ja Ruotsi, Kreikka, Tanska ja Norja sekä Itävalta-Unkari.

Lue myös:

Eduskunnassa käytiin tiukka vääntö 100 vuotta sitten: Itsenäisyysjulistus meni läpi äänin 100–88

 
Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Marja-Liisa Kalkela

lainaus:
Maassa oli ruokapula, noin 100 000
venäläistä sotilasta, rajoja valvoivat venäläiset,
1)-Olisiko kyse ollut vapaus sodasta? Poistaa maasta vieraanvallan sotilaat?
2) Voisiko olla niin että Torpparit ja palkkatyötä tekevät osoittivat mieltään työoloja ,köyhyyttä ja eriarvoisuutta kohtaan.
Itä-naapurissa ja DDR on avattu jo arkistot tuolta ajalta. Koska avataan täällä?
Itänaapurin arkistoissa kerrottiin että Kustaanmiekan edessä oli Saksasta jo laivasto tulossa tänne avuksi poistamaan Tsaarin sotilaita täältä. Mutta Saksa empi koska ei halunnut ärsyttää Tsaaria.
Kummasti juuri se työtä tekevä kansanosa osallistui sodassa puolustamaan Isänmaataan Neuvostoliittoa vastaan . Ilman heitä meillä olisi nyt Ruplat valuuttana.

Leo Löppönen

Marja-Liisa...tarkoitatko "työtätekevällä kansanosalla" Talvisodassa tapahtunutta kansamme taistelua yhdessä yhteistä vihollista Neuvostoliittoa vastaan...`Kuitenkaan en ymmärrä jakoa "työväenluokkaan" joka on aivan kuolleen ja kuopatun sosialismin peruja Itänaapurissakin. KAIKKI työ maamme parhaaksi on aivan yhtä arvokasta... Suomi 100 nousuun!

Marja-Liisa Kalkela

En minäkään ole ymmärtänyt 70 vuotiaana vieläkään miksi täällä yhä 2000 luvulla ja Suomen 100 vuoden juhlavuonna viitattu-18 ?
(Vapaus-sota? vai sisällis-sota?)
Ilman meitä kaikkia suomalaisia,heidän työpanostaan ,perheitä ja eri sukupolvia Suomi ei olisi Suomi. Yhdessä tämä maa on rakennettu ja yhdessä se tehdään tästä eteenkin päin.
Vastakkainasettelun olisi jo aika loppu 100v jälkeen.

JK. Ja vanhuksille se arvostus joka heille kuuluu työstään maan hyväksi sodanjälkeen. Kasvatti isonikäpolven kun maassa oli vielä kaikesta pulaa ,maksoivat sotakorvaukset työllään. Ilman heitä meillä ei olisi hyvinvointivaltiota.

Juha Koponen

..sosiaalidemokraatit sytyttivät puoluetallonsa edessä punaisen lyhdyn osoituksena laillisen eduskunnan kaatamisesta ja vallanottamisesta omiin käsiin väkivalloin.
Vasemmisto on tästä hetkestä alkaen ollut erimieltä mikä on isänmaallista ja mikä ei. Jopa suomen lippu on ollut väärää, sotimme veteraanit aikanaan herjattuina jne. -Stasi ja kgb jäsenyyksiä jne. maanpetturuutta.
Vasemmiston ja SDP:n kannatuksen pohjana on aina ollut huono tiedonsaanti ja loputa valhe media, jota sitten kutsuttiin "suomettumiseksi"...