Torstai 19.7.2018

Eduskunnalle kovaa kritiikkiä: ”Haluton puuttumaan seksuaaliseen häirintään”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
14.12.2017 19:10
Päivitetty: 
15.12.2017 13:29
  • Kuva: Hanne Salonen / Eduskunta
    Kuva
    Eduskunnassa vallitsee vain nimellisesti nollatoleranssi seksuaalista häirintää kohtaan, syyttää eduskunta-avustajien verkosto.
|

Eduskunnan hallinto on suhtautunut puutteellisesti ja jopa haluttomasti kansanedustajien avustajien ilmoittamiin häirintätapauksiin, katsoo avustajia edustava Avustajat ilman rajoja -verkosto (AIR). Eduskunnan hallintojohtaja torjuu valtaosan syytöksistä.

Avustajien AIR-verkosto syyttää, että eduskunnalla on vain nimellisesti nollatoleranssi häirintää kohtaan. AIR katsoo, että häirintään syyllistyneille pitäisi tarvittaessa jopa harkita sanktioita. Kansan valitsemille edustajille – mikäli häirintään syyllistynyt on kansanedustaja eikä virkamies – kun ei voi antaa varoitusta, eikä heitä voi irtisanoa.

Ylen tiistaina julkaiseman kyselyn mukaan 13 avustajaa ja eduskuntaryhmien muuta poliittista työntekijää kertoi kokeneensa seksuaalista häirintää työssään. AIRin puheenjohtaja Sarianna Mankki ja varapuheenjohtaja Heini Rask kertovat Uudelle Suomelle, että kyselyn osoittama mittakaava yllätti heidätkin.

–Se, että häirintää esiintyy, on toki ollut tiedossa, Mankki ja Rask kertovat.

Eduskunnan hallintojohtaja Pertti Rauhio tunnusti tiistaina Ylen uutisen jälkeen lyhyessä tiedotteessa, että häirintätapauksia on eduskunnassa edelleen. Hän kuitenkin vakuuttaa Uudelle Suomelle, ettei häirintää sivuuteta. Mankille ja Raskille on jäänyt toisenlainen kuva.

–Rauhion tiedotteessa todettiin sanallisesti, että eduskunnassa on häirinnälle nollatoleranssi, muttei kuvailtu käytäntöjä, joilla tähän pyritään tai kerrottu, keneen pitäisi olla yhteydessä häirintätapauksissa. Tiedottaminen henkilöstön suuntaan on ollut saman tasoista, Mankki ja Rask sanovat.

Viime syksynä eduskunnan työterveyden toteuttamassa työpaikkakyselyssä seitsemän avustajaa raportoi häirinnästä, jotka tuotiin eduskunnan hallinnon tietoisuuteen. Asiasta kerrotaan myös eduskunnan Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaan jätetyssä eriävässä mielipiteessä.

Sen jätti AIRin kanssa yhdessä Eduskunnan akavalaiset sekä Eduskunnan ammattiosasto EMO, jotka kaikki osallistuivat suunnitelman valmisteluun tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunnassa.

–Esimerkiksi selvittelytilaisuuksiin on unohdettu kutsua avustajien edustajat paikalle, vuosi sitten jätetyssä eriävässä mielipiteessä todetaan.

–Tasa-arvotoimikunnan [uuden suunnitelman laatinut toimikunta] työskentelyn perusteella on käynyt selväksi, että työyhteisössä ei ole selkeää suunnitelmaa siitä, miten häirintään työyhteisössä tulisi puuttua tai miten tavoiteltaisiin tilannetta, jossa häirintää ei esiinny.

Sittemmin eduskunta uudistikin tänä vuonna ohjeistustaan häirintään ja muun epäasiallisen kohteluun puuttumiseksi. AIRin Mankki ja Rask kuitenkin arvioivat, että ohjeistuksessa on selkeitä epäkohtia.

–Häirintäohjeistuksessa selkeä ongelma on, että häirinnän kohteeksi joutunutta neuvotaan ensisijaisesti ottamaan asia itse esiin häirintään syyllistyneen kanssa. Esimieheen neuvotaan olemaan yhteydessä vasta, jos häirintä tämän jälkeen vielä jatkuu.

Mankki ja Rask katsovat, että Ylelle ilmoitetut 13 häirintätapausta ja toisaalta eduskunnan tietoisuuteen tulleet häirintätapaukset kertovat siitä, että ilmoituskynnys on liian korkea. He moittivat, että häirinnästä ei voi ilmoittaa anonyymisti.

–Häirinnästä ilmoittamisen pitäisi olla mahdollisimman helppoa ja vastuun asian eteenpäin viemisestä sitten, kun ilmoitus on tehty, tulisi olla työnantajalla, Mankki ja Rask kertovat.

–Eduskunnan kanslia on kuitenkin ollut haluton puuttumaan häirintään, jos häirintää kokenut ei halua tulla esiin omalla nimellä ja naamalla. Häirinnän kitkemiseksi on paljon muitakin keinoja, kuten nollatoleranssista viestiminen ja esihenkilöiden kouluttaminen, mutta näitä ei ole toteutettu.

AIRin mukaan erityisen ongelmallista on, mikäli häirintään syyllistynyt on juuri kansanedustaja. Edustajan ja avustajan työsuhde on poikkeuksellisen tiivis, ja toisaalta kansanedustajien asema eduskunnassa niin vahva, että ”käytännössä ongelmien seuraukset kantaa aina avustaja esimerkiksi vaihtamalla työpaikkaa”.

Hallintojohtaja vastaa kritiikkiin

Eduskunnan hallintojohtaja Pertti Rauhio on typertynyt kritiikistä ja pitää väitettä riittämättömästä puuttumisesta ”täysin vääränä”. Hän torjuu ajatuksen uusista sanktioista ja korostaa, että myös kansanedustajat joutuvat noudattamaan lakia.

–Ehkä tämä on enemmän vaikuttamista kuin analyysia, Rauhio vastaa Uudelle Suomelle.

AIRin mainitsemista ongelmista hän myöntää, että esimieskoulutuksessa on säästöjen vuoksi ollut pulaa henkilöstöstä, mutta nyt uusia työntekijöitä on rekrytoitu. Myös viestinnän osalta Rauhio toteaa, ettei sitä voi koskaan olla liikaa.

Hän kuitenkin kiistää, etteikö eduskunnassa nykyisin voisi ilmoittaa häirinnästä anonyymisti.

–Tässä minä olen ihan aavalla ulalla. Totta kai saa tuoda esiin anonyymisti.

Syy, miksi eduskunta kehottaa tekemään ilmoituksen omalla nimellä ja kasvoilla, on Rauhion mukaan se, että häirintään on vaikea puuttua, kun osapuolia ei tunneta.

–Se minkä me olemme kokeneet ongelmaksi, on tällainen kaksinkertainen anonyymisyys. Me emme oikein saa ihmisiä kertomaan, kuka on [häirinnyt], minkälainen tapaus on ja kehen se on kohdistunut. Se on tietysti ymmärrettävää. Nämä ovat aika vaikeita asioita mennä julkisesti puhumaan. Mutta työsuojeluorganisaatiolle on kova haaste se, että meillä ei ole nimiä tai kasvoja.

Rauhion mukaan hänen virassaoloaikanaan eli vuoden 2010 jälkeen yksikään häirintäilmoitus ei ole edennyt siihen pisteeseen, että eduskunnassa toimivalle henkilölle olisi asetettu häirinnän vuoksi sanktioita.

–Me tietysti tilastoimme näitä tapauksia ja seuraamme, miten ne kehittyvät. Mutta jos me emme saa tapauksesta kiinni, niin silloin me emme saa siitä kiinni, hän sanoo.

Eduskunnan hallintojohtaja huomauttaa, että viime syksynä tehdyssä työpaikkakyselyssä ilmi tulleet seitsemän häirintätapausta eivät välttämättä ole seksuaalista häirintää, vaan niissä on voitu viitata muuhunkin työsuojelulain tarkoittamaan häirintään.

Rauhio katsoo, että AIR ei tulkitse työpaikkakyselyä oikein. Päivitys 15.12. klo 13.29: Tässä jutussa annettiin aiemmin virheellisesti ymmärtää, että Rauhion kritiikki olisi kohdistunut työterveyshuoltoon ja sen toteuttamaan kyselyyn, mutta näin ei ole.

–Minusta nyt jotenkin tuntuu, että tässä arvioinnissa on hiukan kateissa, mitä meidän työterveyshuolto näillä selvityksillä hakee, hän sanoo viitaten AIRiin.

Millä tavalla?

–Nämä ovat sellaisia selvityksiä, jotka käydään aika lailla tiiviisti kyseisen yksikön henkilöstön edustajien, esimiesten ja työterveyshenkilöstön sekä työsuojeluhallinnon kesken. Niitä ei ole tarkoitettu siihen, että niistä tehtäisiin esimerkkitapauksia tiedottamisen ja viestinnän kautta, Rauhio sanoo ja korostaa, että yksiköt voivat olla alle 10 hengen kokoisia.

Viestintää varten eduskunta tekee Rauhion mukaan omia työtyytyväisyyskyselyjä. Uuden, tänä syksynä toteutetun kyselyn tulokset eivät ole vielä tiedossa. Eduskunnan työntekijäryhmät AIR, Eduskunnan akavalaiset ja Eduskunnan ammattiosasto EMO ovat yhdessä vedonneet, että eduskunta teettäisi työtyytyväisyyskyselyt Työterveyslaitoksella tai muulla ulkopuolisella taholla luotettavampien tulosten sekä niiden vertailtavuuden vuoksi.

AIR piti yhtenä ongelmana eduskunnan ohjeistusta siitä, että häirinnän kohteeksi joutunut ottaa ensisijaisesti asian itse esille häirintään syyllistyneen kanssa ja vie sen esimiehelle vasta, mikäli asiaton toiminta jatkuu. Rauhion mukaan tämä on normaali työsuojelutoimintaan liittyvä tapa, ja ohjeistuksen sanamuodot on mietitty yhdessä henkilöstöjärjestöjen kanssa.

Lue lisää:

13 eduskunta-avustajaa kertoo seksuaalisesta häirinnästä Ylelle – Ministeriö: ”Se on paljon”

”Me tiedämme että seksuaalista häirintää tapahtuu tässäkin talossa” – 10 poimintaa eduskunnan häirintäkeskustelusta

Jaa artikkeli: