Maanantai 22.1.2018

Näkökulma: Nyt se tuli, Sauli Niinistön Nato-kanta

Jaa artikkeli:
Luotu: 
15.12.2017 11:17
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Tasavallan presidentti Sauli Niinistö avasi eilen Nato-kantaansa tv-katsojille.
|

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on kuunnellut hänelle esitettyjä toiveita ja vaatimuksia. Toiselle kaudelle ehdolla oleva Niinistö kertoi eilen Ylen presidenttitentissä kantansa Suomen Nato-jäsenyyteen perustelujen kanssa.

Istuva presidentti sai käyttää aikaa näkemyksensä esittämiseen 2 minuuttia 19 sekuntia. Se oli melkoinen monologi (Nähtävissä Yle Areenassa, videolla 33.25 alkaen)

Tiedotusvälineet kertoivat keskiviikkona Alma Median kyselytutkimuksesta, jonka mukaan 53 prosenttia suomalaisista halusi, että presidenttiehdokkaat ottavat selkeästi kantaa Nato-jäsenyyden puolesta tai vastaan.

Jo seuraavana päivänä eli eilen kuulimme vasemmistoliiton ehdokkaan Merja Kyllösen niin selkeän Nato-kannan kuin on mahdollista. Se tiivistyi Uuden Suomen, Kauppalehden ja Talouselämän haastattelussa näin:

”Ei koskaan, ei tarvitse jättää mitään optiota eikä roikkua missään löysässä hirressä”.

Suomen puolueettomuutta kaikissa yhteyksissä korostava valitsijayhdistyksen Paavo Väyrynen ja keskustan Matti Vanhanen vastasivat Ylen vaalikoneessa kysymykseen Suomen pitää hakea Nato-jäsenyyttä Kyllösen tavoin ”Täysin eri mieltä”.

”Jokseenkin eri mieltä” vastasi, eli epävarmemman ei Natolle -vaihtoehdon Tuula Haatainen (sd.), Laura Huhtasaari (ps.) ja Pekka Haavisto (vihr.).

RKP:n ehdokas Nils Torvalds puolestaan on ollut kampanjassaan Nato-jäsenyyden hakemisen kannalla. Niin on myös hänen puolueensa, ja sitä on myös kokoomus, josta näissä vaaleissa ilman puoluetunnuksia kampanjoiva ehdokas Sauli Niinistö ponnistaa.

Vaalikoneessa valitsijayhdistyksen ehdokas Niinistö ohitti kysymyksen, mutta eilen tv:ssä hän lopulta avautui. Ehkä siihen vaikutti kansan toive, ehkä toimittajien ja kilpailevien ehdokkaiden aiheuttamalla paineella oli merkitystä.

Lähtökohta Niinistöllä on, että Suomen ei pitäisi hakea nyt Naton jäsenyyttä. Tällä kerralla vaalien suuri ennakkosuosikki oli valmis pohtimaan, missä tilanteessa hakemus voisi olla paikallaan, ehkä.

”Ensinnäkin tässä olosuhteessa, jossa me olemme, minä en kannata Natoon liittymistä. Nimittäin, me menettäisimme silloin sen mahdollisuuden, josta täälläkin on puhuttu, pysytellä kriisin ulkopuolella. Jos me olisimme Naton jäsen, me olisimme automaattisesti osallinen siinä, mitä aluksi puhuimme Baltian kahinan osalta tai suorastaan sotilaallisen yhteenoton osalta (Uuden Suomen juttu hypoteettisesta Baltian tilanteen kärjistymisestä täällä). Mikä sitten saattaa muuttaa tämän? Ruotsin Nato-jäsenyys aiheuttaa joka tapauksessa meille tarpeen puhua, mitä tapahtuu meidän ja Ruotsin väliselle hyvin pitkällä olevalle puolustusyhteistyölle, ehkei mitään. Se ei ole kuitenkaan kaikkein merkittävin asia”, Niinistö pohdiskeli.

Tulkitsen tämän niin, että Ruotsin hakeutuminen Natoon aiheuttaisi pohdintoja valtiomme turvallisuuspoliittisessa johdossa, mutta se ei johtaisi suoraan Suomen Nato-hakemuksen valmisteluun.

Niinistö jatkoi toisella skenaariolla:

”Mutta jos nyt sitten spekuloida täytyy niin, jos kävisi niin, että syystä tai toisesta Venäjän ja Euroopan unionin välit kriisiytyisivät, jolloin Venäjä alkaisi ymmärtää, että Euroopan unioni ja sen jäsenmaat Suomi mukaan lukien on samanlainen vihollinen kuin Nato, niin silloin jos me joutuisimme tällaiseen tilanteeseen, jolloin me tavallaan olemme sen leiman otsaamme saaneet, se on siihen lyöty, silloin me joutuisimme kyllä miettimään minusta hyvin vakavasti Naton jäsenyyttä. Jos tavallaan se etu joka meillä tällä hetkellä on, olisi menetetty. Mutta haluan nyt tässä todeta, että en oikein usko, että sellaiseen päädytään sen vuoksi, että tällä hetkellä Venäjä pyrkii lähentymään Euroopan unionia”.

Tässä hyvin epätoivottavassa tilanteessa, siis Venäjän ja EU:n välien kriisiytyessä, Niinistökin olisi tulkintani mukaan aika lailla valmis Nato-jäsenyyteen.

Tämän jälkeen Niinistö pohti asetelmaa myönteisen kautta:

”Toinen positiivisempi kuva on sitten se, että jos yhtäkkiä palattaisiinkin liennytykseen samaan tapaan kuin vuosituhannen vaihteessa, jolloin puhuttiin jopa siitä, että jos Venäjä harjoittelisi yhdessä Naton kanssa. Silloin oltaisiin pehmeämmässä tilanteessa, huomattavasti pehmeämmässä tilanteessa. Mutta tärkeänä minä pidän sitä, että me säilytämme tuon mahdollisuuden, koska se jo sinänsä on meille väline”.

Tuo kommentti viittaa niihin Boris Jeltsinin vallan viime päiviin ja Vladimir Putinin kauden alkuun, jolloin Venäjä länsimaistui ja vastakkainasettelu sen ja lännen välillä väheni.

Tuolloin, 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alkupuoliskolla, Nato laajeni merkittävästi. Puolustusliittoon liittyivät muun muassa Viro, Latvia ja Liettua.

Nyt moni Naton kannattaja haikailee, että Suomen olisi pitänyt toimia vastaavalla tavalla kuin Baltian maat. Täällä poliittiset suhdanteet olivat kuitenkin muuttuneet, kun nyttemmin hyvin Nato-myönteinen presidentti Martti Ahtisaari vaihtui vuonna 2000 Naton suhteen paljon kriittisempään Tarja Haloseen.

Nato-jäsenhakemusta ei tietenkään ratkaise Suomessa yksin presidentti, mutta hänen näkemyksensä on asiassa painava. Kansan enemmistöltä asialle pitäisi saada eduskunnan ja/tai kansanäänestyksen kautta oikeutus, jota viimeaikaisten gallupien perusteella ei ole vähään aikaan tulossa.

Kirjoittaja on Uuden Suomen päätoimittaja.

Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Niilo Mäkelä

Ollakko vaiko eikö olla - kas siinäpä kysymys myös ehdokkaille.
Liittyminen kriisitilanteessa mutta silloin se olisi myöhäistä kuten Ukrainassa.
Kansanäänestys ja julkinen hakemus ovat liian hitaita.
Liittymisen ajankohta meni Koiviston kaudella.

Olli Rantanen

Liittoutumaton maa NATOn ja Venäjän välissä on kriisitilanteessa "ei kenennään maata", jota molemmat pommittavat, estääkseen vihollistaan hyötymästä siitä.
Nato on rakenteellisesti kykenemätön minkäänlaiseen yhtenäiseen hyökkäyssotaan, Venäjä tietää sen, Nato on Venäjälle uhka koska Venäjä ei kykene painostamaan Naton jäsenmaita sotilaallisesti.

Risto Wegelius

Kannatan täysin puolumatonta politiikkaa oma puolustus on paras valintan jos kuuluisimme natoon ja tulis konvinti isojen välillä ois varmasti me tässä välissä oltais pian entinen suomi se on saletin varmaa siis ei pidä sekaantua vaan oma maa

Hannu Kauppinen

Hyvä kun tuli tämäkin Nato kysymys päivitettyä ja jokainen ehdokas pääsi kantansa tuomaan julki. Selväksi tuli myös 53% lle äänestäjistä - ehkä 47% lla on jo selvä näkemys. Näkemyshän ei ole mikään päätös vaan olemassa oleva sitoumus nyt vallitsevassa tilanteessa.
Istuva Presidentti Niinistön kannanotto ja näkemykset ovat taas luku sinänsä ja juuri niin perustellut mitä hänen asemassaan kuuluu valtiomiehellämme olla. Nekin kun kuuluvat meidän turvallisuustakuuseetemme ja hyvä niin.
Mielestäni on aivan turhaa yrittää horjuttaa näillä spekulatiivisilla jutuilla Suomen kansalaisten kokemaa nykyistä turvallisuuskuvaa olemattomilla uhilla, kun niitä ei ole välittömässä näköpiirissä eikä tapahtumassa. Sauli Niinistö taisi vähän närkästyneenä todeta, että hän ei ole kovasti halukas näihin sotapeleihin ryhtymään, joka sekin osoittaa hänen vastuuntuntoaan ja erityisesti myös varautumat spekulatiivisiin keskusteluihin.

tom brunila

Sauli Niinistö vastustaa siis Suomen NATO jäsenyyttä! Se on kyllä ollut selvää jo aikaisemmin.
Ja Ruotsin tekemisiä on turha peesata. Siinä vaiheessa kun Ruotsi jättää hakemuksensa yksin neuvottelematta Suomen kanssa niin Suomen NATO-ovi sulkeutuu. Ruotsin jäsenyyden myötä NATO ei enää tarvitse Suomea. Suomi jää puskurivaltioksi. Ruotsin alueet riittävät NATO:lle Itämeren hallintaan ja Venäjän hyökkäyksen Baltiaan ja Itämeren kautta Saksaan ja Tanskaan torjumiseen. Hyvät ihmiset katsokaa karttaa!

Raimo Hakala

Historia kertoo millaista turvaa liittoutuminen antaa. Kun sota alkaa niin isojen maiden omat edut ovat tärkeämmät kuin pienten liittolaisten. Sotasuunnitelmien mukaan tarpeelliset puskurit tuhotaan kun ne eivät pysty estämään vihollisen tuloa. On ihan sama kuuluuko natoon tai ei. Turvaa siitä ei saa. Ei olisi pitänyt tehdä maanpuolustuksesta viihdettä koulutuksen poistamisella. Eikä maamiinakieltoon menemisellä. Itse on puolustustaito tuhottu. Siviilipalvelus ja 4kk koulutus vapailla viikonlopuilla kun ei ole varaa syöttää asevelvollisia. Kun vihollisella on 2 vuoden kova koulutus sotilailleen ja aseistus huippuluokkaa. Aseiden uusimisesta puhumattakaan. Eikä työttömyys ja toimeentulon ahdinkokaan innosta sotimaan. Kun ei ole mitään puolustettavaakaan. Turha on yrittää talvisodan uhrimieltä nostattaa, kun itsenäisyyskin on annettu pois. Ensin on kansalla oltava hyvinvointia jonka se haluaa säilyttää. Silloin on puolustustahtoakin. Kun tarjotaan kastin alinta luokkaa ilman mahdollisuutta parempaan niin ei se toimi kun on kokenut muutakin kuin nälkää ja pelkoa.

Timo Hietanen

Ollako vai eikö olla Naton jäsen ? Jokainen voi tarkistaa googlettamalla Venäjän
ilmavoimat ja miettiä, miten Suomi pärjäisi kyseistä arsenaalia vastaan ?
Jäisimme jalkoihin kaikissa mahdollisissa liittoutumisvaihtoehtoissa. Tuskin enää
nykyisessä sodankäynnissä joutuisimme odottelemaan sitä yhdettätoista ryssää ?

Matti Kurki

Naton sotatoimet aikoinaan Balkanilla olivat surkeata ellei naurettavia. Bill Clinton siunasi kaikki hirveydet, joita tehtiin "humanisuuden" nimissä. Pysytään kaukana näistä sotokoneista ja pidetään tämä maa koskemattomana. Kannattaa Iivanan yrittää tulla, mutta saattaa taas saada huonon vastaanoton, vaikka täällä Erkki Tuomioja kavereineen heitä odottaakin ovosylin.

Hannu Mononen

Jos Suomi joutuu puolustautumaan, halutaanko, että se onnistuu vai epäonnistuu?

Jos Suomi joutuu puolustautumaan yksin suurvaltaa vastaan, miten realistista on odottaa sen onnistuvan pitemmän päälle, etenkään nuukailevilla puolustusbudjeteilla?

Jos Suomi puolustautuu suurvaltavihollista vastaan sen sijaan maailman vahvimman puolustusliiton jäsenenä, jossa hyökkäystä yhtä vastaan pidetään hyökkäyksenä kaikkia vastaan, olisikohan onnistumisella jo sentään paremmat mahdollisuudet?

Epäonnistuminen maksaa verta ja kaikkien suomalaisten henkiä, onnistuminen parhaimmillaan ehkäisee ennalta sodan.

Venäjä tottakai aikuisten oikeasti tietää NATO:n olevan puolustusliitto eikä tietenkään pelkää sen hyökkäävän; kaikki sellainen puhe on Putinin kotimaista yleisöä varten näyteltyä teatteria, joka oikeuttaa esityksen "piiritettyä linnoitusta johtavasta Tsaarista", silovikien vallan ja opposition nujertamisen.

Suomen NATO-jäsenyys ei edellytä normaaliaikoina liittokumppanien läsnäoloa maassa, tukikohdista puhumattakaan. Venäjällä on käytössään sekä oma tiedustelunsa että sovitut luottamusta herättävät menettelyt tarkastusten tekemiseksi paikan päällä, jotta sen ei koskaan tarvitse pelätä mitään uhkaa kenenkään asejärjestelmistä Suomen alueelta.

Isäntämaasopimus taas on pelkkä "huolintaliikkeen logistinen käsikirja" helpottamaan asioiden junailua ja vähentämään sähläystä monikansallisessa toiminnassa – se ei merkitse jäsenyyttä, ei anna turvatakuita eikä velvoita muiden puolustamiseen.

Panu Peltonen

Kriisin sattuessa Suomi ei sijaintinsa vuoksi voi pysyä sen ulkopuolella, kysymys on vain siitä, kumman puolella silloin ollaan. Naton puolella voidaan olla vapaasta tahdosta, Venäjän puolella siksi kun vaihtoehtoa ei sillä hetkellä enää ole ja poliitikkojen "optiot" voi siinä vaiheessa tunkea sinne minne aurinko ei paista.

Jori Kajanto

Niinistö ei tee mitään, mikä vähänkin vaarantaisi hänen suosiotaan presidenttikilvassa. On se aika masentavaa, kun maamme presidentti ei tiedä, millä puolella Suomi on. Suomi kuuluu länteen EU:hun,, on läntinen demokratia ja totta ihmeessä pitäisi kuulua NATO:onkin, mutta myös idän mahtimiestä miellyttääkseen pitää pyöritellä sanojaan kun purukumia suussa.