Perjantai 19.1.2018

Tiedustelukohu: ”Ainakin hieman heikentää Suomen mainetta” – Sauli Niinistö: ”Juuri tästä on kysymys”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
17.12.2017 09:58
Päivitetty: 
17.12.2017 10:09
  • Kuva: Uusi Suomi
    Kuva
    Helsingin Sanomien sotilastiedustelua koskevan artikkelin jälkipuinti jatkuu. Tietoturva-asiantuntija Petteri Järvinen arvioi, että avoimuus olisi puolustusvoimien omien etujen mukaista.
|

Helsingin Sanomien lauantaina julkaiseman sotilastiedustelua käsittelevän artikkelin arvioidaan olevan haitallinen enemmän siksi, että salaisia asiakirjoja ylipäätään on päätynyt toimittajille. Eri arvioiden mukaan Helsingin Sanomat on varonut julkaisemasta Suomen turvallisuudelle suoraan haitallista tietoa.

–Helsingin Sanomat näyttäisi varoneen julkaisemasta Suomen turvallisuudelle suoraan haitallisia tietoa. Suurempi vahinko Suomelle onkin se, että salaisia asiakirjoja ylipäätään päätynyt vääriin käsiin, mikä ainakin hieman heikentää Suomen mainetta luottavana tiedustelukumppanina, aikaisemmin Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen tutkimusjohtajana työskennellyt vihreiden kansanedustaja Jyrki Kasvi kommentoi Twitterissä.

Poikkeuksellisen voimakkain sanoin Helsingin Sanomien uutisointia lauantaina kommentoinut tasavallan presidentti Sauli Niinistö osallistui aihetta käsittelevään keskusteluun myös Twitterissä lauantai-iltana.

–Juuri tästä on kysymys, hän vastasi Kasville.

 

 

Lue myös: Sauli Niinistö jyrähti sotilastiedustelujutusta: ”Kriittistä turvallisuutemme kannalta – voi aiheuttaa vakavia vaurioita”

Tietoturva-asiantuntija Petteri Järvinen puolestaan toteaa, ettei löytänyt Helsingin Sanomien jutusta mitään, mikä ei olisi yleisesti tiedossa tai ainakin helposti pääteltävissä. 

– Viestikoelaitoksen salainen raportti vuodelta 2005 ei voi olla kovin kurantti tämän päivän tilanteessa. Raportilla ”Tietoverkkosodankäynnin uhka-arvio” joulukuulta 2008 on korkeintaan historiallista arvoa. Muutkin jutussa mainitut selvitykset ovat noin 10 vuotta vanhoja, hän kommentoi blogissaan.

Järvinen korostaa, että se, joka on luovuttanut salaisia pöytäkirjoja ja vuosiraportteja toimittajille, on syyllistynyt rikokseen.

–Vaikka julkaistuissa tiedoissa ei kovin salaista olekaan, tietojen julkistaminen Hesarissa juuri nyt, isänmaallisen hengen ollessa korkeimmillaan, herättää monissa ärtymystä, hän toteaa.

”Sotilaiden halu salata kaikki mahdollinen lietsoo epäluottamusta”

Petteri Järvinen muistuttaa, että asia on juuri nyt kuitenkin ajankohtainen tiedustelulain käsittelyn vuoksi. 

– Tiedustelulain valmistelua on syytetty salamyhkäisyydestä. Sotilaiden halu salata kaikki mahdollinen lietsoo epäluottamusta. Viimeistään Snowdenin paljastusten jälkeen kansa on tiennyt, että kaikki maat vakoilevat minkä pystyvät - eikä Suomella ole mitään syytä olla pekkaa pahempi tai muita kirkasotsaisempi. Väitän, että avoimuus näissä asioissa olisi jopa puolustusvoimien omien etujen mukaista. Salamyhkäisyys nykyisen avoimuuden aikakaudella kääntyy itseään vastaan. Minkälaisia salaisia valvontaoikeuksia haluamme antaa organisaatiolle, josta emme tiedä edes henkilökunnan määrää, Järvinen kysyy.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikasta bloggaava majuri James Mashiri puolestaan arvioi, että Helsingin Sanomien päätös julkaista tiedot oli rohkea.

–Vaikka tiedot ovat yli 10 vuotta vanhoja ja julkaistu asiasisältö yleistä tietoa useimmille, niin väärin meni. Muualta maailmasta vastaava tieto olisi tosin saatu viranomaiselta itseltään, kuten esim. MUST:in vuosikatsauksesta voi lukea ja MUST:in johtaja on useasti medialle kertonut, hän kommentoi omassa blogissaan Imagessa.

–Ruotsissa, Saksassa, Norjassa, Yhdysvalloissa, Virossa, Liettuassa ja muualla viranomaiset ovat oppineet antamaan julkisia tietoja sitä mukaa kun ovat saaneet lisää valtuuksia ja samalla epäonnistuneet viestinnässään. Julkinen ja vaikuttava viestiminen helpottaa myös määrärahojen tarpeen perustelua. Ehkäpä Suomessa voitaisiin oppia muutenkin kuin kantapään kautta, hän jatkaa.

”Vastuuta pitäisi tuntea”

Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden professori, sotatieteiden tohtori Jarno Limnéll pitää tapausta kuitenkin vakavana.

–Artikkeli Viestikoelaitoksesta oli huonolla harkinnalla julkaistu. Vastuuta pitäisi tuntea. Salaisten tietojen vuotaminen on puolestaan hyvin vakava asia. Näin ei Suomen ja suomalaisten turvallisuutta vahvisteta, hän arvioi Twitterissä.

 

 

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak totesi lauantaina, että tapauksen pitkän aikavälin vaikutuksia on vaikea arvioida tässä vaiheessa.

– Todennäköisesti tällä ei kuitenkaan ole vaikutusta kansainväliseen tiedonjakamiseen muiden kanssa, sillä Suomella on hyvä maine asioiden salassapidossa. Sen perusteella, mitä tiedämme toistaiseksi, ei ole merkkejä siitä, että suomalaiset viranomaiset olisivat tehneet jotain laitonta tai moraalitonta, hän arvioi.

Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Esa Mäkinen perusteli artikkelin julkaisemista ja salaisten asiakirjojen käyttämistä sillä, että lukijoiden pitää saada riittävää ja totuudenmukaista tietoa siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Lue lisää: Helsingin Sanomien selitys ei vakuuta tiedustelupäällikköä: ”Onneksi tiedustelulainsäädännön perustelumuistioita ei kirjoitettu näin heppoisella argumentaatiolla”

Puolustusvoimien tiedustelupäällikkö Harri Ohra-aho sanoo, että yhteistyö on ainoa vaihtoehto luottamuksen uudelleen rakentamiseen.  Hän kysyy myös, miten salaista materiaalia on säilytetty lehden toimitukssa.

 

 

 

 

Keskusrikospoliisi kertoi lauantaina kirjanneensa uutisointiin liittyen rikosilmoituksen, joka koskee turvallisuussalaisuuden ilmaisemista.

Lisää aiheesta:

Asiantuntija sotilastiedustelujutusta: ”Liian aikaista sanoa, minkälaisia pitkäaikaiset seuraukset voisivat olla”

KRP: Kirjattu rikosilmoitus, joka koskee turvallisuussalaisuuden ilmaisemista

Jaa artikkeli:

Kommentit

Timo-Pekka Mustakallio

Tiivistetysti Hessun "rikos" oli siis pistää kuvainnollisesti isoäitivainaan tekohampaat esiin. Sen sijaan varsinainen asia, tiedon pimittäminen kansan poliittisilta edustajilta "need to know"-periaatteella jonka sotilaat ja virkamiehet, alaiset, saisivat päättää itse... ja "kansallinen turvallisuus"-taikasanoihin vedoten pitää omassa ringissään, jää pintakohinan taustalle vaikka juuri SE on ongelma.

Tuskinpa me Suomessa haluamme luoda tai peräti edistää salaseuroja, sisäpiirejä jotka tekevät merkittäviä poliittisluontoisia linjaratkaisuja, tai jotka vaarantavat yksityisen kansalaisen perustuslaillisia oikeuksia? Nämä salaseurat ovat paljon suurempia uhkia kuin "uhka" jonka verukkeella niiden sallittiin syntyä. Huomiota kannattaisi kiinnittää myös vaikeuksiin rikkoa ja hajoittaa tällaiset sisäpiirit siinä vaiheessa, kun ne ovat etabloituneet eli päässeet linnoittautumaan organisaatioihin. Sotilaillahan on paha taipumus nähdä joka puolella uhkia joita vastaan hän saisi sotia, tehdä itsensä tarpeelliseksi... ja kaikki jotka yrittävät säilyttää rauhan, antaa diplomatian setviä ongelmia, ovat pirskatin pasifisteja jotka estävät sotilaan työn... ellei peräti "!!!!!!" (korvaa huutomerkit omavalintaisella törkeällä solvauksella).

Entäpä salailuvimma, rakkaat inside-jutut, tekevätkö ne Suomen tilanteen oikeasti turvallisemmaksi? Ei yksioikoisesti. Avoimin kortein pelatessa "vihulainen" (sotilashan keksii sellaisen, ellei vihollista oikeasti ole) toki tietää missä Suomi seisoo: mutta eikö ole hyvä niin, luottamusta rakentavana tekijänä, tai ainakin parempi kuin virkaintoisesti sitä ja tätä omapäisesti puuhasteleva sotilassektori, joka ei haluaisi päästää edes omia esihenkilöitään kurkistamaan mitä kaikkea pojat siellä oikein syslaavat?! Esimerkiksi Jussi Niinistö vaikuttaa toki pätevältä ja ainakin puuhakkaalta, mutta en jaksa uskoa hänen viileän rationaaliseen harkintakykyynsä, vahvaan periaatteellisuuteen ja selkärankaan. Hän vaikuttaa pikemminkin henkilöltä, jonka salamyhkäisistä touhuista koituu ennen pitkää paljon turhaa päänvaivaa ja harmia. Mutta ehkäpä HS:n ulostulo käynnistäisi laajemman keskustelun turvallisuusaiheesta - KANSAN turvallisuudesta myös "omaan joukkoon" nähden? Jos näin, olisi isoäidin tekareiden paljastaminen hyvinkin vähäpätöinen "rikos".

Pauli Korpelainen

Oliko tässä kyseessä samantapainen operaatio tiedustelulain ajajilta kuin Kekkosen tilaamassa nootista uudelleenvalintansa varmistamiseksi? Tälläkerralla yhtenä käsikassarana oli helsinkiläinen roskalehti. On huomattava että elämme totuuden jälkeistä ajanjaksoa.