Sunnuntai 27.5.2018

Suorat sanat kahdelta ministeriltä: ”Lähtevätkö aikaansaavat ihmiset enää politiikkaan?”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
20.1.2018 11:44
  • Kuva: Petteri Paalasmaa
    Kuva
    Sinisen tulevaisuuden ministeriryhmän Sampo Terho (kuvassa) ja Timo Soini arvostelevat suomalaista politiikkaa suorin sanoin.
|

Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri, Sinisen tulevaisuuden puheenjohtaja Sampo Terho ja ulkoministeri Timo Soini (sin.) arvioivat molemmat blogeissaan suomalaista politiikkaa suorin sanoin.

Soini ennustaa ”uuden politiikan” tulemista.

– Vääjäämättä. Macron saa seuraa, ei välttämättä seuraajia. Nopeat maanvyörymävoitot ovat mahdollisia. Toinen mahdollisuus on pirstoutunut puoluekenttä, joka tekee enemmistöhallitukset lähes mahdottomiksi, hän kirjoittaa omassa blogissaan.

Soinin mukaan politiikassa tarvitaan tulevaisuudessa enemmän sellaisia poliittisia johtajia, jotka ovat elämässään myös epäonnistuneet ja nousseet ylös ja yrittäneet uudestaan.

–Vanhat totuudet ja puolueet eivät päde. Eivätkä puristit pelasta. Monomaanikko on helvetin tylsä kuunneltava ja pitkästyttävä ihminen. Tulevaisuuden politiikassa pärjäävät ihmiset, jotka saavat jotakin aikaan. Kyse on siitä, lähtevätkö aikaansaavat ihmiset enää politiikkaan? Miksi lähtisivät? Palkaksi saa haukkuja ja sosiaalisen median kottaraispönttöön tuijottajien laitticolan ryydittämiä horinoita.

Soini ennakoi, että ”Winston Churchill -tyyppi tulee pyyhkimään pöytää”.

–Hän lupaa verta, hikeä ja kyyneleitä. Ei mielistele ketään, eikä mitään.

Sampo Terho puolestaan sanoo, että Suomen politiikassa voi luottaa vain yhteen asiaan, nimittäin siihen, ettei mihinkään voi luottaa.

–Ensinnäkään mikään sovittu ei pidä, ellet kellon ympäri valvo, että niin tapahtuu. Asioista kyllä neuvotellaan ja kompromisseja tehdään, mutta kaikkea toisten puolueiden eri ohjelmiin saamia päätöksiä viivytetään, vesitetään ja perutaan, ellet joka hetki seuraa ja uhkavaatimuksin ryyditettynä edellytä sovitun toteuttamista. Jokainen sovittu asia on vain avaus uudelle neuvottelukierrokselle, jonka aikana tinkiminen taas jatkuu. Näin ollen poliitikkojen ja puolueiden energiasta valtava osa kuluu toisten kyttäämiseen ja jo sovituistakin asioista uudelleen riitelemiseen. Siis myös yhteistyökumppaneiden kanssa, ei ainoastaan vastustajien, hän kommentoi Puheenvuoron blogissaan.

Terhon mukaan mikään ei suomalaisessa politiikassa pysy luottamuksellisena.

–Politiikan maailmassa on työrauhan turvaamiseksi kyllä muodollinen yhteisymmärrys siitä, että keskeneräisistä asioista ei puhuta lehdistölle. No, omalla nimellä näin ei yleensä toimitakaan. Sen sijaan asioita vuodetaan medioille nimettömänä, aina kun siitä vain voidaan saada jonkinlaista puoluepoliittista hyötyä. Tällä tavoin voidaan esimerkiksi levittää väärää tai puutteellista tietoa, jolla saadaan kansalaiset huolestumaan ja nousemaan jotain sellaista vastaan, joka ei istu omaan puolueohjelmaan. Kuitenkin vielä yleisemmin asioita vuodetaan etukäteen ulos, jos ne ovat myönteisiä, koska tätä kautta päästään yhteistyökumppanien kustannuksella kahmimaan kunniaa yhteisestä päätöksestä omalle puolueelle, hän kuvailee.

Terho kuittaa, että jossain muussa työpaikassa kaikkeen edelliseen kuluva aika ja voimavarat voitaisiin käyttää hyödylliseen tekemiseen, mutta politiikassa se kuluu puoluepolitikointiin.

–Tämä tekee politiikassa toimimisen monille henkisesti rasittavaksi, ellei ole pienestä pitäen poliittisten nuorisojärjestöjen kautta totutellut tämän kaltaiseen työympäristöön.

Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Marja-Liisa Kalkela

lainaus:
Tulevaisuuden politiikassa pärjäävät ihmiset, jotka saavat jotakin aikaan. Kyse on siitä, lähtevätkö aikaansaavat ihmiset enää politiikkaan? Miksi lähtisivät?

Hyvin tiivistetty. Takinkäännöillä eikä muunnellun totuden puhumisella ei pärjää. "Miksi lähtisikään "? Koska nettiaikainan vaalikarjan muisti on pitkä eikä he äänestä enää uudestaan takinkääntäjiä.

Heikki Pertilä

Äläkää ny hulluja puhuko. Kuka aikaansaava eli työelämässä pärjäävä, politiikkaan lähtis. Ikävä kyllä ja politiikan jälki on sen mukaista. Rahaa kyllä näille politiikan ammattilaisille löytyy, jopa eduskunnasta tippumisen jälkeen, mikä on tosi häpeä demokratialle ja sylkeminen päin naamaa työttömille.

Hannu Rautomäki

"Sampo Terho puolestaan sanoo, että Suomen politiikassa voi luottaa vain yhteen asiaan, nimittäin siihen, ettei mihinkään voi luottaa."
Siinäpä se.
Soini ja Terho itse ovat äänestäjiensä silmissä malliesimerkkejä epäluotettavuudesta loikattuaan ministereiksi Sipilän perässäjuoksijoiksi.

tom brunila

Politiikkaan lähdetään nykyisin jo ennen kuin on maistettu oikeaa työelämää. Ensin mennään mukaan puolueen nuorisojärjestöön jonka avulla edetään esimerkiksi opiskelijapolitiikassa ja siitä siirrytään kunnanvaltuuston ja Eduskunnan kautta valtakunnanpolitiikkaan ja ministeriksi noin kolmikymppisinä "nuorina kykyinä".
Jyrki Katainen ei koskaan tainnut tehdä mitään työtä joka olisi ollut politiikanteon ulkopuolella sen jälkeen kun täytti 18? Myös muista puolueista löytyy samanlaisia.
Aikoinaan puhuttiin "politiikan broilereista" näihin kuuluivat Erkki Tuomioja ja Ilkka Kanerva.
Näin päättäjistä saadaan "puolueen henkilöitä" jotka ovat uskollisia puolueen johdolle ja sen linjalle ja päästessään itse puolueen johtoon he jatkavat samalla politiikalla koska eivät tiedä muuta edes olevan olemassa kuin puolueen linja! Heillä ei ole mitään eväitä muuttaa puolueen linjaa noustessaan sen johtoon.

Risto Salonen

Vahvemmasta poltiikkaan pitäisi ehdottomasti mennä työelämän kautta. Se takaisi todellisuuden näkemisen sekä mahdollistaisi myös kunniallisen poistumisen muulla kuin sopeutumisrahalla takaisin työelämään.
Toisaalta esim. eduskuntatyö ei hirveästi kiinnosta ammattilaista hidastempoisuuden ja tehottomuutensa takia. Eikä todelliselle tekijälle korvauskaan kovin kummoinen ole.

Jorma Nordlin

Onhan se ikävää, kun äänestäjien lisäksi pettävät toinen toisijaan: "Sampo Terho puolestaan sanoo, että Suomen politiikassa voi luottaa vain yhteen asiaan, nimittäin siihen, ettei mihinkään voi luottaa."

Soini: "Meillä on suomalaisessa yhteiskunnassa noin miljoona ihmistä suurinpiirtein tuhannen euron tuloilla. Siltä porukalta ei voi, ei saa, eikä ole varaa leikata. Kotihoidontuki, omaishoidontuki, pienimmät työttömyyspäivärahat, takuueläke ja pienituloisten perheiden lapsilisät, Soini listaa."

://www.uusisuomi.fi/kotimaa/76692-timo-soinilta-1000-eun-vaalil

Jari Kaisla

Ikävä sanoa, mutta olemme menossa kohti suurempaa kansallista kriisiä. Vähäosaisille ei riitä pian enää edes ruoka-apua. Epätoivoiset ajat saavat aikaan epätoivoisia tekoja. Hallitus pohtinee jo uusia voima- ja kiristystoimia vähäosaisia varten ja kuinka saataisiin parempiosaisille lisää työvälineitä tehdä "tehokkaampaa verosuunnittelua". Ei yllättäisi lainkaan vaikka työtön menettäisi jatkossa täysin kaikki tukensa jos käy leipäjonossa seisomassa, sillä sehän osoittaa hallituksellemme että ihminen on passiivinen eikä aktiivinen työnhaussa.

Jorma Nordlin

Sinisten kaksinaismoralistista kitinää.

Olli Ainola:

"Soini teki härskin vaalipetoksen"

Tämä totuus ei Soinin selittelyillä muuksi muutu, kirjoittaa Olli Ainola.

Kelpo katolisen tavoin peruspomo Timo Soini ripittäytyy plokissaan Kreikan kolmannesta tukipaketista ja kuin syntejään tunnustaen anelee anteeksiantoa.

Muka katkera pala. Perussuomalaisten valiokuntaryhmä hyväksyi paketin yksimielisesti.

Näin se viisaus kummasti karttuu, kun pääsee hallitukseen.

Näin vähällä ei pidä Soinia päästää. Soini itse ei yleensä säästele sananruoskaa. Tässä tilanteessa hän hymähtäisi pilkallisesti: - Kuinka te kehtaatte! Ja kehtaattehan te!"

https://m.iltalehti.fi/uutiset/2015081420177513_uu.shtml

Ville Varjo

Ei taida politiikka pystyviä ihmisiä enää juuri kiinnostaa.

Suomalaisen parlamentarismin alennustilan ehkä häpeällisimmät hetket eli viime kesän hallituskriisin poikanen kaikkine peräkonttimatkailuineen ja 2007 nolo vaalirahoitussotku ovat osaltaan heikentäneet luottamusta politiikkaan.

Ei tilanne muuksi muutu mistään ripittäytymisestä. Mainostoimistojen käsikirjoituksen mukaan kyyneliin tulvahtelevia tai tuohtumusta esittäviä poliitikkoja on nähty eri puolueista jo aivan riittävästi.

Marja-Liisa Kalkela

Ehkä pieni "Ryhtiliike" kansanedustajilta voisi hiukan palauttaa uskottavuutta?
Kansanedustajien sopeutumiseläkkeen poistaminen kokonaan kaikilta.
Työnhakuvelvollisuus työttömyyskorvausta vastaan ja Aktiivitoimet myös heille.
Vois tuoda ääniä mukavasti.

Markku Nieminen

Nimenommaan! Koko vanha valta työttömyyskortistoon aktivoinnin piiriin ja uudet voimat tilalle! Poliittinen- ja tulosvastuu oltava ehdoton ja sanktiot sen mukaiset. Muute tämä yhteiskunnan syöpä ei ole parannettavissa! Enää! Niin pitkällä se jo on!

Markku Nieminen

Rehellisyyden nimissä on annettava tunnustus tällä Sampo Terhon purkaukselle.

"–Ensinnäkään mikään sovittu ei pidä, ellet kellon ympäri valvo, että niin tapahtuu. Asioista kyllä neuvotellaan ja kompromisseja tehdään, mutta kaikkea toisten puolueiden eri ohjelmiin saamia päätöksiä viivytetään, vesitetään ja perutaan, ellet joka hetki seuraa ja uhkavaatimuksin ryyditettynä edellytä sovitun toteuttamista. Jokainen sovittu asia on vain avaus uudelle neuvottelukierrokselle, jonka aikana tinkiminen taas jatkuu. Näin ollen poliitikkojen ja puolueiden energiasta valtava osa kuluu toisten kyttäämiseen ja jo sovituistakin asioista uudelleen riitelemiseen. Siis myös yhteistyökumppaneiden kanssa, ei ainoastaan vastustajien. "

Kirjottelin jo muutamiin kommentteihin heti hallituskauden alussa, että joko hallitusohjelmaa ei noudateta, tai ohjelma pyritään vesittämään kaikin mahdollisin keinoin, joko poliitikkojen tai virkamiesten toimesta tai molempien näiden yhdessä.

Ja näinhän tapahtui, niin maahanmuuttopolitiikassa kuin perutulo, ym. asioissa. Vaadin Perussuomalaisia pitämään tiukemmin kiinni sovitusta jopa hallituksesta lähdön uhalla! No, loppu onkin historiaa, mutta nyt Sampon puhe vahvistaa poliittisen hyväveliverkoston mädännäisyyden. Kansallinen etu saa aina väistyä globaalin suuryritysylivallan tieltä!