Keskiviikko 19.6.2019

Moskovan ex-lähettiläs summaa 3kk:n turpo-keskustelun: ”Ristiriitaista – vähäteltiin muutosta Suomen asemassa”

Luotu: 
29.1.2018 17:11
  • Kuva: Alma Media arkisto / Juha Janhonen
    Kuva
    Entinen Moskovan-suurlähettiläs Hannu Himanen arvioi Uuden Suomen haastattelussa presidentinvaalien ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua
|

Penseä, sanoo Suomen Moskovan entinen suurlähettiläs Hannu Himanen loppuarviokseen käydyistä presidentinvaaleista. Hän viittaa erityisesti lokakuussa käynnistyneiden vaalien ulko- ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun.

Himanen on aktiivinen keskustelija ulko- ja turvallisuuspolitiikassa sekä kannattaa avoimesti Suomen liittymistä Pohjois-Atlantin liittoon, eli Natoon.

–Minulla on hyvin ristiriitaisia vaikutelmia, Himanen kertoo.

Nato-vaaleja näistä ei Himasen mukaan lopulta tullut, vaikka jäsenyyden puolesta liputti avoimesti RKP:n ehdokas Nils Torvalds. Se oli Himaselle pettymys. Hän arvioi, että lopuille ehdokkaille Suomen kansalaisten enemmistön Nato-kanta oli hyvin selvä.

Siitä, että Nato-ehdokas Torvalds sai vain 1,5 prosentin kannatuksen, ei pidä Himasen mukaan tehdä suuria johtopäätöksiä Nato-kysymyksen osalta. Hänestä Torvaldsin kannatuksessa näkyy sama ilmiö kuin SDP:n ja keskustan ehdokkaissa: että suurin osa puolueen omista kannattajista tuki sittenkin Sauli Niinistöä jatkokaudelle.

–Se viittaa siihen, ettei kyse ollut puoluevaaleista vaan henkilövaaleista. Toinen havainto on se, että tässä vaalissa paradoksaalisesti huolimatta siitä, että presidentin valtaoikeudet ovat käytännössä ainoastaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan alueella, niin kansalaiset eivät kuitenkaan äänestäneet ulko- ja turvallisuudesta muuten kuin epämääräisen jatkuvuuden nimissä.

–Minun johtopäätökseni on se, ettei tässä vaalissa ollut miltään osin kyse Nato-jäsenyydessä. Torvalds yritti sitä, mutta hänen huono menestyksensä kertoo siitä, että tämä ei ollut mikään Nato-vaali, Himanen sanoo.

Myös presidentti Niinistö arvioi maanantaina, että vaalitulos ei kerro Naton kannatuksesta Suomessa.

Tyytyväinen Hannu Himanen on siihen, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka oli laajalti esillä presidentinvaaleissa. Nato-kantojen lisäksi tv-tenteissä käytiin läpi erilaisia skenaarioita esimerkiksi siitä, miten Suomen tulisi toimia, jos Baltiassa syttyisi konflikti Nato-maiden ja Venäjän välillä. Hieman samanlaista skenaariota Venäjä harjoitteli yhdessä Valko-Venäjän kanssa syyskuussa pidetyssä Zapad- eli Länsi-harjoituksessa.

–Sopii toivoa, että tämä olisi ensimmäinen vauvanaskel – tai kuten englanniksi sanotaan baby step – siihen suuntaan, että meillä turvallisuuspolitiikka muuttuisi arkipäiväisemmäksi osaksi politiikkaa. Se on hyvin paljon ollut, jos ei nyt tabu, niin vahvan liturgian ja patinan peitossa. Siksi siitä on ollut vaikea keskustella.

–Toisaalta keskustelu oli monella tapaa turhauttavaa.

Himanen tulkitsee, että loppujen lopuksi vaalien aikana puhuttiin liian vähän Suomen turvallisuudesta ja turvallisuusnäkymistä, ja että oikeita kysymyksiä kierreltiin.

–Tietyllä tapaa jopa vähäteltiin Suomen turvallisuusaseman muutosta ja siihen liittyviä uhkia tai haasteita.

Vaikka erilaisia skenaarioita ja ehdokkaiden sanoin ”sotapelejä” tenteissä pyöriteltiin, päätyivät ehdokkaat aina Himasen mukaan siihen, ettei Suomeen kohdistu minkäänlaista uhkaa, eikä syytä huoleen ole.

–Pidän itse täysin selvänä, että jos Itämeren alueella ja Baltiassa syttyisi konflikti, Suomi ei voisi tänä päivänä todellakaan pysyä siitä erossa. Mutta tällaista keskustelua ei ollut valmiutta käydä.

Yksi syy liittyy Himasen mukaan Niinistön asemaan istuvana presidenttinä.

–Hänen asemansa oli tässä suhteen hankala, Himanen toteaa ja lisää, että Niinistö kuitenkin pitäytyi Juha Sipilän hallitusohjelmaankin kirjattuun kantaan, että Suomi ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä.

–Mutta sitten suurimmalla osalla muista ehdokkaista oli hirveä kiire todistella, että Suomella ei ole mitään suurta tarvetta edes hakea Nato-jäsenyyttä. Kun tämä yhdistyy siihen, ettei vaaleissa ollut mitään erityistä valmiutta Suomen tulevista turvallisuushaasteista, niin loppuarvioni on vähän penseä. Ei ollut oikein näkemystä, miten Suomen turvallisuutta hoidetaan.

Himanen katsoo, että Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asema todella on muuttunut. Muutoksen alkupiste on hänen mukaansa keväässä 2014, jolloin Venäjä miehitti Krimin.

–Nyt se käy välikäsien kautta käytännössä sotaa Ukrainassa. Kyse ei ole sisällissodasta, vaan Venäjän ylläpitämästä matalan tason konflikti itäisessä Ukrainassa. Venäjä pitää tilanteen avaimia hallussaan, kun se pitää kontrollissaan noin 400 kilometrin mittaista osaa Venäjän ja Ukrainan välisestä rajasta.

Ukrainan konfliktissa Himanen pitää merkittävimpänä Venäjän maailmalle lähettämää signaalia: että se on valmis tarvittaessa loukkaamaan itsenäisten valtioiden rajoja, joiden pitäisi olla koskemattomia.

–Tämä luonnollisesti aiheutti erittäin paljon huolestusta Baltiassa.

–Venäjän toiminta Ukrainassa on lisännyt jännitystä Itämeren alueella.

Suomalainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu typistyy julkisuudessa helposti ”eipäs-juupasteluksi” Natosta, kuten Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola viime syksynä Uudelle Suomelle osuvasti kuvasi.

LUE MYÖS: Tutkija: ”Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus jäämässä taakse - eikä se tapahdu Nato-jäsenyyden kautta”

Himanen painottaa, että Nato on vain yksi ulko- ja turvallisuuspolitiikan osa-alue: sotilaallisen puolustuksen kysymys.

–Mielestäni uskottava puolustus tarkoittaa sitä, että se on deterenssi eli ulkopuolelta olevan hyökkäyksen ennaltaehkäisemistä.

–Tästä tematiikasta pitää ehdottomasti keskustella. Siksi Itämeren turvallisuustilanne pitää kokonaisuudessaan ottaa pöydälle ja lopettaa haihattelut siitä, että Suomi voisi jotenkin eristäytyä Itämeren turvallisuustilanteesta.

Tämän vuoksi Himanen pitää Suomen hakeutumista sotilaalliseen liittokuntaan ”yhteistyökehityksen johdonmukaisena päätöksenä”. Venäjältä kuultuihin lausuntoihin siitä, että Suomen liittyminen Natoon olisi uhka sen omalle turvallisuudelle, ei Himasen mukaan pidä korvia lotkauttaa, vaikka se nostettiin presidentinvaalikeskusteluissa usein esille.

–Venäjä harrastaa strategista viestintää ja pyrkii vaikuttamaan muihin maihin. Se pyrkii vahvistamaan omaa asemaansa. Sitä paitsi Venäjä on vahvistamassa omaa sotilaallista läsnäoloaan ja varustustaan Luoteis-Venäjän alueella täysin riippumatta siitä, mitä Suomi ja Ruotsi ovat tekemässä.

–On aika vaikea kuvitella, että Suomen ja Ruotsin mahdollisen jäsenyysprosessin käynnistyminen vaikuttaisi mitenkään olennaisesti, mitä Venäjä meidän lähialueellamme tekee nyt tai tulee vastedes tekemään.

Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Keijo Lindgren

Himanen uskoo Natomaan joutuvan konfliktiin Venäjän kanssa.
Europan on pidettävä siitä huoli ettei Nato innostu liikaa, se olisi europalle vahingollista.
Me europassa turvaamme USAhan joka ei tule ampumaan laukaustakaan Venäjälle.

Venäjä ja USA eivät koskaan tule sotimaan keskenään olisi liian vaarallista.