Torstai 16.8.2018

Viraston ylijohtaja kypsyi alkoholilain tulkintaan – läksyttää viranomaisia olutsotkusta

Jaa artikkeli:
Luotu: 
8.2.2018 15:49
  • Kuva: Alma Media arkisto / Outi Järvinen
    Kuva
    Tuoreen alkoholilain tuoma pienpanimoiden ulosmyyntioikeus on osoittautunut lupaprosessiltaan varsin hankalaksi. Kuvituskuva.
|

Faktakulma

Alkoholilain muutos astui voimaan 1.1.2018. Sen perusteella panimot, jotka valmistavat olutta vuodessa alle 500 000 litraa, voivat myydä jopa 12-prosenttisia juomia suoraan panimolta. Jos panimon vuosituotanto on yli 500 000 litraa, saa alkoholipitoisuus olla korkeintaan 5,5.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Minna Karhunen oli torstaina vihainen. Hän katsoo viranomaisten epäonnistuneen uuden alkoholilain säädösten toimeenpanossa ja viestinnässä panimoyrittäjien suuntaan sekä keskenään.

– Mä olen niin tuohtunut tästä tilanteesta, Karhunen puuskahti Uudelle Suomelle puhelimessa.

Alkoholilakiin liittyvästä byrokratiasta heräsi keskustelua jälleen keskiviikkona, kun Yle uutisoi pienpanimoiden ulosmyyntioikeuden lupaprosessin vaikeuden yllättäneen jopa lupaviranomaiset eli aluehallintovirastot. Lisäksi huomiota kiinnitti Etelä-Suomen aluehallintoviraston virkamiehen kommentti siitä, että olutmyynnin tietyt kriteerit ”liittyvät Alkon monopolin suojeluun”.

Normienpurun hitauteen tuskastunut Karhunen selvensi keskustelua sosiaalisen median Avijohtaja-tilillään. Hän korosti, että vaikka Avi myöntääkin alkoholin vähittäismyyntiluvat, se joutuu ottamaan huomioon myös muun lainsäädännön.

Vaatimukset Ylen jutussa mainituista panimomyymälän seinärakenteista tulevat EU:n elintarvikelaista, elintarvikehygienia-asetuksesta ja valmistusverolaista, ”eli kyse ei ole aluehallintoviraston mielivallasta ja Alkon monopolin suojelemisesta”, Karhunen kirjoitti.

Tämän jälkeen Karhunen joutui hieman perääntymään. Hän tviittasi aihetunnisteella #sekavaa ja ilmoitti, että Valvira onkin muuttanut pienpanimoiden vähittäismyynnin lupavaatimuksia, ”mutta unohtanut kertoa lupia myöntävälle aville”. Valvira ei sittenkään vaadi pienpanimoa erottamaan myymälätilaansa erilliseen tilaan tai sermin taakse.

Tosin tämäkään ei ole lopullinen totuus. Karhunen kertoo Uudelle Suomelle, että uusien tietojen mukaan Valviran valvoma vähittäismyyntilupa ei tosiaan edellytä myyntitilojen eriyttämistä oluen valmistustiloista. Sen sijaan elintarvikelupa, jollainen pienpanimoilta myös vaaditaan ulosmyyntiä varten, saattaa edellyttää tuotantotilojen eristämistä yleisötiloista kuten myymälästä.

– Tässä menee näköjään sekaisin se, että vähittäismyyntitiloja ja -lupaa koskien ei vaadita seinää. Mutta sitten tulee tämä oluen valmistustiloja ohjaava lainsäädäntö, joka vaatii, että tilaan pääsy pitää estää ulkopuolisilta hygieniasyistä, Karhunen kertoo.

– Meidän tarkastaja on – Valviran ohjeistuksen mukaisesti – ilmoittanut yrittäjälle sen näkökulman, joka koskee niitä valmistustiloja, hän lisää Ylen juttuun liittyen.

Lue tarkemmin: Alkoholibyrokratia yllätti Ylen mukaan jopa virkamiehet – ”Virkistävää kuinka virkamies ei viitsi edes valehdella”

Avin tiedossa ei torstaina aamusella ollut, mikä on lopullinen tulkinta asiasta käsityöläisoluen osalta. Tavallisesti elintarvikelaki, jonka piiriin olut kuuluu, edellyttää tuotantotilojen eriyttämistä. Tosin erillisen tilan sijaan lain tulkinnassa on kelpuutettu 2,2-metrinen seinämä.

Karhunen on jatkanut tänään torstaina keskusteluja asiasta Valviran ja muiden viranomaisten kanssa. Hänen mukaansa eri lakien merkityksestä ja tulkinnasta käydään eipäs-juupas-keskustelua eri virastojen välillä. Karhusen mukaan jonkun ”pitäisi ottaa tämä kokonaisuus haltuun asiakkaan näkökulmasta”.

– Yrittäjälle on ihan sama, mistä laista ja luvasta se tulee, jos hänen pitää se seinä rakentaa. Nyt on tosi tärkeää, että meidän viranomaiset istuvat pöydän ääreen ja käyvät läpi sen kokonaisuuden, Karhunen sanoo.

– Nyt jonkun pitää tehdä se lopullinen tulkinta.

Karhunen toivoo, että viranomaiset pystyisivät tiedottamaan jo torstaina selvästi, mitä panimoyrittäjältä edellytetään – riippumatta siitä, mistä laista vaatimus juontaa juurensa.

Ylijohtajan mukaan tapaus on hyvä esimerkki myös siitä, mitä tapahtuu, kun lainsäädäntöä toteutetaan pikavauhtia. Alkoholiuudistus lyötiin lukkoon eduskunnassa vasta joulukuun lopussa ja lakien piti pääosin tulla voimaan jo vuoden ensimmäisenä päivänä.

Alkon monopolin suojelua? Yleistä yksityisajattelua

Avin virkamiehen kommentti Alkon monopolin suojelemisesta herätti riemua sosiaalisessa mediassa, kuten Uusi Suomi uutisoi. Ylitarkastaja oli viitannut siihen, että koska käsityöläisoluen ja tilaviinin vähittäismyyntiluvat ovat poikkeus Alkon monopolista, ”on alkoholilaissa tarkasti säännelty käsityöläisoluen määritelmä niin valmistustavan, valmistusmäärän kuin fyysisen, taloudellisen ja oikeudellisen riippumattomuuden osalta”.

Minna Karhusen mukaan kyse oli ylitarkastajan yksityisajattelusta.

Mutta tehän kirjoitatte itsekin Facebookissa, että ”perimmäisenä syynä kriteereille on Alkon monopolin suojelu” ja että ”tätä faktaa tuskin kukaan voi kiistää”?

– Se on minun mielipiteeni. Koko ajanhan tässä tehdään [sääntelyllä] vaikeaksi se, että ei voi kuin Alkossa myydä, Karhunen vastaa Uudelle Suomelle.

Alkoholilaissa todetaan, että lain tarkoituksena on vähentää alkoholipitoisten aineiden kulutusta rajoittamalla ja valvomalla niihin liittyvää elinkeinotoimintaa alkoholihaittojen ehkäisemiseksi.

– Lainsäätäjä on nähnyt, että kun vain Alko pystyy myymään, niin se vähentäisi myyntiä ja alkoholihaittoja. Se on lainsäätäjän keino vähentää haittoja, Karhunen selittää.

 

 

Faktakulma

Alkoholilain muutos astui voimaan 1.1.2018. Sen perusteella panimot, jotka valmistavat olutta vuodessa alle 500 000 litraa, voivat myydä jopa 12-prosenttisia juomia suoraan panimolta. Jos panimon vuosituotanto on yli 500 000 litraa, saa alkoholipitoisuus olla korkeintaan 5,5.

Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Petri Ollila

Olen toiminut elintarvikemarkkinoinnin professorina ja opettnut monessa Euroopan maassa, mm. Ruotsissa, Saksassa ja Italiassa. Suomessa viranomaisten käyttäytyminen poikkeaa muiden Euroopan maiden viranomaisten käyttäytymisestä. Kun muualla viranomaiset katsovat olevansa oman maansa/alueensa tuottajien puolustajia Brysseliä vastaan, meillä viranomaiset ovat lähinnä Brysselin viestintuojia paikallisille toimijoille. Muualla viranomaispäätöksiin käytetään maalaisjärkeä, meillä vedotaan yksiviivaisesti EU:n säädöksiin. En nyt kehota säädösten rikkomisiin, mutta jonkilainen asennevamma suomalaisilla virkamiehillä kyllä on.

Pauli Smolander

Sama henki on myös EU-tukien vaatimien tarkastusten kohdalla. Muualla virkamiehet yrittävät toimillaan maksimoida tukien saannin, meillä taas koetetaan kampittaa se pilkuntarkoilla tulkinnoilla mm. viivottimella mitataan sarka-ojien leveyksiä jne! Ja ellei ehkäisevää puutetta löydy, keksitään omasta päästä tuet estävä puute! Mut perisuomalainen, virkamiehenkin kateus estää eurooppalaisen tavan toimia.