Maanantai 10.12.2018

Näkökulma: Suomi sai uuden esikuvan

Jaa artikkeli:
Luotu: 
24.2.2018 09:07
  • Kuva: Linda Pelkonen / Uusi Suomi
    Kuva
    Itsenäisestä Viron tasavallasta annettiin julistus 24.2.1918.
|

On juhlan aika molemmin puolin Suomenlahtea. Onnea, Viro!

Itsenäisestä Viron tasavallasta annettiin julistus 24.2.1918. Suomen itsenäisyydestä oli päätetty eduskunnassa kaksi ja puoli kuukautta aikaisemmin.

Sekä Suomi että Viro syntyivät sata vuotta sitten ensimmäisen maailmansodan olosuhteissa, jotka olivat johtaneet Venäjän romahdukseen ja vallankumoukseen entisessä emämaassa. Me molemmat riuhtaisimme itsemme irti Venäjästä.

Yhteinen ja rinnakkainen historia ulottuu paljon pidemmällekin, mutta vähemmän valtiollisessa muodossa. Kansalaiset ovat olleet Suomenlahden ylittävissä kanssakäymisissä tuhansien vuosien ajan. Paljon on noina vuosina yhdessä jälkikasvua tuotettu. 

Ensimmäiset suomalaiset tulivat ilmeisesti nykyisen Viron alueelta. Myös sana Suomi on ehkä lainasana Baltian suunnasta, kuten kirjailija Juha Hurme muistuttaa Finlandia-palkitussa Niemi-kirjassaan (Teos, 2017). Se olisi johdannainen maata tarkoittavasta sanasta zheme (toisaalla on näkynyt myös muotoa zeme).

Helsingistä Tallinnaan on linnuntietä runsaat 80 kilometriä, vähemmän kuin Lahteen. Tätä oli mahdoton ymmärtää silloin, kun Neuvostoliitto oli olemassa ja rautaesirippu pystyssä.

1980-luvulla suomalaisten ja virolaisten kanssakäyminen vilkastui, vaikka kaikki oli vielä hyvin salaperäistä, koska Viro oli Moskovan ankarasti valvoma neuvostotasavalta, ja virallinen Suomi hoiteli suhteet Moskovan kautta. Asialla oli paljon kulttuuri-ihmisiä, mutta muutkin hieroivat tuttavuutta järjestö- ja yksityistasolla. Toki oli myös ryyppyreissujen tekijöitä.

Tunsin, kuten hyvin moni muukin suomalainen, joitain jotka reissasivat ahkerasti Suomenlahden yli ja tapasivat kaikista rajoitteista huolimatta virolaisia ystäviään. Siellä oli käynnissä hiljainen kumous, joka voimistui voimistumistaan ja muuttui lopulta 1980-  ja 1990-lukujen taitteessa rohkeaksi kansannousuksi miehittäjiä vastaan. Vastaava ilmiö nähtiin Latviassa ja Liettuassa.

Elokuussa 1991 Viro julistautui uudelleen itsenäiseksi. Samoihin aikoihin neuvostokauppaan nojannut Suomi sukelsi yhä syvemmälle lamaan.

Presidentti Lennart Merin ja pääministeri Mart Laarin johdolla virolaiset onnistuivat säilyttämään malttinsa kaoottisessa tilanteessa, jossa valtiolla ei ollut rahaa, venäläisiä sotajoukkoja pysyi vielä uhmakkaasti maassa ja kansalaiset kamppailivat toimeentulostaan.

Rohkea Viro pani neuvotteluissa venäläisten kanssa kovan kovaa vastaan, alkoi kehittää itseään uuden ajan markkinataloutena ja ryhtyi rakentamaan puolustusvoimiaan. Lopulta viimeinen venäläinen sota-alus lähti Viron Paldiskista elokuussa 1994.

Suomessa oli ollut sodan jälkeisinä vuosikymmeninä aivan toisenlaista kuin Virossa. Olimme saaneet kehittyä ja vaurastua itsenäisenä, joskin Neuvostoliiton intressit huomioivana valtiona. Porkkalan vuokra-alueelta neuvostojoukot olivat poistuneet vajaa 40 vuotta aikaisemmin kuin Paldiskista, vuonna 1956.

Olisiko Suomi voinut tehdä 1990-luvun alussa enemmän auttaakseen virolaisia? Hyvin mahdollisesti, esimerkiksi Ruotsin silloinen pääministeri Carl Bildt oli pääministeri Mart Laarille hyvin vankkana tukena vaikeina aikoina. Tästä kertoo erinomaisesti Yle Areenasta löytyvä dokumenttielokuva Rodeo (ohjaus: Kiur Aarma ja Raimo Joerand).

Sekä Viron että Suomen satavuotinen tarina on selviytymistarina. Meillä Suomenlahden pohjoispuolella juhlinta kulminoituu vuosien 1939–1944 muistamiseen ja sankareihin, jotka säilyttivät taistellen Suomen itsenäisyyden. Virolaiset eivät ryhtyneet taisteluun rajoillaan syksyllä 1939, kun sen aikainen valtiojohto katsoi maan olevan yksin ylivoimaisen vihollisen edessä. Siihen tilanteeseen virolaiset eivät enää halua, mistä kertovat maan poliittiset valinnat.

Uudelleen itsenäistyneessä Virossa on ollut luonnollista mennä osaksi suuria lännen rakenteita niin taloudellisesti kuin sotilaallisesti. Vuonna 2004 maa hyväksyttiin muiden Baltian maiden tavoin puolustusliitto Naton jäseneksi ja samana vuonna myös sen haave EU-jäsenyydestä toteutui. Euroopan yhteiseen valuuttaan Viro pääsi mukaan 2011.

Asukasluvultaan vain 1,3-miljoonaisen Viron tarinasta on tullut viimeisen parin vuosikymmenen aikana niin hieno, että suomalaiset ovat alkaneet syystäkin katsoa monissa asioissa ylöspäin virolaisia. Palvelujen digitalisaatio, yrittäjäystävällinen ilmapiiri, kansainvälistyminen ja yleinen vaurastuminen ovat Viron 2000-luvulle leimallisia.

Heilläkin on pointtinsa, jotka sanovat, että virolaiset tekevät ulkopolitiikkaansa meitä rohkeammin. Totta on, että ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan Nato-maa Viro on lähempänä vaikkapa Tanskaa kuin Suomea.

Esimerkiksi Nord Stream 2 -kaasuputki Venäjältä Saksaan on ollut Virolle Tanskan tavoin turvallisuuspoliittinen kysymys toisin kuin Suomelle, joka näkee asian vain ympäristönä ja taloutena. Venäläisten kanssa suunnitteilla olevan Pyhäjoen ydinvoimalan tapainen hanke tulisi Virossa tuskin kuuloonkaan.

Suomi on sitonut Fortumin, Fennovoiman ja muiden energiatoimijoiden kautta itsensä Venäjään, eikä se sidos ole hellittänyt Ukrainan sodan vuoksi asetettujen talouspakotteidenkaan aikana. Talouden nousujen ja laskujen aikasarjoja katsellessa voisi jopa päätellä, että sidos Suomen ja Venäjän talouksien välillä on ymmärrettyä syvempi.

Virossa taas ei haluta nojautua Venäjään taloudessa. Siellä on karvaat kokemukset neuvostoajoilta, jolloin se oli pakotettu täyteen riippuvuuteen ja kaikki romahti.

Viro katsoo pitkälle tulevaisuuteen, ja siellä on rohkeutta visioida. Suomea hyvin puhuva Helsingin-suurlähettiläs Margus Laidre pohti Kauppalehden ja Uuden Suomen haastattelussa eteenpäin katsovasti niin sanottua Talsinkia, joka voisi yhdistyä Helsinki–Tallinna-tunnelilla:

”Ehkä olen lapsenmielinen idealisti, mutta olen varma, että Talsinki tulee. Sen on pakko tulla. Tästä tulee mielestäni uusi pohjoinen metropoli, joka ei yhdistä vain Suomea ja Viroa, vaan koko Pohjolan”. 

Loistavaa optimismia. Toisiamme tarvitsemme jatkossakin, ja paljon. Laidre vertasi Suomen ja Viron pitkää suhdetta avioliittoon:

”Luulemme, että tunnemme toisemme hyvin, mutta emme oikeasti tunne. Välit ovat kyllä hyvät, mutta kuten perheessä, avioliitto pitää keksiä uudelleen joka päivä.”

Viisasta puhetta. Viro on pitkäaikainen ystävämme, mutta olemmekin huomaamatta tulleet siihen pisteeseen, että se on monissa asioissa uusi esikuvamme.

Lue tästä lisää Laidren ajatuksia: Viron suurlähettiläällä on suuri suunnitelma Suomelle ja Virolle

Kirjoittaja on Uuden Suomen päätoimittaja.

Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Raimo Laine

Hyvä ehdotus. Virossa osataan hyvä ja joustava hallinto ja tulos on sen mukaista.
Suomessa osataan jähmeä byrokrattia , kiellot ,määräykset ja rajoitukset, sekä monimutkainen lainsäädäntö. Suurin päämäärähän on saada enemmän ääniä vaaleissa.
Keitähän pitäisi Viroon lähettää oppia saamaan ? Kyllä Viron tasavalta olisi varmin ratkaisu, jos he vain tällaisen rupusakin hyväksyvät.

Erkki Malinen

Onhan Viro hieno tarina, mutta ei pidä unohtaa että Neuvostoliitonkin aikana Viroa rakennettiin, että ei niitten tyhjästä tarvinnut lähteä. Toisin kun Suomi sodan jälkeen Lappi oli poltettu, 400000 siirtolaista asuttaa hirveät sotakorvaukset, ei meitä voi verrata.

Mikko Toivonen

Minä olen vieraillut Eestissä joitakin kertoja jo Neuvostoliiton ja Georg Ots laivan aikoina.
Paljon tämän vuosituhannen alusta alkaen maan joka kulmalla, Narvassakin.
Maan kehitys on ollut uskomatonta, ellei olisi sitä voinut omin silmin eri aikakausina ja eri hallinnoissa vertailla.
EU apua Eesti ei ole saanut yhtään enempää kuin Suomi, mutta hyvinkin suoraa tukea turismin, ostosten ja yritysten lanseeraamisen muodossa.
Kehitys on ollut mahdollista vain siksi, että eestiläiset eivät ole työtä halveksuneet eivätkä voineet sosiaalitukiin turvautua vaan oma yritteliäisyys ja sinnikkyys on kehityksen avain.
Se on myös kyennyt luomaan erittäin toimivan talouden ja hallinnon aivan tyhjästä ja puhtaalta pöydältä, eikä siihen ole jäänyt mitään tsaristisia tai alistus eestittymisen rasitteita, Sellaisia rasitteita mitkä estävät meillä aidon uudistumisen ja yhteisen edun toteuttamisen.
Olen iloinen, että olen voinut omalla pienellä turistipanoksellani voinut auttaa Eestiä tuossa kehityksessä. Parempaa avustuskohdetta en lähes koko maailman matkanneena voisi kuvitella.

Pasi Käyhkö

Mikko, tarkennappa tuo Viron EU-tukien saamat määrät ja etenkin niiden kohdennus. Esimerkkinä jos putsaamme Viron saaman EU-tuen/asukas verrattuna Suomen saamaan niin Viron talous olisi huomattavasti enemmän alijäämäinen kuin Suomen.

Mikko Toivonen
Vastaus kommenttiin #19

En ole niitä EU kaikkia tukia katsonut tarpeelliseksi ihan tarkkaan yhteenlaskea, mutta silmä arviolta EU statistiikasta maataloustuet mukaanlukien Eestin per kapita saamat tuet ovat noin samaa luokkaa kuin Suomessa.

Asia ei ole sillä tavalla yksityiskohtana minia kiinnostava kun yleisellä tasolla näen kaiken Eestille annetun tuen olleen perusteltua ja menneet pääosin hyvään tarkoitukseen minkä maata matkaillessaan voi nähdä omin silmin.

Mieluummin annan tukea varmuudella hyvään kehitykseen kuten Eestissä ja muuallakin Baltiassa kuin hukkaan sen traditionaaliseen kehitysapuun totaalisesti.

Minulle tuntemattomasta syystä jonkin verran suomalisia näkee Eestin auttamisen hukkaanheittämisenä. Minä puolestani pohjaan käsitykseni näkemääni ja kokemaani todellisuuteen kehityksessä ja todella pidän siitä yritys ja demokratiakehityksestä minkä näen Eestissä tapahtuneen. Minulla on myös entisiä koulutovereitani Eestissä jo hyvin pitkään ja he kokevat asiat samoin kuin minä.

Minkään ei pitäisi estää meitä ottamasta mallia siellä meitä paremmin tapahtuvasta kehityksestä. Kateellinen ei missään nimessä pitäisi olla sillä kovasti ovat eestiläiset joutuneet uhrauksia tekemään päästäkseen näin pitkälle. Meillä sentään maa ei ollut koskaan itsenäistymisen jälkeen miehitetty vaikka kovat uhraukset joutuikin menetetyistä maistaan maksamaan ja sotakorvausten muodossa maksamaan "hyökkääjälle". Hyvin muistan itsekin ostoskortit ja miltä maistui satunnainen siivu hevosberliiniä vielä vuosiakin sotien päättymisen jälkeen

Harri Tapani

Enemmän pitäisin esikuvina hyvinvoivia Pohjoismaita kun Venäjän malliin tasaveroilla ja EU tuilla ja suomituristienkin tuloilla tuolla pyörivää Viroa josta lähti jokin aika sitten sen historian suurin kansainvaellus maasta pois parempien olosuhteiden perässä.

"Virolaiset jättävät kotimaansa – Muuttoliike Suomeen +77,5 %"

https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/59397-yllattava-muutos-virossa-muuttol...

" EU-tuilla joita jo Matti Vanhanen kehui solidaarisuudeksi...

sieltä on muuttanut pois maan historian suurin määrä väkeä ja heitä on pilvin pimein sotkemassa Suomen työmarkkinoita"

https://www.uusisuomi.fi/comment/775932#comment-775932

Erkki Malinen

Siitä hyvyydestä tietenkin voi olla montaa mieltä. Olen yhden taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja ja siinä teettivät kahteen kämppään Virolaisilla remontin. Virolaiset teki kahteen kertaan kolmannen kerran Suomalaiset siinä sitä hyvyyttä. Täältä Jyväskylästä on Virolaiset kuulemma vähentyny kai hyvin vähiin rakennustyömailta.

Markus Vuorivirta

Niin. Virohan saavuttaa meitä kahdesta suunnasta. Sielä asiat kehittyy (syystä jos toisestakin), mutta samalla täällä myös taannutaan vähän asiassa kuin asiassa... Helppo se on kiinni ottaa kun kilpakumppani on luuskahtanut vanha koni, joka vetää viimeisiä hengenvetojaan... Suomihan on pahasti tippunut jo pohjoismaihin verrattuna, ja tahti senkuin kiihtyy. Kyllä fakta on, että suomen pitäisi alkaa TEKEMÄÄN asioita. Eikä vain selitellä asioista kaiken hiton juhlapuheista. Olo on kuin neuvostoliitossa. Yhdessä upotaan merenpohjaan hymyillen, uskoen itsekin omiin valheisiin mitä suoltaa joka tuutista "erinomaisuudestaan".

Harri Tapani

Jep, siinä päätoimittaja on oikeassa, että Suomi on menossa Viron suuntaan, tai laajemminkin Baltian suuntaan pois Pohjoismaisesta mallista, seuraava etappi ja esikuva lienee ja varamaan onkin sitten Balkanin malli.

Siellähän jo aiemmin Latviassa tehtiin adressia ja pyydettiin Ruotsia miehittämään maa :P

"Baltian ja balkanin maat köyhiksi jäävät pohjoisiin maihin verrattuna tasaveroineen, työvoima ja köyhät tahtovat niistä tänne pohjoiseen ja länteen, liikenne ei lopu, ennen kuin Suomi on balkanisoituntut samalle tasolle ko. maiden kanssa, mitä suomalaiset tuskin haluavat. Latviassa aloitettiin jo pari vuotta sitten melko toivottomina talouteen ja toimeentuloon huumoristisesti kerätä adressia maan liittämiseksi Ruotsiin, allekirjoituksia tuli ripeästi jo heti alkuun 10 000, adressin vetoomus on kirjoitettu kaksikielisenä, latviaksi ja englanniksi. Adressin alullepanijoiden mukaan Latvian valtio on menettänyt olemassaolonsa perusteet ja joutaisi liitettäväksi Ruotsin kuningaskuntaan.

”Ruotsi kiltti, miehitä meidät!”

Me allekirjoittaneet Latvian asukkaat vetoamme Ruotsiin, jotta tämä miehittäisi meidät. Mielestämme Latvian valtio on menettänyt olemassaolonsa perusteet..."

http://saramo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/56046-paniikki-jouluna-kriisi-on-...

Timo Uotila

Kiitokset Markulle hienosta kirjoituksesta.
Itse olen omassa blogissani paljolta samoilla linjoilla:
http://timouotila1.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/251335-viro-on-hoit...
Suomen ja Viron poliittisissa linjauksissa on paljon yhteistä mutta myös merkittäviä eroavaisuuksia. Olen esimerkiksi monesi mietinyt, miksi Suomessa hyysätään venäläisiä oligarkkeja, jotka omistavat kartanoita ja jopa Hartwall-areenan.
Ja miksi suomalaiset suhtautuvat niin sinisilmäisesti Itämeren kaasuputkeen? Mitäköhän etua sai se suomalainen "putkimies", joka lobbasi asiaa?

Suomen kannattaisi pitkällä tähtäimellä pyrkiä Ruotsin, Norjan ja Tanskan kanssa Pohjolan unioniin. Siinä olisi Suomelle oikea sivistyneiden demokratioiden koti. Virokin voisi hieman kehityttyään pyrkiä jäseneksi.

Joka tapauksessa, jos on tuntenut Viron ennen vuotta 1991, ei voi olla ihailematta maan kehitystä. Viron tasavero on muuten reilumpi kuin Suomen progressiivinen järjestelmä, joka panee keskituloiset maksumiehiksi, koska ökyrikkaat keinottelevat itselleen veroparatiiseilla ja muilla keplotteluilla alhaisia veroprosentteja.

Risto Pihlajaniemi

Kiitos ja onnea Virolle.
Minulle Markun ylvästelevä juttu Viron sankarillisesta rohkeudesta suhteessa NL/Venäjään on satua ja yksi monista historian vääristelmistä.
Ollaan vaan sankareita virolaiset ja me suomalaiset, ilman NL/Venäjän suostumusta emme missään vaiheessa olisi saavuttaneet itsenäisyyttä.
Vaikka en tuntisi historiaa, asia olisi peilin selvä. Yhtä helppo kuin Viron olisi sankaruudella saavuttaa itsenäisyys, näen peilistä, että yhtä helppoa Viron olisi alistaa Venäjä provinssikseen.
Ja rautaesirippu oli olemassa vain lännen uutisoinnissa.
60-luvulla Leningrad oli jo suosittu matkailukohde, olimme mm. Lahden Lyseosta luokkaretkellä. Muistan, kun 16v. yritin ekan kerran tytön kanssa sängyssä Leningradissa onnistumatta, kunnes Tallinnassa onnistui ilman viranomaisen lupaa.
80- luvulla ajelutin mutsia siskoineen Suomenlahden rantoja ja Novgorodissa.
Viisumit tarvittiin. Eiks oo karseeta?
Vielä kerran: onnittelut Virolle.