Maanantai 16.7.2018

Kansanedustaja kehottaa metsästäjiä ilmoittamaan laittomasta häirinnästä – ”Riistakamerat metsään”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
1.3.2018 19:51
  • Kuva: Petteri Paalasmaa /Uusi Suomi
    Kuva
    Myös poliisin eräyhdyshenkilö, ylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen kehottaa metsästäjiä ilmoittamaan poliisille laittomasta pyydystämisen häirinnästä. Arkistokuva.

Kansanedustaja Kari Kulmala nosti esiin laittoman metsästyksen häirinnän, jonka poliisi ja Metsästäjäliitto ilmiönä tunnistavat. Siitä kuitenkin ilmoitetaan harvoin, vaikka kyseessä on rikos.

Kulmala kirjoitti ilmiöstä Puheenvuoron blogissaan. Hän tarkentaa Uudelle Suomelle halunneensa kirjoittaa aiheesta, koska usein metsästäjät ovat epätietoisia siitä, miten häirintätilanteissa tulisi toimia ja häneltä on kysytty neuvoa.

–Minulle on tässä talven aikana valehtelematta 12 kertaa soitettu ainakin ja laitettu sähköpostia näistä asioista, Kulmala sanoo Uudelle Suomelle.

–Nämähän ovat sellaisia asioita, joista ei todellakaan poliisille ilmoiteta, koska ilmoittajakin tietää, ettei poliisi näille juurikaan mitään pysty tekemään muuta, kuin korkeintaan kirjaamaan ylös.

Useimmiten kyse on loukkujen laukaisemisesta tai tärvelemisestä. Kulmalan mukaan hän on saanut viime vuosina melko paljon yhteydenottoja suden kannanhoidollisen metsästyksen häirinnästä, joiden yhteydessä on myös pysäköity autoja metsäautoteille niin, etteivät metsästäjät pääse niiden ohi.

–Nyt tämä vain lisääntyy, hän sanoo yhteydenotoista, joita on tullut tänä talvena ympäri Suomen.

Kulmala on neuvonut soittamaan poliisille ja laittamaan metsään loukkujen lähettyville riistakamerat, joihin tarvitaan maanomistajan lupa. Kulmala kehottaa ottamaan poliisiin yhteyttä jo siksikin, että ilmiön laajuudesta saadaan parempaa tietoa. Hänen mukaansa laki on selvä, mutta sen noudattaminen ei näytä olevan.

Lain mukaan ”laillisen metsästyksen estäminen tai vaikeuttaminen saattamalla pyyntiväline toimintakunnottomaksi tai häiritsemällä muulla tavoin pyyntiä on kielletty”.

Kulmala ei osaa tarkemmin arvioida, mistä yhteydenottoryöppy johtuu.

”Emmehän me tiedä kuin jäävuoren huipun”

Metsästäjäliitossa tai poliisissa vastaavaa ilmoitusaaltoa ei ole havaittu. Poliisi sai viime vuonna vain kolme ilmoitusta metsästyksen häirinnästä, vuonna 2016 yhden ja vuonna 2015 kolme ilmoitusta.

Metsästäjäliiton koulutuspäällikkö Ere Grenfors huomauttaa, että tapaukset tulevat harvoin liiton tietoon, koska kyseessä on poliisiasia. Hän arvioi karkeasti, että liitto saa tapauksista yhteydenottoja puolenkymmentä tai korkeintaan 10 kappaletta vuodessa. Hän arvelee, että ilmiö on olemassa, mutta se ei ole kovin yleinen.

–Hirveän vaikea sanoa, onko se lisääntynyt, mutta on selvää, että sitä esiintyy ja sitä on esiintynyt jossain määrin jo pidempäänkin, Grenfors sanoo Uudelle Suomelle.

Grenforsin mukaan Kulmalan antamat neuvot kuulostavat hyviltä. Myös liitto neuvoo kääntymään näissä asioissa poliisin puoleen ja saattaa mainita riistakameran. Grenfors neuvoo, että pyydykset voi myös olla hyvä siirtää hiukan syrjempään, missä on vähemmän kulkijoita.

–Riski kasvaa, mitä näkyvämmällä paikalla pyydys on, hän sanoo häirinnästä.

Myös Grenfors mainitsee häirinnän sudenkannanhoidollisen metsästyksen yhteydessä, mistä on uutisoitu myös mediassa. Häiritsijöitä on tullut lähietäisyydelle metsästystilanteissa, mikä on Grenforsin mukaan loukkujen laukomista vakavampi häirinnän muoto. Hän huomauttaa, että metsästystä voidaan häiritä tehokkaasti pelkällä läsnäololla esimerkiksi kävelemällä metsästäjän eteen.

Grenforsin mukaan häiritsijöitä on vaikea profiloida, vaikka se helposti yhdistetään eläinaktivismiin. Samaa sanoo eräyhdyshenkilö, ylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen Itä-Suomen poliisista. Hän ei ole havainnut ilmiön kasvua ”ainakaan siinä mielessä, että se arjessa näkyisi”. Hänen mukaansa ilmiö on tuttu, mutta se vaihtelee alueellisesti, ajallisesti ja paikallisesti.

Tänäkin talvena on Pohjolaisen mukaan kuitenkin tullut vastaan loukkupyynnin häirintää. Hänen mielestään kyse on ilkivallasta, mutta motiiveja on vaikea arvailla.

–Eihän kukaan vahingossa loukkua lauo tai varsinkaan vahingoita sitä. Kyllä se ilkivaltaista toimintaa on, joka sinällään täyttää metsästyksen häirinnän tunnusmerkistön, hän sanoo Uudelle Suomelle.

Pohjolainen korostaa, että kyse on suhteellisen harvinaisesta rikoksesta. Hän kuitenkin sanoo allekirjoittavansa täysin Kulmalan väitteen siitä, että sääntötietämyksessä on puutteita ja ilkivaltaisesta häirinnästä harvoin ilmoitetaan poliisille.

–Kynnys tehdä siitä poliisille ilmoitus on hirveän korkealla. Kynnys ehkä laskee, jos loukku on rikottu ja aiheutuu taloudellista menetystä.

–On varmasti voisiko sanoa piilorikollisuutta. Emmehän me tiedä kuin jäävuoren huipun. Jos meille tulee viisi ilmoitusta loukkupyynnin vaikeuttamisesta, mikä on tosiasiallinen määrä. Se voi olla kymmen- tai satakertainen.

Pohjolainenkin kehottaa tekemään laillisen metsästyksen häirinnästä rikosilmoituksen ja etenkin, jos häirintä on systemaattista. Rangaistuksena laillisesta metsästyksen häirinnästä voidaan määrätä sakkoa.

Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Kari Kallio

"Kari Kulmala nosti esiin laittoman metsästyksen häirinnän"! No tottahan se tuokin ongelma lie on! Ainakin laittoman metsästäjän mielestä. Onhan metsästys ollut monen suomalaisen mielestä ns ikiaikuinen perusoikeus, vähän niin kuin mato-onkiminen tänä päivänä.