Perjantai 21.9.2018

Pienituloisista joka kolmas on nuori – Jäävät rajasta kauemmaksi kuin muut

Jaa artikkeli:
Luotu: 
2.3.2018 09:38
  • Kuva: Uusi Suomi
    Kuva

Pienituloisista noin joka kolmas on nuoria aikuisia, kertoo Tilastokeskus. 18–34-vuotiaiden osuus pienituloisista on kasvanut viime vuosina selvästi. Kun vuonna 2006 heidän osuus kaikista pienituloisista oli noin neljännes, oli vuonna 2016 osuus noussut noin kolmasosaan.

Suomalaisista juuri nuoret aikuiset kohtaavat pienituloisuutta eniten. Heistä 58 prosenttia on opiskelijoita. Toiseksi suurin ikäryhmä on yli 65-vuotiaat, joista hieman runsas viidennes oli pienituloisia vuonna 2016. Osuus on kuitenkin ollut laskussa viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Tilastokeskus huomauttaa, että 65 vuotta täyttäneet pienituloiset ovat usein kuitenkin vahvemmassa asemassa kuin nuoret pienituloiset.

Pienituloisuuden rajana tuloja, jotka jäävät alle 60 prosentin kansallisesta mediaanitulosta. Yle 65-vuotiaat ovat usein pienituloisuuden rajan tuntumassa, eli heidän tulonsa ovat usein 50–59 prosenttia kansallisesta mediaanitulosta. Nuoret ovat taas keskimäärin kauempana pienituloisuusrajasta kuin muut ikäryhmät.

Suomessa oli vuonna 2016 kaikkiaan 623 000 pienituloista. He ovat Tilastokeskuksen mukaan aiempaa useammin opiskelijoita, työttömiä ja muita ei-työllisiä, sillä erityisesti vuoden 2010 jälkeen heidän osuutensa pienituloisista on kasvanut ja työllisten ja eläkeläisten osuus on vähentynyt.

Jaa artikkeli:

Kommentit

Irma Asikainen

Tämä koko juttu on itsessään jo "köyhä". Ensinnäkin, miten nuorten ja yli 65-vuotiaiden köyhyys voivat olla keskenään verrannollisia? Yli 65-votiaat ovat yleensä jo eläkkeellä ja he tekevät usein vain osa-aikatyötä, eivätkä ole siitä työtulosta riippuvaisia samalla tavalla kuin nuoret. Eläkeläiset joko tekevät työtä pysyäkseen virkeinä ja pitääkseen mielenterveyttään yllä (mitä suosittelisin kyllä näille nuorillekin - aina ei kannata mennä palkan suuruus edellä), tai ansaitakseen lisätuloa pinen eläkkeensä ohella. Heillä saattaa olla ja usein onkin jo turvattu elämä muuten. Sen sijaan nuoret ovat vasta astumassa sille polulle, mikä suo heille tämän turvallisuuden (toivottavasti) joskus tulevaisuudessa.
Tällainen ontto vertailu ei johda yhtään mihinkään. Kannattaisikohan tämänkin jutun kirjoittajan mieluummin miettiä, miksi nuori ihminen ei menisi työhön vaikka pienemmälläkin palkalla ja saiai näin jalkansa työelämän oven väliin, mistä olisi huomattavan paljon helpompi luikahtaa sitten sisään, kun kannukset on ensin hankittu.
Eilen juuri uutisissa kerrottiin, että nyt on vakinaistettu paljon pätkätyötä tehneitä ihmisiä, jotka ovat hankkineet sillä tavalla osaamisen alalle, johon pelätään jatkossa olevan vaikea saada työvoimaa. Siinä se rakonen olisi. Olisi näyttöä osaamisesta ja meriitit luotu, joten olisi jonossa ensimmäisenä. Ilman työkokemusta ja jonon jatkeena TE-toimiston listoilla tämä ihminen suurella varmuudella tulisi ohitetuksi samaa paikkaa hakiessaan.
Miksi kaiken pitää olla niin musta valkoista. Ei kukaan halua maksaa siitä, että alkaa kouluttaa helppoa elämää hamuavaa, nuorta, jolle ensisijainen tavoite on saada mahsollisimman paljon liksaa mahdollisimman vähällä työllä.

Irma Asikainen

Kuuntelin tuossa juuri äsken yhtä huippukokkia, joka lähti pienenä, köyhänä poikana Meksikosta amerikkalaisen unelman perään ja ajautui monien vaiheiden jälkeen työhön New Yorkilaisen ravintolan keittiöön. Koulutus oli jäänyt, kun oli pakko ansaita leipä suuhun, mutta intohimoa löytyi ja niin hän eteni ensimmäisestä pestistään tiskarina, ensin apukokiksi, kokiksi, keittiömestariksi ja nyt hän omistaa useita huippuravintoloita ja työllistää itse useita satoja ihmisiä.
Hänen suhtautumisensa työhön, niin kuin hän sen itse sanoi, on "Tieto ei ratkaise, vaan intohimo sydämessä." Tämä olisi hyvä muistaa näiden meidänkin marisijoiden.

Markus Vuorivirta

Jeps. Tämä on vähän samanlainen tarina kuin tarina siitä yhdestä enosta, sedästä, vaarista joka veti norttia ja viinaa päivät pitkät ja eli silti 90 vuotiaaksi. Tarinan kääntöpuoli unohtuu kertoa, eli se, että on tuota yhtä vastaan se tuhat enoa, setää, vaaria, jotka kuolivat tupakkaan ja viinaan jo viisi-seittenkymppisenä...

Sama koskee tuota "amerikkalaista unelmaa" on se yksi kokki joka nyt sattui pääsemään oikeaan paikkaan oikeaan aikaan ja siitä sai itsellenstä jonkin sortin hyötyä. Tuota vasten yhdysvaltoihin on taatusti mennyt tuhasia muitakin, ketkä eivät sitä paikkaansa ole löytäneet, vaikka kuinka oli tunteen paloa, ahkeruutta ja intoa...

Irma Asikainen

Se paikka tulee harvoin kotiovelle kolkuttamaan, vaan se täytyy itse hakea ja siihen pitää suhtautua tuolla mainitsemallani intohimolla. Ei se, että menet sinne tumput suorassa odottamaan, että joku heittää sinulle valmiin sämpylän suuhun, toimi nykyelämässä, eikä ole varmasti toiminut silloinkaan. Kyllä sieltä Väli-Amerikasta on varmasti tullut myös niitä, jotka ovat odottaneet sen amerikkalaisen unelman tipahtavan taivaasta ilman ponnisteluja tai niin kuin Ameriikassa saa nykyän todeta, useimmat sieltä tulleet ovat tuoneet mukanaan sen huumeisiin ja muuhin rikollisuuteen keskittyvän kulttuurinsa ja olleet näin ollen tuhoamassa sitä unelmaa, jota lajitoverinsa niin kovasti halajavat. Kolikolla on aina kaksi puolta, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että itse se on se tiensä avattava, ei sitä kukaan sinulle tule kotiin tarjoamaan. ei, vaikka kuinka yrittäisit sitä muuksi vääntää.

Markus Vuorivirta
Vastaus kommenttiin #5

https://www.hs.fi/tiede/art-2000005588897.html

Juuri on teoreettisen fysiikan professorilta tullut tutkimus aiheeseen liittyen. Uskon tietysti enemmän professoria kuin tavan tallaajaa...

Mutta jutun juoni on simppeli, eli siis se mitä itsekin juuri kirjoitin. Ettei se aina riitä että oot vain pätevä ja sopiva ja ahkera ja paras ... Vaan siinä tarvitaan sitä TUURIAKIN... Useimmilla valitettavasti ei sitä tuuria ole, vaan useimmilla sitä nimenomaan EI OLE. Kuitenkin yhteiskunnassa uskotaan ihan tuohon samaan paskaan mitä sinäkin suollat. Että kun ihmisiä potkitaan ja ihmiset ryhdistäytyy niin tottakai sitten heti löytyy töitä ja löytyy toimeentulo ja kaikki elämän edellytykset...

Mutta. Ei välttämättä löydy. Siihen ei välttämättä ole mahdollisuutta vaikka kuinka koittaisi ja yrittäisi. Usko pois. Suuri osa näistäkin esimerkin tapauksista nuorista ja aikuisistakin on tapellut tuulimyllyjä vastaan koko elämänsä jossain vaiheessa vielä innokkainakin. Mutta ovat lannistuneita vain sen vuoksi kun ovat nähneet, että se on vain taistelua tuulimyllyjä vastaan.. ei löydy tuolileikissä sitä tuolia. Tämä on se tosiasia mikä pitää hyväksyä. ONNELLA on niin suuri rooli kaikessa.

Mutta kun jotkut vielä suoltaa tarinoita että kun vain nuorena kävelet johonkin rähjäseen kuppilaan töihin niin siitä sitten alkaa varmasti polku että kohta omistat kokonaisen hesburger-ketjun (ironista, että hesburger-ketjun omistaja itsekin julkisesti suoltaa tätä samaa). Et omista. Todennäköisemmin, ja siis ihan niinku miljoonakertaisella todennäköisyydellä jäät sinne ihan vain pienipalkkaiseksi työntekijäksi kunnes sut korvataan nuoremmalla... Meinaan suomessa ei ole kovin monelle hesburgerille markkinoita... Jos tuo teoria toimisi, mitä hesburgerinkin omistaja tai sinä suollat, täällä olisi viisisataa erilaista hampurilaiskojua per kylä, ja niille kaikille pitäisi riittää vielä asiakkaitakin...

Irma Asikainen

Ensinnäkin, nämä professorit ovat todellisesta elämästä vieraantuneita teoreetikkoja. Piste. Ja sinä näköjään pelaat kliseillä, joten enpähän nyt tähän enempää. Kunhan sinulla on oikeaa asiaa,niin puhutaan sitten.
Aina ei löydy, mutta ainakaan ei löydy, jos ei etsi.