Torstai 21.6.2018

Poliisikansanedustaja äimisteli tv:ssä: Miten seksisopimus tehdään?

Jaa artikkeli:
Luotu: 
6.3.2018 12:11
Päivitetty: 
6.3.2018 12:18
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Alma Talent
    Kuva
    Tom Packalén pitää esitettyä raiskauslain muuttamista hankalana toteuttaa.

Faktakulma

Vihreiden kansanedustajat Satu Hassi ja Olli-Poika Parviainen jättivät joulukuussa kirjallisen kysymyksen hallitukselle siitä, että suostumuksen puute pitäisi lisätä raiskauksen tunnusmerkistön. Kysyjät ja asiaa koskeva Hanna Sarkkisen lakialoite muuttaisivat rikoslain 20. luvun 1. pykälää, joka koskee raiskausta.

Pykälä kuuluu nykyisin näin: ”Joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.”

Ja jatkossa se kuuluisi näin: ”Joka on sukupuoliyhteydessä toisen henkilön kanssa ilman tämän suostumusta taikka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.”

Eduskunta keskustelee tällä viikolla rikoslain uudistamisesta niin, että raiskaus määriteltäisiin jatkossa suostumuksen puutteen kautta. Poliisitaustainen kansanedustaja Tom Packalén (ps.) ei ymmärrä, miten suostumus seksiin tai sen puute todistettaisiin oikeuden edessä.

Packalén keskusteli aiheesta lakialoitteen tehneen Hanna Sarkkisen (vas.) kanssa Ylen A-studiossa maanantaina. Lakialoitteen mukaan raiskauksen tunnusmerkistöön lisättäisiin suostumuksen puute, jolloin seksiin ja sukupuoliseen kanssakäymiseen olisi jatkossa saatava toiselta osapuolelta selvä suostumus.

– Seksi ilman suostumusta on raiskaus ja raiskaus jättää syviä jälkiä, vaikka ei olisikaan käytetty fyysistä väkivaltaa, Sarkkinen linjasi A-studiossa.

Packalén ihmetteli, miten suostumusperusteinen malli voisi toimia käytännössä ja miten suostumuksen saamisen voisi todistaa poliisitutkinnassa tai oikeuden edessä.

– Se vaatisi yksityisoikeudellisesta sopimusta näiden [seksiä harrastavien] ihmisten välillä. En näe käytännössä, miten se toteutettaisiin, Packalén sanoi.

– Pitää esittää se, miten tämä suostumuksen antaminen käytännössä toteutettaisiin. Olisiko se paperin muodossa vai joku appi, Packalen kyseli viitaten esitettyihin älypuhelinsovelluksiin, joihin suostumuksen voisi napauttaa.

Packalénin mukaan lakimuutos voisi muuttaa tilannetta vain, ”jos oikeasti olisi tällainen kirjallisesti annettu suostumus”.

Sarkkinen, joka johtaa eduskunnan naisverkostoa, ihmetteli Packalénin pohdintaa.

– On ihmisten aliarviointia ajatella, että ei tietäisi niissä vuorovaikutustilanteissa, onko toinen halukas seksiin. Kyllä se yleensä tulee ilmi joko suullisesti tai muuten, ei siihen mitään sopimuksia tarvita. Mutta jos on epävarma siitä, onko tuo toinen halukas, silloin pitää kysyä, onko olemassa yhteisymmärrys, Sarkkinen linjasi.

Hän myönsi, että näyttökysymys on hankala. Kuitenkin suostumusta tai sen puutetta punnitaan raiskausoikeudenkäynneissä jo nykyisin, Sarkkinen kertoi.

– Mitään kirjallisia dokumentteja ei tietenkään [otettaisi käyttöön], se olisi täysin mahdotonta, Sarkkinen sanoi.

Sarkkinen uskoo, että uusi laki antaisi raiskauksen uhreille rohkeutta lähteä viemään asiaa oikeuteen etenkin sellaisissa tilanteissa, joissa raiskaaja ei ole käyttänyt fyysistä väkivaltaa uhria kohtaan.

Nykylainsäädännössä raiskaus määritellään fyysisen väkivallan tai sen uhan kautta. Sarkkisen mielestä nykyisen rikoslain lähtöoletuksena on, että ”toisen ihmisen ruumis – yleensä naisen – on automaattisesti käytettävissä seksiin, jos uhri ei erikseen vastustele sitä”.

Packalén korosti, että suostumusasian näyttäminen toteen on hankala kysymys, on sopimus sitten suullinen tai kirjallisempi ratkaisu. Poliisimies huomautti, että yleisessä tapauksessa molemmat osapuolet ovat päihtyneitä teon tapahtuessa ja ovat päätyneet yhdessä, yhteisymmärryksessä, paikkaan, jossa rikos on tapahtunut.

Packalénin tavoin myös oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) on pitänyt suostumusperusteista mallia hankalana toteuttaa. LUE LISÄÄ: Kansanedustajat vaativat raiskauslakiin muutosta – Ministeri SK:ssa: ”Elämälle vieras”

Faktakulma

Vihreiden kansanedustajat Satu Hassi ja Olli-Poika Parviainen jättivät joulukuussa kirjallisen kysymyksen hallitukselle siitä, että suostumuksen puute pitäisi lisätä raiskauksen tunnusmerkistön. Kysyjät ja asiaa koskeva Hanna Sarkkisen lakialoite muuttaisivat rikoslain 20. luvun 1. pykälää, joka koskee raiskausta.

Pykälä kuuluu nykyisin näin: ”Joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.”

Ja jatkossa se kuuluisi näin: ”Joka on sukupuoliyhteydessä toisen henkilön kanssa ilman tämän suostumusta taikka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.”

Jaa artikkeli:

Kommentit

Tomi Solakivi

Sarkkinen tekeytyy ilmeisesti tietoisesti tyhmäksi. Ei kysymys ole siitä, etteikö normaali ihminen tietäisi vuorovaikutustilanteessa, onko toinen halukas vai ei. Kysymys on siitä, että siitä normaalista vuorovaikutustilanteesta ei jää minkäänlaista oikeudessa kelpaavaa todistusaineistoa, jos toinen päättää myöhemmin väittää toisin.

Vai laajennetaanko sama logiikka koskemaan myös muita rikoksia? Normaali ihminen tietää kyllä, ettei kaupasta kanneta tavaraa kassan ohi maksamatta, joten todistusvastuu myös myymälävarkauksista epäillyille?

Kari Kallio

"Tom Packalén (ps.) ei ymmärrä, miten suostumus seksiin tai sen puute todistettaisiin oikeuden edessä."
Se pitää olla kirjallisena, ei se ole muuten pätevä. Allekirjoitukset pitää olla varmuuden vuoksi oikeaksi todistetut..!

Jaakko Aalto

Tuskinpa riittää. Se toinen vaatimushan oli, että missä vaiheessa tahansa pitää pystyä sanomaan ei, ja silloin se pätee sanomishetkestä alkaen ja kumoaa aikaisemmat suostumukset. Pitäisi siis myös pystä todistamaan, että se kirjallinen paperi on edelleen voimassa ja jos toinen allekirjoittajista sen kiistää voimassaolon, niin eihän se paperilla oleva suostumus ole enää edes sen paperin arvoinen.

Janne Pohjala

Näin on, paperi yksin ei riitä, koska naisella on oikeus milloin tahansa olla sitä mieltä että jokin on hänen tahtonsa vastaista.

Tämä ei ole ongelma. Aletaan valmistaa kojelautakameroiden tapaisia panokameroita, jolla osapuolet kuvaavat aktin.

Voidaan myös säätää laki että valbotavideon puuttuessa mies on aina syyllinen. Tämä kannustaa hankkimaan panokameran.

Näin oikeudessa voidaan sitten arvioida tuomarin edessä onko naisen viestintä kylmää vai eitä.

Jyrki Tikkakoski

Et tainnut itse ymmärtää koko asiaa. Lue uutinen, älä pelkkää otsikkoa.
Packkalen oli koko ajan, kuten uutisestakin näkee, tilanteen tasalla. Mutta naisjaoston puheenjohtaja ei ymmärtänyt koko keskustelussa, että tarvittaessa kaikki pitää todistaa.
Miten näyttää nainen toteen, että sanoi ei ja miten mies näyttää toteen, että nainen sanoi joo. Sinun keinosi ei ole realistinen, eikä ole naisjaoston esityskään.

Topi Rantakivi

Luulin jo, että pitää olla appi siinä seisoskelemassa ja todistamassa suullista suostumusta...

Ei kyllä onnistu tuo millään tavoin. Sarkkinen haluaa palata vuosikymmeniä taaksepäin, jolloin seksistä paheksuttiin ja oltiin pimeällä makuuhuoneessa ja peitossa reikä?

Ukko Pekka

Hiljainen (konkludenttinen), eli käyttäytymiseen perustuva syntymekanismi on juridisesti hyväksyttävä tapa tehdä sopimus, mutta ei vielä yksi takaa, että sopimus on pätevä, eli osapuolia sitova. Syntymekanismit ja pätemättömyys eivät ole synonyymeja. Sopimus ei ole pätevä ja osapuolia sitova, vaikka se olisi tarjous-vastausmekanismilla ja kirjallisesti tehty jos sitä rasittaa pätemättömyysperusteet, esimerkiksi sopimus on saatu aikaan pakottamalla, petoksella, petollisella viettelyllä, käyttämällä hyväksi toisen hätää, sopimusosapuoli ei ole oikeustoimikelpoinen, eli on vajaavaltainen...onhan näitä.

Ukko Pekka

Näyttäisi siltä, että raiskaus olisi jatkossa sopimusoikeudellisin perustein kuin rikosoikeuden perustein ratkaistava teko. Sopimusoikeudessa on jo kattavasti määritelty kaikki sopimusoikeuden elemetit, sopimuksen syntymekanismit- sopimusvapaus-sopimuksen sitovuus-pätemättömyysopit. Nyt ollaan vasta miettimässä sopimuksen syntymekanismeja, eli siletä vain soveltamaan tarjous- vastausmekanismin, käyttäytymiseen perustuvan mekanismin, suullisen vs. kirjallisen muodon jne...oppeja. Veikkaisin, että tuo käyttäytymiseen perustuva syntymekanismi olisi toimivin malli tässä tapauksessa? Seuraavaksi tulevatkin sitten mietittäviksi sopimuksen sitovuuden ja pätemättömyyden probleemat-onnea yritykseen...mielelenkiintoisia tilanteita, ainakin tragikoomisia sellaisia olisi luvassa.

Suurin ongelma tuossa olisi kuitenkin lainsystematiikkaan sisältyvä ongelma, eli minkä pääoikeudenalan lohkoon (yksityisoikeus, rikos- ja prosessioikeus, julkisoikeus) raiskaus sijoittuisi, jos "suostumus lauseketta" sovellettaisiin raiskaukseen. Siinäpä lainlaatijoille pähkinä purtavaksi.

Ukko Pekka

Aika vaativan tehtävän eteen joutuu se, joka selostaa sellaista, jonka ymmärtäminen vaatii kohtuullista oikeustieteen ja lainopin tuntemusta, mutta yritetään silti.

Kyseessä on lainlaadintaan ja eritoten lainvalmistelun vaiheeseen liittyvä ongelma. Lainvalmistelussa poliittisten argumenttien ohella korostuvat myös oikeudelliset argumentit. Poliittiset argumentit korostavat sitä, mistä asioista ylipäätään halutaan säätää lailla, minkä sisältöisenä, ja hyväksytäänkö lakiehdotus vai ei. Viimekädessä poliittiset argumentit ovat lainsäädäntötyössä siis ratkaisevassa asemassa. Oikeudellisissa argumenteissa korostuu puolestaan huolenpito oikeusjärjestelmän systematiikasta ja rakenteesta, eli siitä, että oikeusjärjestelmän rakenne pysyy yhtenäisenä, johdonmukaisena ja ristiriidattomana. Laille täytyy siis löytyä tarkoituksenmukaisin paikka, jonne se sijoittuu oikeusjärjestelmässä. Lainsystematiikan näkökulmasta tätä ongelmaa tulisi lähestyä vähän samalla logiikalla kuin, miten ja missä säilytämme kotonamme eri tavaroita. Leivänpaahtimen tai voipaketin säilyttäminen kodinhoito- tai makuuhuoneen liinavaatekaapissa ei kuulosta kovin järkevältä ja tarkoituksenmukaiselta ratkaisulta, vaan keittiöstä löytynee niille sopivampi paikka. Sama logiikka pätee myös astian- ja pyykinpesukoneen sijoittelussa, niiden sijoittaminen olohuoneeseen vaatisi kirjaimellisestikin rakenteellisia muutoksia, ja tekisi olohuoneen käytöstä sietämätöntä. Myös kodissa tilapäisesti vieraileva henkilö kykenee paremmin löytämään ja käyttämään tarvitsemiaan tavaroita, jos hän voi olettaa löytävänsä ne kutakuinkin samasta vastaavasta paikaista kuin ne ovat hänenkin omassa kodissaan. Kuvittele WC istuimen paikka muualla kuin WC:ssä. Lakien kanssa on vähän sama juttu, eli niille täytyy löytää oikeusjärjestelmästä sopiva paikka, jonne ne on tarkoituksenmukaisinta sijoittaa, ja jonne kaikki ne lainkäyttäjät (viranomaiset, tuomioistuimet, juristit, jne...), jotka niitä tarvitsevat osaavat helposti suunnistaa suorinta tietä oikean lainsäädännön lähteille, ja kykenevät hahmottamaan, muotoilemaan ja ratkaisemaan kyseessä olevan oikeudellisen ongelman.

Kysymys olisi siten myös siitä, taipuuko laki oikeusjärjestelmään vai oikeusjärjestelmä lakiin paremmin sopivaksi, vähän kuin ”muna-kana ongelma”. Ensimmäinen vaihtoehto kuulostaisi järkevältä, ihan kuin jos kysymys olisi pyykinpesukoneen sijoittelusta pesu- /kodinhoitohuoneen ja olohuoneen välillä. Olohuoneeseen sijoittelu tarkoittaisi merkittäviä rakenteellisia muutoksia, sen sijaan pesu- /kodinhoitohuoneen sijoittelu sujuisi ”itsestään” ainakin ilman suurempia rakenteellisia muutoksia, ja olisi kaikille pyykinpesukoneen käyttäjille ja sivullisillekin itsestäänselvä vaihtoehto.

Tässä tapauksessa kansanedustaja tarkoittanee käyttää poliittista argumenttia, sisällyttämällä ”suostumus lausekkeen” lain sisältöön, mutta ei ymmärrä sitä, että todellisuudessa kyseessä on argumentti, joka vaikuttaa enempi lainsystematiikkaan kuin että, se toisi mitään uusia muutoksia nykylainsäädäntöön raiskauksesta rikoksena tai parantaisi rikoksen uhrin oikeusturvaa.
Sitäkin enempi se vaikeuttaisi varmuudella asian selvittelyä (todistelu/todistustosiseikat) oikeusprosessissa (siviili- tai rikosprosessi).

Kyse on sääntelystartegiasta , eli millä tavalla ja keiden toimijoiden aktiviteettien varassa säännöksiä käytännössä toteutetaan. Tällä perusteella erotellaan mm. oikeudenalojen eri lohkot yksityisoikeus, rikos- ja prosessioikeus, julkisoikeus. Noiden oikeudenalojen lohkojen alle sijoittuvat sitten eri oikeudenalat, kuten sopimusoikeus, perhe- ja jäämistöoikeus, hallinto-oikeus, jne...

Yksityisoikeudessa korostuu sopijapuolten tahto ja intressit, kuten aviopuolisoiden, osakkeen omistajan ja taloyhtiön oikeus ratkaista itse, missä tapauksessa ylipäänsä nojaudutaan oikeudelliseen sääntelyyn, mitä keinoja silloin käytetään, käännytäänkö tarvittaessa tuomioistuinten puoleen tai millaisin ehdoin asiasta sovitaan kiistakumppanin kanssa (riita-asiat). Rikosoikeudessa korostuu poliisin, syyttäjän, tuomioistuimen ja täytäntööpanoviranomaisten (ulosotto, vankeinhoitolaitos) roolit toimijoina. Julkisoikeudessa taas korostuu viranomaisten ja yksityisten toimijoiden välinen suhde ja sitä suhdetta sääntelevä hallinto-oikeudellinen normisto, kun kyseessä on esimerkiksi viranomaisen valvomasta toiminnasta tai julkisyhteisön tuottamista palveluksista.

Kansanedustaja on jäänyt pakonomaisesti ”suostumus lausekkeen” ja sen merkityksen vangiksi, eikä löydä ulospääsyä muulla keinoin kuin lisäämällä lauseke ao. asiaa sääntelevään lakiin. Suostumus lausekeen lisäämisellä olisi siten selvästikin enempi vaikutusta sitä puoltavien tahojen ”mielenrauhaan” kuin mihinkään oikeudelliseen ongelman ratkaisuun, jota tässä ei yksinkertaisesti nyt vaan ole verrattuna nykylainsäädäntöön. Se, että suostumus käsite sisältyy joidenkin maiden oikeusjärjestelmiin johtunee ko. maiden oikeusjärjestyksen rakenteesta, ei siitä, että teko olisi muutoin mitenkään rikoksena erilainen kuin Suomessa.

Tällä hetkellä raiskaus sijoittuu riko-oikeudenalan sääntelyn piiriin, ja teko on rangaistava ilman mitään uhrin nimenomaista suostumus käsitettä/lausetta jo nytkin, eli lähtökohtana on, että teolle tarvitaan suostumus jo nykylainsäädännönkin mukaan, muutoin kyseessä on aina rikos. Kuten edellä on jo todettu, tämä ei toisi mitään uutta nykykäytäntöön, esimerkiksi parantamalla rikoksen uhrin oikeusturvaa tai kysymykseen rikoksen rangaistavuudesta, mutta sitäkin enempi se vaikeuttaisi varmuudella asian selvittelyä (todistelu/todistustosiseikat) oikeusprosessissa (siviili- tai rikosprosessi). Rikosoikeuden alaan kuuluvalle sääntelylle on tunnusomaista mm. se, että siinä kuvattu teko on pakottavaa (indispositiivista) oikeutta, ei tahdonvaltaista (dispositiivista) oikeutta, joka tarkoitaa, että osapuolet voivat sopia asiasta toisin, tiettyjä lieviä rikosasioita on toki mahdolista sovitellla. Erikseen on sitten kysymys siitä, onko teko virallisen syytteen alainen vai asianomistajarikos. Jos joku tappaa toisen, ei teosta voi selvitä joutumatta rangaistusoikeudelliseen vastuuseen sopimalla uhrin kanssa ennakkoon, että tekijä on saanut uhrilta suostumuksen tappoon. Kyseessä on virallisen syytteen alainen rikos, ei asianomistajarikos. Tappelupukaritkaan eivät voi ennakolta sitovasti ja pätevästi sopia, että vievätkö he asian mahdollisesti käräjille myöhemmin tappelun jälkeen, vaan vasta tappelun jälkeen kumpi tahansa osapuoli päättää asiasta itse.

Kansanedustajan argumenteilla raiskaus olisi selvästikin yksityisoikeuden, tarkemmin sanoen sopimusoikeuden alaan kuuluva asia, ja olisi siten ratkaistava rikosprosessin sijasta siviiliprosessissa (riita-asia). Siitä se vasta riemu repeäisi jos raiskausta yritettäisiin ratkaista sopimusoikeuden opeilla, en osaa edes kuvitella miten sen voisi vaikeammin ratkaista, kuin alkaa soveltamaan tekoon sopimusoikeuden oppeja. Raiskauksen vieminen ”suostumus käsitteellä” yksityisoikeuden alan sääntelyn piiriin tai sen säilyttäminen rikosoikeuden sääntelyn piirissä lisäämällä sinne ”suostumus” käsite on kyllä vähän sama kuin jos yrittäisi osua nyrkillä taivaaseen, ja koko ongelma räjähtäisi käsiin omaan mahdottomuuteen. Tämän asian enempi käsittely olisi kyllä lainsäädäntöprosessin resurssien turhaa käyttöä.

Tässä yritetään nyt sulauttaa pahemman kerran siviili- ja rikosoikeudellinen lainsäädäntö keskenään yhdeksi raiskaus nimisen rikoksen osalta. Minä ainakin jätän pyykinpesukoneeni edelleen nykysijoileen, siellä se toimii edelleen paremmin kuin makuuhuoneessa. Samoin jättäisin myös tämän raiskaus nimisen rikoksen rikosoikeuden sääntelyn piiriin, ja lainsäädännön asiantuntijoiden huomaan jos se vaatii ylipäätään jotain muutoksia.

Tähän jos mihin ei voisi paremmin sopia sanonta ”kun tietämätön teettää taitamattomalla, tuntuu aivan siltä kuin turha työ menisi täysin hukkaan”. Jätetään nämä lainsäädännön lainsystematiikkaan kuuluvat asiat lainopin asiantuntijoille ja lainsäädännön poliittiset seikat politiikkojen ratkaistavaksi kuten nykyisinkin.

Ukko Pekka

Kiitos, kiva kuulla, että löytyy vielä lukijoitakin, joita kiinnostaa perehtyä asioihin ennakkoluulottomasti. Harvoinpa sitä jaksaa näillä palstoilla kukaan paneutua asioihin, vaikka tietoa, asiantuntemusta ja näkemystä olisikin, ne kun tahtovat helposti jäädä pinnallisen ja mielipiteeseen pohjautuvien "parhaiten myyvien faktojen" alle, niin siinä helposti turhautuu ja jättää asian sikseen.

Juha Lehtonen

Eikun koko eduskunta sopimusjuridiikan luennolle Malediiveille! Kirjataan sovitut asiat ylös, päivätään ja allekirjoitetaan näin tehty dokumentti kaikkien sopimusosapuolten kesken. Jaetaan asiakirja kaikkien sopimusosapuolten kesken.

Markku Gurkku Lahti

Pitääkö siis sanoa "Tahdon" myös sänkyyn mentäessä. Tarvitaanko siinä pappia todistamassa? Yleensä "sopimus" seksiin määräytyy elekielellä. "EI" on aina ei, mutta joissain tapauksissa siinäkin, eli jos on hyväksikäyttöä, vaadittaisiin kirjallinen suostumus. Ja ketä on kahdenkeskisessä tilanteessa todistamassa, että molemmat ovat sanoneet suostuvan ilmauksen. Tilanne antaisi mahdollisuuden myös väärinkäytöksiin.

Juha Kuikka

"Sarkkinen uskoo, että uusi laki antaisi raiskauksen uhreille rohkeutta lähteä viemään asiaa oikeuteen etenkin sellaisissa tilanteissa, joissa raiskaaja ei ole käyttänyt fyysistä väkivaltaa uhria kohtaan."

Joissain tapauksissa ehkä noin, mutta ennen kaikkea se antaisi rohkeutta nostaa kanteita aiheetta. Lisäksi on syytä kysyä miksi sitä vastaanhangoittelua ei sitten harjoittaisi tarpeeksi selvästi halun puuttuessa?

Veikko Savolainen

"Lisäksi on syytä kysyä miksi sitä vastaanhangoittelua ei sitten harjoittaisi tarpeeksi selvästi halun puuttuessa?"

Esimerkiksi siksi, että uhri vaikkapa ymmärtämättömyyttään, huumattuna tai lahjottuna tai peloteltuna "näyttää" olevan suostuvainen tai "pyytää" raiskausta. Tämä voi olla asianlaita esimerkiksi 10-vuotiasta lasta raiskattaessa, kuten eräs Abbud-niminen pedofiili teki äskettäin ja jäi tuomitsematta raiskauksesta. Siksi se, että raiskaus määriteltäisiin jatkossa suostumuksen puutteen kautta, ei ole juurikaan riittävä kehitysaskel maassa (Suomessa), missä hovioikeus pari kuukautta sitten määritteli/luokitteli 10-vuotiaan tytön raiskauksen ei-raiskaukseksi sillä järjettömällä perustelulla, että tyttö ei ollut osoittanut pedofiilisialle suostumattomuuttaan "riittävää väkivaltaa käyttäen".

Naisjärjestöjen Keskusliitto siis ilmeisesti nyt haluaa pitää lainsäädäntömme tältä osin entisellään, eli kymmenvuotiaiden ja nuorempienkin (5 v, 3 v?) lasten raiskaaminen on edelleenkin vain 'hyväksikäyttöä' eikä edes pahaksikäyttöä, jos vain vastaantapelun merkkejä ei ole osoitettavissa tai uhri esimerkiksi ymmärtämättömyyttään tai lahjottuna tai peloteltuna "näyttää" olevan suostuvainen tai "pyytää" raiskausta. Ks. case http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246608-anna-maja-henriksson-ol...

tom brunila

Yleensä kysytään ennen aktiin rythymistä: "Pannaanko" tai "naidaanko"!
Henkilökohtaisesti en ole koskaan ollut tilanteessa jossa joko minä tai toinen osapuoli ei olisi jompaakumpaa sanaa käyttänyt. Ja jos vastaus on ollut "joo" tai "pannaan" tai "naidaan" niin akti on toteutettu!

Kimmo Tallqvist

Seuraavaksi nämä elämästä vieraantuneet femakkoverkostot kai vaativat seksin vain avioliittoon kuuluvaksi ja silloinkin vain silloin kun telaketjufemakko itse seksiä haluaa.
Poikkeuksena esiaviollinen seksi tietysti käy poikkeuksellisesti kyllä silloin kun femakkoa itseään haluttaa ja vain hänen ehdoillaan.
Ja jos kaikkia femakon omia tarpeita ei tyydytetä ja ao. sai mielestään huonoa seksiä niin se olisi tulkittava suostumattomuudeksi koska muija oli omasta mielestään antanut suostumuksensa vain hyvään seksiin.
Uskokaa vaan,kyllä nämä alfaurosvihaajat vaativat koko ajan lisää lakipykäliä jos tällekin lakialoite järjettömyydelle annetaan periksi.

Heikki Eertola

Sarkkinen neuvoi ottamaan mallia Saksan ja Hollannin laista, jotka toimisi. Toimittajan kysyessä miten kyseiset lait toimisivat, niin Sarkkinen vastasi, ettei tiedä kun ei ole perehtynyt kyseisten maiden lakeihin. Siinäpä Uskottavuutta kansanedustajalta, pääasia, että pääsee telkkariin esiintymään. Voi luoja !

Ilkka Vuori

Kommentoijien kuvista - ainakin - päätellen: suurin osa näyttää olevan sen ikäistä väkeä, ettei aihetta käsittelevät puuhat kovin suurta lovea vie päivittäisestä ajankäytöstänne. Noin ylimalkaan. Eikä kaikesta päätellen Suomessa ylipäätään.
Niin että ajattelin: ei tässä varmaan ole syytä nousta barrikadeille kuitenkaan ?

Että jos vaikka kuitenkin - kovan paineen sattuessa - kävisi R-kipsalla käsityölehden ostamassa. Ja kaupasta Niveaa (tai Tummelia jos on valikoimissa) vielä.
Ja kotiin käsitöihin.

Ettei asia pitkisty ja mutkistu.

Kimmo Tallqvist

Äläpäs nyt syyllisty ikärasismiin.
IS raportin mukaan vanhat sitruunansyöneennäköiset ja happamanoloiset, siiderivalas mummotkin käy Gambiassa,reportaasin sanojen mukaan,panettamassa itseään köyhillä rantarattopojilla.
Saksan malliin lailliset,valvotut eroscenterit Suomeen niin saa pihtaava,kiukutteleva femakko homehduttaa elintänsä ihan rauhassa.
Ja ennenkuin taas tulee kommentteja peräkammarinpojista niin on syytä ao. ensin käydä vaikka Frankfurtissa tutustumassa käytännössä aiheeseen.
Siellä mamut,duunarit ja pörssin pukumiehet käyvät kaikki tasa-arvoisesti sulassa sovussa nauttimassa palveluista lapsiperheidenkin kahvitellessa lastenvaunuineen kaikessa rauhassa samoilla kaduilla ennen myöhäisiltaa.
Homma pelittää eikä kukaan valita ja veroeurojakin kertyy.
Tosin saa täälläkin jo rahalla pesää netin välityksellä mutta se toimii nykyisin turhan harmaalla alueella.

Joni Rikkola

Nyt tullaan siihen ,mitä aina vitsailin.
Osapuolten on tehtävä kirjallinen sopimus kahden maakunnan edustajan läsnäollessa. Sopimuksen allekirjoitus maksaa 200euroa ja on voimassa maakunnanalueella 7 vrk.
Sen aikana voi harrastaa seksiä. EK aikoo tehdä myösp akolliseksi seksikortin jonka hinta on 1200eur ja sisältää 8 tunnin kortsunkäyttöperehdytyksen ettei eitoivottuaines lisäänny. Yrittäjinä Sipilän muksut ja valtio rahoittaa solidiumin kautta 100 miljoonaa.