Keskiviikko 12.12.2018

”Käsittämätön” leikkaus onkin riskiskenaario – Helsingin painava sote-huoli ”meni liian pitkälle”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
8.3.2018 19:37
  • Kuva: Alma Talent / Petteri Paalasmaa
    Kuva
    Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) tyrmäsi täysin Helsingin kaupunginhallituksen kuuden jäsenen kannanoton sote- ja maakuntauudistusta vastaan. Vehviläinen oli julkistamassa soten valinnanvapausesitystä tänään.
|

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) torppaa helsinkiläisten päättäjien huolet sote- ja maakuntauudistuksesta. Kuusi kuntapäättäjää julkaisi eilen keskiviikkona yhteisen kannanoton uudistusta vastaan.

Helsingin Sanomissa julkaistussa kirjoituksessa he puhuivat painavasta huolesta, joka uudistuksesta on herännyt Helsingin kaupunginhallituksessa yli puoluerajojen. Kaupunginhallituksen jäsenet Terhi Koulumies (kok.), Otso Kivekäs (vihr.), Tomi Sevander (sd.), Veronika Honkasalo (vas.), Marcus Rantala (r.) ja Mika Raatikainen (ps.) viittasivat kannanotossaan Uudenmaan liiton laskelmiin, joiden mukaan pääkaupunkiseudulle voisi syntyä uudistuksen johdosta heti ensimmäisenä vuonna 200–400 miljoonan euron alijäämä.

Kuusikon mukaan tämä tarkoittaisi Helsingille sadan miljoonan euron leikkausta. Lue tarkemmin: Nyt leviää Helsingin painava huoli sotesta: ”Leikkausten mittakaava on käsittämätön – Vastaa koko terveysasemaverkoston lakkauttamista”

Ministeri Vehviläinen vastasi kuusikolle hallituksen tiedotustilaisuudessa, jossa julkistettiin soten valinnanvapausesityksen korjattu versio.

–Sellaista tässä ei esitetä, Vehviläinen sanoi sadan miljoonan euron leikkauksesta.

Vehviläisen mukaan rahoituslaskelmat on päivitetty helmikuussa jokaisen maakunnan osalta ja näissä laskelmissa Uudenmaan tilanne näytti olevan pitkälti ”plus miinus nolla”.

–Se ei ollut hankalan näköinen.

Vehviläinen selvensi, että Uudenmaan liiton laskelmissa, joihin kuusikko kannanotossaan viittasi, on kyse riskianalyysistä sen pohjalta, jos kaikki menee uudistuksen toimeenpanossa pieleen.

–Helsinkiläisille ei ole tässä tulossa leikkausta, mutta toimeenpanon on onnistuttava jokaisessa maakunnassa.

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) lisäsi, että toimeenpano onnistuu sitä paremmin mitä paremmin kaikki ovat mukana uudistuksessa.

Uudenmaan liitosta vahvistetaan Uudelle Suomelle, että marraskuussa 2017 tehdyissä laskelmissa on kyse riskianalyysistä eli niin sanotusta painelaskelmasta, jossa arvioidaan, mitä tapahtuisi, jos mitään korjaavia liikkeitä ei tehtäisi. Laskelmat on tehnyt Uusimaa 2019-hankkeen hankejohtaja Markus Syrjänen, joka toimii nykyään Espoon sosiaali- ja terveyspalvelujen talous- ja hallintojohtajana.

Hän huomauttaa, että hallituksella on kunnianhimoiset tavoitteet saada säästöjä sote- ja maakuntauudistuksesta. Uudesta, tehokkaammasta sote-järjestelmästä tavoitellaan 3 miljardin säästöä vuoteen 2030 mennessä.

–Laskelmani koskevat maakunnan rahoitustasoa, joka lähtee hallituksen tavoitteista kuroa sote-palveluista kestävyysvajetta umpeen. Olemme laskeneet, millaisia alijäämäpaineita tässä olisi syntymässä tuolla rahoitustasolla ilman korjaavia liikkeitä, Syrjänen selventää Uudelle Suomelle.

Syrjänen painottaa, että marraskuussa 2017 tehdyt laskelmat ovat täysin riippumattomia siitä, ovatko sote- ja maakuntajärjestelmät toimivia. Laskelmien perusteella ei voi sanoa mitään siitä, kannattaako uudistus tehdä vai ei. Syrjäsen mukaan helsinkiläispäättäjien lukujen tulkinta meni liian pitkälle. Hän itse ei usko, että uudistus johtaisi palvelujen leikkaamiseen.

–Uskon, että rahoitustasoja tullaan korjaamaan ehkä jo tänä keväänä tai viimeistään, kun nähdään, mihin se raha riittää tai ei riitä. Rahoista päätetään vuosittain valtion budjetin yhteydessä ja niitä tarkastellaan jo syksyllä 2019 maakuntien talousarvioissa.

Maakunnat tulevat pyörimään pitkälti valtionosuuksilla, koska toistaiseksi niille ei olla myöntämässä verotusoikeutta ja asiakasmaksujen osuus on jäämässä rahoituksessa pieneksi.

Syrjänen myöntää, että ensimmäinen vuosi on erityisen hankala, koska muutoskustannukset on jätetty huomiotta rahoitustasossa, johon on jo leivottu sisään kustannustason kasvun hidastumista, vaikka palvelutarve kasvaa ikääntymisen takia. Syrjäsen mukaan pääkaupunkiseudulla on sitä ajatellen aidosti kovat paineet. Hän kuitenkin uskoo, että näitä rahoituskriteerien yksityiskohtia tarkennetaan vielä moneen kertaan.

–Ei helsinkiläisten kannata nyt olla huolissaan palveluista vuonna 2020. Se on turhaa huolen herättelyä asukkaissa. Kyllä siihen on monia mekanismeja, joilla ensimmäisistä vuosista päästään läpi, vaikka ensimmäinen vuosi olisi alijäämäinenkin, Syrjänen rauhoittelee.

Jaa artikkeli:

Kommentit

Kari Kallio

"Syrjänen myöntää, että ensimmäinen vuosi on erityisen hankala, koska muutoskustannukset on jätetty huomiotta rahoitustasossa---"
Pitihän se arvata, millä kepulikonsteilla olette päässeet nolla-tulokseen! Annan neuvon. Kertokaa se saamanne lopputulos kunkin kunnan kohdalla kahdella; olette lähempänä tasoa, mitä tuo lysti maksaa. Todennäköisesti hintalappu on vielä korkeampi. Vanha budjetoijan sääntö #1 on-- laske menot yläkanttiin ja tulot alakanttiin ja voit odottaa, että osuit lähemmäksi oikeaa.

Mikko Toivonen

Jos luotatte pätkääkään Vehviläiseen tai Saarikkoon, niin silloin uskotte Sipilää ja Pekkaristakin, tai Rätyä, Männistöä, Turusta, Lauslahtea ja heidän ohjureitaan.
Suosittelen uskomaan tervettä arvostelukykyä. Erityisesti suosittelen sitä Kepun ja Kokoomuksen kansanedustajille.

Atso Eerikäinen

Japanilla olisi tarjota Suomelle toimiva soteuudistus.

Japanissa on 47 maakuntaa, 2 suurkaupunkia (Osaka ja Kioto) ja 1 metropoli (Tokio). Maakunnat ovat autonomisisia, mikä merkitsee mm. että niillä on verotusoikeus. Tokiossa on keskustan 24 kaupunginosaa (ku), noin 250 ympäryskaupunkia (shi). Tokion verotulot jaetaan asukasmäärän mukaan kullekin osalle. Samoin muissakin maakunnissa. Maakunnat vastaavat kaikesta, paitsi puolustusvoimista ym. koko maata käsittävistä asioista (ministeriöt, parlamentti).

Terveyspalveluita varten maakunnat kaupunkeineen rakentavat ja ylläpitävät julkiset keskussairaalat. Sen lisäksi on yksityisiä toimijoita sairaaloineen ja klinikoineen. Terveyspalvelut rahoitetaan pakollisella terveysvakuutuksella, johon varat kerätään verotuksen yhteydessä bruttotulojen mukaan (rikkaat maksavat enemmän, köyhät vähemmän), kuten Suomessa kartutetaan eläkerahastoja. Julkisen ja yksityisen puolen terveyspalvelut ovat täsmälleen saman hintaisia koko maassa. Vakuutus korvaa asiakkaalle 70-80 % kustannuksista. Omavastuu on siis 20-30 % (eläkeläiset 80, 20 %).

Valinnan vapaus on 100 %. Missä tahansa ympäri maapalloa Japanin terveysvakuutukseen kuuluvat voivat saada omavastuuprosentilla (20 tai 30 %) tarvitsemansa terveyspalvelut. Kotikaupungissani voin mennä mihin tahansa joko julkiseen tai yksityiseen klinikkaan tai sairaalaan tai hammaslääkäriin. Hinta on kaikissa sama. Tietysti menen lähimpään klinikkaan, koska se on 500 m päässä ja hammaslääkäri 100 m päässä kotoa. Niissä olen asioinut jo liki 20 vuotta aina samalla lääkärillä ja hammaslääkärillä. Reseptit uudistetaan kerran kuussa, jolloin myös suoritetaan pikainen terveystarkastus, kerran vuodessa perusteellinen (ilmainen) tarkastus.

Samalla tavalla jokainen Japanissa asuva saa terveyspalvelut kaikkialta Japanista.

Mauri Gardin

Riskiskenaario toteutuu, jos täytäntöönpano menee pieleen. Nyt on korkea aika Vapaavuoren hännystelijöiden jo alkaa tosissaan miettimään täytäntöönpanoa ja tehdä mallista paras mahsollinen. Se on heidän käsissään. Kyllä Uudenmaan ja Helsingin asukkaat ansaitsevat hyvät sosiaali-ja terveyspalvelut. Se ei haukkumalla edisty. On käärittävä hihat ja alettava töihin.Aikaa on vähän. Vapaavuoresta ei siihen ole. Esimerkkejä on riittävästi:mm.lisääntyvä hiilen poltto, homerakennukset, kohtuuttoman kalliit vuokra-asunnot ym.

Anja Koppinen-Niemi

Etenemisen kannalta olisi parasta, että sekä kokoomus että keskusta perääntyisivät lukkoon lyömistään suunnittelua sitovista ja harhaan johtavista raameista. Valinnan vapaus tulisi hallitusti mukaan vasta kakkosvaiheessa. Ensin pistettäisiin kuntoon perusketjut kuntoon ja parhaiten, halvimmalla ja laadun turvaten se onnistuisi keskittämällä kehittäminen viiteen maakuntaan.