Lauantai 17.11.2018

Työelämä mullistuu: Tällainen on tulevaisuuden ”supertyöntekijä”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
18.3.2018 18:02
  • Kuva: Jussi Pyykkönen/Me-säätiö
    Kuva
    Me-säätiö on tutkinut työn murrosta muun muassa perehtymällä siihen, millä aloilla esiintyy paljon liikkuvuutta. Esimerkiksi kuljetusalalla ratin kääntäminen pystytään automatisoimaan, mutta on todennäköistä, että alan töitä riittää jatkossakin eri muodossa, Jussi Pyykkönen kuvaa suurta työn murrosta.
|
Työelämä on suuressa murroksessa ja on puhuttu jopa työpaikkojen katoamisesta. Työ ei kuitenkaan katoa, vaan sen sisältö muuttuu samalla, kun koulutuksen merkitys kasvaa. Näin ennustaa analyytikko, joka kertoo Uudelle Suomelle, millainen on tulevaisuuden supertyöntekijä.
 
Me-säätiön analyytikko Jussi Pyykkönen ennustaa, että työn sisällä tapahtuu tulevaisuudessa merkittäviä muutoksia osaamistarpeessa. Supercell-miljonäärien perustama säätiö on perehtynyt ilmiöön, sillä sen tavoitteena on vähentää lasten, nuorten ja perheiden syrjäytymistä ja eriarvoistumista Suomessa. Säätiö on analysoinut työn murrosta yhteistyössä tutkijoiden kanssa muun muassa Tilastokeskuksen tietojen pohjalta.
 
Pyykkösen mukaan tulevaisuuden työelämässä pärjäävät matemaattisesti lahjakkaat vuorovaikuttajat. Rutiininomaiset suorittavat työtehtävät vähentyvät samalla, kun vuorovaikutustaitoja vaativien työpaikkojen määrä kasvaa huimaa vauhtia.
 
–Muutos vaikuttaa joihinkin ammatteihin enemmän kuin toisiin, Pyykkönen sanoo Uudelle Suomelle.
 
Pyykkönen painottaakin, että työ muuttuu toisissa ammateissa huomattavasti nopeammin kuin toisissa. Hän huomauttaa, että puheissa ammattien katoamisesta pitäisi huomioida työmarkkinoiden sisäiset erilaiset segmentit, joista osa on hyvinkin staattisia.
 
Jatkossa osaamisessa korostuvat erityisesti vuorovaikutustaidot ja matemaattiset taidot. Kasvussa ovat olleen etenkin palvelualan asiantuntija- ja johtotehtävät, joissa vaaditaan hyvää matemaattista ymmärrystä.
 
–Tämä matemaattinen puoli oman tulkintani mukaan kytkeytyy hyvin vahvasti teknologiseen muutokseen. Tulevaisuuden supertyöntekijä on varmaan jonkinlainen analyytikko ja numeroja ymmärtävä kaveri, joka osaa myös vuorovaikuttaa.
 
Pyykkösen mukaan tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän työntekijöitä, jotka pystyvät ohjelmoimaan rutiinitehtäviä korvaavia tulevaisuuden koneita ja algoritmeja. Lisäksi koneiden toiminnasta pitää osata kertoa eteenpäin. Hän huomauttaa, että näin murros luo samalla tilaa vuorovaikutukselle, joka lisääntyy työelämässä, kun aika ei enää mene rutiinitöihin.
 
Insinöörimaa uuden edessä
 
Tämä ammattirakanteen ennuste on käännetty Me-säätiössä ammattiryhmien näkymiin. Tulosten perusteella laskevia aloja ovat esimerkiksi maatalous, teollisuuden avustavat rutiinitehtävät ja iso ryhmä toimistotyöntekijöitä. Maataloudessa trendi on selvä, sillä uusi teknologia tehostaa työtä, johon tarvitaan yhä pienempi määrä ihmisiä.
 
Vielä 20 vuotta sitten teollisuudessa oli Pyykkösen mukaan vielä melko paljon rutiinitehtäviä, jotka ovat nyt vähenemässä vauhdilla. Sama pätee toimistotyöntekijöihin: tulevaisuudessa algoritmit laskevat analyysit, joihin on aiemmin työllistetty merkittävä määrä ihmisiä laskennallisissa ja raportointitehtävissä niin yksityisellä kuin julkisella puolella.
 
Pyykkönen kuvaa, että aiemmin insinöörimaa Suomi työllisti ihmisiä tuottamaan raportteja, mutta tulevaisuudessa ihmiset pikemminkin tulkitsevat raportteja ja kertovat niistä eteenpäin. Pienenemässä olevaan toimistotekijäryhmään kuuluu useita erilaisia nimikkeitä, kuten taloushallinnon toimistotyöntekijät, joita on 132 000 kappaletta.
 
Koulutus ei enää suojaa työttömyydeltä samalla tavalla kun aiemmin, mutta tietyissä ammateissa yhä hyvin. Kun on seurattu, mitä esimerkiksi lääkäreille tapahtuu muutama vuosi valmistumisen jälkeen, yksikään ei ollut jäänyt työttömäksi, Pyykkönen huomauttaa. Sosiaali- ja terveysalalla työttömyysriski onkin Pyykkösen mukaan vain 3–4 prosenttia. Sitä vastoin vaikkapa kulttuurialalla työttömäksi jää jopa joka viides. Pyykkösen mukaan alalla on selkeästi ylitarjontaa työvoimasta ja liikaa alalle valmistuvia.
 
Nämä ammatit ovat staattisimpia
 
Liikkuvuus työmarkkinoilla lisääntyy koko ajan ja monien pitää pystyä vaihtamaan ammattia kesken työuran. Pyykkösen mukaan vähiten liikkuvuutta esiintyy perinteisissä ammateissa, kuten sotilaiden, sairaanhoitajien, lääkäreiden, opettajien, asianajajien, poliisien ja palomiesten keskuudessa.
 
–Kun opiskelet johonkin näistä ammateista, on edelleen varsin todennäköistä, että saat työpaikan ja pysyt samassa ammattiryhmässä koko työuran ajan.
 
Sen sijaan etenkin palvelualan erityisasiantuntemusta vaativissa ammateissa näyttäisi olevan paljonkin liikkuvuutta. Tilastojen perusteella jopa 30 prosenttia alan työntekijöistä saattaa vaihtaa vuoden aikana täysin toiseen ammattiryhmään.
 
Me-säätiö on havainnut nuorten syrjäytymistä tutkiessaan, että työllistymismahdollisuudet romahtavat, kun kolme asiaa kasautuu: nuorella ei ole tutkintoa tai työhistoriaa ja hän on väliinputoamistilanteessa, jossa hän ei loksahda osaksi mitään palveluita.
 
–Kun nämä kolme asiaa kasautuvat, työllistymistodennäköisyys on sellaista viiden prosentin luokkaa. Se tilanne on todella vaikea ja sieltä on todella vaikea päästä eteenpäin.
 
Me-säätiö on analysoinut samalla metodilla koko suomalaisten työttömien joukkoa. Keskeiset riskitekijät myöhemmissä elämänvaiheissa ovat, että työntekijä asuu taantuvalla asuinalueella, hänen työhistoriansa on taantuvalta toimialalta ja koulutuksesta alkaa olla kymmeniä vuosia aikaa. Silloin data näyttää Pyykkösen mukaan puhtaasti, että työllistymistodennäköisyys alkaa olla todella heikko. Jos on tehnyt pitkään töitä kapealla mutta ehkä korkeallakin erityisosaamisen alalla ja ammatti katoaa, eikä kouluttaudu uudelleen, työllistyminen alkaa olla hyvinkin epätodennäköistä.
 
Merkittävä osa työllisistä onkin uudelleenkoulutettava tulevaisuudessa ja ammatillinen liikkuvuus kasvaa. Tällöin kaivataan uusia elinikäisen oppimisen muotoja ja täydentävää koulutusta, joissa Pyykkösen mukaan tulisi erityisesti korostaa palvelualan tehtäviin liittyviä vuorovaikutustaitoja ja toisaalta matemaattisia taitoja, joita teknologia alkaa meiltä edellyttää.
 
–Enää ei kaivata perinteisiä laskennan tehtäviä, vaan enemmänkin sitä, että ymmärretään se, että teknologia toimii matemaattisten mallien päällä. Niitä pitää pystyä ymmärtämään, jotta teknologiaa voi kehittää.
 
Yhtenä peukalosääntönä on pidetty sitä, että miljoona suomalaista pitäisi kouluttaa uudelleen seuraavan kymmenen vuoden aikana. Pyykkönen pitää arviota oikeansuuntaisena.
 
–Jos meillä kolmasosa työllisistä vaihtaa työpaikkaa vuosittain, minusta miljoona kuulostaa kohtuullisen loogiselta.

Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Petri Hämäläinen

Miljoonan kouluttaminen on aivan samaa kuin pakolaisten kotoutus.

Pohjaton kaivo. Yhteistä valtion rahaa kaikkulan kaivoon.

Demarit, työvoimatoimistojen entiset pomot, nykyiset koulutusyrittäjät, imevät kuntien verta, yhteistä rahaamme.

Ja anna mä arvaan: excel- ja cv;n rustauskurssilla ja parilla pikakoulutuksella 55v kielitaidottomasta toimistoapulaisesta tulee java-ohjelmistoekspertti ja softcell-miljardööri viikossa?