Maanantai 18.6.2018

Kenraali avaa Suomen salaisinta hanketta – ”Saksalaiset kävivät”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
20.3.2018 19:52
  • Kuva: Alma Talent / Petteri Paalasmaa
    Kuva
    Kenraalimajuri evp. Lauri Puranen toimii puolustusministeriössä ohjelmajohtajana HX-hankkeessa, joka tähtää nykyisten Hornet-hävittäjien korvaamiseen uusilla hävittäjillä.
|

–Emme ole ostamassa vain lentokoneen korvaajaa, vaan ensisijaisesti suorituskykyä koko meidän puolustusjärjestelmällemme.

Näin toteaa Uudelle Suomelle puolustusministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja Lauri Puranen, entinen Ilmavoimien komentaja, jonka pään sisälle maailman merkittävimmät hävittäjävalmistajat haluaisivat tällä hetkellä päästä.

Puranen toimii ohjelmajohtajana Suomen tarkoin varjellussa HX-hankkeessa, joka tähtää Ilmavoimien nykyisen pääkaluston eli F/A-18 Hornetien korvaamiseen. Hanke on jo niin pitkällä, että ensi kuussa siirrytään varsinaiseen tarjousvaiheeseen, jossa on mukana viisi tarjokasta.

Tarjouspyyntö monitoimihävittäjästä, joita puolustushallinnon mukaan tarvitaan Hornetin tapaan 64, on lähdössä amerikkalaiselle Boeingille (konetyyppinä F/A-18 Super Hornet), ranskalaiselle Dassaultille (Rafale), brittiläis-saksalaiselle Eurofighterille (Typhoon), amerikkalaiselle Lockheed Martinille (F-35) ja ruotsalaiselle Saabille (Gripen).

Tarjoajat, joilla on omia toimistojaan myös Helsingissä, ovat tulleet Puraselle tutuiksi, sillä tapaamisia yhtiöiden edustajien kanssa on ollut useita. Kaikilla niillä on paljon pelissä, sillä Suomen kilpailun voittaminen merkitsisi miljardeja lisää liikevaihtoon ja olisi hyvä referenssi muissa maissa käytävissä kilpailuissa.

–Tapaan kaikkia, se on minun tehtäväni. Kaikki ovat vakavissaan mukana, Lapin lennostossa lentäjäurallaan vaikuttanut kenraalimajuri evp. sanoo.

Puranen joutuu taiteilemaan sanavalintojensa kanssa, koska mikä tahansa voisi olla mahdollista tulkita jonkun suosimiseksi. Hän ei ole halukas puhumaan kilpailijoista edes nimeltä mainiten, mutta kokonaisuutta hän sen sijaan selventää mielellään.

Kaiken avain on sotilaskielessä usein käytetty termi suorituskyky, joka ostettavan koneen pitäisi pystyä maksimaalisesti tarjoamaan. Lisäksi tulevat elinkaarikustannukset, huoltovarmuus, teollinen yhteistyö ja turvallisuus- ja puolustuspoliittinen vaikuttavuus, joissa tarjoajayhtiön ja sen kotivaltion pitäisi pystyä panemaan parastaan.

–Nämä on mittarit, joilla hyvyys arvioidaan. Painotan, että millään ei ole mitään merkitystä, jos ei tuota suorituskykyä, joka pitää olla nyt mutta sitä on pystyttävä tarjoamaan myös koko elinkaaren ajan. Pitää olla kehityspotentiaalia aina vuoteen 2060 asti, Puranen sanoo.

Hävittäjätyyppien suorituskyky on monimuotoinen määre, ja sen arvion tekevät suomalaiset sotilaat vuonna 2020. Purasen mukaan on syytä muistaa, että itse lentokone on vasta ”lavetti”, kun suorituskykyyn lasketaan aseet, tutkat, omasuojajärjestelmät ja elektronisen sodankäynnin järjestelmät, mutta siinäkään ei ole vielä kaikki.

–Nykyiset järjestelmät vaativat aika yksityiskohtaista dataa esimerkiksi vastustajasta. Myös ilmasta maahan pitää olla maalintamiskyky. Siitä tulee vasta taistelukelpoinen yksikkö, että on lentokone, aseet, sensorit ja data, jota tarvitaan niiden käyttöön.

Purasen mukaan tämä ”jääkiekkojoukkueen hyökkääjä” tarvitsee vielä kyvyn pelata joukkueena, jota hävittäjämaailmassa kutsutaan parveksi, johon kuuluu perustilanteessa neljä konetta. Tätä ominaisuutta tutkaillaan myös valintatilanteessa erilaisin kokein, muun muassa omin sotapelein.

–Parven sisällä jokaisen on pystyttävä siirtämään tietoa. Mitataan, miten parvi toimii sillä tiedolla, jota se kerää itseltänsä, mutta saa myös maasta, ja lähettää maahan omaa tilannekuvaa sekä liittyy taistelujohtoon.

Hyppäys nykyisistä F/A-18 Horneteista uuteen hävittäjään on huomattava, mutta teknisesti eikä myöskään henkisesti niin suuri kuin vuonna 1992, jolloin Suomi teki päätöksensä ruotsalaisten Drakeneiden ja neuvostoliittolaisten Mig-21:sten korvaamisesta amerikkalaishävittäjällä.

Pitkin 1990-lukua käyttöön otetut Hornetit maksoivat kolmisen miljardia euroa, kun niiden korvaajien arvoksi puolustusselonteossa on määritelty 7–10 miljardia euroa. Silloin konetyypin valinta meni nappiin, ja Suomi sai eurooppalaisittain poikkeuksellisen vahvan ilma-aseen.

Tällä kerralla on käyty paljon keskustelua niin sanotuista elinkaarikustannuksista, eli siitä mitä koneiden käyttö kokonaisuudessaan maksaa tulevan 30 vuoden aikana. Hurjimmat arviot ovat liikkuneet jopa 30 miljardissa eurossa, mitä Purasen tarjoamat laskelmat eivät tue.

Hän muistuttaa, että lähtökohta on, että vuosittainen kustannus koneista tulee olla samaa tasoa kuin nykyinen vajaa kymmenen prosenttia 2,4 miljardin euron puolustusbudjetista. Tämä tarkoittaisi tällä hetkellä noin 200 miljoonaa euroa vuodessa, mikä olisi kuutisen miljardia euroa 30 vuodessa.

Katso Purasen haastattelu (juttu jatkuu videon jälkeen):

Sen kun lisää 7–10 miljardin euron hankintakustannukseen, päädytään nykyrahassa 13–16 miljardiin euroon, mikä on puolet kauhuskenaarioista. Tarkkaa ennustetta on kuitenkin mahdoton tehdä, koska inflaatiosta ei voi tietää.

– Elinkaaren aikana, joka on 30 vuotta, koneen käyttö, sen ylläpito ja kehittäminen pitää tehdä normaalin puolustusbudjetin sisällä niin kuin Hornetit tällä hetkellä. Se tarkoittaa, että sen uuden hävittäjän, koko järjestelmän, ylläpitokustannukset pitää olla aika lailla samaa suuruusluokkaa kuin Hornetinkin. Paljonko se loppupeleissä maksaa, minun on kauhean vaikea sanoa.

Hän kuitenkin vakuuttaa, että veronmaksajille ei uusien hävittäjien käytöstä ole tulossa lisärasitteita, koska käyttö ja kehittäminen on sidottu nykyisen tasoiseen puolustusbudjettiin.

Se ei poista sitä, etteikö itse hankinta olisi kallis operaatio, varsinkin velkaiselle valtiolle. Valtiovarainministeriö arvioi eduskunnan valtiovarainvaliokunnalle vuosi sitten antamassaan lausunnossa, että vuonna 2021 lopullisesti valtioneuvostossa päätettävästä HX-hankkeesta aiheutuu valtiolle menoja vuosien 2021–2031 aikana. Se voisi tarkoittaa noin yhtä miljardia euroa vuodessa ensi vuosikymmenen jälkipuoliskolla.

Suomi ei ole tällä hetkellä ainoa eurooppalainen valtio, joka on uusimassa hävittäjäkalustoaan. Liikkeellä ovat esimerkiksi Nato-maa Saksa ja liittoutumaton Sveitsi, kun Nato-maat Norja ja Tanska päätyivät hiljattain amerikkalaiseen F-35:een.

Purasen mukaan liittoutumaton Suomi toimii hankkeessa itsenäisesti, joskin tietoja muiden liikkeellä olevien ostajien kanssa vaihdetaan.

–Me tunnemme nämä hankkeet ja meillä on hyvää tiedonvaihtoa kaikkien kanssa ja olemme saaneet hyvää tukea prosessiin. Viime viikolla meillä oli saksalaiset täällä kertomassa omista suunnitelmistaan ja me kerroimme omasta prosessistamme. Sveitsiläisten kanssa on vaihdettu tietoa ja Belgian ilmavoimien komentaja on kertonut Belgian hankkeesta. Itse koneista on vaitiolovelvollisuus.

Huomionarvoista on, että hävittäjillä on hyvin erilaisia tehtäviä maittain, eli jollekin joku konetyyppi sopii paremmin kuin toiselle. Suomelle ykköskriteeri on puolustaa omaa maata, kun joku toinen tarjoaa koneita ensisijaisesti sotilasliiton yhteiseen käyttöön.

Suomi ostaa koneensa tilanteessa, jossa se on liittoutumaton. Jos tilanne tulevaisuudessa muuttuisi, ei sekään olisi ongelma. Jokainen tarjolla olevista konetyypeistä on Nato-yhteensopiva ja niitä on Nato-maissa käytössä. Toisaalta, jos Suomi mielisi Natoon, tulisi sen oman ilmapuolustuksen joka tapauksessa olla valmiiksi hyvässä kunnossa.

HX-hanke siirtyy nyt siis tarjousvaiheeseen, jossa jatkossakin Purasen ryhmä käy jatkossakin keskusteluja viiden ehdokkaan kanssa, jotta kullekin löytyy sopivin paperilla tarjottava kokonaisuus. Kuumin vaihe alkaa 2020, kun tarjokkailta pyydetään lopullinen tarjous.

Yksin Suomi ei aio ratkaisunsa kanssa jatkossakaan olla.

–Kun hanke etenee pitemmälle, tulemme ihan varmasti hakemaan käyttäjäkokemuksia muilta, Puranen sanoo.

Sotilaat tekevät poliittisen ohjauksen alla hävittäjätyypin suhteen oman valintansa, mutta lopullisesti päätöksen tekee vuoden 2021 loppuun mennessä valtioneuvosto, eikä tasavallan presidenttiäkään tiettävästi jätetä päätöksenteon ulkopuolelle. Silloin maassa on uusi hallitus, jonka pääministerin nimeä emme tällä hetkellä tiedä.

–Meidän tehtävä ei ole vielä tässä vaiheessa panna paremmuusjärjestykseen, vaan pitää kova ja verinen kilpailu yllä. Meillä ei ole suosikkia tällä hetkellä. Kaikissa on hyviä puolia ja kaikissa on haasteita, Puranen sanoo.

Vuoden 1992 hävittäjäkisasta nyt päällä oleva poikkeaa oleellisesti siinä, että tällä kertaa ei EU-sääntöjen vuoksi voi tehdä niin sanottuja vastakauppoja. Bisnestä uusien hävittäjien tiimoilta on kuitenkin tietämän mukaan luvassa monille suomalaisyrityksille.

Lue myös:

Näin Suomen hävittäjähanke etenee: ”Tarjouspyyntö lähetetään huhti-toukokuussa”

Saab paljasti hävittäjiensä Suomi-hinnan – lupaus aivan eri luokkaa kuin Eurooppaa valloittavalla F-35:llä

Hävittäjäkisa käynnissä Euroopassa – Tutkija: Naapureiden F-35-päätökset vaikuttanevat Suomeen

Suomen hävittäjäehdokkaalle raaka kritiikki Pentagonista – puolet koneista ollut pois käytöstä

Ilmavoimien komentajalta karu arvio Ylellä: Hävittäjiä ostettava 64 – muuten mietittävä mikä osa Suomesta jää puolustamatta

Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Erkki Myllylä

"Pitkin 1990-lukua käyttöön otetut Hornetit maksoivat kolmisen miljardia euroa, kun niiden korvaajien arvoksi puolustusselonteossa on määritelty 7–10 miljardia euroa. Silloin konetyypin valinta meni nappiin, ja Suomi sai eurooppalaisittain poikkeuksellisen vahvan ilma-aseen."

Tämä hornethankinta on saanut vuosikausia rajua arvostelua osakseen, syykin siihen on aika selvä, hankinta aikanaan horjutti sotilaallisia voimasuhteita ilmatilassa Pohjolassa. Suomen ilmavoimat oli koko itsenäisyyden ajan tehokkaimmat.

Tuomo Hirvonen

Tehokkaitahan nämä modernit Hornetit ovat, ja Suomen ilmavoimat iskukunnossa. Vastikään loppuun saatettu ohjelmistojärjestelmien päivittäminenkin tuli maksamaan enemmäin kuin se rahamäärä, jonka puolustusvoimat on käyttänyt ilmatorjunta-aseisiin (tykit, ohjukset, tutkat) viimeisen 70 vuoden aikana. Jos tehoa mitataan euroissa, niin meidän pitäisi olla vahvoilla. Aikamme sota ei vain ole kaksintaistelua ilmassa eikä kilpailua siitä, kummalla osapuolella on tehokkaampi kalusto. Putinin hyväksymässä varusteluohjelmassa torjuntahävittäjien tavoiteluvuksi on määrätty 2000. Pääkalusto on tehokkaita Su-35-koneita. Joten pikkaisen olemme yhä alakynnessä. Puolustusvoimien korkein johto on nykyisin Yhdysvaltain ilmavoimissa koulutettujen lentäjien käsissä ja Suomen omaksuma uhkakuva sen mukainen.

Hannu Mononen

"Putinin hyväksymässä varusteluohjelmassa torjuntahävittäjien tavoiteluvuksi on määrätty 2000. Pääkalusto on tehokkaita Su-35-koneita."

- Paljonko näistä on tällä hetkellä operatiivisessa valmiudessa, ja Venäjän talous huomioiden, milloin tavoiteluku saavutetaan? Paljonko Venäjä tarvitsee hävittäjiään muualle ilmatilaansa?

Kyllä, "pikkaisen olemme yhä alakynnessä", mutta onhan siihen ratkaisu jos liitymme puolustusliittoon itseämme vahvempien ystäviemme kanssa.

Olavi Collan

Outoa on havaita kommenteista, että sota on tulossa ja siksi täytyy uutta kalustoa hankkia. Venäjällä ei ole minkäänlaista tarvetta omia Skandinavian maita ja Suomea sotatoimilla. USA ja Nato-maat ovat valmistautumassa sotilaallisiin operaatioihin aseistamalla sotilasliiton maita. Päivittäinen Venäjän arvostelu länsimaiden ja anglosaksien tiedotusvälineissä manipuloi yleistä mielipidettä EU-maiden ja Natomaiden kansalaisissa. Rusofobia on saanut kiimaisen luonteen.

Juha Koponen

..2060! voi olla niin, että hävittäjät ovat jääneet lennokeille ja torjuntaohjuksille, laser aseet tulevat ainakin Natossa. Venäjä tekee jotakin ennen 2060. Taloudellinen katastrofi on varmaa ,syylliset ovat lännessä-tietysti. Venäjällä on tiedettä tehdä bakteeriaseita ja ydinjäte aseita jne. Miten näihin aseisiin voidaan vastata?...

Kari Helstamo

"Venäjällä on tiedettä tehdä bakteeriaseita ja ydinjäte aseita jne. Miten näihin aseisiin voidaan vastata?..."

Noissa aseissa on se huono puoli, että ne voi karata lapasesta ja sattua omaan leukaan. En jaksaisi olla huolissani.

Erkki Myllylä

Suomen puolustusbudjetti on vaan liian vaatimaton, investointi ilmavoimiin sitten näivettää muita puolustushaaroja. Suomen puolustusmenot ovat pienimmät pohjoismaisessa vertailussa, vaikka meidän geopoliittinen sijaintin on selkeästi vaikein. Tavoitteeksi pitäisi asettaa se 2%
BKT:sta.

Hannu Mononen

Tottakai on tutkittu – ja johtopäätös on, että it-ohjuspuolustus riittää Suomen laajuiselle maalle vain kohdetorjuntaan. Yksikään teknologisesti kehittynyt maa ei ole luopunut kyvystään hävittäjätorjuntaan, ja siihen on hyvät syyt.

Kari Kallio

Siksi konetyypillä pitääkin pystyä lentämään n alle 50 m korkeudessa pitkiäkin matkoja; jolloin ollaan melkeinen koko ajan tutkien katvealueella. Sen ylempänä olet koko ajan ainakin harjoitusmaali, jollei maali.

Tapio Mäkeläinen

raja itään on 1328 km , länteen muutama sata ja päälle toista tuhatta km merirajaa ja saaret. Kumiveneilläkö ne ohjusmiehet siellä kelluisi sinkojensa kanssa. Oletko ollut intissä?
Viime sodassa oli 800000 ukkoa sotimassa ja satoja kilometrejä pelkkien kenttävartioiden varassa.

Luin lentokonelehteä tänään ja en tiiä. Kyllä siinä F35 on vielä matkaa. Riittäisikö se Saab meille.

Arto Kyngäs

F35:ta ei taida kukaan päästä testaamaa vaan se ostetaan kuin sika säkissä. Koneen kehityksessä ollut paljon ongelmia. On varmasti kallein ylläpidoltaan. Lento-ominaisuuksiltaa ehdokaista huonoin. Tekniikkaa eniten mutta miten toimintavarkuus. Päivitykset tulee kalliiksi. Jenkit tätä pyrkii väkisin myymään, sillä heille hanke on ollut lähes katastrofaalinen. Super Hornettia he tuskin tulevat enää kehittämään.
Eurooppalaisittain oman mantereen koneet olisivat taloudellisesti järkevin hanke. Tällä hetkellä niiden joukosta löytyy myös tehokkain. Nyt pitäisi nähdä myös potentiaali pitkälle tulevaisuuteen. Tätä ajatellen se karsii ehdokaista jo muutamia pihalle. Tässä voisi olla myös muilla tekijöillä osuutta päätöksentekoon kuin varsinaisilla havittäjillä.

Hannu Mononen

Se nyt ainakin on varmaa, ettei HX-hankkeessa valita konetta läpikäymättä koelento-ohjelmaa ja testejä Suomen oloissa.

Myös Super Hornetin osalta olet väärässä: http://www.lentoposti.fi/uutiset/hornetin_seuraaja_saa_stealth_ominaisuu...

Käyttöikää Adavnced Super Hornetille luvataan ainakin vuoteen 2030 asti, mutta ei suorastaan 2060-luvulle kuten Ilmavoimat haluaa.

"Eurooppalaisittain oman mantereen koneet olisivat taloudellisesti järkevin hanke. Tällä hetkellä niiden joukosta löytyy myös tehokkain." – Kumpi tässä on olennaista, halpa hinta vai suorituskyky ilmasodassa? Valkoisen lipun nosto tulee aina lyhyellä tähtäyksellä halvemmaksi, pitkän päälle asia on sitten toinen. Viitsitkö kertoa, mikä se tehokkain mielestäsi on?

Itsestään selvästihän asia ajatellaan kokonaismaanpuolustuksen kannalta, "varsinaiset hävittäjät" ovat pelkkiä aseiden ja sensorien lavetteja ja viittaamasi lento-ominaisuudet ovat siten toissijaisia järjestelmän kokonaisuuteen nähden.

Hannu Mononen

Myös Hornetia käyttävä Sveitsi kansanäänesti itsensä nurkkaan, kun Gripen NG ei kansalle kelvannutkaan ja F-35 pidetään liian kalliina. On kiinnostavaa nähdä, mistä ulospääsytie heille löytyy, kun nykyiset Hornetit tulevat elinkaarensa päähän.

Kari Kallio

"Kaiken avain on sotilaskielessä usein käytetty termi suorituskyky, joka ostettavan koneen pitäisi pystyä maksimaalisesti tarjoamaan. Lisäksi tulevat elinkaarikustannukset, huoltovarmuus, teollinen yhteistyö ja turvallisuus- ja puolustuspoliittinen vaikuttavuus, joissa tarjoajayhtiön ja sen kotivaltion pitäisi pystyä panemaan parastaan."
Siis suomalaisen hävittäjän kokonaispanos pitää olla parempi kuin vihollisen. Siihen vaikuttaa myös moni muu asia kuin itse lentokone. Mm. maamme ilmatorjuntakalusto! Hävittäjiemme siipien alla oleva aseistus, ennen kaikkea ohjukset, joilla viholliskone voidaan tuhota kaukaa. Ilmatila ei ole enää turvallinen kuin korkeintaan 50 metriin saakka, joten hankkikaamme sellaisia koneita jotka voivat operoida sulavasti sen alapuolella.

Juha Hämäläinen

Mikä mahtaa olla 64 hävittäjän tuoma puolustuskyky, jos ainut potentiaali hyökkääjä päättäisi lähteä rajaa ylittämään. Tämä ei ole käynyt ilmi julkisuudessa suuremmin. 64 hävittäjää tuntuu mitättömältä määrältä oikeassa sotatilanteessa.