Perjantai 27.4.2018

Elokuvien teon jättänyt ohjaaja: ”Surkeissa olosuhteissa synnytetään monenlaisia haitallisia työtapoja”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
25.3.2018 19:18
  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    Janne Kuusen mukaan Suomea vastaaviin naapurimaihin verratessa elokuvien budjetit ovat täällä edelleen auttamattoman alhaisia. Arkistokuvassa kuvataan elokuvaa Itävallassa.
|

Kirjailija, elokuvien teon jättänyt ohjaaja Janne Kuusi varoittaa, että parhaillaan käynnissä olevassa elokuva-alan työtapoja koskevassa keskustelussa on vaara, ettei elokuva-alan lukuisten ongelmien varsinaisiin juurisyihin puututa.

– Nyt nostetaan esiin yksittäisiä nimiä elokuva-alalta ja pahimmillaan demonisoidaan ne mediaoikeudenkäynneissä somen säestyksellä. Sinällään tarpeellisessa työelämän pyykinpesussa on suuri vaara, että keskustelu jää vain seurausten setvimiseen, eikä elokuva-alan lukuisten ongelmien varsinaisiin juurisyihin puututa, ja näin lapsi valahtaa pesuveden mukana viemäriin. Pelkkiin henkilöihin keskittyminen on helpompaa ja mediaseksikkäämpää kuin rakenteiden, rahoitusmekanismien ja tuotantoyhtiöiden vastuun tutkiminen ja puinti, hän toteaa Puheenvuoron blogissaan.

Suomalaisen elokuvan sanotaan Kuusen mukaan voivan nykyään kohtalaisen hyvin siitä huolimatta, että surkeasta budjettitasosta on tehty normaali. Hän korostaa, että Suomea vastaaviin naapurimaihin verratessa elokuvien budjetit ovat täällä edelleen auttamattoman alhaisia.

– Fiktioelokuvan ammattitaitoinen ohjaus perustuu näyttelijäntyön kunnioittamiselle. Suomen oloissa tämä tarkoittaa sitä, että näyttelijää on yritettävä suojata kaikelta siltä uskomattomalta kaaokselta ja tulenpalavalta kiireeltä, mitä muu tuotantoryhmä joutuu kokemaan. On tilanteita, jossa ohjaaja ylettömän stressin kourissa kärvistellessään teeskentelee ja pakottaa työskentelyilmapiirin kiireettömyyden illuusioon, vaikka todellisuudessa kiire on armoton. Mikään työnteko ei voi ainakaan pitkän päälle perustua tällaiseen harhauttamiseen. Seurauksena noiden tyyneksi tekeytyvien työtoverien kesken syntyy väistämättä ristiriitoja, kun puvustamisesta ja maskeerauksesta ei voi selviytyä nopeammin kuin työ vaatii. Riidellään siitä, kenen vuoro on tinkiä työnsä laadusta, ja yleensä ajansäästö kaatuu tärkeimmän, kuvaustilanteen niskoille, hän kuvailee.

Kuusi tiivistää, että kuvauksissa lähes aina ohjaajan ja muiden elokuvatyöntekijöiden edessä seisoo ”ylittämätön muuri nimeltä kiire”. Kuvauksissa ei hänen mukaansa jää aikaa mihinkään muuhun kuin suorittamiseen.

–Jalkoihin jäävät väkisinkin työturvallisuusasiat, työryhmän hyvinvoinnista huolehtiminen, yhteishengen ylläpito ja kaikki muu, mikä kuuluu normaalin työnjohdon tehtäviin ja millä paras tulos saavutettaisiin. Yleistä on, että ajaudutaan ylitöihin, kun aika ei riitä edes kaikkein välttämättömimpään. Ylitöistä maksetaan hyvin vaihtelevasti palkkaa, jos maksetaan lainkaan. Elokuvantekijöiden ammattiylpeyttä tehdä se, mikä on pakko tehdä vaikka palkatta, käytetään estotta hyväksi, hän kirjoittaa.

–Surkeissa olosuhteissa synnytetään monenlaisia haitallisia työtapoja ylivoimaisesta tehtävästä selviämiseksi, koska rahoitus- ja tuotantopuoli edellyttää rivien välissä juuri sellaista. Kun ohjaajalle esitetään, että teepä leffa eurolla, vaikka sen tekemiseen tarvitaan kaksi, se kuulostaa hänen korvissaan: tee leffasta huono. Näin ei sentään sanota ääneen. Koska ei ole varaa kieltäytyä, ellei halua osallistua työttömien aktivointiprosessiin, tarjoukseen on pakko suostua ja keksiä erinäisiä taikatemppuja, jottei tuhoaisi leffaa – ja itseään, työtovereista puhumattakaan, Kuusi jatkaa.

Kuusi sanoo suoraan, että elokuvanteon rakenteelliset ongelmat ja heikot toimintaedellytykset johtavat liian usein työturvallisuudesta ja -moraalista lipeämiseen ja jopa yllyttävät monenlaisiin väärinkäytöksiin. 

Kuusi kertoo itse jättäneensä pienimuotoiset tuotannot muutama vuosi sitten. Pitkien elokuvien tekemisen hän lopetti viime vuosikymmenellä. Kuusen tunnetuimpia elokuvia ovat Kukkia ja sidontaa sekä Saippuaprinssi. Vuonna 2011 hän ohjasi Matti Pellonpäästä kertoneen dokumenttielokuvan Boheemi elää.

Elokuva-ala nousi keskusteluun viikolla, kun näyttelijät Pihla Viitala, Pamela Tola, Jessica Grabowsky, Matleena Kuusniemi, Saija Lentonen, Lotta Lehtikari, Manuela Bosco ja Rebecca Viitala ilmoittivat, etteivät enää aio esiintyä Aku Louhimiehen elokuvissa. Naiset olivat kokeneet Louhimiehen ohjaustavan nöyryyttävänä ja alistavana ja poikkeuksellisena vallankäyttönä.

Aku Louhimiehen on muun muassa kerrottu jättäneen naisnäyttelijäkaartin yöksi kylmään metsään, jotta nämä näyttäisivät kuvauksissa riutuneilta. Hän pyysi käytöstään anteeksi perjantai-iltana puheessaan elokuva-alan Jussi-gaalassa.

– Kiitos teille hyvät kollegat siitä, että olette käynnistäneet tällaisen vaikean prosessin. Ja kiitos, että olette lähteneet tuulettamaan koko alaa. Ja kiitos, että olette käynnistäneet muutoksen myös minussa. Haluan pyytää vielä tässäkin kerran anteeksi jokaiselta, jota olen työssäni loukannut, Louhimies sanoi.

Kulttuuriministeri Sampo Terho (sin.) päätti perjantaina asettaa selvityshenkilön selvittämään elokuva-alalla esiintynyttä häirintää ja epäasiallista käytöstä. Kutsuttavan selvityshenkilön tulee selvittää myös elokuva-alaan liittyviä työehtoja ja lainsäädäntöä sekä tehdä ehdotuksia häirinnän ehkäisemiseksi ja tasa-arvon edistämiseksi elokuva-alalla.
 
Terho kieltäytyi perjantaina luovuttamasta Jussi-gaalan yleisöpalkintoa Aku Louhimiehelle viikolla syntyneen kohun vuoksi. Palkinnon luovutti MTV:n entinen ohjelmajohtaja Jorma Sairanen.

Lue lisää:

Aku Louhimieheltä tunteikas puhe Jussi-gaalassa: ”Ymmärrän, että olen aiheuttanut ahdistusta ja loukannut”

Kansanedustajan ulostulo suomalaisesta työelämästä: ”Osalle valta on vain mahdollisuus toteuttaa omia sadistisia metodeja”

Professori tyrmäsi Louhimiehen perustelun radiossa: ”Ei se ole metodi vaan alistamista”

Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
 Janne Kuusi
Janne Kuusi
Jaa artikkeli:

Kommentit

Kimmo Tallqvist

Koska kissa nostetaan pöydälle ja aletaan puhua tabusta, nuorten naisnäyttelijöiden reittä pitkin rooliin ja rikkauksiin casesta ?
Monta naista se on varmasti häirinnyt mutta kuka selvittäisi kuinka montaa naista seksuaaliset avut ja hyvä ulkonäkö on todellisuudessa auttanut urakehitykseesä ja ihan suunnitelmallisen tarkoitushakuisesti ja vapaaehtoisesti on tähän toimeen ryhdytty ?
Ai niin ,tämähän on kielletty aihe penkoa.

Janne Kuusi

Kukas sen on kieltänyt?

Siitä ei nimittäin ole paljon puhumista, koska Suomessa se on äärimmäisen harvinaista, eikä ota edes onnistuakseen – toisin kuin esim. USAssa. En tietenkään väitä etteikö sellaista olisi Suomen elokuvahistorian aikana koskaan ilmennyt. Joskus olen törmännyt tilanteeseen, jossa jotakuta pomomiehen "hoitoa" on tyrkytetty leffaan. Sellainen voi saada joskus jonkun ohikulkijan tai kapakassaistujan roolin. Siinä kaikki.

Suomen muista ammateista en sano muuta kuin sen, että ilmiö on taatusti yleisempää monella muulla alalla kuin leffa-alalla.

Kari Kallio

Elokuvan tekninen tuottaminen/tekeminen on juttu sinänsä, mutta kaikista keskeisin ongelma on löytää hyviä käsikirjoituksia. Hyvä tarina ei aina vaadi valtavia Hollywood- kulisseja - päinvastoin luonto kulissina toimii usein paremmin.. olkoon se sitten vaikka trikkitaustana. Digilavastus on lie korvannut jo kokonaan vanhat kulissit?
Jos on hyvä kertomus ja hyvä näyttelijä - aika vähillä eväillä siitä syntyy mahtava esitys esim teatterinlavalla, jossa ei nykytrendinomaisesti enää edes "lavasteta" kovin innokkaasti --- vaan se alkaa olla hyvin minimalistista, eikä haittaa lain.
Se on se dialogi joka kiinnostaa- ei se kuinka autolla kaahataan ja kumi käryää. Se on joutavaa - ei nappaa enää.