Keskiviikko 12.12.2018

Kuinka pitkälle Suomi on valmis puuttumaan yksilön valintoihin? - Ekonomisti: ”Tämä ei ole mikään pieni muutos”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
27.3.2018 14:48
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Akavan pääekonomistin Eugen Koevin mukaan tuntuu oudolta, että noin 80 prosenttia suomalaisista pitää eriarvoistumista tärkeimpänä yhteiskuntapoliittisena uhkana.
|

Akavan pääekonomisti Eugen Koev pitää sosiaaliturvan uudistuksessa erittäin tärkeänä kysymyksenä sitä, kuin pitkälle ollaan valmiita puuttumaan yksilön valintoihin.

Hän kommentoi blogissaan professori Juho Saaren viime viikolla julkaistua raporttia, jonka on määrä toimia keskustelupohjana hallituksen käynnistämälle perusturvan ja toimeliaisuuden kokonaisuudistuksen Toimi-hankkeelle.

–Juho Saaren raportissa aihe ei ole erikseen tätä käsitelty, mutta vaikuttaa siltä, että ryhmä on suhtautunut hyvin myönteisesti siihen, että yhteiskunta voisi jatkossa ohjata syrjäytymisvaarassa olevia nykyistä vahvemmin. Esimerkiksi varhaisen puuttumisen mahdollistamiseksi työryhmä esittää, että henkilötietoa yhdistettäisiin eri lähteistä nykyistä laajemmin viranomaiskäyttöön ilman henkilön suostumusta. Nähdäkseni tämä ei ole mikään pieni muutos, Koev kirjoittaa.

Yksi raportin ehdotuksista koskee juuri ”tietovarantojen” käyttöä. Työryhmä esittää muun muassa, että tietojen luovuttamista ilman asiakkaan suostumista laajennetaan sosiaalityössä.

–Tiedon merkitystä innovaatiopoluilla ja johtamisessa edistetään kaikilla tasoilla. Poistetaan lainsäädännölliset ja taloudelliset esteet tietovarantojen keräämiselle, ylläpitämiselle ja hyödyntämiselle. Mahdollistetaan sektorirajat ylittävä esteetön tiedonkulku, jolla varmistetaan sekä asiakkaan välitön etu että yhteiskunnan kehittämisen tarpeet. Tietojen luovuttamista ilman asiakkaan suostumusta ehdotetaan laajennettavaksi varhaisen puuttumisen edistämiseksi sosiaalityössä. Mahdollistetaan massadatan käsittelytyökalujen käyttö sekä kiihdytetään kansalaisen oman datan tietoturvallisen kansallisen tallennuspalvelun ja suostumustenhallinnan syntymistä, raportissa kirjoitetaan.

”Syytä olettaa, että kannustinloukkuja jää edelleen”

Saaren johtama työryhmä ehdottaa perusturvan kokonaisuudistusta, jossa vähennetään kannustinloukkuja ja väliinputoamista etuusjärjestelmää selkiyttämällä. Toimeentulotuki pitäisi uudistaa Saaren mukaan kannustavammaksi ja asiakaslähtöisemmäksi ja lopettaa ihmisten pompottelu kahdella luukulla. Myös asumistuet pitää Saaren mukaan uudistaa.

Koev tiivistää, että työryhmän näkemyksen mukaan perusturvaa tulee kehittää niin, että ensin perusturva-etuudet (toimeentulotuki, työttömän peruspäiväraha, työmarkkinatuki, sairauspäivärahan ja vanhempain-päivärahan vähimmäistasot sekä asumistuki) yhdistetään yhtenäiseksi etuudeksi, jonka määrä vähenee lineaarisesti palkka- ja muiden työtulojen noustessa. Muutoksen arvioidaan selkeyttävän sosiaaliturvajärjestelmää ja parantavan sen ymmärrettävyyttä, vähentävän byrokratiaa ja purkavan kannustinloukkuja. 

–Koska mallin tarkka toteutustapa on auki, työryhmä ei myöskään ole voinut arvioida, kuinka tehokkaasti malli purkaa jäljellä olevia kannustinloukkuja. On syytä olettaa, että kannustinloukkuja jää edelleen, Koev huomauttaa.

Hän muistuttaa, että viime vuonna valtiovarainministeriön kannustinloukkuja selvitelleen työryhmän johtopäätös oli, että kannustinloukkuja ei voi kokonaan purkaa ilman merkittäviä sosiaaliturvan heikennyksiä.

–Ylipäätään on tiedostettava, että ei ole mahdollista rakentaa työnteolle vahvoja taloudellisia kannustimia heikon ansaintakyvyn omaaville ihmisille, jos heille halutaan taata joka tapauksessa mahdollisuus elää ihmisarvoista elämää. Pysyvä ratkaisu on tietenkin ansaintakyvyn parantaminen aina kun se on mahdollista, Koev kommentoi.

Hän huomauttaa, että toinen tapa vaikuttaa työnteon määrään ovat tietenkin ei-taloudelliset kannustimet, esimerkiksi vahvistaa vastikkeellisuutta ja ylipäätänsä kasvattaa viranomaisten mahdollisuuksia ohjata yksilön valintoja, jos arvioidaan, että muuten yksilön toimeentulo jäisi pysyvästi sosiaaliturvasta riippuvaiseksi. 

”Tuntuu oudolta, että noin 80 % pitää eriarvoistumista tärkeimpänä yhteiskuntapoliittisena uhkana”

Koevin mielestä raportin mielenkiintoisin osuus on kuitenkin pohdinta suomalaisen eriarvoisuuden luonteesta. Suomalaiset kokevat hänen mukaansa eriarvoisuuden ja sen kasvun paljon suurempina ja ongelmallisempana kuin pelkästään tilastotiedon perusteella olisi ollut syytä olettaa.

–Kun ottaa huomioon, että millä mittarilla tahansa Suomi sijoittuu maailman oikeudenmukaisimpiin ja tasa-arvoisimpiin maihin, tuntuu äkkiseltään oudolta, että noin 80 prosenttia suomalaisista pitää eriarvoistumista tärkeimpänä yhteiskuntapoliittisena uhkana. Toisaalta suomalaisten poikkeuksellisen jyrkkä eriarvoisuuden vastustus on luultavasti yksi keskeisistä syistä sille, että Suomi on niin tasa-arvoinen maa.

Raportissa todetaan, että jännitettä resurssipohjaisen ja koetun eriarvoisuuden välillä ei voi sivuuttaa, vaan se on otettava huomioon päätöksenteossa.

–Olen lähtökohtaisesti samaa mieltä – demokratiassa kansalaisten mielipiteitä ei voi sivuuttaa. Toisaalta kansalaisten mielipiteisiin voi vaikuttaa ja niihin aktiivisesti vaikutetaan. Mitä heikommin yksilö pystyy aktiivisesti hankkimaan ja kriittisesti arvioimaan tietoa, sitä helpommaksi mielipidemuokkaus muuttuu, Koev kommentoi.

Hän linjaa, että kansalaisten kyky tehdä harkittuja päätöksiä – olipa kyse omasta elämästä tai yhteiskunnan kehittämissuunnasta – on keskeisin asia, kun pohditaan yksilön ja yhteiskunnan keskinäistä vastuunjakoa.

Tältä osin työryhmän näkemys puoltaa vahvaa valtiota: ”Mitä suuremman kertaluokan tai mitä pitemmän aikavälin päätöksistä on kyse, sitä rajoitetumpaa on useimpien ihmisten kyky tehdä itselle myönteisiä hyvinvointia ja terveyttä edistäviä valintoja. Siksi tarvitaan hyvinvointivaltion väliintuloa.” 

Koev pitää väitettä liioiteltuna.

–Suurin osa meistä pystyy oikein hyvin tekemään hyvinvointiaan edistäviä valintoja. Kieltämättä on myös tarpeeksi suuri joukko, joka ei välttämättä kykene tähän. Joka tapauksessa työryhmän raportissa hyvinvointivaltion keskeisenä tehtävänä nähdään nimenomaan luoda mahdollisimman hyvät edellytykset, jotta kukin pystyy huolehtimaan itsestään ja olemaan aktiivinen kansalainen.

Hän lisää, että aivan oikein raportin keskiössä ovat pikemminkin koulutus ja terveyden edistäminen sekä muita yksilön vastuunkantoa mahdollistavat toimet, eikä varsinainen tulonsiirtojärjestelmä, joka on korjaava toimi.

Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) esitti viikonloppuna, että hallitus käynnistäisi kokeilun OECD:n suosittelemasta Britannian mallin mukaisesta yleistuesta.

Lue myös:

Petteri Orpo esittää isoa uudistusta sosiaaliturvaan: ”Kannustinloukut selätetään ja ihmiset pääsevät kiinni työelämään”

Työttömälle ehdotetaan 697 €/kk: Kaikki tuet yhteen perusturvalakiin?

Odotettu raportti julki: Näin kaikki saadaan Suomessa pärjäämään – lue 22 ehdotusta

Jaa artikkeli:

Kommentit

Tuomo Heinonen

Eriarvoisuutta on luonnollisesti suomalaisessakin yhteiskunnassa eikä sita voida koskaan täysin poistaa. Poliittinen oppositio on kuitenkin toistanut tuota termiä nyt niin voimallisesti, että faktat unohtuvat ja se nähdään erityisen suurena ongelmana ilman että se sitä olisi, tai että se olisi etenkään nykyisen hallituksen syytä.

Markku Koivisto

Onhan noita mantroja maailman sivu ollut, jotka "kansaan" tehokkaasti purevat. Nämä nykyiset, nämä kyykyttäminen ja eriarvoistaminen, ovat opposition aseita hallitusta vastaan, ilman mitään varsinaista määriteltävissä olevaa sisältöä tosin. Muita äkkiseltään mieleen tulevia ovat olleet: Työn orjat sorron yöstä... Verot kansan verta juo.... Ei terve ruumis työtä kaipaa.... Jos työ herkkua olis niin kyllä sen herrat tekis... ja muutama myöhempi: Unohdettu köyhä kansa... Poliitikot, nuo seteliselkärankaiset... Kyllä kansa tietää... Tempputyöllistetyt... Voi voi, kyllä näitä riittäisi, aikansa lapsia.