Keskiviikko 23.5.2018

Ihmisiä on kuollut ”jatkuvasti” – nyt outo rajoite poistumassa Suomessakin

Jaa artikkeli:
Luotu: 
25.4.2018 11:34
  • Kuva: Alma Talent / Petteri Paalasmaa
    Kuva
    Kristillisten entinen puheenjohtaja ja ex-ministeri Päivi Räsänen pääsi eduskunnassa esittelemään kudoslakia, kun vastuuministeri ei ollut paikalla. Arkistokuva.
|

Hallitus on höllentämässä lakia elinten luovutuksesta niin, että jatkossa luovuttajina voivat toimia muutkin kuin vastaanottajan lähiomaiset tai läheiset. Eduskunta käsitteli esitystä eilen tiistaina istunnossaan.

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) oli poissa paikalta, mikä herätti huomiota salissa, kun entinen sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) pääsi esittelemään lakia.

–Räsänen joutuu hoitamaan ministerin hommia, huudahti Olavi Ala-Nissilä (kesk.).

Räsänen iloitsi mahdollisuudesta ja nosti heti esiin, että taustalla on Sari Tanuksen (kd.) lakialoite vuodelta 2016 ja osaltaan myös hänen oma vaikutuksensa. Räsänen pitikin esitystä hyvänä ja tärkeänä ja totesi, että muutos koskisi käytännössä etenkin munuaisten luovutuksia. Räsäsen mukaan ”joka vuosi” kuolee useita potilaita munuaissiirtoa odottaessaan.

–Elinsiirtoja tehdään Suomessa tarpeeseen nähden liian vähän ja elinsiirtoon sopivista elimistä on jatkuva pula. Meillä jatkuvasti kuolee henkilöitä sen vuoksi, että he eivät ajoissa saa siirrettävää elintä. Suomen nykyinen lainsäädäntö estää tällä hetkellä luovuttamasta munuaista sellaiselle sitä tarvitsevalle henkilölle, joka ei ole luovuttajan lähiomainen tai asu samassa osoitteessa, Räsänen sanoi eduskunnassa.

Lähiomaisiksi lasketaan nykylain mukaan aviopuoliso, lapsi, vanhemmat ja sisarukset, läheisiksi puolestaan avopuoliso tai muu luovuttajan kanssa samassa taloudessa asuva henkilö. Räsänen piti rajoitetta outona nykypäivänä.

–Tämä suppea tulkinta on rajannut ulkopuolelle esimerkiksi tädit, sedät, serkut ja ystävät. On sinänsä aika erikoista, että yhteinen kotitalous, yhteinen osoite, on Suomessa määrittävänä tekijänä vielä tällä hetkellä elinsiirroissa. Onkin välttämätöntä saada Suomen kudoslaki pohjoismaiselle ja yleiseurooppalaiselle linjalle.

Räsäsen mukaan Pohjoismaiden ja useiden muiden länsimaiden lainsäädäntö mahdollistaa sen, että uusiutumattoman elimen tai kudoksen luovuttajana voi toimia vastaanottajan ystävä tai muu terve vapaaehtoinen. Hänen mukaansa Suomessa tehdään vuosittain 200–250 munuaissiirtoa ja tällä hetkellä uutta munuaista odottaa 450 ihmistä.

–Sopivan munuaisen löytäminen kuolleelta luovuttajalta kestää keskimäärin puolitoista vuotta, ja moni joutuu odottamaan pidempään. Meillä noin 90 prosentissa munuaissiirroista siirre on saatu aivokuolleilta luovuttajilta, kun maailmanlaajuisesti keskimäärin 40 prosenttia munuaissiirroista tehdään eläviltä luovuttajilta.

Räsänen huomautti, että munuaissiirto on myös kustannustehokas hoitomuoto ja säästää yhteiskunnan varoja satojatuhansia euroja dialyysihoitoon verrattuna.

–Dialyysihoito maksaa kunnalle noin 60 000 euroa vuodessa potilasta kohti, mutta suomalaistutkimusten mukaan toimiva munuaissiirre säästää jo ensimmäisen vuoden kuluttua leikkauksesta yhteiskunnan varoja noin 40 000 euroja vuodessa verrattuna dialyysihoitoon.

Lähetekeskustelussa esitystä kommentoi vain Ulla Parviainen (kesk.), joka iloitsi ja totesi, että monet ovat odottaneet sitä. Myös Räsänen huomautti, että kaikki lausunnonantajat kannattivat elinsiirtojen lisäämistavoitetta. Esimerkiksi Suomen Lääkäriliitto piti asiaa tärkeänä juuri pitkien elinsiirtojonojen takia.

– Toivon, että tämä ihmishenkiä säästävä lakimuutos saadaan mahdollisimman pian voimaan, koska meillä todellakin ne 450 henkilöä tälläkin hetkellä odottavat tätä mahdollisuutta munuaissiirtoon, Räsänen sanoi.

Esitys lähetettiin sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, jolle perustuslakivaliokunnan on annettava lausunto. Täysistunnosta oli poissa yhteensä 46 kansanedustajaa.

Jaa artikkeli:

Kommentit

Johannes Hissa

Kyse on varmaan pyrkimyksestä estää elinkauppaa eli rajoitus on siis sallinut kuolleen lisäksi elinluovuttajana on voinut toimia vain potilaan elossa oleva lähiomainen tai muu läheinen. Asia on siis koskenut pääasiassa munuaisensiirtoja.

Pertti Lindeman

22-vuotta tähän meni.

Kirjoitin Helsingin Sanomissa näin

Elintestamentti käänteiseksi
Tilaajille
Julkaistu: 28.2.1996 2:00
Varmaan useimmat suomalaiset ovat sitä mieltä, että heidän elimiään voidaan käyttää toisten henkilöiden elämänlaadun ja jopa hengen pelastamiseen. Kuitenkin olemme niin passiivisia ettei tule tehtyä elinluovutustestamenttia.

Ehdotankin järjestelmän muuttamista toisinpäin, siis jos joku ei halua elimiään käytettäväksi muiden ihmisten hyväksi niin se täytyy erikseen ilmoittaa, jolloin se rekisteröidään tietopankkiin. Ihmisen kuoltua sairaala tarkistaa tietopankista kyseisen henkilön kohdalta, onko hän kieltänyt elimiensä käytön muiden ihmisten hyväksi. Alle 18-vuotiaiden osalta asiassa ratkaisun tekisivät vanhemmat.

Tällä voitaisiin turvata sopivien elimien riittävyys ja ehkäistä käyttämästä pimeiltä markkinoilta, jopa väkivaltaisesti, hankittuja elimiä.

PERTTI LINDEMAN Helsinki

Ja siihen vastattiin näin

Siirtoelinten saatavuus katastrofaalisen heikkoa

Julkaistu: 4.3.1996 2:00
Pertti Lindeman nosti (HS 28. 2.){ETR=tl;960228069.jtun.;all;hesa} keskusteluun tärkeän elinluovutukseen liittyvän näkökohdan ehdottaessaan rekisteriä, johon henkilö voisi rekisteröidä kielteisen kantansa elinluovutukseen. Lindeman on aivan oikeassa siinä, että suuri osa suomalaisista suhtautuu elinluovutukseen myönteisesti. Viime syksynä tehdyn galluptutkimuksen mukaan peräti 71 prosenttia on valmis luovuttamaan elimiään kuolemansa jälkeen.

Tällä hetkellä tilanne on erittäin huolestuttava: siirtoon soveltuvien elinten saatavuus on jo usean kuukauden ajan ollut lähes katastrofaalisen heikko, eivätkä syyt tilanteeseen ole helposti löydettävissä. Kun normaalina vuonna voi arvioida 15 ihmisen menehtyvän sopivan siirtoelimen puutteeseen, on odotettavissa, että luku on tänä vuonna huomattavasti korkeampi.

Suomessa laki sallii elimen irrottamisen aivokuolleelta henkilöltä, mikäli voidaan olettaa, että hän ei eläessään olisi vastustanut elinluovutusta tai omaisent eivät kiellä toimenpidettä. Tilannetta helpottaa paljon, jos henkilö on allekirjoittanut elintestamentin. Sen takia pyritään meneillään olevan elinluovutus-viestintäprojektin avulla muun muassa lisäämään allekirjoitettujen testamenttien määrää. Suomalaisista on nyt 13 prosenttia allekirjoittanut elintestamentin.

Muutamissa maissa on käytössä rekisterijärjestelmiä. Portugalissa ja Itävallassa voi rekisteröidä pelkästään kielteisen kantansa. Rekisteröintejä on ollut hyvin vähän, mistä voi vetää sen johtopäätöksen, että järjestelmä ei ehkä sittenkään palvele asiaa riittävästi. Belgiassa, Tanskassa ja Australiassa voi rekisteröidä sekä kielteisen että myönteisen kannan. Näissä maissa rekisteröintejä on ollut enemmän, mutta kuitenkin vain murto-osa väestöstä on käyttänyt mahdollisuutta hyväkseen.

Mikäli rekisteröintiin ryhdyttäisiin, edellyttäisi se lainmuutosta. Olisi myös ratkaistava sellaisia asioita kuin tietosuojan kysymykset sekä se, kenellä on oikeus käyttää rekisteriä. Elinsiirtotoiminnan toimivuuden kannalta rekisterin pitäisi olla käytössä vuorokauden kaikkina aikoina.

Elinluovutus-viestintäprojektissa on pohdittu myös mahdollisuuksia, että kantansa voisi merkitä esimerkiksi ajokorttiin tai Kela-korttiin.

Elinsiirtotoiminnan toimivuuden takaaminen on tärkeä kansanterveydellinen asia. Siksi kannustamme kansalaisia keskusteluun asiasta. Nopeimmin voi asiaan vaikuttaa allekirjoittamalla elintestamentin ja pitämällä huolta siitä, että läheiset tietävät asiasta.

KRISTER HÖCKERSTEDT elinsiirtokirurgi Hyks AILA HEINONEN johtoryhmän puheenjohtaja Elinluovutus-viestintäprojekti Helsinki