Maanantai 21.5.2018

Jopa 200–300 suomalaisyritystä jakamaan miljardien hävittäjäpottia: ”Ainutkertainen mahdollisuus”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
30.4.2018 16:34
  • Kuva: Alma Media arkisto / Pekka Karhunen
    Kuva
    Hornetit poistuvat käytöstä vuoteen 2030 mennessä ja ne korvataan uusilla HX-hankkeessa.
|

Jopa 200–300 suomalaista yritystä voi osallistua mittavaan teolliseen yhteistyöhön, jonka Suomen uusi hävittäjähankinta tuo mukanaan, arvioi puolustus- ja ilmailuteollisuuden etujärjestö PIA ry:n pääsihteeri Tuija Karanko.

Hän perustaa näkemyksensä puolustusvoimien listaukseen kriittisiksi katsotuista teknologia-aloista.

– Kun me sitä katsotaan, niin arvioimme, että jopa 200–300 yritystä Suomesta voi tällaiseen osallistua, Karanko sanoo Uudelle Suomelle.

Teollinen yhteistyö on osa tulevaa hävittäjäkauppaa, joka kulkee HX-hankkeen nimellä. Teollisen yhteistyön tarkoituksena on varmistaa, että uusiin hävittäjiin liittyvä ”huoltovarmuuskriittinen” teknologia ja osaaminen – etenkin koneiden sekä niiden ase- ja tietojärjestelmien huolto- ja ylläpitotoiminnot – ovat puolustusvoimien käytössä myös kriisioloissa. Teollinen yhteistyö ei tule kaupan päälle, vaan toimittaja hinnoittelee sen mukaan tarjoukseensa.

Valtio ikään kuin maksaa ylimääräistä hävittäjistä, jotta se voi edellyttää toimittajan tukevan kotimaista puolustusteollisuutta erilaisissa hävittäjiin liittyvissä toiminnoissaan. Toimittajan hankinnat vähennetään hävittäjäsopimukseen kirjatusta summasta.

Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) asetti HX-hankinnan teollisen yhteistyön minimivelvoitteen 30 prosenttiin hankinnan kokonaisarvosta. Kun hävittäjien hankintahinnan arvioidaan olevan noin 7–10 miljardia euroa, tulisi teollisen yhteistyön arvoksi noin 2–3 miljardia euroa.

Tuija Karanko ei halua lähteä arvioimaan, onko asetettu velvoite kooltaan odotettu tai ”mittava”, kuten PIA on edellyttänyt. Hän toteaa kuitenkin olevansa iloinen siitä, että teollinen yhteistyö on otettu HX-hankkeessa huomioon ja asetettu myös yhdeksi hävittäjien viidestä keskeisestä hankintaperusteesta.

– Nyt puhutaan maailman johtavista teknologiayrityksistä ja yhteistyöstä niiden kanssa sekä niiden verkostossa. Tämä on ainutkertainen mahdollisuus kehittää suomalaisen puolustus- ja turvallisuusalan teollisuuden osaamista, verkostoja sekä teknologista kykyä, Karanko kehuu.

PIA:n noin sadan jäsenyrityksen vuotuinen liikevaihto nimenomaan puolustus-, ilmailu- ja avaruusteollisuuden alalta on noin 1,5 miljardia euroa, Karanko kertoo. Aivan pienistä summista ei siis puhuta HX-hankkeen mukanaan tuomassa hyödyssä, ja hanke onkin etujärjestön prioriteettilistan kärjessä. Karanko muistuttaa, että teollisen yhteistyön hankkeista valuu todennäköisesti hyötyä ja aktiviteettia koko yritykseen puolustustoimintojen ulkopuolellekin.

Teollinen yhteistyö jakautuu suoraan sekä epäsuoraan teolliseen yhteistyöhön. Näistä suora yhteistyö on välittömässä yhteydessä itse koneeseen ja sen järjestelmiin eli voi tarkoittaa koneiden, aseistuksen tai vaikkapa tutkien loppukokoonpanoa, testausta, simulointia, huoltoa tai ylläpitoa. Tässä yhteistyössä keskeisessä roolissa ovat ne puolustusalan toimijat, jotka jo nyt ylläpitävät puolustusvoimien kalustoa, Karanko kertoo.

Epäsuoraan yhteistyöhön puolestaan liittyy puolustusvoimien määritelmä kriittisistä teknologioista. Epäsuorankin teollisen yhteistyön pitää nykyisin rajoittua sotilaallisen huoltovarmuuden turvaamiseen, mutta se ei liity suoraan hankittavaan järjestelmään. Kyse on erilaisten teknologisten valmiuksien kehittämisestä: esimerkiksi johtamis-, tiedustelu- ja valvontajärjestelmistä, suojamateriaaleista tai vaikkapa tekoälystä.

Kun jälkimmäinen otetaan huomioon, voi yhteistyöverkostossa olla kyse jopa 200–300 kotimaisesta yrityksestä, Karanko sanoo.

PIA:n selkeä tavoite on, että HX-hankkeen teollinen yhteistyö tuottaa myös pitkäkestoisempaa liiketoimintaa.

– Muuten tällainen yhteistyö ei ole kestävällä pohjalla. Se on myös näiden viiden toimittajakandidaatin selkeä tahtotila, että kyse on pidemmästä yhteistyöstä, ei one off -jutusta.

PIA on järjestänyt tapaamisia kaikkien kisassa mukana olevien kansainvälisten toimittajien ja suomalaisten alan yhtiöiden kanssa. Kumppanihankinta on kiivaassa vauhdissa, vaikka tilauksen saaja ei selviä vielä pariin vuoteen.

LUE MYÖS:

Suomi löi rajan hävittäjähankintaan: Vähintään 30%:n yhteistyövelvoite ”merkittävä” muutos Horneteista

Suomen hävittäjähankinta: Kahden koneen mallille tyrmäys – F-35:n kustannuksista ”vaikea tehdä johtopäätöksiä”

Saab paljasti hävittäjiensä Suomi-hinnan – lupaus aivan eri luokkaa kuin Eurooppaa valloittavalla F-35:llä

Suomen valtavaa hävittäjäpyyntöä odotetaan ympäri Euroopan – ”En keksi suurempaa kisaa koko planeetalla”

Hävittäjäkisa käynnissä Euroopassa – Tutkija: Naapureiden F-35-päätökset vaikuttanevat Suomeen

Kenraali avaa Suomen salaisinta hanketta – ”Saksalaiset kävivät”

Jaa artikkeli:

Kommentit

Harri Pehrsson

Ainutkertaista oli Hornettienkin vastakaupat.

Pääsin sellaista ainutkertaisuutta seuraamaan läheltä. Tilaisuuteen otti kiinni erilaisia koneistuksia 40 vuotta tehnyt yritys. Oli kokemusta ja taitoa. Sotevan kunniakirja seinällä. Vaativa asiakas bolshevikki-insinöörikin oli saatu tyytyväiseksi, siis silloin joskus.

Hornettikokoojille ei sitten mikään kuitenkaan kelvannut.
Alumiinilevynkappaleet, joita kojelaudassa käytetään mittareiden ja namiskoiden asennnusalustoina, käy esimerkiksi.
Hankittiin eloksointilinjat, nimenomaan vihreää piti saada.
Värisävy tarkka ja taustavalo tarkistuksessa määritelty. Kalvon paksuus, tunkeutuma ja heijastuma. Kaikki pilkulleen.
Nurjalla puolella sama ja jos vaikka eloksointiviiruja tai ripustuslangan kuva - niin hylkyyn.
Sutta tuli ja sekundaa, mikään ei kelvannut.
Puhumattakaan vaativammista osista.
No rahathan siinä loppui ja yritys konkurssiin.
Kysyin myöhemmin suomalaiselta lentomekaanikolta näistä taustapaneeleista, joita ei Suomessa osattu tehdä. Että minkälaisia ne amerikkalaiset ovatkaan ? Ihan tavallisia kuulemma ja taustapuolet mitä sattuu, ei väliä.
Protektionismiä on monenlaista.

Kauko Kaaresoja

Epäilen myös, että nykyisenä EU-kilpailutuskautena ei tämä yhtälö täsmää, tai tietenkin silloin, jos suomalaiset yrittäjät suostuvat tekemään asioita tappiolla. Mutta tietenkin saadaan homma pyörimään valtion subventioilla, mutta silloin homma vasta hulluksi menee.

Ralf Karlsson

Ohjaamon väri on tarkkaan valittu koska se antaa lentäjälle rauhoittavan työympäristön ja vähentää stressiä. Tarkkaan määritelty väri myöskin vähentää mittaristosta ja avioniikasta heijastuvaa valoa joka on tärkeä ominaisuus yötehtäviä suorittaville koneille. Jos yrityksen referenssi oli että bolsheviikki-insinööri oli tyytyväinen se kertoo kaiken. Ei paras mutta tarpeeksi hyvä ( idän markkinoille).

Pasi Käyhkö

Tässähän ollaan hankkimassa ilmavoimille uutta kalustoa eikä mitään viime vuosituhannen bilateraalikauppaa hieromassa. Kyllä suomalaiset yritykset saavat kauppoja tässäkin tapauksessa jos etenkin laatu ja myös hinta ovat oikealla tasolla.

Janne Pohjala

Fool me once, shame on you. Fool me twice, shame on me.

Ei kansalle samaa Hornet-vastakauppaa kannata toista kertaa kannata myydä. Pitäisi ymmärtää etekin nyt että America first.

Niistä kaupoista ei hyödy kuin USA. Me maksamme hävittäjät ja niihin aseet, sitten sodimme niillä natokiimassa ties missä päin maailmaa ja maksamme aseet, koneet ja kulut.

Koska jos emme näin tee, emme kuulu länteen. Emmehän me halua mikään puolueeton Itävalta olla?

Vai miten se tarina menikään?