Tiistai 16.10.2018

Ex-ministeriltä suorat sanat keskustan johdolle: ”Vanha kaarti on unohdettu – Kukaan ei ole kelvannut mihinkään”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
9.6.2018 18:07
  • Kuva: Minna Karkkola / Uusi Suomi
    Kuva
    Entinen keskustaministeri Liisa Hyssälä on pahoillaan siitä, että niin sanottu vanha kaarti on jätetty keskustassa syrjään. Myös Mauri Pekkarinen tunnistaa ilmiön.
|

Entinen sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä (kesk.) on pahoillaan siitä, että niin sanottu vanha kaarti on jätetty keskustassa syrjään. Myös Mauri Pekkarinen (kesk.) tunnistaa ilmiön, muttei ole yhtä kovasanainen kuin Hyssälä.

Hyssälä totesi keskustan puoluekokouksessa Sotkamossa järjestetyssä oheistilaisuudessa hämmästelevänsä kovasti, mihin ”vanha kaarti” on unohdettu. Hän tarkentaa Uudelle Suomelle, että esimerkiksi kolmelta entiseltä sosiaali- ja terveysministeriltä hän itse mukaan lukien ei ole kysytty sote-uudistuksesta yhtään mitään. Hyssälä viittaa Eeva Kuuskoskeen ja Jorma Huuhtaseen. Samaan listaan hän lukee lisäksi pitkänlinjan sote-kansliapäällikön Markku Lehdon.

-Minun tietojeni mukaan keneltäkään näiltä ei ole kysytty mitään tähän uudistamiseen liittyvää, Hyssälä sanoo Uudelle Suomelle.

Hyssälän tiedon mukaan kukaan hänen mainitsemistaan konkareista ei ole mukana enää ”missään työryhmissä, eikä missään ”.

-Kukaan ei ole kelvannut mihinkään.

Hyssälän mukaan aiemmin ihmisiä sidottiin mukaan työryhmiin, mutta nyt toimintatavat ovat muuttuneet. Hyssälän mukaan vanhempi polvi on tästä pahoillaan.

-Jollakin tavalla ne ihmiset kokevat, kun ovat vuosikymmenet tehneet töitä keskustassa, että olisi jotenkin arvostettu, että joku soittaisi tai pitäisi yhteyttä, Hyssälä sanoo.

Mistä luulet, että tämä johtuu?

-Nuoret ihmiset eivät ajattele samalla tavalla.

-Se on eri sukupolvi ja sekin pitää hyväksyä.

Hyssälä ei suostu arvioimaan hallituksen sote-uudistusta millään tavalla, vaikkakin mainitsee kiinnittäneensä huomiota ”aika moniin” kohtiin. Hän toivoo uudistusta maaliin, mutta ei halua ”huudella katsomosta”.

-Turha täältä kuorosta huudella.

Myös keskustakonkari ja niin ikään entinen ministeri Mauri Pekkarinen tunnistaa ilmiön, mutta on paljon lievempisanainen kuin Hyssälä.

-Ei se kyllä niin ole, mutta vähän sinne päin, Pekkarinen sanoo Uudelle Suomelle Hyssälän sanoihin viitaten.

Pekkarisen mielestä etenkin keskustassa, mutta myös muissa puolueissa, on menty viimeisen parin-kolmenkymmenen vuoden aikana kohti käytäntöä, jossa johtaja kokoaa itselleen ydinjoukon, jonka kanssa hän toimii.

Lue Juha Sipilän vastaus: Juha Sipilä vastaa ex-ministerin parahdukseen: ”Varmasti voisimme parantaa”

Pekkarinen ei usko, että kyse olisi ikärasismista, joskaan myöskään hänen mielestään nykyhallitus ei ole rekrytoinut tätä kokemusta ”niin paljon kuin ehkä olisi voinut”.

-Ei se ihan tuntematon ole ilmiönä, mutta en näe ihan noin synkkänä tätä. Kyllä meitä eri juttuihin nyt tarvitaan, Hyssälän sukupolvea oleva Pekkarinen sanoo.

-Jos meissä kuitenkin on monissa asioissa niiden asioiden kovia asiantuntijoita, jotka samalla olemme poliitikkoja, niin onhan se tietysti vähän ihme, ettei täysimääräisesti tätä porukkaa ole rekrytoitu. Kyllä minäkin väitän jossakin olevani kohtuullisen kova asiantuntija.

-Mutta se on johtajan oikeus.

Pekkarisen mukaan tällä hetkellä on kuitenkin meneillään ”positiivinen juttu”, jossa kaikkia kannustetaan tulemaan valmisteluun ja hän on itsekin lähtenyt mukaan. Pekkarinen vetää yhtä valmisteluryhmää. Siinä tarkastellaan Suomea alueellisesti elinkeinonäkökulmasta asiantuntijoita kuullen.

-Tietysti olisi voinut olla ja voisi olla, että jo aikaisemminkin ja monia muitakin olisi vähän niin kuin enemmänkin tässä mielessä rekrytoitu, Pekkarinen sanoo.

Pekkarinen huomauttaa, että hänellä ei eduskunnan varapuhemiehenä käytännössä ole nyt minkäänlaista poliittista roolia.

Jaa artikkeli:

Kommentit

Kasimir Suurla

Vanhemmat keskustan jäsenet taitavat muistaa jotain mitä nuoret ei muista - omat alkiolaiset päämäärät. Puolueiden pitäisi tiukemmin pystyä noudattamaan omaa ideologiaa jotta säilyisi uskottavuus. Onko kaikki muu nykyään populismia kun federalisaatio?

Markku Lehto

"Onko kaikki muu nykyään populismia kun federalisaatio?"

Lainaus Wikipediasta, Santeri Alkio eli E, kohdasta Alkion näkemyksiä:

"Alkio oli myös pasifisti. Maan Ääni -lehdessä hän kirjoitti 15. tammikuuta 1920 aikaansa edellä olleen kirjoituksen: ”Kansojen liiton heimolaisajatuksena tulisi Euroopan niin ikään kiireesti ottaa harkitakseen kysymystä Euroopan Yhdysvalloista. On ilmeistä, että oman rauhansa vuoksi Euroopan täytyy ruveta johtamaan politiikkaansa siihen, että valtojen väliltä katoaa tarve pitää yllä sotajoukkoja, tullirajoja ja eriarvoista rahaa.” Alkio itse kertoi saaneensa vaikutteita muun muassa Mahatma Gandhin politiikasta.[7]"

Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Santeri_Alkio

Siis Alkiokaan ei viljellyt populismia, kun ideoi Euroopan yhdysvaltoja eli Euroopan federaatiota ?

Harri Tapani

Nykyinen EU on kuitenkin hyvin kaukana alkiolaisuudesta noin muuten, samoin vasemmistolaisuudesta tai esim vasemmiston ajatuksista, nyky-EU on suhteellisen brutaali uusliberalistinen viritelmä yvin heikolla demokratailla kaiken lisäksi.

Lähes huvittavaa on ja ovat politiikot ja ihmiset politiikan ulkopuoleltakin, jotka puhuvat EU:n muuttamisesta toisenlaiseksi, jopa inhimillisemmaksi, heillä on molemmat jalat tukevasti ilmassa...

Markku Lehto

Hyssälä ei suostu arvioimaan hallituksen sote-uudistusta millään tavalla, vaikkakin mainitsee kiinnittäneensä huomiota ”aika moniin” kohtiin. Hän toivoo uudistusta maaliin, mutta ei halua ”huudella katsomosta”.

Nythän täm internet on mahdollistanut tavallisenkin kansalaisen "huudella katsomosta". Toki oikeampi ilmaisu olisi "ottaa kansalaisena kantaa asioihin ja esittää aiheellisia kysymyksiä". Enää ei tänä netti-aikakautena yksisuuntainen viestitys mediasta ja poliittiselta eliitiltä onnistu.

Nyt on kansalaisten vastauksia vaativat kysymykset "entterin" takana. Ja jos ei kysymyksiin saada muuta kuin ympäripyöreyksiä, niin heikosti alkaa mennä. Silloin alkaa myös nousta esiin erilaisiä perinteisille poliittisille näkökulmille vaihtoehtoisia näkemyksiä.