Keskiviikko 26.9.2018

Näkökulma: Tämänkin toimittajan piti perustella kasvotusten näkemyksensä

Jaa artikkeli:
Luotu: 
13.6.2018 19:40
  • Kuva: Kimmo Haapala
    Kuva
    Naantali 24h -tapahtumassa koottiin 24 tunniksi yhteen eri-ikäisiä yhteiskunnallisia toimijoita ja vaikuttajia.
|

Mitä siitä tulee, kun bisnesihmiset, ay-johtajat, poliitikot, tutkijat ja toimittajat kohtaavat toistensa lisäksi esimerkiksi arkkipiispan ja anarkistin?

Keskustelua ilman riitelyä, todistin juuri Naantalissa, missä järjestettiin ensimmäinen Naantali 24h –tapahtuma. Sain olla mukana, koska työnantajani Alma Talent oli yksi järjestävistä seuroista.

Tapasimme siis kasvotusten, emmekä vain sosiaalisen median alustoilla. Kenelläkään ei ollut ensisijaista tarvetta kerätä tykkäyksiä, levityksiä ja muita irtopisteitä, vaan saimme keskittyä puhumaan Suomesta, maailmasta ja yhteisestä tulevaisuudestamme.

Emme yhden vuorokauden ajan eläneetkään huomiotaloudessa, jossa terävimmin asetetut pari virkettä tai otsikot ratkaisevat. Pienenä poikkeuksena oli itsekin harrastamani pikku twiittailu puheista ja keskusteluista.

Yhteen oli kasattu 24 tunniksi eri-ikäisiä yhteiskunnallisia toimijoita ja vaikuttajia. Heistä moni on kansalaisille tuttu muiden tekemistensä ohella sosiaalisen median keskusteluista. Joitain ajatuksia ehdin vaihtaa esimerkiksi Allianssi ry:ssä työskentelevän Silja Silvastin, perussuomalaisten naantalilaisen varakansanedustajan Vilhelm Junnilan ja Suomen nykyisen talousnousun symboliksi kohonneen Uudenkaupungin autotehtaan omistajiin kuuluvan Timo Kokkilan kanssa. Kaikilla oli fiksua sanottavaa.

Yli puolentoista sadan erilaisen yhteiskunnallisen keskustelijan paikalla olo oli vaikuttavaa. Jos joku epäilee, että kyseessä oli jonkinmoinen salaseura, voi tunnetta hälventääkseen tutkia osallistujien julkista nimilistaa. Katso täältä koko lista.

Sen sijaan, että olisimme hakeneet kärjistyksiä, haimmekin vuoropuhelua ja ratkaisuja. Pohdimme niitä työpajoissa, jotka pusersivat kukin kolme ”Suomen tulee…” -teesiä sellaisista aiheista kuten luottamus, osaaminen, työ, kilpailukyky, Suomi maailmassa, kestävä kehitys, hyvä elämä, kaupungistuminen, tasa-arvo ja teknologia.

Tulevaisuusteeseistä tuli hienoja. Syntyi seuraavanlaisia kannustavia ajatuksia: Suomen tulee palauttaa työylpeys kunniaan, Suomen tulee vahvistaa luottamusta työpaikoilla, Suomen tulee suojella sananvapautta ja edellyttää sananvastuuta sekä Suomen tulee kuulua kaikille täällä eläville.

Näitä teesejä pääsi tänä aamuna pureskelemaan joukko eturivin poliitikkoja.  Myös sieltä kuultiin hyviä kommentteja. ”Vastuullisissa asemissa olevilla ihmisillä on yhä isompi vastuu sanomisistaan”, pohti paneelissa esimerkiksi vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson.

Videota Naantali 24h -tapahtumasta täällä. 

Olin itse ryhmässä, joka pohti työtä ja sen tulevaisuutta. Keskustelu polveili kolmen tunnin ajan, mutta oli mielenkiintoista, että deadlinen lähestyessä yhteiset lauseet alkoivat nopeasti löytää lopullisen muotonsa, jonka siis osallistujat eri yhteiskuntaelämän lohkoilta hyväksyivät. Nuo kaikki teesit voi lukea täältä.

Naantalissa oli myös toisenlaisia kohtaamisia kasvotusten ja rakentavassa hengessä. Minulle tuli juttelemaan kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah, joka oli kiinnittänyt huomiota viime viikolla julkaisemaani blogikirjoitukseen otsikolla ”Pori Jazz paljasti Sari Essayahin puolueen todellisen karvan”.

Oli oikein hyvä, että toimittajankin piti perustella tekstiään suoraan puoluejohtajalle, jonka puoluetta teksti käsitteli. Mielestäni kristillisdemokraattien voimahahmot lähtivät yllättävän voimakkaasti puolustelemaan valittua toimitusjohtajaa, joka oli lehtihaastattelussa puhunut nähdäkseni syrjivästi seksuaalivähemmistöstä.

Toki tuo kohtaaminen Essayahin kanssa pani miettimään, olinko kirjoituksessa kärjistänyt liikaa ja olinko otsikon tehdessäni pelkkä huomionkipeä somettaja. En ole missään tapauksessa paras asiaa arvioimaan. Dialogi jatkukoon myös tuosta tapauksesta.

Tästä tulikin mieleeni arkkipiispa Tapio Luoman Naantalissa pitämä viisas puhe, jossa hän muistutti, että aidossa vuoropuhelussa ei etsitä voittajia eikä häviäjiä.

”Aito vuoropuhelu tarvitsee sellaisia mielipiteitä, jotka on vajavaisina ja keskeneräisinäkin tarkoitettu panokseksi vuorovaikutuksen rakentamiseen. Kun lausun mielipiteeni, sen varsinainen tarkoitus on valottaa tiettyä näkökulmaa ja näin rikastuttaa yhteisen todellisuuden hahmottamista”, Luoma sanoi. Luoman koko puhe täällä.

Voiko some-keskusteluun olla paljon parempaa ohjetta?

Kirjoittaja on Uuden Suomen päätoimittaja.

Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli: