Keskiviikko 26.6.2019

”Porukka jakaantui peruuttamattomasti” – Erkki Liikanen: Suurten ikäluokkien Suomi jaettiin karusti kahtia

  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Erkki Liikanen oli jo 21-vuotiaana Sdp:n kansanedustaja, 36-vuotiaana valtiovarainministeri sekä sittemmin Suomen EU-lähettiläs, kahden kauden EU-komissaari ja lopulta Suomen Pankin pääjohtaja ja EKP:n pankkineuvoston jäsen.

Suuret ikäluokat ovat menestyneet hyvin, mutta heidän aikanaan Suomessa vallitsi myös jyrkkä kahtiajako, jonka koulujärjestelmä suoritti jo lapsuudessa. Asiaa pohtii Suomen pääjohtajan pestinsä pian päättävä Erkki Liikanen Talouselämän haastattelussa.

Liikasen omakaan ura politiikassa ja keskuspankkiirina olisi tuskin toteutunut, jos hänen vanhempansa olisivat vuonna 1960 tehneet erilaisen valinnan. Kaupunginpalvelija Eino Liikanen ja hänen puolisonsa, perhepäivähoitaja Eila Liikanen arvostivat koulutusta ja kannustivat lapsiaan oppikouluun.

– En sano, että olimme köyhiä. Olimme samanlaisia kuin muut. Eihän meillä kenelläkään ollut paljon silloin. Se oli normaali tarina: isä oli palannut sodasta, äiti oli evakkojen lapsi. Se oli sodanjälkeistä epäselvää aikaa, jossa ihmiset tapasivat toisiaan ja pariutuivat. Vanhempien asenne paljolti ratkaisi, menikö lapsi oppikouluun vai ei, Liikanen sanoo.

Liikanen on syntynyt syyskuussa 1950 ja kuuluu juuri ja juuri niin kutsuttuihin suurin ikäluokkiin, jotka syntyivät vuosina 1945–1950, toisen maailmansodan jälkeen. Tavallinen tulkinta on, että suuret ikäluokat rakensivat nykyisen hyvinvointi-Suomen ja ovat myös hyötyneet Suomen talouden hurjasta kasvusta. Liikasen tavoin moni ikäluokkansa edustaja kouluttautui, pääsi hyviin töihin ja eteni nopeasti keskeiseen asemaan yhteiskunnassa. Tämä ei ole kuitenkaan koko kuva.

Silloinen koulujärjestelmä jakoi oppilaat jo varhain kahteen ryhmään. Neljännellä luokalla piti valita, pyrkiikö oppikouluun vai ei. Osa pääsi, osa ei, moni lahjakas ei edes yrittänyt, jos kotoa ei saanut tukea tai lupaa. Opettaja saattoi vaikuttaa asiaan, mutta isän ja äidin ajatukset usein ratkaisivat loppuelämän suunnan, sillä vain oppikoulun kautta avautuivat ovet korkeakouluun.

– Porukka jakaantui peruuttamattomasti. Neljän vuoden jälkeen kolme neljäsosaa jätettiin ulos pitkästä koulutiestä. Siinä meidät jaettiin kahteen joukkoon varhain ja jyrkästi, Liikanen pohtii.

Liikasen mukaan hänen luokkatovereistaan noin 75 prosenttia jäi lopullisesti kansakoulutielle.

– Ikäluokkani ihmiset ovat pärjänneet eri tavoin ja monet oikein hyvin. Mutta jos sinulla sattui lapsuuden kotiin alkoholismia tai sodan aiheuttamia mielenterveyden ongelmia, silloin kynnys lähteä opiskelemaan oli tehty aika kovaksi, koska kannustus puuttui.

Vasta peruskoulu-uudistus vuonna 1972 muutti Suomen koulutusjärjestelmän.

– Se paransi tilannetta, nykyisin teet valintoja 15-vuotiaana, ja se on ihan eri asia. Nyt ongelma on tämä nuorten miesten tarina, Liikanen sanoo.

Tällä hetkellä Suomen ongelmana on Liikasen mukaan poikien syrjäytyminen ja työttömyys.

– Onko se niin, että koulu ei ota kiinni ihmisestä, joka on käytäntöön suuntautunut? Jotain tässä on tapahtumassa, mikä ei enää ole sattumaa.

Lue laajempi haastattelu Talouselämästä.

Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Arto Lähteelä

Nuorten miesten syrjäytyminen on merkki koulutus järjestelmän rapautumisesta.
Koulussa olet normaali, jos olet huippu.
Siihen liittyy myös näköalattomuus tulevaisuuteen .
Uusliberalistinen politiikka myös ylläpitää suurtyöttömyyttä .
Tämä ylläpitää toivottomuutta tulevaisuuteen suurella ryhmällä etenkin poikien kohdalla.
Suomessa on valtavasti tekemätöntä työtä kaikille.
Sitä ei vaan anneta tehdä erilaisten kilpailun esteiden vuoksi.
Sote vielä lisää työttömyyttä, kun maailman paras terveydenhoito annetaan markkinoiden vietäväksi.
Julkiset kunnalliset työpaikat ovat jotekin negatiivisena pidettyjä.
Ilmeisesti Markkina voimien vaatimuksesta.

Teppo Oikari

Koko Suomen narratiivi on edelleen näiden vanhojen änkyröiden käsikirjoittama. Unohtivat vain että ajassa tulee muuttua ja tekivät karhunpalveluksen nuoremmilleen. Nyt sitten ihmetellään eliittiviroissa miksi nuoremmat sukupolvet eivät suostu maksumiehiksi, paitsi oman vaihtoehdottoman elämänsä suhteen.

Jari Hemmilä

Ensinnäkin kiitos aiheen poikien syrjäytyminen esiin nostamisesta, joka eri tahoille johtavana, fyysinen kunto, yhteiskunnallinen vaikuttaminen, yhteiskunnassa toimiminen, työn saanti ja perheen perustaminen, käynnistyy jopa ala-asteelta.

Maassamme, ehkä muuallakin, tuntuu olevan tapana osoittaa moraalista hyvyyttä osoittamalla huolestuneisuutta tiettyjä yhteiskunnallisia aiheita kohtaan, kuten tässäkin aiheessa. Nykyiset pojat tuntuvat paikoitellen aikuistuvan, jos tätä termiä sopii käyttää, jonkin verran myöhempään kuin aikaisemmat sukupolvet, ja osaltaan tästäkin syystä he jäävät esimerkiksi jatko-opiskelupaikoissa tyttöjen jalkoihin.

Onko myös niin, että työpaikkojen suhteen pojille ei enää kelpaa ns. heikon mielikuvan fyysiset ammatit, joka puolestaan merkitsee ulos lyöntiä kodin ja perheen perustamisesta.

Puhe ja kirjoittelu aiheesta on hyvä avaus, mutta nyt olisi vihdoin toiminnan aika, jonka poliitisessa maailmassa pitäisi merkitä tekoja ideologisten puoluetaistelujen sijaan.

Martti Pitkanen

Valitettavasti Liikanenkin syyllistyy ongelmien syiden ulkoistamiseen yksilöltä pois. Kuin että mielenterveysongelmat (alkoholismi?) aiheutuivat sodasta. Niinkuin on myöhemmin nähty aiheutuu niitä ihan riittävästi ilman sotaakin. Sota kyllä vammautti ihmisiä monipuolisesti, mutta pääasiassa fyysisesti. Monia kuolettavasti, tuottaen kymmeniätuhansia sotaorpoja.

Erkki Joona

Eikö Liikasen omatunto yhtään kolkutta, sillä hän oli yhtenä poliitikkona tyrimässä 1980 -luvun noususuhdanteen ja luomassa lamaa, joka maksatettiin syyttömällä vähävaraisella kansaosalla. Tulokset ovat nyt näkyvissä! Suuret ikäluokat ovat itse luoneet vaurautensa ja myös sen ansaitsevat. Koko koulutusjärjestelmämme on romahtamassa eikä se yksistään johdu säästöistä vaan yhteiskunnallisesta moraalin rappiosta, mikä rehottaa poliittisen ja taloudellisen eliitin parissa ja on uhkaavasti siirtymässä koko kansan pariin.
Kohta koemme todellisen yhteiskunnallisen romahduksen niin kuin itänaapurissa, ellei ryhtiä saada poliittiseen päätöksentekoon!

Tommi Laiho

Olen aina inhonnut peruskoulua ja ylipäätään Suomalaista koulujärjestelmää. Suurin syy on se, että koulussa ei pyritä todella ajattelemaan, vaan opettelemaan ulkoa olemassa olevia teorioita piittaamatta siitä, onko nämä teoriat todella sisäistänyt vaiko ei ole. On mahdollista vastata yliopisto tenttiin oikein ja saaden täydet pinnat ilman minkäänlaista teorian oikeaa sisäistämistä. Se, että Suomalainen koulutusjärjestelmä on maailmanlaajuisessa mittakaavassa hyvää laatua on kyllä häpeäksi koko ihmiskunnalle.

Muistan hyvin kun opiskelin vielä Vaasan yliopistossa taloustieteitä, niin minulle sanottiin aivan erityisesti, että sen gradun ei sitten tarvitse olla millään tavalla luova työ. Lähdin kesken kaiken pois mokomasta koulusta Lappiin taiteiden tiedekuntaan ja pyrin tekemään aivan pirskatin luovan ja erikoisen gradun teollisen muotoilun laitoksella. Sitten professori soitti minulle ja sanoi, etteivät he ymmärrä tekemästäni gradusta juuri mitään. Antoivat sitten huonoimmat mahdolliset arvostelut työlleni, mutta läpi meni, onneksi sentään. Varmasti ei gradu ollut minkään sortin plagiaatti, voitte uskoa sen. Sen siitä sai kun teki oikeasti omaperäisen ja luovan gradun, siitä saa huonot arvostelut. Vittu mikä umpimielisen typerä systeemi.

Sitten olin tutkijan Oulun yliopistolla tuotantotalouden laitoksella. Pidin kerran esitelmän Suomen Akatemiassa tutkimuksestani ja minulta kysyttiin ruokapöydässä, että mitä lähteitä käytin, mistä nuo omaperäiset ajatukset oli otettu? Sanoin, että minä kehitän ajatukseni itse tutkimuksen yhteydessä. Siihen kollegat totesivat, että sepäs vaarallista! Voitteko ajatella, oma aloitteinen ajattelu ja tutkimustyö on VAARALLISTA. Miten näin tyhmä systeemi voi edes olla olemassa?

Palautetaanpa mieliin Albert EInsteinin eräs artikkeli Annalen Der Physik lehdessä vuodelta 1905, joka on legendaarisen suppean suhteellisuusteorian ensiesittely
oli Albertin oma työ! HÄN AJATTELI OMILLA AIVOILLAAN ITSENÄISESTI. Tämä on täysin hämärä asia suomalaisessa yliopistomaailmassa: Kuvitellaan, että jos tehdään kooste muiden tutkimustuloksista ja työ on täynnä lähdeviittauksia, niin sitten on tehty jotain merkittävää tiedettä. Miten se voisi olla edes mahdollista? Siinähän vain siipeillään ja loisitaan muiden töillä, oma anti tieteelle on mitätön. Toistan sanaa mitätön.

Tarvitaan ihan toisenlainen systeemi kuin umpimielinen peruskoulu + vielä umpimielisempi lukio + kammottavan jäykkä ja luovuus vihamielinen yliopisto. On lisäksi otettava huomioon, että oppilaat eivät ole geeniperimältään samanlaisia. Suurin osa opiskelijoista on tasan keskinkertaisuuksia, pieni rippunen todella tyhmiä ja pieni rippunen vastaavasti oikeasti älykkäitä. On mielenkiintoista, että nämä pienet ryhmät, oikeasti vähän tyhmät ja oikeasti todella älykkäät tarvitsevat eniten tukea päästäkseen eteenpäin koulumaailmassa ja elämässä. Nyt näin ei ole. Koululaitoksen tulisi muuttua joksikin aivan muuksi kuin mitä se nyt on.

toni poutiainen

Nimenomaan koulujärjestelmän laatu on jokseenkin enää hyvää, mutta Pisa-tuloksilla mitattuna ei olla enää ihan kärkimaita oltu vuosiin, että toivottavasti kukaan ei ainakaan käytä meitä enää mallimaana.

Näkisin suurimmiksi haasteiksi ja muutoksiksi suuret luokkakoot, opettajien auktoriteetin ja kurin puutteen sekä toimintavaltuuksien rajoitukset, elektroniikkaviihdykkeiden helpon saatavuuden, keskittymisvaikeudet, ryhmäpöydät ja hektisen sekä hedonistisen yhteiskunnan tilanteen sekä siitä heijastuvat lieveilmiöt etenkin poikien opiskeluun ja suurenevaan kuiluun verrattuna tyttöihin oppimistuloksissa.

Myöskin tuolla opetushallinnonkin puolella on varmasti vikaa. Otetaan nyt päällimmäisenä mieleen nämä väläytykset kuten, että oppilaita ei saisi enää kutsua sukupuolien mukaan ja epäeettiset ohjeistukset liittyen maahanmuuttoon liittyviin mielikuviin ja niiden propagandastisiin ennakkosensuureihin.

http://paivanbyrokraatti.com/2016/08/22/pb-opetushallituksen-ohje-opetta...

Mihinkä tämä maa vielä marxilaisuudesta olisi täysin päässyt - ymmärtäähän sen, kun tietää minkä aikakauden päättäjiä tärkeissä viroissa istuu.

Veikko Punkka

Pankinjohtaja Liikanen aliarvioi vanhan koulujärjestelmän edut totaalisesti.
Se tuotti myös ammatilliselle suorittavalle väestönosalle paremmat lähtökohdat palkkatyöhön niille jotka eivät pyrkineet päässeet eivätkä halunneet oppikouluun.
Yhtä arvokasta oli myös heidän suuntautuminen yhteiskunnan ylläpitämiseen työtä tekemällä.
Syrjäytyminen johtuu pitkälti siitä että kaikille ei sovi peruskoulun 9 -10 v koulupolku tasa-arvon nimissä.
Suurten ikäluokkien työtätekevien arvostus parempiosaisten kirjanoppineiden puolelta olisi hyvinkin toivottavaa.