Sunnuntai 16.12.2018

Li Andersson on Suomen vetovoimaisin puoluejohtaja – Kannatusveneessä kaksi isoa reikää

Jaa artikkeli:
Luotu: 
5.7.2018 07:44
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Alma Talent
    Kuva
    Li Anderssonin persoona houkuttelee poikkeuksellisen monia ihmisiä Vasemmistoliiton äänestäjiksi. Samaan aikaan puolueen kannattajista poikkeuksellisen suuri osa tuntee vetoa myös muihin puolueisiin, etenkin vihreisiin. Nuolta klikkaamalla pääset katsomaan, mitä muita puolueita puolueiden kannattajat voisivat äänestää.
  • Kuva: IL-US-gallup
    Kuva
    Minkä muun puolueen äänestämistä voisit harkita, kysyttiin IL-US-gallupin vastaajilta.
  • Kuva: IL-US-gallup
    Kuva
|

Vasemmistoliiton Li Andersson on tällä hetkellä Suomen vetovoimaisin puoluejohtaja. Puolueen kannatuksessa on silti kaksi isoa reikää, selviää tuoreesta IL-US-tutkimuksesta.

Iltalehti ja Uusi Suomi kysyivät kuukausittaisen puoluekannatuskyselyn ohessa, mitä muuta puoluetta äänestäjä voisi harkita äänestävänsä. Vastauksista selviää, että vasemmiston kannattajista yli puolet, 55 prosenttia, voisi kuvitella äänestävänsä vihreitä ja SDP:täkin 37 prosenttia.

Vasemmistoliiton kannattajien kiinnostus muita puolueita kohtaan on aivan omassa luokassaan. Seuraavaksi suurimmat prosenttiluvut löytyvät kokoomuksen ja keskustan kannattajista.

Kokoomusta tukevista 29 prosenttia voisi kuvitella äänestävänsä keskustaa ja päinvastoin. Kaksi hallituspuoluetta puhuttelevatkin selvästi samanlaista äänestäjäkuntaa.

Anderssonin kannalta huolettavaa on, että vaikka puolet vasemmiston kannattajista voisi äänestää myös vihreitä, vihreät eivät ole yhtä kiinnostuneita äänestämään vasemmistoa. Vihreiden kannattajista 27 prosenttia voisi harkita äänestävänsä vasemmistoliittoa.

Lue myös: Tutkimus: 12 000 puolueiden jäsentä kertoi ammattinsa – ”Vihervasemmisto” näyttää olevan totta

Vasemmistoliiton kannatuspotentiaali – eli kannattajien lisäksi ne, jotka voisivat harkita äänestävänsä puoluetta – on 20 prosenttia, mutta Anderssonilla vaikuttaisi olevan edessään täysi työ, jotta hän saa nykyisen 9,4 prosentin kannatuksen pysymään vaaleissa. Iltalehden ja Uuden Suomen kyselyssä vasemmiston kannattajista tasan puolet kertoo olevansa täysin varma kannastaan.

Yksi lyömätön avu Anderssonilla kuitenkin on: järisyttävän kova vetovoima. Kunnallisalan kehittämissäätiön tuoreen kyselytutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista puoluekannasta riippumatta arvioi, että Anderssonin vetovoima nostaa vasemmistoliiton kannatusta. Seuraavana tuli kokoomuksen Petteri Orpo, jonka vetovoimaan uskoi runsas kolmannes.

Konkreettisimmin Anderssonin suosio näkyi helmikuussa työttömyyden aktiivimallia vastustaneessa, ammattiliittojen järjestämässä mielenosoituksessa. Turkulaisen kansanedustajan ei tarvinnut kuin nousta Helsingin Senaatintorille pystytetylle lavalla, kun hän sai jo suuremmat suosionosoitukset kuin SDP:n Antti Rinne tai vihreiden Touko Aalto.

Aallon haaste on samanlainen kuin Anderssonilla. Vihreät yltäisi kannatuspotentiaalinsa myötä jopa pääministerikahinoihin haastamaan kokoomusta, SDP:tä ja keskustaa. Oman 13,9 prosentin kannatuksen lisäksi 16 prosenttia IL-US-kyselyn vastaajista kertoo harkitsevansa puoluetta.

Mutta varmoja kannattajia puolueella on poikkeuksellisen vähän, 25 prosenttia. Jotain lukemasta kertoo se, että toiseksi vähiten varmoja kannattajia on RKP:llä, mutta niitä onkin jo 48 prosenttia. Vihreät äänestäjät harkitsevat vasemmistoliiton ohella SDP:n ja kokoomuksen äänestämistä.

Aallon toinen ongelma on se, ettei hänellä ole samanlaista vetovoimaa kuin Anderssonilla. Kunnallisalan kehittämissäätiön kyselyssä vain 15 prosenttia arvioi Aallon nostavan puolueensa kannatusta. 38 prosenttia näki tilanteen niin, että Aalto oikeastaan laskee vihreiden kannatusta.

Politiikkaa sekä etenkin politiikkaa seuraavan median on aika ajoin syytetty olevan liian henkilökeskeistä. Viime eduskuntavaalien jälkeen julkaistusta vaalitutkimuksesta ilmenee, että puoluejohtaja todella voi olla puolueensa kannatuksen vauhdittaja.

Helsingin yliopiston valtio-opin professori Åsa von Schoultz kirjoittaa artikkelissaan, että vuoden 2015 eduskuntavaaleissa vielä perussuomalaisia johtanut Timo Soini (sin.) ja RKP:n Carl Haglund selvästi nostivat omien puolueidensa vaalitulosta. Myös 31 prosenttia keskustaa äänestäneistä ilmoitti Juha Sipilän vaikuttaneen heidän äänestyspäätökseensä. Erityistä ”Sipilä-efektiä” ei havaittu, koska myös keskustalla oli puolueena vahva myönteinen kuva.

Anderssonin ja Aallon lohtuna on se, että yllä olevat luvut kuvaavat myös vastaajia itseään. Vasemmistoliiton ja vihreiden kannatus on suhteellisesti suurempaa nuorten keskuudessa. He ovat epävarmempia äänestyskäyttäytymisessään kuin vanhemmat ikäpolvet. Noin puolet alle 35-vuotiaista tekevät äänestyspäätöksensä viimeisen kahden viikon aikana ja tavallista on, että loppusuoralla harkinnassa on eri puolueiden ehdokkaita. Samalla he kertovat, ettei puolueiden puheenjohtajilla ole suurta vaikutusta päätökseen.

Silti ilmoille voi heittää kysymyksen kesän ajatusleikiksi: millainen olisi vihreiden kannatus, jos sen puheenjohtajana olisi Li Andersson?

LUE MYÖS: IL-US-kysely: Kokoomus aivan SDP:n kannoilla – Onko keskustan kannatusalho nyt nähty?

Jaa artikkeli:

Kommentit

Jouni Borgman

Nämä politiikan kyselytutkimukset menevät kysymyksenasetteluissaan aina vain omituisemmiksi. Sehän on selvä, että VL kosiskelee arvoliberaaleja nuoria, koska on ilmeisesti turhautunut heikkoihin tuloksiin vasemmiston perinteisessä leipälajissa eli pienituloisten edunvalvonnassa tulonjaon ja sosiaalipolitiikan suhteen. Köyhät kun eivät äänestä eivätkä ole mediaseksikkäitä. Köyhiä tarvitaan nykypolitiikassa korkeintaan silloin, kun tarvitaan syypäitä valtiontalouden kestävyysvajeisiin tai työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmiin. Myös hallitusten "kipeät leikkaukset"-nimisiin lääkärileikkeihin heitä tarvitaan koepotilaiksi.

Ari Ohvo

Toivottavasti mahdollisimman moni Vasemmistoliiton ja Demareiden äänestäjä äänestää vaaleissa Demareita että saataisiin pystyyn sosialistihallitus. Eläkkeisiin tulisi korotus, julkisen terveydenhuollon parantamiseen käytettäisiin enemmän rahaa ja aktiivimalli luultavasti peruutettaisiin. Kansan köyhdyttämispolitiikalle tulisi loppu.