Perjantai 16.11.2018

”Presidentti Niinistön näkymätön käsi operoi taustalla koko ajan” – Kirja kertoo kuinka kiistelty Nato-sopimus syntyi

Jaa artikkeli:
Luotu: 
14.8.2018 12:01
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Alma Talent
    Kuva
|

Presidentti Sauli Niinistö käyttää vaikutusvaltaansa laajalti venyttäen sitä valtaoikeuksiensa äärirajoille. Näin arvioi tietokirjailija Risto Uimonen uutuusteoksessaan yhtyen toisen uuden Niinistö-kirjan sanomaan.

Maanantaina julkaistussa Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen elämäkertakirjassa Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra (Into) kerrotaan, kuinka presidentti Niinistö on hetkittäin puuttunut sisäpolitiikkaan muun muassa patistamalla työmarkkinajärjestöjä kiky-sopimukseen. Uimonen, jonka teos Sauli Niinistö – Tasavallan presidentti (WSOY) julkaistaan myös tällä viikolla, kommentoi presidentin valtaoikeuksien venyttämistä Ylen Ykkösaamussa tiistaiaamuna.

Uimonen nostaa Niinistön kulissien takaisen vaikuttamisen esimerkeiksi muun muassa Islannin ilmavalvonnan, josta presidentti taisteli eduskunnan kanssa, sekä Naton isäntämaasopimuksen edistämisen.

– Siellä tämä Niinistön näkymätön käsi on taustalla operoinut koko ajan. Sitä näkymätöntä vaikutusvaltaa hän on käyttänyt aika paljon muuallakin, Uimonen sanoi Ylellä tiistaina.

Suomi ja sotilasliitto Nato allekirjoittivat niin sanotun isäntämaasopimuksen syksyllä 2014. Allekirjoittamista edelsi Niinistön, silloisen ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) sekä puolustusministeri Carl Haglundin (r.) eduskunnassa suorittama operaatio, Uimonen kertoo kirjassaan. Poliittisesti tulenarka asia vietiin maaliin vaivihkaa eduskunnan valiokuntien kautta.

Isäntämaasopimus mahdollistaa ulkomaisten joukkojen tulon ja toiminnan Suomessa, jos Suomi tällaisen kutsun Natolle esittää. Yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittaminen oli hyväksytty Suomen turvallisuuspoliittiseksi kumppanuustavoitteeksi eduskunnassa jo 2000-luvun alussa.

Presidentti Niinistö ja ministerit katsoivat vuonna 2014, että isäntämaasopimuksen läpivientiä ei tarvinnut käsitellä eduskunnan suuressa salissa, koska se ei ollut valtiosopimus vaan lisäpöytäkirja, joka pohjautui Suomen ja Naton aiempiin sopimuksiin. Tähän vedoten ulkopolitiikan johto hankki sopimukselle poliittisen tuen eduskunnan ulkoasiain- ja puolustusvaliokunnista, Uimonen raportoi.

Ulkoministeriö luovutti eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle muistion, jossa kerrottiin muun muassa ministeriön laatimasta oikeudellisesta arviosta, jonka mukaan lisäpöytäkirja ei toisi Suomelle uusia velvoitteita. Varsinaista oikeudellista arviota ei kuitenkaan tosiasiassa kirjaimellisesti oltu laadittu, Uimonen kertoo. Asian on vahvistanut puolustusministeriön apulaisosastopäällikkö Helena Partanen sähköpostissaan eduskunnan tietopalvelulle, Uimonen kertoo. Oikeudelliseksi arvioksi ulkoministeriö tulkitsi eri ministeriöiden ja virkamiehistön poikkihallinnollisen käsittelyn valmistelun aikana.

Ulkopoliittinen johto halusi isäntämaasopimukselle hyväksynnän syyskuun 2014 Nato-huippukokoukseen, jossa Suomi oli määrä hyväksyä puolustusliiton laajennetuksi kumppaniksi. Tämän takia asialla oli kiire.

– Niinistö, Tuomioja ja Haglund eivät halunneet ottaa sitä riskiä, että isäntämaasopimuksen valmistelu pysähtyy poliittisista syistä eduskuntaan, Uimonen kirjoittaa.

Uimosen mukaan sopimuksen hyväksymistä vain valiokuntien kautta auttoi se, että ”niissä tunnettiin luottamusta presidenttiä kohtaan”. Presidentin tapaamiset valiokuntien kanssa, sekä toisaalta Krimin myötä jännittynyt kansainvälinen tilanne, saivat kansanedustajat siunaamaan lisäpöytäkirjan ilman eduskunnan täysistunnon käsittelyä.

Vaikka poliittinen siunaus saatiin, epäilyjä herätti myöhemmin se, että valiokuntien kansanedustajat saivat puhua luottamuksellisesta asiasta vasta sopimuksen valmistuttua. Tämä Nato-kriittinen keskustelu seurasi presidentti Niinistöä aina presidentinvaaleihin 2018 asti. Oikeuskansleri katsoi kuitenkin aikanaan asiasta tehtyä valitusta käsitellessään, ettei valmistelussa ollut toimittu moitittavasti. Hän katsoi lisäksi, kuten ulkopoliittinen johto, ettei puiteasiakirja synnyttänyt Suomelle uusia velvoitteita.

LUE MYÖS:

Kirjaväite: Presidentti Niinistö puhuu suljettujen ovien takana Suomen ”tosiasiallisista turvatakuista”

Kokenut diplomaatti jyrkästi eri mieltä presidentti Niinistön väitetyistä kulissipuheista: ”Tosiasiallisia turvatakuita” ei ole

Uutuuskirja: Näin Sauli Niinistö todella ajattelee Vladimir Putinista – ”Moderni Hannibal”

Jaa artikkeli:

Kommentit

Jaakko Aalto

Mitäs ihmettelynaihetta tässä on. Perustuslain mukaan hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta. Ei missään sanota tai edes vihjata, että presidentti ei saisi puuttua sisäpolitiikkaan tai ylipäätään mihinkään muuhunkaan haluamaansa asiaan. Päätösvalta ja vaikutusvalta ovat hiukan eri asioita, vaikka ne välillä yritetäänkin sotkea.

Hannu Mononen

"Isäntämaasopimus mahdollistaa ulkomaisten joukkojen tulon ja toiminnan Suomessa, jos Suomi tällaisen kutsun Natolle esittää. Yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittaminen oli hyväksytty Suomen turvallisuuspoliittiseksi kumppanuustavoitteeksi eduskunnassa jo 2000-luvun alussa."

Tärkeä ehto Suomen esittämästä kutsusta unohdetaan usein tahallaan ja siitä jopa tietoisesti valehdellaan Natoa vastustavissa piireissä.

Hyvä, että Suomen turvallisuutta edistävä isäntämaasopimus on nyt voimassa ja että se sai 2000-luvun alussa eduskunnankin hyväksynnän, jopa ennen Krimin kaappauksen aiheuttamaa turvallisuuspoliittista muutosta. Kiitokset siitä osaltaan myös tasavallan presidentti Sauli Niinistölle.

Turvatakuita se ei kuitenkaan Suomelle anna, joten varsinaisen Naton jäsenyyden harkinta tulee ajankohtaiseksi meneillään olevassa muutosten kehityksessä Pohjois-Euroopan geopolitiikassa.

Puolustusministeri Sergei Shoigu jo niputtaa Suomen Nato-maiden ryhmään ja menee julkisissa väitteissään asioiden edelle, joten Sauli Niinistön vaalikampanjansa aikana määrittelemä ehto Venäjän suhtautumisen muutoksesta siten täyttyy, syynä jäsenhakemuksen jättämiselle Natoon.

Markku Lehto

"... jos Suomi tällaisen kutsun Natolle esittää."

"Tärkeä ehto Suomen esittämästä kutsusta unohdetaan usein tahallaan ja siitä jopa tietoisesti valehdellaan Natoa vastustavissa piireissä. "

Näinhän se on. Tietyt piirit Suomessa ( muualla ? ) pyrkivät vääristelemään Isäntämaasopimuksen ( Host Nation ) merkitystä ja roolia. Sopimushan on tekninen sopimus, jossa määritellään miten toimitaan, jos Suomi pyytää apua ja meille sitä toimitetaan. Isäntämaasopimus nopeuttaa toimintaa, koska käytännön toimista on etukäteen nevuoteltu ja paperilla sovittu. Tämä on kaikilla poliittisilla toimijoilla ja kansanedustajillakin tiedossa, jos ovat seuranneet asioiden kulkua.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olemme nähneet, että tilanteet voivat muuttua nopeastikin. Silloin ei ole ehkä enää aikaa alkaa sopimaan miten apua voitaisiin ottaa vastaan. Siksi on tärkeää, että toimintatavoista on sovittu etukäteen, jos apua tarvitaan ja me sitä pyydämme ja että sitä meille annetaan.

Ei kai tämä ole keneltäkään pois, että Suomella olisi valmius ottaa apua vastaan ? Ketäs sellainen apu uhkaisi ? Eikä Suomi varmaankaan turhanpäiden lähde tänne apua haalimaan. Jos apua Suomessa tarvitaan, niin silloin on aivan varmasti tosi kysymyksessä.

Markku Lehto

Niin, siitä sanojen sekoittamisesta. Sen "isäntämaasopimuksen" otsikko on:

YHTEISYMMÄRRYSPÖYTÄKIRJA
SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN
JA
POHJOIS-ATLANTIN LIITON
TRANSFORMAATIOESIKUNNAN KOMENTAJAN JOHTOESIKUNNAN
SEKÄ
POHJOIS-ATLANTIN LIITON OPERAATIOESIKUNNAN
VÄLILLÄ
ISÄNTÄMAATUEN ANTAMISESTA NATON OPERAATIOIDEN /
HARJOITUSTEN / VASTAAVAN SOTILAALLISEN TOIMINNAN
TOTEUTTAMISTA VARTEN

En tuosta paperin otsikosta löydä sanaa "sopimus". Ja kuitenkin koko ajan puhutaan "sopimuksesta". Eikös tässä ole nyt joku ristiriita ?

Jokainen voi käydä lukemassa ja kannattaa käydä keskustelun pohjaksi tuon yhteisymmärryspöytäkirjan suomennoksen teksti oheisesta linkistä. Että sitten tiedettäisiin mistä oikein puhutaan.

https://www.eduskunta.fi/FI/lakiensaataminen/valiokunnat/ulkoasiainvalio...

Kannatta tuosta pöytäkirjasta lukea myös viimeinen 12 kohta.