- Kuva: Antti Nikkanen / Alma Talent
Perhe- ja peruspalveluministeri, myös sote-työtä johtava Annika Saarikko ihmettelee suomalaisten asennetta lapsiin.
Perheministeri Annika Saarikko (kesk.) sai kipakkaa palautetta lapsensa käväistyä paneelitilaisuudessa. Saarikko ihmettelee tilannetta ja suomalaisten asenteita sosiaalisen median kirjoituksessaan.
Saarikko kertoo osallistuneensa yrittäjien paneeliin, jossa hänellä oli poikkeuksellisesti mukanaaan poikansa.
– Pikkumiehellä oli sovittuna aikuinen seuraksi tähän päivän viimeiseen ohjelmaan, mutta tulivat hetkeksi aikaa, viideksi minuutiksi pihaleikeistä mukaan keskustelutilaisuuteen. Ei paras idea, myönnän. Pahoittelinkin oikein puheenvuorossa. Mutta ei nyt ehkä maailman vakavinkaan juttu, Saarikko pohtii kirjoituksessaan.
– Muutamassa minuutissa vajaa nelivuotias tekee toki selväksi saapuneensa tilaisuuteen. Hän kiepsahti syliin, penkkien väliin ja sitten pongahti juoksuun. Jokainen äiti tietää sen tunteen sisimmässään kun lapsi huutaa iloisesti – ja kuuluvasti: "äiti, voiko tuonne lavalle mennä?".
Ministerin mukaan lapsen pikainen piipahdus salissa tuotti kipakan yleisöpalautteen: "Jos tilaisuudessa olisi ollut yhtään tämän suurempia yrityksiä, lapsen juokseminen olisi estetty. Tällainen on jo ihan arvovaltakysymys".
– Tätä tässä olen miettinyt. Arvovaltakysymys koko Suomelle on, onko tässä maassa lapsia. Vielä enemmän lausunnossa häiritsee itsekin ehkä yrittäjänä toimivan naisen kommentti; "yhtään tämän suurempi yritys." Täh?! Miksi isompi yritys olisi tärkeämpi kuin pienempi? Miksi lapsi häiritsisi silloin enemmän? Saarikko kummastelee.
Saarikko kirjoittaa, että naisvaltaisen sote-alan yrittäjyyden yleisössä ehkä joku muukin oli pohtinut, miten järjestää perheen ja yrittäjyyden yhteensovittaminen paneelipäivänä.
– Ehkä joku oli jäänyt pois, kun ei saanut lastenhoitoa järjestettyä. Minä päätin mennä, vaikka hoito ei helposti juuri tämän tunnin ajaksi järjestynytkään. Lapsi ei myöskään opi miten yhteisissä hetkissä käyttäydytään, jos sitä ei koskaan voi harjoitella, hän kirjoittaa.
– Kun tähän vielä yhdistyy kuulemani kertomus yliopiston seminaarista, jossa järjestäjä, tunnettu yliopistovaikuttaja hääti tilaisuuden tauolta aulasta imettävän äidin pois, olen vähän ymmälläni. Suomi, tarvitset lapsistrategian, hän päättelee.
Kommentit
Mitäpä jos kaikki panelistit toisivat lapsensa tällaisiin tilaisuuksiien - piirileikiksi menisi koko homma!
Joidenkin tilaisuuksien kohdalla piirileikki olisi se parempi vaihtoehto.
Outo tunne, kun ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin olen samaa mieltä kepulaisen kanssa: Ei todellakaan mikään neronleimaus, mutta ei mikään maan kaatava katastrofikaan ole, jos kysymys on vain minuuteista.
Jopa on taas uutisaihe.
Ehkä joku oli sitä mieltä, että Keskusta tarvitsee lisää medianäkyvyyttä.
Ei kun lapset töihin mukaan.
Keskusta ja Kokoomus kisaavat kumpi varaa itselleen Suomen perhepolitiikan seuraavaksi vaaliteemakseen. No, silloinhan asialla ovat myös Siniset, jos heidän alkuperäinen ideologiansa olla keskituloisten perheiden asialla on edelleen voimassa. Luulisi perheiden ja syntyvyyden tilanteen nyt korjaantuvan.
Se taisi nyt Saarikolta unohtua että ministerillä EI OLE VAPAA-AIKAA ja silloin täytyy olla koko ajan asiallinen. Työpaikalle ei kakarat kuulu ja sillä selvä, anna olla viimmenen kerta.
Siitä päätellen, kuinka paljon syntymättömiä lapsia tapetaan, lapset eivät näytä kuuluvan työpaikalle, eikä kohta mihinkään muuallekaan.
Omasta mielestäni ministeri Saarikon kertoma tapaus ei ole todiste sille että tarvittaisiin jotain "lapsistrategiaa" tmv uutta, vaan ennemminkin osoitus siitä että tarvittaisiin soveltuvin osin valistunutta ja fiksua paluuta perinteeseen. Siis sitä että suunnilleen jokainen olisi jäsen sellaisessa lähiyhteisössä, jossa olisi sen verran riittävästi väkeä että esim tuollaiset lapsenhoitotarpeet jne tulisivat käytännössä pomminvarmasti hoidettua.
Tarkoittaa tietysti sitä että jokainen olisi vuorollaan myös auttamassa muita tuollaisen porukan jäseniä. Jos homman suunnittelisi hyvin, niin panostuksen tarve per nuppi olisi hyvin kevyt ja jopa ehkä sosiaalisesti palkitseva.
Ryhmän koko kun olisi sopiva, niin kaikki olisivat riittävän tuttuja eli voisivat luottaa toisiinsa ja riittävä tuttuus merkitsisi että seuranpito olisi jopa hauskaakin. Ja voisi järjestää niin että ei tarvitsisi koskaan tehdä tuollaisia duuneja yksin, vaan sopivissa ryhmissä, joka takaisi että homma ei olisi niin rasittavakaan.
Tällaista pitäisi ideoida. Käytännössä tällaisten mallien kehittäminen ja niiden leviäminen on kiinni hyviäosaisista naisista, koska uudet sosiaaliset muodit ja tavat leviävät heiltä muille, ei toisinpäin.
Vastavuoroinen (ja palkaton) yhteistyö on ihmislajin menestyksen perusta, miksipä tätä vanhaa konstia kokeiltaisi vaihteeksi?
Vanhempani tekivät raskasta työtä ja olivat melkein aina työssä ja me "kakarat" pyörittiin aina mukana ja opittiin siinä sivussa työ ja käyttäytyminen. Kuusi lasta vanhempani kasvattivat, kaikista tuli ahkeria rehellisiä kansalaisia ja olemme paikkamme ansainneet suomalaisessa yhteiskunnassa.
Ehkä Perheministeri Annika Saarikko ei ollut tietoinen, että tilaisuutta mainostettiin meille yrittäjille Sote-alan toimijoiden vuoden tärkeimpänä tapaamisena, jossa on mahdollisuus keskustella sote-yrittäjyydestä sekä tulevasta valinnanvapaudesta valtakunnan merkittävimpien sote-päättäjien kanssa Lappeenrannassa. Nämä asiat vaikuttavat suuresti monien pienyrittäjien tulevaisuuteen.
Varmasti on hyvä, että päättäjissä on lapsiperheitä, mutta jos olet tärkeässä kokouksessa jossa puhutaan asioista, jotka määräävät tulevaisuutesi suunnan, ei ole millään muotoa riemastuttavaa yrittää kuunnella puhujaa pienen lapsen hihkuessa ja leikkiessä hippaa ympäri salia. Kaikelle on paikkansa, mutta kokoustila ei ole lapsen leikkikenttä, kyllä se jotain kertoo arvostuksesta osallistujia kohtaan. Olen kritiikin antajan kanssa samaa mieltä, että jos salissa olisi ollut suurten yritysten edustajat paikalla, siellä tuskin olisi kenenkään lapsia mukana pongahtelemassa.