Keskiviikko 19.9.2018

Näkökulma: Suomi on nyt sotilaallisesti suuntautunut

Jaa artikkeli:
Luotu: 
16.8.2018 08:47
  • Kuva: UM / Lehtikuva
    Kuva
    Tasavallan presidentti Sauli Niinistö muistutti ulkomaista mediaa 16.7. Suomen länsisidoksista.
|

”Suomen ja Ruotsin sitoutuminen Naton rakenteisiin on huolestuttavaa… Nato saa vapaan pääsyn näiden maiden ilmatilaan ja aluevesille”.

Tällaisia tuskaili Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu heinäkuun loppupuolella, hieman Helsingin huippukokouksen jälkeen. (Käyttämäni käännös on peräisin turvallisuuspolitiikan bloggaajalta Ari Pesoselta)

Suomessa nosteltiin kulmakarvoja, ja puolustusministeriö oikoi venäläisministerin kommentteja. Sen mukaan Šoigu esittää virheellisesti, että Suomea ollaan vetämässä mukaan Natoon. 

”Natolla ei ole rajoittamatonta pääsyä Suomen aluevesille ja ilmatilaan, vaan valtion alusten ja ilma-alusten pääsy Suomen alueelle edellyttää lupaa lupaviranomaiselta eli Puolustusvoimilta”, ministeriö tiedotti.

Muutakin korjailtavaa vastatoimiin viitanneen Šoigun puheissa oli. Puolustusministeri Jussi Niinistön (sin.) mukaan ”Helsingin hybridiosaamiskeskus näyttää muuntuneen Yhdysvaltoihin linkkautuneeksi kyberoperaatiokeskukseksi, mitä se ei todellakaan ole. Myös tämä toukokuussa Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltain kesken allekirjoitettu kolmikantainen aiejulistus näyttää sekoittuneen jo vuonna 2014 allekirjoitettuun Naton isäntämaatukisopimukseen”.

Tämä ei ollut ensimmäinen eikä varmaan myöskään viimeinen kerta kuin korjauksia ulkomailla esitettyihin näkemyksiin tehdään. Myös heinäkuun 16. päivänä pidetyn Trump-Putin-tapaamisen yhteydessä Suomessa oli jouduttu selittämään ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaamme.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö paalutti tuolloin tiedotustilaisuudessa Suomen länteen eikä neutraalille vyöhykkeelle, kuten jotkut ulkomaiset tiedotusvälineet olivat Helsingin huipputapaamisen uutisoinnin yhteydessä tehneet. Näin raportoi Iltalehti.

Keskustelu Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan määrittelystä aktivoitui menneenä viikonloppuna, kun turpo-bloggaaja Ari Pesonen kirjoitti aiheesta oman tulkintansa otsikolla ”Presidentti Niinistön ilmoittamana Suomi on nyt sotilaallisesti liittoutunut”.

Tämän viikon turpo-keskustelulle on luonut otolliset puitteet myös Lauri Nurmen ja Matti Mörttisen Mäntyniemen herra -kirjan (Into) sekä Risto Uimosen Sauli Niinistö - tasavallan presidentti (WSOY) -kirjan ilmestyminen. Mäntyniemen herrassa kerrottiin Niinistön esimerkiksi puhuvan kulisseissa, että Suomella olisi ”tosiasialliset turvatakuut”.

Bloggaaja Pesonen viittasi omassa analyysissään presidentti Niinistön kommenttiin 16.7., jossa presidentti luetteli Suomen EU-jäsenyyden, Nato-kumppanuuden sekä puolustusyhteistyöjulistuksen Yhdysvaltain, Suomen ja Ruotsin välillä osoituksena siitä, että Suomi ei ole neutraali.

Tunnettua on, että olemme yhdessä EU:n kanssa asettaneet talouspakotteita Venäjälle, joka operoi keväällä 2014 Krimin valloituksen.

Pesonen luetteli pitkän listan suomalaisten huippupoliitikkojen lausumia, joissa nousi esiin heidän käyttämänsä sana liittoutumattomuus. Esimerkiksi pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) ovat puhuneet Suomen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta, kun virallinen termi on sotilasliittoon kuulumaton.

Koska suomalaiset taplailevat terminologiassa, ei ole todellakaan kummallista, että näin käy ulkomailla. Kyse kun on myös sanoista, joille ei löydy suoria vastineita toisista kielistä.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak sanoi tiistaina Uuden Suomen haastattelussa, että ”huomioiden, kenelle Niinistö puhui, se on voinut olla hyvin selvä, valikoitu viesti kansainväliselle medialle ja ehkä jopa, miksei taas kerran, suomalaisille, että emme ole neutraali ja tässä on kaikki nämä syyt. Se oli muistutus siitä, että Suomen turvallisuuspolitiikka ja ulkopolitiikka on oikeasti muuttunut”.

On selvää, että puhuminen Suomen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta on erheellistä, mutta niin ikään puhuminen Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta on hieman harhaanjohtavaa, koska sen yhdistää väkisinkin sotilasliittoon. Meillä on periaatteessa turvatakuut EU:n Lissabonin sopimuksen 42.7.-artiklan kautta, mutta ne ovat teoreettiset.

Olemme Salonius-Pasternakin sanoin joka tapauksessa ”militarily aligned”. Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että olemme lukuisin sopimuksin sotilaallisesti suuntautuneita tai asemoituneita länteen. Joskin ilman todellisia turvatakuita, kuten entinen Moskovan-suurlähettiläs Hannu Himanen muistutti.

Se on kuitenkin parasta, mitä voi saada kuulumatta Natoon, johon kuuluvilla valtioilla turvatakuut kiistatta ovat.

Kirjoittaja on Uuden Suomen päätoimittaja.

Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Mikko Toivonen

Harvemmin alan pilkkua silpomaan, mutta minun ajatukseni mukaan Suomi ei ole sotilaallisesti suuntautunut vaan Suomella on ainoastaan yksi potentiaalinen uhka jota vastaan meillä on perustyökalupakki mikä koostuu kovatehoisista aina valmiina olevista omista puolustus- ja rankaisuvoimistamme joita käytetään vain invaasion tapahtuessa.

Emme siis mielestäni, mikä taitaakin olla suomalaisten enemmistön mielipide ole mihinkään suuntautuneita vaan ainoastaan te3emme sen minkä itsenäisyytemme ja koskemattomuutemme vaatii. Jos se vaatii hyviä suhteita Natoon tai Yhdysvaltoihin tarvittavan puolustusaseistuksen saamiseksi niin hyvä niin. Jos se vaatii liittymistä Natoon niin hyvä niin. Kyse on kuitenkin pragmaattisuudesta eikä suuntautumisesta.
Ainoa mistä voimme käyttää ilmaisua suuntautuminen on maanpuolustuksemme tarve. Vihollisia on vain yksi sotilaallisessa ja painostusmielessä. Puolustus on sitä torjumaan suuntautunut

Jouni Sirkiä

Suomi valtiona on aina ollut (Ahvenanmaata lukuunottamatta) sotilaallisesti suuntautunut itsenäinen toimija, joka on tehnyt sopimuksia ja sitoumuksia eri tahojen kanssa kolloisenkin tilanteen mukaan. Jos tästä on epäselvyyksiä, niin kannatta lukea pikinmiten meillä ja muualla länsimaissa tehtyä hyvin kirjoitettua ja kohtuulisen hyvin paikkansapitävää sekä puolueetonta poliittistahistoriaa.

Markku Lehto

Taitaa vaan olla niin, että ne turvatakuut ovat vain Lissabonin sopimuksen paperilla. EU:lla ei ole tällä hetkellä yhtenäistä toimivaa puolustusorganisaatiota, European Union Defence Forces, EUDF.

EUDF edellyttää sitä, että sillä on yksi komentaja, yhteinen johtoesikunta ja yhteisiä alaesikuntia, operatiiviset suunnitelmat, EUDF -joukkoihin nimetyt valmiudessa olevat joukko-osastot, säännölliset yhteiset harjoitukset sekä yhteinen puolustusmateriaalipolitiikka sekä puolustusvälineteollisuus. Tämä edellyttää EU-mailta yhteistä sitoutumista ja konkreettista toimeenpanoa. Ilman näitä EU ei kykene vastaamaan Lissabonin sopimukseen kirjattuihin turvatakuisiin.

vrt. Markku Huuskon blogi, Parasta, mitä voi saada kuulumatta Natoon:
"Meillä on periaatteessa turvatakuut EU:n Lissabonin sopimuksen 42.7.-artiklan kautta, mutta ne ovat teoreettiset."

Lähde: http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259520-parasta-mita-voi-saa...
Tokihan EU-maat voivat "lainata" Nato:n todellisia turvatakuita, mutta takuut koskevat vain EU-Nato-maita.

Markku Lehto

Muistan hyvin, kuinka Tapiolan Yhteiskoulussa historian tunneilla 70-luvulla käytiin lävitse YYA -sopimusta ja silloinen eversti Jaakko Valtanen, sittemmin puolustusvoimien komentaja, kävi meille lukiolaisille pitämässä esitelmän YYA-sopimuksesta. Satuin sillon kysymään häneltä, että mitä Saksaa siinä YYA-sopimuksessa tarkoitetaan. Valtanen vastasi, että Länsi-Saksaa, sen enempää selittelemättä.

Muutenkin YYA-sopimusta ja sen artikloita jo silloin myös mediassa käsitetiin, joskin melkoinen sordiino päällä. Eikä sen sotilaallista osaa kovinkaan korostettu.

Kun meillä nyt julkaistaan säännöllisesti gallup-lukuja Nato:on liittymisestä, niin toivoisi, että kansalaisille avttaisiin myös , mikä se Nato on, miksi se on luotu, mihin se on tarkoitettu ja mitkä ovat sen toimintaperiaatteet ja mikä olisi Suomen Nato-jäsenyyden merkitys. Siis puhuttaisiin muutakin, kuin että toistellaan sellaisia fraaseja: "Suomalaiset nuoret sotilaat tuodaan USA:n sodista maailmalta sinkkiarkuissa." ( vrt. Pohjois-Atlantin sopimuksen maantieteellinen rajaus ).

Kuinka moni näihin Nato-jäsenyyttä koskeviin gallup-kyselyihin vastanneista on lukenut esimerkiksi Pohjois-Atlantin sopimuksen suomennoksen ? Sen kyllä jokainen lukutaitoinen jaksaa lukea, sillä se on vain vajaat neljä sivua pitkä ja harvinaisen selkeää tekstiä.

Selkeää tekstiähän oli myös YYA-sopimus, vaikka sitä Suomessa haluttiin lukea sellaisten silmälasien lävitse, jotka suodattivat YYA-sopimuksen sotilaalliset artiklat pois.

Tuo Pohjois-Atlantin sopimuksen suomenkielinen teksti löytyy oheisesta linkistä:

http://www.atlanttiseura.fi/nato/wp-content/uploads/2014/06/Pohjois-Atla...

No onhan ymmärrettävää, että huoli syntyy siitä, kun puhutaan jostakin mistä ei oikeasti tiedetä mitään. Eikö siksi pitäisi lisätä kansalaisten tietämystä siitä , mihin he gallupeissa ottavat kantaa ja jopa mahdollisessa kansanäänestyksessä ottavat kantaa.

Jos tiedon halu Natoon liittyen kasvaa, niin oheista linkeistä voi lukea lisää:

http://atlanttiseura.fi/nato/

http://www.finlandnato.org/Public/Default.aspx

Miten muuten media, pitäisikö sen hieman enemmän lähteä tutkivan journalismin nimissä avaamaan näitä Natoon liittyviä kysymyksiä muullakin tasolla kuin gallup-kyselyiden numeroiden vertaamisella ? Median roolia ja sananvapautta tänä SoMe:n aikakaudellahan on puolustettu "oikean tiedon jakamisella" ( huom ero kansalaisen sananvapaudella ja median sananvapaudella).

Tapio Tuomisto

Mitähän käytännön hyötyä Suomelle olisi tällaisesta ” köyhän miehen natosta” tosipaikan tullen?..Venäjän sotilaallinen doktriini kuitenkin natoa vastaan Euroopassa lähtee ” ennaltaehkäisevästä massiivisesta iskusta”..Naton kenraalit ovat huolestuneena todenneet, että Venäjä pystyy valtaamaan Baltian maat parissa päivässä, ilman merkittävää vastarintaa natojoukoilta..Saksankin armeija on kaukana ww2 Wehrmachtista ja suorituskyvyltään nykyisin lähellä nollaa..Suomi joka on sitoutunut puolustamaan Viroa, joutuu myös ennaltaehkäisevän iskun ensikohteeksi kun eliminoidaan meidän sotilaallinen infra etelärannikollamme kun Baltien ylimarssi alkaisi..ainoa ” todellinen turvatakuu” olisivat Suomelle keskimatkan ohjukset, jotka tarvittaessa voitaisiin varustaa taktisilla ydinaseilla..tai edes niiden potentiaalisella pelolla..Suomi on aina ollut sotilaallinen pelinappula..ei mikään elintärkeä puolustettava kohde ja sitä se on myös tänään..Ruotsi on USA lle tärkeä puolustettava kohde, jota se ilmoitti myös puolustavansa..mutta Suomea ei mainittu.

Mikko Toivonen

Venäjän "doktriinit" eivät oikeastaan lähde Nato vastaisuudesta tai pelosta vaan kaiken pohjana on expansio ja Neuvostoliiton tai sitä vastaavan Venäjän vassallivaltioiden tai suoraan siihen liitettyjen valtioiden perustaminen, jolle ei ole mitään rajaa heidän ajatuksissaan olemassa.

Nato on sille vain mikä tahansa hidastava tekijä jonka hajoaminen ja heikentäminen on ikuisen strategian tämän hetken tehtävää..
Kun Nato saadaan heikkenemään lähdetään Trumpin tavoin ajamaan ensin kahden keskisiä "diilejä" jotka sitten muutetaan Venäjän toimesta vasallivaltioiksi, elle katsota tarpeelliseksi ottaa Venäjän keskusvallan eli sen hetken Tsaarin valtaan.

Markku Lehto

"...Ruotsi on USA lle tärkeä puolustettava kohde, jota se ilmoitti myös puolustavansa."

Kyllähän siinä taisi käydä niin, että Ruotsi yritti hakea USA:lta suoria turvatakuita ohi Naton velvoitteiden. Tämä on ollut Ruotsin tavoite jo pitkään.

Se kuvio ei sitten tainutkaan onnistua. Ilmeisesti USA:n suunnasta viestitettiin, että turvatakuut Ruotsille kulkee Naton kautta. Ei rusinoita pullasta.

USA:n suunnasta tarkasteltuna Tanska, Norja, Islanti, Ruotsi, Suomi ja Baltian maat muodostavat yhden Pohjois-Euroopan puolustuksellisen kokonaisuuden. Että siinä kokonaisuudessa yksi olisi "liittoutumaton", yhdellä ( jolla ei ole enää maavoimia ) olisi USA:n erilliset turvatakuut ja kuusi olisi Nato-jäseniä. Se ei tunnut toimivalta yhtälöltä. Tämä varmasti tiedostetaan myös Venäjällä.

Samuli Karjalainen

Milloin Suomi ei sitten muka ollut. YYA-sopimus velvoitti meitä sotilaallisiin konsultaatioihin toisen valtion kanssa. Miten maa jolla on sopimus sotiaallisesta yhteistyöstä toisen valtion kanssa sodan aikana voi olla sotilaallisesti suuntautumaton.